Voi jumankauta oktaavit ja kolmisoinnut

Pikapäivitys kiireisen maanantain keskellä, joka pian kyllä vaihtuu jo tiistaiksi, eikä muumikirja ole edennyt sivuakaan. Syy löytyy siitä, että menin harjoittelemaan Ullan pianon ääreen River flows is you -kappaletta, jonka jokainen tietää. Ongelmani on siinä, että tyssään aina ennen 20sekuntia (jos katsotte videoita). Kohtaan, jossa kädet soittaa eri aikaan. Tänään vihdoin (kokeiltuani ensin lähemmäs sata kuin kymmenen kertaa) sain sen kohdan nuotillisesti oikein, mutta arvatkaapa vaan kuulostaako se tippaakaan siltä, miltä videossa.................

EI
Perkele. Alkaa tässä pikkuhiljaa mennä hermo kun se ei luonnistu. Eikä asiaa auta se, että käteni ovat lyhyet (vaikkakin ehkä jossain määrin pianonsoittoon taipuvaiset). Niiden oktaavien soittaminen on ihan kammottavaa, aina mä painan väärää kun sormet haluais, että ne koskettimet olis kapeemmat ja niille sopivammat.

Ehkäpä mä jatkan huomenna harjottelua ja infoan teille sitten, kun se kohta kuulostaa edes hieman paremmalta. Ainiin, eikä asiaa auta sekään, että oon hukannu sivuja siitä ihanasta sävelmästä.

Jotta edes jotain iloista, niin jihuu, osasin tänään matikan tehtävät ;O!!!! Olen tosi iloinen asiasta, vaikka tunnilla olinkin hieman kujalla. Ja nyt vielä kun päättäis, enkä minkä laskimen haluaa, niin maailma hymyilisi. (Ainakin melkein) Vaihdoin tänään myös lakanat, Kaisan nukkuessa lattialla. Ompa nyt ihana tunne mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin ja tuuletettuun huoneeseen.

//EDITTT!!
Huomenna puhutaan äikässä puheenvuoroista. Mahaan sattuu jo valmiiks, koska aihetta en kuitenkaan saa mitenkään aikaseks. ÄÄÄÄÄÄÄÄ. Pelastakaa mut pliiiis!

Kuuntelen, varjo seiniä kiertää

Joo, tässä on nyt aika monesta suunnasta toitotettu Halloweenia. Ite en ymmärrä koko juhlaa mutta hyvä jos joku ymmärtää. Illan oon vaan löhönny, kunnes aloin miettiin että olishan toi blogikin kiva kirjottaa. Sitten tuli mieleen eräs kansio (jonka luulin poistaneeni) liekö jopa yli 2 vuotta sitten otettuja kuvia sisältävä.  Valitettavasti se oli edelleen tallella ja ahahaha sieltä löytyi sitten tällainen kunnon teiniposekuva. Huomatkaa, että ainoalla lapsella voi olla joskus tylsää, kun ei ole ketään kenen kanssa tapella, niin tälläset teiniposet on hyvää tekemistä :D

 Leivoin tänään kakun. TAAS. Kyllä. Oikeastaan tein sen jo eilen. Hehkutan tästä siksi, että musta tuntuu, että se on kerrankin onnistunut. Tai siis, se ei oo mikään erikoinen kokeilu vaan ihan normaali Sacher-kakku.  Totean joka päivä vaan enemmän ja enemmän, että joo. Oon sokerileipuri, ja spesiaalit on kakut, täytekakut. Voin tehä niitä koko ajan, mutta kun ei oikein löydy syöjiä niin...  Huomenna sitten näätte kuvaa Kuka keksi, että kaiken hyvän pitää lihottaa? HUOH MIKSEI TÄÄ NYT SUJU. Joo, jos ette halua tietää mun teinielämästä, skipatkaa seuraava teksti ja toivotankin nyt hyvät Halloweenit ja illanjatkot tasapuolisesti :D

 Kirjat kiinnostaa taas. Luin eilen (vihdoin) loppuun Aamunkoin. En nyt haluis sanoo tätä mut, Edward<3<3<33. xD Joo. Kerroin just Kiialle, et ihan sama mitä siinä leffassa tapahtuu, kunhan nään vaan pattinssonin naaman. Tiedän sen lopun, joten naamojen takia se mennään vaan kattoo xD. Totean olevani piiloteini. Vihasin Twilightia kun se tuli. Se oli niin yyööää lol (okei johtuen ehkä siks, että kaikki vaan puhu siitä ihan koko ajan, ja musta tuntu että ne näyttelijät oli se pääosa koko hommassa) ja selitin aina Kaisalle kuinka ei kiinnosta. No, sit viimekesänä mulle tuli yhtäkkiä himo ostaa se ensimmäinen kirja ja siinä sitten viikon päästä toinen, kolmas ja viimein se neljäs. Ne kirjat muutti mun käsityksen koko hommelista. Enkä tiedä miks. Ne vaan oli jotain ihan hienoo :D Sitten tänäkesänä mä ostin ne leffat (ajattelin kohta kattoo toisen (mulla siis ei ole sitä ekaa DVD:nä)). Ja nyt ootan niin sitä vikaa, koska toi viiminen kirja oli ehdottomasti paras. Ja väitän tässä nyt olevani piiloteini, koska noh. IhQutan sitä samanlailla ku jotkut sellaiset jotka miellän teineiksi :D Huoh minä.

Tsemppistä

En muista enää, kuka tämän kyseisin otsikon on päästänyt suustaan, luultavasti joku teeveetähti. Aivan, nyt muistan. Se on se Talentin ärsyttävä mies. Mutta tämä ei liity yhtään tämän päivän asioihin joten jätetään surkeat Talentit ala-arvoiseen maailmaansa.

Olen jo monta kertaa meinannut poistaa tämän, eikä tätä halua hillitse se, että Kiia otti ja lähti.. Tässä ei ole mitään järkeä enää. Mutta ihan sama. Tässä oli luppoaikaa niin päätin tulla rustailemaan päiväkirjaan. Mitään järkeähän tässä ei ole, kun näitä postauksia ei porukka lue jos kuvia ei ole, mutta ihan sama. Itse olen taas paremmin perillä mieleni syövereistä :D

Ei haittaa, ettei toi lukio ihan maita, kun mulle riittää näitä muita töitä ihan kiitettävästi. Tänään parturoin isän hiukset, kun olivat liikaa päässeet kasvamaan. Voin kertoa, että sen jälkeen lattia oli ihan täynnä hiuksia, samoin mattomme ja lattiamme, mutta pääasia varmaankin on, että hiukset tuli leikattua ja sain jopa kehuja! :D Silloin kun äidin hiukset leikkasin lähes siiliksi, tunsin itseni vapautuneeksi kampaajaksi, kun sain vapaat kädet. Ja itseasiassa olin jopa tyytyväinen lopputulokseen. Ne näyttivät oikeasti lyhyiltä ja hyvännäköisiltä. (Jos joku ei usko, kysykää äidiltä (okei en tiedä miltä ne siitä näytti... :D)) Luulen kuitenkin saaneeni nyt ikuisuuspestin isän hiustenleikkaajana. Tähän loppuun voisin todeta, että kuka opiskelee kolme tai yli vuotta parturikampaajaksi, kun sen taidon voi oppia sanoisinko 12tunnissa (tähän aikaan sisältyy kaikki omat hiukseni, Iiriksen, Evan, Isän ja Äidin + kaikki tuhat Iiriksen, Ullan ja omien hiusten värjäyskertaa (paranen joka kerta sekä ajassa että tarkkuudessa)) Lisäksi olen tehnyt erittäin paljon kampauksia sekä itselleni että aika monelle kaverilleni :D Ainoana puuttuu enää permanentin salat ja avot, enkö olisikin valmis kampaaja? ;D

Vihdoinkin romaani on saamassa päätöksen. Enää pitäisi otsikko keksiä tuolle ärsyttävän vaikealle tekstilleni, joka käsittelee lopulta tietokoneiden tunne-elämää. Olen myös viittä vaille valmis ensimmäisen äikän kirjan kanssa. Hyvä minä! Vielä kun siitä saisi tehtävät tehtyä niin maailma hymyilisi.

Elämäni on nykyään aika rutiinillista. Kun pääsen koulusta (kiitos Samin se tapahtui tänään 45min normaalia aikaisemmin) menen kotiin, teen läksyt, syön, paneudun johonkin muuhun kuin telkkariin, esim. kirjaan ja sen jälkeen ulkoilen. Ulkoilun jälkeen menen kuluttamaan aikaa ihanalle crosstrainerilleni<3 jonka jälkeen kutsuu raikas suihku. Sen jälkeen saatan katsoa tunnin telkkaria ja taas paneudun kirjaan ja nukahdan. Ja jokainen päiväni menee näin. Hieman yksitoikkoista elämää? Ehei, se on vain järjestäytynyttä ja rutiinillista :D

ps. Ostin tänään pussin karkkia, ja tajusin, että minulla ei ole pienintäkään aikomusta syödä niitä O.o. No, sinne kaapin pohjalle ne päätyivät odottamaan parempaa elämää.
pps. En tiedä itsekään mikä henkevä postaus nykyelämästäni tästä oikein tuli? :D

Best good luck

 Kukkanen on taas puhjennut satoihin kukkasiin. Rakastan tota kuka väriä, se on niin kaunis ja noi kukkasetkin on suoraan kun josain hawajilta. Siinä olikin päivän hyvät uutiset. Koulussa taas. Siellä on järkyttävän tylsää, tai ei tylsää oikeestaan. Mulla on vielä motivaatio vähän lomalla ja alkaa ahdistaa kun mietin mitä kaikkee on vielä luvassa. Onkin siis parempi olla miettimättä yhtään mitään ja elää päivä kerrallaan. Onneks päivät ei oo pitkiä, niin jopa mää pystyn keskittyyn asioihin.

 Löysin kaapista taas noi ihanat 3kg:n painot ja niitä on tässä tullu nosteltua pari päivää. En oikein tiedä mistä tällainen liikuntainnostukseni on peräisin. Luultavasti se kohta taas laantuu, mutta nautitaampa nyt näistä päivistä jolloin se minulla vielä on.

 Mun päässä on naksahtunut myös muilta osilta. Tykkään nykyään haravoida ja mulla on jotenkin aikaa kaikkeen paljon enemmän kun ennen. En tiedä mistä tää johtuu, mut mä ainakin tykkään tästä. Oon aatellu mennä vähän opolle puhumaan, että jospa jotekin sitä nelosjaksookin sais helpommaksi kun sit musta tuntuu et selviäisin tästä lukiosta paremmin. Lisää erikoisuuksia on esimerkiksi se, että syön nykyään salaattia ja se on hyvää O.o. Mä olen vihannut sitä lievästi sanottuna koko ikäni.

 HAhahah, sain tänään päivän naurut kun äiti tulee tuomaan mulle jotain helkkarin uutta Stockmann -korttia, vaikka just mä sellasen sain, ei se oo varmaan ollu mulla ees kahta kuukautta. Joku ihan vähäpätönen asia piristi mun päivää, koska ei tossa oo mitään järkee. Täytyy kuitenkin myöntää, että toi harmaa on paljon coolimpi kun vihree :D Nyt takas telkkarin ääreen ja sitten kirjan pariin, good night all :)

Päärynät ovat vaihtelevassa suhteessa persikoihin

 Postaus, jonka jokainen kuva on naamataulustani. Näitä on siksi näin monta, että Kaisa onnistui vihdoinkin napsaisemaan näin paljon hyviä kuvia. Ihmettelen tätä asiaa itsekin, mutta tottapuhuen se on pelkästään positiivista. Pahoittelen jos näitä pläjähti vähän liikaa, mutta olkoon tämä nyt sellainen "korvaus", kun ei naamaani ole pitkiin aikoihin näkynyt.

Ulkona on jo tosi kylmä. Kymmeneltä lämmintä oli vaan 5astetta, ihanaa, että talvi on tulossa. Voi että rakastan kovaa pakkasta. Odotan jo sitä kun saa pistää monta kaulahuivia päällekkäin ja silti nenänpäätä paleltaa ja ripset muuttuu valkoisiksi<3 Kaikki talvimaisemat on niin kauniita ja silloin on kotoisa olo. Kesällä on vaan sellanen olo, että lol pakko mennä pihalle koska sisällä ei pysty oleen. Emmätie. On kesässäkin hyvät puolensa, saa d-vitamiinia ja silleen, mut siitä puuttuu se kotosuus.

Kasvot on luultavasti meidän vahvin osa :D Mietin tätä tänään kun pyöräilin. Mun sormet oli niin jäässä, mut kasvoissa ei tuntunu mitään. Ja pakkastakin saa olla aika paljon, että se tuntuu kasvoissa. Kasvoja maalataan ties millä meikeillä, niitä lääpitään, nypistellään ja luultavasti myös lyödään kun tapellaan. Niistä nypitään karvoja irti ja korviakin lävistetään. Eikä noi toimenpiteet tunnu oikeastaan misään. Nenääkin puristellaan kun on nuha ja hammaslääkärissä hampaita porataan. Ja kasvot näyttää (tai ainakin pitäisi) aina yhtä hyviltä. Vaikka aina puhutaan et kasvot on haavoittuvaiset ja plääplääplää niin musta ne on aika terästä kylläkin.

Aamusella heräsin haravoimaan. Sen jälkeen lähdin vähän shoppailemaan, kun tahdoin pahasti saada jonkun kirjan, nuottikirjan. En tajua mistä johtui, että joka ikisessa vaatekaupassa syöksyin aina heti alusvaateosastolle O.o. Ei mua ennen oo alusvaatteet kiinnostanu ja oon suorastaa vältelly niitä ostamalla aina tietyt rintsikat ja alushousuja en oo ostanu miesmuistiin :D Näköjään olen muuttunut tässäkin asiassa ja mukaan tarttui alushousut ja sellainen "urheilutoppi", jota nyt ei voi varsinaisesti sellaiseksi nimitää, enemminkin ehkä yöpaita.. :D

Ja ainiin, ootteko nähny sen mainoksen missä mainostetaan Garnierin silmänalusvoidetta? Kun mua niin ärsyttää kun se naikkonen sanoo että onko sinulle mustat SILMÄNALUKSET. Mitkä hemmetin laivat ne on?? En tiedä oonko asunu jossain pullossa, mutta mun mielestä ne on silmänALUSET. Jos joku muu on huomannut saman ja asiasta omaa jonkun mielipiteen niin tervetuloa jakamaan sen kanssani kiitos :D

Tein kakun. Ja se kakku liittyy otsikkoon. Nauroin tolle ensin Kaisan kanssa ja sitten vielä illalla yksikseen. Mun mielestä toi oli niin hauskasti kirjotettu säilykepurkkiin että ahahah :D Kakusta vielä lisää, että tekisin siitä postauksen, jossei se olisi mennyt pilalle. Se oli pahaa. Luulen, että sitä pitää siis hieman vielä hioa. Täyteidea on selvillä kyllä ja se onnistui mutta pohja ja toteutus ei sitten ollutkaan siis easyä :( Mut nyt tonttu tulee koneelle ja minä painuin soittamaan pianoa. Päivänjatkot! :)

Pienistä hetkistä toisiaan vasten

Hehee päätin suorittaa tieteellisiä kokeita kokeilemalla, miltä tai siis miten vaikeaa on saada videoita nettiin tuosta 550D:stä. En jaksanut puhua kun ei mitään järkevää asiaa ollut, niin päätin kytkeä kameran päälle samalla kun pimputtelin pianoa :D Voin luvata, että joskus on tulossa kyllä lisää, koska ei se niin vaikeeta ollutkaan kun omistaa ton youtube-tilin :)
Toi Pettävällä jäällä on ihan sikaihana kappale ja pimputan sitä ihan sikausein pianolla. Se on vaan niin kaunis (ei välttämättä kyllä mun soittamana xD) Okei, en osaa sitä täydellisesti, mutta itelleni mä sitä soitankin. Lisäks toi koko kappale kestää mun soittamisella yli 6min, joten tää loppuu alle puolessa välissä osittain myös sen takia että äiti ja isä tuli taustalle mölyään. Huoh, kun näistä videoista tulee niin suuritiedostoisia. Tietääkö joku millä ohjelmalla noiden laatua voi huonontaa? :D

Mullon tapana poiketa aikaa tappaamaan

 Koin tänään henkilökohtaisen pikkujoulun, kun äiti antoi minulle käteen tällaisen, jota minun piti pyytää joululahjaksi. En tiedä tämän oikeaa nimeä, eikä se ole niin justiinsa, liekö tämä jollain tasolla joku kovalevy?    Jokatapauksessa tähän 10cm x 10cm kokoiseen siniseen laattaan mahtuu 500GB:n edestä kuvia tai mitä hyvänsä sinne haluaakaan laittaa. No, minä haluan laittaa kuvia, koska en luota en kovinkaan paljon arvoisaan pöytäkoneeseemme, joka pursuilee jos jonkinmoista kuvaa matkoilta tai kavereistani. Odotan sitä päivää kun koneesta kuuluu PAM ja kaikki kuvatiedostoni ovat kadonneet lopullisesti. Yritän nyt siis ennaltaehkäistä sitä tällaisella ihanalla uudella tuttavuudella, johon on tiensä löytäneet jo ainakin kaikki matkakuvat ja osa kaveriotoksista :). Kuvia tuonne laittaessa olen myös saanut vihdoinkin kunnon syyn tarkastella kuvatiedostojani. Aika paljon lähti roskakoriin, kun niiden kuvien laatu, kuvauskohde tai määrä oli jotain järkyttävää....

 Tänään valmistui myös ihkaensimmäinen kudottu piponi. En ole koskaan halunnut/jaksanut alkaa kutoa pipoa, koska se on vaikuttanut aina todella monimutkaiselta ja vaikealta. Ja ehkä olen edellisessä elämässäni kokenut jonkunlaista viidenpuikon kammoa :D No, otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, pakko sitä joskus on kokeilla. Lähdin tähän hommaan täysin kokeilupohjalta, mitään ohjetta ei ollut, tai no jos pääkoppa lasketaan ohjeeksi niin sitten. Aloitin sadalla silmukalla, jotka sitten jakautuivat näppärästi neljälle puikolle. Hyvä, että ne edes pysyi siinä tuon koko ajan, onneksi kaventamisvaiheessa alkoi jo helpottaa :D Vähän jäi pipo-osuus lyhyeksi ennen kaventamista, olisi voinut olla kolme kierrosta pidempi mutta ensikertalaiseksi kuitenkin ihan kiitettävä suoritus  :D, vielä kun tupsun jaksaisi väsätä. Aloin myös harkita, että jospa vaikka lisäkorvat virkkaisi tai kutoisi, niin ainakin olisi sitten lämmin talvella O.o, mutta mietitään.

 Tämä päivä on mennytkin sitten ihan kotona vaan. Vielä pitäisi kyllä ruotsia jaksaa opiskella ja ehkä iltasella jotain liikunnallistakin. Tosin myös telkkari houkuttelee pahasti... Viimeyö meni x-factoria tuijotellessa (Oon  NIIN koukussa ohjelmaan että lollero), oon niin rakastunut siihen 12 tai 13vuotiaaseen Racheliin, ettei mitään rajaa. Se on niin suloinen ja ihan sika hyvä laulaan ja alaalla tykkään! Onneks joku ohjelma on edes sellanen, että mäkin tykkään. En vaan voi sietää näitä Suomen feikkiversioita kuten Talent Suomea tai Idolssia. Ne on vaan jotain ihan surkeaa tai sellasta yök. Ei suomalaiset oo onnistunu ainakaan niissä. Vähän samaa makua on myös huippumalli haussa ja muodin huipulle. Kaikki on jotenkin niin yyyöh.

Koin tänään myös taas vaihteeksi luennon kuinka läski ihminen olen, vieläpä suoraan Äidiltä. Se oli erittäin mukava saarna heti aamutuimaan ja äiti saikin aika nopeasti tyynystä päähänsä. Totesin alkavani nälkälakkoon (Kaisa tää oli hyvä idea) kun kerran kaikki mitä syön on väärin ja ilmoitin myös että lihas painaa enemmän kuin läski. Vihaan näitä saarnoja, kun niistä huomautellaan varsinkin meidän perheessä ihan jokaikinen päivä ja kaikki puheenaiheet liittyy jotenkin siihen, kuinka pitäisi laihduttaa. Kiitän jo etukäteen äitiä ja isää jos joskus niiden puheiden takia sairastun minkäänlaiseen syömishäiriöön<3, koska ainakin on sitten tiedossa syy, että miksi. En kelpaa tällaisena. (Huomaatteko kuvassa mites poskeni ovat läskistyneet, ei huhhuh :D)

Challenge

Sain Eerikalta haasteen, jossa pitää kirjoittaa 8 asiaa jostakin.

En jaksa jaella kellekkään, koska kaikille se on jo annettu.
Mutta näitä on toki aina hauska tehdä (joten läheltelää tulevaisuudessakin) joten tässä näin olisi sitten.
ps. Älkää nyt taas ottako ihan kirjaimellisesti, koska musta tuntuu etten ihan osannu selittää varsinkaan tota loppupäätä kovin selvästi...

 1. Pelkään tehdä itseeni muutoksia, mutta teen niitä silti. Haluaisin kyllä esimerkiksi meikata kouluun, mutta en uskalla, koska en ole sitä tehnyt yhdeksänä aikaisempana vuotenakaan niin miksi nyt? Saisin vain tuhottomasti tuijotuksia. Ja nyt en edes harkitse sellaista, kun omistan ihanan vaaleanpunaiset hiukset, tässä on jo ihan tarpeeksi tälläerää.

2. Aloitin tän blogin pitämisen siksi, että mulla meni hermo siihen kun mun päiväkirjan sivut täytty vaan angstauksesta ja haaveilusta. Halusin kirjoittaa jotain muutakin ja olis ollu tyhmää pitää ne kaikki kahen pahvin sisällä kun ei niissä olis ollu mitään salaista. Tässä on siis julkinen päiväkirjani.

 3. Tiettyyn aikaan syksyllä tulee se aika, kun on ihan pakko alkaa kutoa tai virkata tai mitä hyvänsä. Jotain on vaan pakko tehdä. Sitä himoa ei voi sammuttaa mitenkään, se sammuu joskus aikanaan. Ja mulla on se nyt. Oon tehny tässä neljän päivän sisään puolet kaulahuivista, kokonaan yhden pannan ja pipo on vaiheessa. Tässä tunteessa vaan hamuaa lankoja itelleen ja alottaa aina tuhat projektia. Toivottavasti tänä vuonna sais jotain loppuunkin ;D

4.En halua ikinämaailmassa asiakaspalvelutyöhön, se olis kamalinta mitä mulle vois sattua (esim. myyjä). Siks kammoan hakee kesätöitäkään kun ne on kuitenkin aina jotain sellasta. Mieluiten maalaan yksin autotallissa lautoja ja laulan kovaan ääneen Suomipopin mukana! :D Unelmatyöni on siis jollain tavalla raskasta. Toimistotyö ei kiinnosta. Ja ainiin, en tykkää jos mua kohdellaan tyttönä joka ei esim. jaksa kantaa mitään. Ja hyvä että se on sisäistetty koska nykyään mua aina pyydellään kanteleen kaikkee, koska lähisuvussani mielletään, että olen voimakkaampi kun tätini ja äitini yhteensä (okei joo... xD)

 5. Tykkään saada kehuja ja kannustusta oikeasti, vaikka sanon aina ettei mua saa kehua tai kannustaa. Oon vaan pokkana ja sanon että lol, vaikka sisäisesti mun hymy olis korvissa ja joku tietty kommentti sais mut iloiseks pitkäks aikaa. Toisinsanoen mä en siis näytä tunteitani. Oikeastaan mitään tunteitani. Mä vaan oon aina samalla naamalla (Kaisa älä yritä väittää vastaan koska oot poikkeus)

6. Parasta on väkertää kaikenlaista ja korjailla kaikkee. Mulla on aina joku projekti meneillään. Jos mulla ei oo projektia meneillään, mun kädet hankkii sellaisen jostain. Ne haluaa aina olla tekemässä jotain. Eli aina on meneillään kutomista, virkkausta, piirtämistä, leipomista, pianonsoittoa. Jotain käsillä tehtävää.

7. Mä sanon kaikki asiat suoraan, niitä juurikaan miettimättä. Mä en tunne hirveesti sääliä, ellei joku ihminen osaa oikeasti perustella hyvää syytä miks sitä pitäis sääliä. (En esimerkiksi osannut sääliä hukkunuttaX, koska vaikka mitä hyvänsä sille olis tapahtunutkaan, se oli silti omaa tyhmyyttänsä lähteny kännissä ajaan. Älkää ymmärtäkö tätä nyt niin että olisin kylmäsydämetön (tai sit oon) mutta jotenki toi tilanne ei vaan mee mun päähän) Täällä on sananvapaus ja mä haluan käyttää sitä. Uskon, että jos en nyt käytä sitä, kaduttaa sitten haudassa.

8. Oon nykyään hulluna kaikkiin seikkailu/toiminta ohjelmiin. Tykkään kattella niitä tappeluita ja tykkään et niissä on kaikkee kivaa ja jännää. Esim. James Bondit vaikka niissä on aina kaikkee niin läppää ja sellasta "mahdotonta", ne on silti hyviä, varsinkin ne ekat! Ennen menin kattoon kaikki romanttiset komediat leffaan, mutta nyt ne on ihan lame ja etin leffa-aleistakin kaikkia hyviä toimintajännäreitä. En tiedä, mut jonkun kuolema tekee ohjelmasta hyvän jos se on osattu tehdä oikein, koska silloin se koskettaa ja jotenkin ite menee siihen ohjelmaan mukaan sillain "EI ei toi olis saaanu kuolla, ei se ja se ollu ton vika!" -siinä siis alkaa elää kunnolla mukana :D

+ coolein ammatti maapallolla olis Etelämannertutkija ja et siellä sais pelata iglussa Super Mario Brossia pingviinien kanssa... :D

My hands, they were strong

Heli pyysi mua jo ikuisuus sitten tekeen aihepostauksen vaatteista. No, mä alotin sen heti silloin ja vasta tänään muistin, että ei helkkari en mä mitään sellasta oo tehny koskaan loppuun. No nyt saatte. Mulla on siis tuhatkertaisesti paitoja näihin verrattuna, mutta tähän yritin ottaa sellasia lemppareita ja mitä mulla nyt on yleensä koulussa. Tai ainakin jotain tämän tapaista. Paitojen väri vaihtelee toki, mutta idean te nyt ainakin tajautte. Mulla on noiden farkkujen lisäks muutamat muutkin ihanat mitä käytän, mut nyt sattu päälle noi H&M:n 5€ farkut. Näistä puuttuu pää, koska mun tukka oli ihan järkyttävä joten joo.

Kouluunhan sitä halua pukeutua mukavasti ja sillain, että ei tarvi vedellä paitaa alaspäin tai muutenkaan korjailla vaatteita tai mitään. Siis oikeasti asenteella "lökärivaatteet on parhaat<3!" pärjää pitkälle :D

No, tällä asulla mä en välttämättä menis kouluun, mutta kotona mut nähdään hyvinkin usein tälläsissä vaatteissa. Jotkut sukkikset, joku pitkä paita/mekko ja villatakki + villasukat. Täydellinen kotiasu, joka päällä tunnustan joskus nukahtavani, vain ja ainoastaan siksi että noi on niin lämpösiä yhdistelmiä. Varsinkin noi sukkikset. Rakastan.

Mä en tie tuntuuko teistä, mutta mitä enemmän katon näitä kuvia, sitä enemmän ajattelen, että vähän mulla on jotenkin leveet hartiat ja paksut kädet. En tie oonko jo ihan sokee, koska toisaalta taas mun jalat lähentelee norsun jalkoja. Tässä muuten hyvä esimerkki koeviikko asusta.

Toi huppari<3. Rakastan. Ahhahah, tää lyhytjalkasuus on niin nastaa. Nää näyttää meinaan näissä kuvissa aika onnettomilta xD

Pari hullujen ostosta. Yhyy, syön suklaata, koska mummu anto mulle kun pipstäydyttiin siellä eilen. Ärsyttävää. En haluais syödä ja no, tän levyn jälkeen aattelinkin lopettaa (Miks kuulostan ihan Kaisalta?) Syynä ei ole tälläkertaa normivaatteet eikä sellaset vaan mun LASKETTELUHOUSUT. Mä en tuu mahtuun niihin, kun joka vuosi ne on yhä enemmän ja enemmän silleen et joo kohta ei enää mahu. Ja ne on niin kivat, enkä halua luopua niistä joten voi paska. Ei auta muu kun mennä lattialle makoileen ja tekeen vatsalihaksia ja samaan syssyyn mennä alakertaan vähän kuntopolkemaan.... Talvi, älä pliis tule ihan vielä, jotta Hannaliini ehtii kaventua vielä vähän.

Sain muuten sen äikän tehtyä ja AAAH mikä helpotus se oli. Okei, se ei oo ihan vielä valmis, mut enää puuttuu sellasta hienosäätöä. Kiitos Tarulle, joka lähetti voimaa, koska musta tuntuu nyt oikeesti siltä että vastaanotin sen kun yhtäkkiä koko teksti vaan valmistu. Ja joo, tekstini käsitteli taikauskoa xD Loppuloma meneekin sitten ruotsin (lol) parissa... Mutta nyt, suihku kutsuuuuuu! :)

Romaani

Kaikki tietää todella hyvin, että vihaan äidinkieltä enemmän kun mitään muuta kouluainetta, koska siellä pitää kirjoittaa. Ja sen kirjoittamisen pitää olla ihan helvetin täydellistä. Tämän jakson joku pääidea on prosessikirjoitus, jota ollaan tehty ties kuinkamonella tunnilla ja aina sitä piotää hioa ja kirjottaa tuhat versiota ja äh.
Olihan se ihan kiva aloittaa, mutta koko kirjoittaminen tössäsi siihen, etten keksinyt aihetta. Lopulta vaivoin (koska tunti oli loppumassa ja aihe piti olla) päädyin kirjoittamaan taikauskosta. Aluksi se tuntui ihan hyvältä aiheelta. Mielenkiintoinen, ja mä uskon taikauskoon ja esimerkkejäkin keksin kivasti. Suunnittelu meni ihan hyvin mutta sitten ensimmäinen versio piti kirjoittaa. Mä en vaan päässyt eteenpäin. Kaikki tyssäsi ja muotoilin lauseita uudestaan jne.
Alkoi syysloma. Mä en vielä tähänkänn päivään mennessä oo saanu mitään aikaan. Mä yritän koko ajan miettiä tätä ja haluaisin tehdä tän, koska ei oo kysymys siitä, etteikö mulla olis aikaa. Mulla ei oo aivoja. Mitä pidemmälle kirjoitan ja mietin, tuun siihen tulokseen, että tää on ihan sika laaja aihe, enkä osaa rajata tätä mitenkään, enkä enää oo varma edes omista mielipiteistäni. Eka olin sitä mieltä että tottakai tavaroilla on tunteet, mutta ei sellasta perkele voi perustella. Miten alat selittään opettajalle että joo tolla kameran objektiivilla on tunteet ja sen nimi on Heikki ja se on puolivuotias. Se tykkää hirveesti halimisesta ja sen lempiväri on punanen. Miten opettaja voi ymmärtää tollasta, kun en edes ite pääse kunnolla mieleni syövereihin. Mä uskon tohon tarinaani ihan 100%. Yleensä jopa toivotan tavaroilleni hyvää yötä.
No, eikö tuo sitten olisi ihan hyvä aihe. No ei, se on liian vajaa ja epäjärkevä. Siispä mun pitää kirjoittaa jostain ihan muusta vielä tohon lisäksi. No, onhan kaikkia esimerkkejä olemassa vaikka kuinka paljon. Mutta se, että ne pyörii mun päässäni ihan sekaisin eikä mistään muodostu lausetta pistään vituttaan.
Vaivoin sain ekan version tehtyä ja alan selata niitä ohjeita. Yksi ohje kuului sitten jotenkin näin; "Tekstisi on raakile, luonnoksesi on täynnä hajanaisia asioita...." MITÄÄ!? Ei mun ensimmäinen versio oo mikään luonnos, vaan ihan varteenotettava teksti made by Hanna. Mä oon siis koko ajan tehnyt tätä ihan väärin. Missään ei ole mitään järkeä ja kaikki kuolee.
On ihan kivaa viettää syyslomaa siten, että olen tässä jo 5 päivää itkenyt tätä saatanallista kirjoitusprosessia joka ei etene. Ihan oikeasti itkenyt. Hyvällä säkällä istun 5minuuttia tän paperikasan edessä itkemättä.  Jos ja kun tästä pitää kirjoittaa joku arviointi, ajattelin kirjoittaa, että kiitos opettaja syyslomani täydellisestä pilaamisesta. Mua ei oo ikinä vituttanu lomalla näin, kun nyt. Tekis mieli koko ajan hakata päätä vaan seinään ja köyttään ittensä vaikka tuoliin. EI ajatuksia voi pakottaa päähän.
Tää lukio on ihan totaallisen perseestä vihaan tätä yli kaiken. Mut mun on pakko kuolla tuolla, koska kaikki mun haaveammatit tarvii lukion, ja lähes kaikki mun haaveammatit tarvis fysiikan (jota en enää lue). Ja juu'u, en mä sitä kemiaakaan varmaan saa luettua kahta kurssia samassa jaksossa  niin sinne menee sitten sekin että kylläpä vituttaa ahahah. Tälläkin lomalla olis pitäny vähintään kaks kirjaa lukee ja maanantaina on ihana ruotsin koe. VITTU EI KUKAAN OPETTAJA (paitsi pekkis..................!) voi antaa lomalle läksyks KOETTA. Ihan oikeesti. Tästä maailmasta on menny jo suhteellisuustajukin. Se, että vietän tuolla koulussa 8 tuntisia päiviä (okei en nyt mut yleensä) pitäis olla jo ihan riittävää opiskelua. Oppilaat elää koulua niinku TÄYSPÄIVÄSESTI. Opettajille ei riitä, että oppilaat istuu koulussa sen 8h, vaan niille pitää antaa sen lisäks vielä 4h kotitehtäviä, että varmana ollaan se puolivuorokautta koulussa. Ja se toinen me haluttais mieluusti käyttää nukkumiseen mutta ei. Me ollaan sit mielummin kavereiden kanssa ja uni jää vähemmälle ja sitten raivotaan kun oppilaat ei nuku. MISSÄHÄN VIKA. No koulussapa tietenkin, missäs muualla.

Kylläpä rentouttaa tällänen avautuminen. Pahoittelen jos joku ei ymmärrä mitään pointtia näissä. Kerrompahan vaan, että koulunkäynti on ihan laitointa. Oon ilonen kyllä, että Suomessa on koulutus ja nää asiat hyvin, mutta kyllä sekin voi överiks mennä......................... Palaan itkemään äikän pariin kiitos ja heihei.  Kuulette musta sitten seuraavan kerran kun oon totaallisen kuollut enkä jaksa tehdä muuta kun maata sängyssä ja rageta paskaa maailmaa.
(Kyllä mulla on lievä angsti menossa, joten älkää ottako kaikkee (mut suurin osa kuitenkin) ihan tosissaan)

Never let you go

Ääni kuuluu toosi huonosti jälleen, mutta kiitetään siitä läppäriä<3 Alotuskuvakin varmaan edustaa taas, ja muutenkin nyt vähän potuttaa kaikki joten iihan sama, hyvää illanjatkoa.

Mulla oli kyllä kaikkia hienoja postausideoita, mut mieluiten istuisin nyt sohvalle peiton alle ja kattoisin James Bondia tai jotain muuta!<3 Okei en voi tehdä sitäkään kiitos lukion.

Red is weird, red is love

 Ei, en pystynyt vastustamaan enää tätä. Punainen on minä, punainen on ihana. Tosin, kyllä se vähän rajoittaa pukeutumista, kun luonnollisesti jotkut punaiset riitelevät keskenään ja sillain, mutta sitä ei pidä miettiä nyt. Ehkä mä alan nyt pitää taas kaikkia mustia vaatteita, kun se saattaa olla ainoa väri, jolla en herätä NIIN paljon huomiota. Olin tänään kävelyllä vähän yli tunnin ja sain jo sellaiset 1000 kummallista katsetta, tosin eniten lapsilta mutta silti :D Eikö ne oo ennen punasia hiuksia nähny?  Nyt pitää pestä tosi harvoin hiuksia, että tää väri säilys, koska noh. Haalistunut punainen on aika kammottavaa katsottavaa sanoisinko.

 Eilisen kengärageuksen seurauksena, mentiimpä tänään kauppaan ostamaan mulle talvikengät, jotka sieltä eilen bongasin. Eka kattelin valkosia, sitten tyydyin mustiin mutta loppuenlopuksi kotiutin punaiset :D Ei huhhu tää punanen tunkee jo joka paikasta. Ja en oo koskaan pitäny sitä mun lempivärinä, mun mielestä se oli pienempänä jotenkin kauheen tyttömäinen ja ällöttävä ja mua aina ällötti kun Kaisalla oli kaikki punasta. No, asiat muuttuu ja nykyään en vihaa sitä ollenkaan :D Okei ylipunasuus on aina ylipunasuutta, mutta sellanen sopiva on jees.

 Oon unohtanut vallan mainita, että ihana Pekkis oli todella ihana ruotsintunnilla. Se tulee niin kuittaileen varmaan mun hiuksistanikin, en malta oottaa. Niin siis edellisellä ruotsin tunnilla se aloitti mukavasti tunnin, että "No mutta onhan meillä Hanna!" Ei siinä kohtaa muuta kun että kaikki alkaa nauraa. Sitten se vielä tunnin aikana selittää kuinka oon saanu kilpailijan Emmassa ja silleen. Voi että... :D No, saapahan tästä aina mukavat naurut ja noloudet varmaan jatkossakin. Ja onnittelut kaikille niille, jotka ei tästä asiasta mitään tajua (tunneilla tai nyt), niin sanompahan vaan, että Pekkis on jotain niin Pekkistä että ei huhhuh. :D Ei sitä voi ymmärtää.

 Syysloman periaatteessa ensimmäinen päivä kohta takana ja en mitään saanut aikaiseksi. HUOH. Alkaa ärsyttään tällänen. Tänään olin sentään pihalla kuvailemassa. Illalla kattoon HSM1 Kaisan ja Ellun kanssa, ja nyt tekee mieli kattoo kolmonen. Zac<3 :D Söin myös paketin herne-maissi-paprikaa jäisenä<3 rakastan ja nyt tuijotan telkkaria. Jos tää loma jatkaa tätä ärsytävää auringonpaistelua, tuun hulluks koska kuka silloin on sisätiloissa hikaroimassa koulua???

Easy love makes SmartBoard blue

 Jotain yöpölinää luvassa. Mulla on vihdoinkin syysloma ja kello on lähemmäs puol 1 kuin 12. Taivalla on taas kirkas tähtitaivas ja kuu. Kylmäkin on jo, joten varustauduin pihalle menoon kunnolla ja nyt lähes paahdun (kannattaisi ymmärtää ettei sisällä pidetä ulkovaatteita) Mulle kelpais nyt niin sellanen syksyfiilis jolloin haluaisin vaan lukee. Haluaisin, että kaikki mun kirjat olis jotain niin hyviä, että mun tekis koko ajan mieli vaan lukee niitä. Kirjoja ei oo kiva lukee väkisin, varsinkin kun se tietty fiilis puuttuu. Olis kivaa pukeutua villasukkiin, kääriytyä peittoon ja lukee ihan oikeesti paljon kirjoja sanasta sanaan. No, tässä on vielä huimat 9 päivää aikaa toteuttaa tätä haavetta.

 Huomenna ajattelin tosiaankin panostaa siis niihin kirjoihin. Ja samalla tehdä jotain sellaista hiuksilleni, mistä ei isä tykkää (enkä tiedä tykkäättekö tekään). Mut tää on vähän niinkun pakollinen toimenpide :D, enkä kyllä itekkään tiedä mitä siitä tulee mutta noh. Ompahan sitten koko loma aikaa angstata tulosta :D Mua ei tällähetkellä kiinnosta kellonaika. Odotan vaan sitä että saan tän tehtyä ja pääsen nukkumaan, huomisesta heräänmisajasta en välitä tippaakaan.

 Olen nykyään ihan hullun koukussa Amerikan X-factoriin, katon sen joka kerta kun se tulee ja sitten pillitän kun ne tyypit pääsee jatkoon ja tunnen myötähäpeetä niille, jotka luulee oikeesti osaavansa jotain vaikka oikeesti ne on ihan kauheita :D En tiedä edelleenkään missä se herkkyyden raja menee, mutta mä itken ihan oikeesti varmaan jo siilistä tai kärpäsestä, jos se vaan sattuu oleen jotenkin sulonen.

 Olen maailman ärsyttävin ihminen kenkien suhteen. (Kattokaa nyt noita mun kenkiä...)En muista olenko puhunut tästä jo teille, mutta avaudumpa nyt ainakin lisää. Mä siis olisin mieluiten paljain varpain, koska vihaan oikeasti suunnilleen jokaista kenkäparia mitä kaupassa myydään. Suurinta osaa kengistä en vain voi sietää ja tästä muodostuu ongelma kun pitäisi hankkia jonkinmoiset talvikengät tai ostaa uudet rikkimenneiden tilalle. Tulen luultavasti tulevaisuudessa pilaamaan jalkani sillä, että en voi sietää kenkiä. Monilla niitä on ihan hirveästi ja se on useimpien ihmisten hyvä harrastus. Mulla se on vain kauhukuva siitä, että jalkoihin on pakkoo pistää jotain täällä 60 leveyspiirillä. Tuntuu, että ne pilaa koko asun.
Haluaisin aina vaan mahdollisimman huomaamattomat kengät, jottei ne pilais mun asua tai oloa. Okei on mulla muutamat korkkarit, mutta koska mä niitä käytän? En koskaan. Harvoin. En voi myöskään sietää sitä, että nykyiset talvikengät jotka eivät ole vaelluskenkiä ovat sellaisia kärkeen kapenevia mustia ja nahkaisia nilkkureita. Ne on oikeasti rumimpia näkemiäni kenkiä (okei, ne kaikki jolla sellaset on, okei, ne sopii teille enkä mä niitä teillä vihaa, mutta vihaisin jos ne olis mulla itelläni :D) Miksei tähän maailmaan voida tehdä sellaisia kenkiä joista minäkin tykkäään? Sittenkun mä joskus sattumalla jotkut hyvät löydän, käytän ne aina ihan loppuun ja monta vuotta. Mulle kengät on vähän kun luottoystävät, niitä ei haapuilla ties mistä ja kuinka paljon, vaan on ne tietyt ja parhaat. Joo, ei mulla muuta :D

Ainiin, ja tää päivä meni Ellulla jauhelihapihvien merkeissä ja ilta meillä Kaisan kanssa nauraessa mahamme kipeiks :D Voi että, löhöämisillat pimeydessä on palanneet. Henkevästä pimeydestä johtuu myös otsikko. Me ei saatu mtn selvää tosta laulusta, joten todettiin, että noin siinä lauletaan ihan varmasti :<D

Tiesin sen, kosketin vain sun pintaa

 Ouumään. Sori etten pitänyt lupaustani kirjoittamisesta, mutta sain taas vaihteeksi töitä. Mehupalkkatöitä :) Iirishän (joka on täysin blogimaailmasta kuollut) saa piakkoin uuden huoneen ja siellä on sitten ollut paljon tapettia revittävänä. Ärsyttävää, etten oo ylttäny ihan seinän yläosaan, koska olen niin lyhyt, eikä tuoli ole enää riittävää. Kaisan, Ellun ja Iiriksen kanssa hommaa on tehny ja hauskaa on ollut :D Vettä kuluu paljon ja se tunne, kun iso tapettikaistale irtoaa. Aah, miten mehevää ;O!. Haluan jo niin nähdä Iiriksen uuden huoneen ja haluan päästä sinne viettään aikaa :)

 Viime musiikintunnilla (siis tiistaina, siis eilen kun tarkemmin miettii ;D) puhuttiin esiintymispelosta. Siis jännistyksestä. Se oli kerrankin sellanen kouluaihe, jolla on oikeesti merkitystä elämästä. Mietittiin, että mitä jännityksessä tapahtuu ja miten sitä voi välttää ja ehkäistä. Oli oikein mukavaa puhua :) Ehkä mä nyt aina tulevaisuudessa tuun ajatteleen meidän musaopen esityksiä jännittämisestä kun pitää esittää jotain ja ehkä mun jännitys vois sitten vähän laantua. Mua ei oikeestaan tärisytä tai hikoiluta kun jännitän, vaan mä haukottelen. Okei, miettikää miten epäkohteliaalta näyttää ku mä vaan haukottelen jossain luokassa kun muut esittää jotain omaa juttuansa. Enkä mä nyt siinä voi alkaa huutaan että JOO SORI TÄÄ EI JOHU SUSTA VAAN MUN JÄNNITYKSESTÄ :D...

 Hihih. Kohta on syysloma. Ja mun syysloma tulee olemaan jotain niin koulupainotteista ettei mitään rajaa. Mä en oikeastaan edes halua olla tekemättä niitä tuhansia koulujuttuja. Oon vaan hiljaa ihan ilonen siitä, että kerrankin on aikaa sellaiseen. Siis sellaista extra-aikaa. Okei, tuun kyllä luultavasti nukkumaan pitkään ja valvomaan myöhään, mutta kyllähän siihen jää sitä päivää sitten. Mulla oli menneessä ajassa syyslomasuunnitelmia mutta kuten elämä yleensä, ne tuppaa tuhoutumaan. Itseasiassa ihan hyvä niin, koska jos mulla olis toteutuvia suunnitelmia, ruotsin kokeesta tulis ihan varmana jotain vitosella alkavaa :D.

 Tänään niitä tapetteja repiessä, Kaisa aloitti syvälliset ja kysyi multa; Hanna mikä on se sun aine, jossa sä oot hyvä ja johon sä panostat. Sit mä oon ihan hiljaa ja Kaisa jatkaa; No siis kun mulla on nää matemaattisluonnontieteet, Iiris on hyvä äidinkielessä, Ellu tykkää varmaankin enkusta... Siinä kohtaan mietin, että joo ja Kiia tykkää esim psykologiasta. Kaikilla muilla tuntuu olevan jokin. Mulla ei mitään. Oikeesti. Miks mä oon tuolla koulussa? Siks, että mä tulevaisuudessa saisin jonkun ammatin. Mut mihin mä sit panostan sielä? Vastaus: En mihinkään. Kyllähän mä maantiedosta tykkään, mutta mitä sitten. En mä sillä pelkällä maantiedolla tee yhtään mitään, ellen sitten ala maantiedon opettajaks. Mut sit mun pitäis kyllä kylkiäisenä osata bilsaakin ja se jos joku on kammottavaa. Ja musta ei oo tulossa kyllä opettajaa. Ehkäpä musta tuleekin Astronautti. Okei, näille jutuille voidaan sitten naureskella viiden vuoden päästä kun edelleen kirjoitan jotain paskaa blogia ja oon jossain iglussa Etelämantereella pelittämässä Angry Birdsiä pingviinien kanssa ;D

Ei mulla muuta tänään. Huomenna tappo lukuainepäivä. Yritän selvitä hengissä. PSPSPS. yhessä kirjassa on Joutsenlammen teema ja oon nyt niin so in love with it. Rakastan soittaa sitä!! <3 Ihanin baletti varmaan oikeesti.... Varsinkin se jääversio (vai oliko siitä ees jääversioo?)

Kun tuli aamu

 Vähän tälleen jälkikäteen tääkin. Mutta ihan pakko nyt laittaa kuvia kun kameran kanssa vaivaiduin liikkeelle. Silloin yöllä talosta oli vielä jotain jäljellä, mut aamun sarastaessa eipä juurikaan mitään. Hupsis. Joku varmaan järkyttyis kuulleessaan, että kyseessä oli tuhopoltto, mut mua se ei hetkauta ollenkaan. Tai oikeestaan hetkauttanu. Tää oli niin odotettavissa, koska kyseessä on kuitenkin Nekala.

 Hehe pää on tyhjä ja nyt te luulette ettei mulla oo muuta elämä kun tuijotella palavia taloja. On mulla oikeesti. Nää kuvat vaan nyt sattu pistään silmiin ja aattelin laittaa nää vaan johonkin ettei ihan vaan jäis koneen syövereihin.

 Kivoja asuntoja tuola talossa ollu. Vaikka tää nekala onkin tällä kummallista huligaanialuetta, missä poltellaan taloja ja yritetään murhata poliiseja, en muuttais täältä mihinkään. Tää on vaan paikka, missä mä haluan olla (okei jossain vaiheessa on pakko muuttaa, mutta nyt tälleen toistaseks :D) Täällä on oikeesti niin rauhallista, vaikka kaikki lehtijutut antaa toisin ymmärtää. Tai siis no, tunnen kuuluvani tänne näiden huligaanien joukkoon koska ehkä mäkin oon vähän sellanen :D Aina kujalla eikä mikään tunnu joskus menevän putkeen ja joskus naurattaa niin, että keho melkein ratkeaa. Tiedän, että muutkin täällä asuvat on samaa mieltä, kai. Tää on vaan tää paikka.

 Hehe, toi letku oli niin hieno, et oli pakko ikuistaa. Ja joo. Nyt lopetan tän tuliaiheen ja siirryn nukkumaan. Huomenissa lisää vähän järkevämpiä kuvia ja ehkäpä jopa jotain viisauksiakin. Kattellaan sitten että tuleeko mitään mieleen. Ainiin, nyt meen peseen naamani mun ihanalla Neutrogenalla, toivottavasti ees se toimis tän naaman suhteen! ;O ps. En ollut ainoa utelias.