Näytölle naureskelu on erittäin järkevää

Äiti ja isä on jo pitkään ihmetelly, että miksi mä aina naureskelen näytölle niin tyhmän näkösesti. Tai siis että mikä siinä nyt niiin naurattaa. En jaksa enää kattella niitä niiden tyhmiä katseita, joten piiloudun yleensä johonkin hihaan yms. kun alkaa hymyilyttää. Mä eläydyn aina koneella niin täydellisesti kaikkeen. Kun puhun mesessä/facebookissa ja joku sanoo jotain kivaa, alan hymyillä ihan livenäkin. Eli jos pistän hymiöitä, mun naamaltakin voi sen ilmeen luultavasti huomata. Mun mielestä näytölle naureskeleminen on järkevää, koska se parantaa ihmissuhteita. Ainakin tässä mun tapauksessa. Ja tässä nyt hyvä esimerkki siitä, miten mua kyylätään kun oon koneella. Kerrankin oon totinen kirjoittaessani tätä blogia niin isä ryntää olkkarista ja kysyy miksen naura. Niii'n. Siinäpä vasta kysymys. Tää blogin kirjottaminen ei ole tällä hetkellä naurunasia. 

Tänään oli siis se Meerin tanssikoulun kevätnäytös ja mäkin menin sitten sitä katteleen. Se oli ihan jees, eniten tykkää niitä 4 tytöstä ja 2 pojasta jotka tanssii oikeesti tosi hyvin. Mutta joo, sanotaanko että lievästi meni hermo kun semmonen nainen (jonka nimeksi paljastui vielä sattumalta Hanna >:| ) esiintyy ihan jokaisessa. Ja joo, on ihan hyvä että ei oo mtn ikärajaa tanssille, mutta kun sitä samaa naamaa ja samanlaista tanssia kattoo joku 6 putkeen niin ei huhhu. Väkisinkin alkaa ärsyttää.. Se oli ennen, siis joskus vuosia sitten, tanssimassa vaan baletissa ja sen mä kestin. Mutta nyt se on näköjään alkanu harrastaa kaikkia mahdollisia tansseja. Ei huhhu. Ei mee enää mun kaaliin. Antais nuorillekin vähän mahiksia erottuun joukosta. 

Aloitin terveellisen elämän, tai no. Terveellinen tai ei, niin ainakin toi annos oli ihan törkeäääänhyvää!:)

Mietin tässä taas kesälomaa. Ja tällähetkellä ärsyttää kaikista eniten se, ettei mikään meno mee kuitenkaan päällekäin kenenkään kanssa. Eli silloin kun mulla on meno niin kaikki muut istuu puistossa ja silloin kun mä oon kotona niin kaikki muut on jossain. Miksei kaikki vois aina lähtee samaan aikaan jonnekkin huitsiin ja olla samaan aikaan yhdessä tekemässä jotain kivaa. No, en jaksa nyt miettiä sitä. Mä lähen suihkuun. Kellokin on jo ties mitä ja suihkuun on nyt ihan pakko mennä. Ihan pakko. Tukka on kauhee, hyi yöks. Ja tietääkö joku mitään sellasta lääkettä, missä hiukset kasvais sekunnissa pitkiks O_o. Koska mua vähän pelottaa, että katkasen nää kohta tätäkin lyhyemmäks.

Ja voi että osaakin ottaa nyt kaikki päähän. Koulun jälkeenkin mun piti pistää pesukone ja ties mitä, mut viisaana tyttönä menin nukkumaan ja nukuin kaksi tuntia putkeen. Juuri niin. Ja radiokin oli päällä. Tällä hetkellä kaikki on ihan perseestä ja hohho. Mä haluun oikeesti metsään huutaan. Missä olis sellanen metsä, missä kukaan ei näkis tai kuulis mua? Huutaminen meinaan vois nyt auttaa :D Tai itseasiassa myös nukkuminen. Kumpa olis jo ens syksy ja mennyt kesä olis ollu elämäni paras. Harmi vaan, että nyt mun pitää toteuttaa toi ite, enkä voi muutakun toivoo, että niin tapahtuu.