Kaunista maanantaihuomenta!
Tuntui taas kerran jokseenkin ylitsepääsemättömältä nousta peiton (oikeastaan kahden) alta tähän viikkoon, kun herätyskello pirisi 7:25. Jotenkin sitä kuitenkin jaksaa vetää maanantaisin itsensä ylös, koulussa on oikeastaan ihan kivaa maanantaisin. Ei mitään inhottavia ryhmätöitä, vaan pelkkää laskemista ja exceliä. Okei, excel on suoraan maan syvimmästä kolosta, mutta kun opettajalta saa oikeasti apua, sekin on ihan jees.
Pitäisikö joskus koittaa puhua muustakin kuin koulusta?
Hyvä vääntää blogia virtapiirien tunnilla, kun täällä voi tulla pommitetuksi minä hetkenä hyvänsä.
***
Jouduin tekemään tehtäviä, joten blogi piti jättää kesken toistaiseksi.
***
3.10
Ja niin se viikko vierähti vaan kummallisen nopeasti ja olen jälleen toivottelemassa kaunista maanantaihuomenta (oikeasti, pihalla paistaa aurinko!) virtapiirien tunnilla. Aamuni ei varsinaisesti alkanut mitenkään hyvin, sillä heräsin viideltä pyörimään ympyrää jalassa olevan kivun vuoksi. Se ei ehkä tykännyt eilisestä lenkistä tai väärästä kävelyasennosta, mistä tulikin mieleen, että voisimpa hankkia uudet lenkkarit. Jos tämä kipu jatkuu vielä illakin, on jalan omakätinen amputointi lähellä. Hitsi miten typerä tunne, kun voisit nukkua lähemmäs kaksi tuntia, mutta et vaan löydä asentoa, jossa jalka ei sykkisi ja vetäisi ja tuuppaisi joka suuntaan. Puhumattakaan siitä, että et löydä kipupistettä, jota voisit edes hieroa.
Meillä on nyt vartin tauko, joten mitäpä jos oikeasti koittaisin jopa julkaista tämän blogin. Melkoista ajan hyötykäyttöä kirjoittaa tauolla blogia, eikä vaikka selata ruokalistaa ja miettiä näitä elämän suuria kysymyksiä, kuten mitä söisin tänään koulussa.
Lokakuu tuli hämmentävän nopeasti. Tänä aamuna oli jo melkoisen kirpeää kyytiä pyöräillä kouluun. Vaikka koulumatka on ajallisesti sen kolme minuuttia, alkoi sitä jo todella kaivata niitä tumppuja käsiinsä.
Vaikka toisaalta kylmyys on jossain määrin mehevää, ja se viestii tulevasta joulusta (väittelin juuri kiivaasti siitä, saako parvekkeelle laittaa jouluvaloja vai ei) en välttämättä jaksaisi malttaa odottaa enää sekuntiakaan parin viikon päästä alkavaa syyslomaa ja lentokoneeseen nousemista. Päästään lämpöseen, ai vitsit!
Vaikka lauantaina menikin vähän myöhään (lue; mentiin nukkumaan sunnuntaina 05:05) onnistuin jotenkin ihmeenlisesti herättämään Artun niin aikaisin, että oltiin yhdeltä reippaina kävelemässä kohti Naistenlahtea ja tunnelia! Tuntui pakolliselta mennä muiden mukana tunnelia ihmettelemään, jos ja kun sinne nyt kerrankin pääsi, puhumattakaan säätilasta, joka oli ihan mahtavan aurinkoinen. Kävellen toiseen päähän ja bussilla takaisin. Minua oikeasti vähän jopa hämmensi, ettei siellä sitten ollutkaan mitään eritasoliittymää maan alla, kun olin pitänyt sitä aikaisemmin ihan itsestäänselvyytenä :D
Mulla oli tosi kiva viikonloppu! Ja nyt tämä tauko on ohitse....
palataan!
