Myös ne hyvän muruset, joiden ohitse huomaamatta kävelet

Sen sijaan, että hölisin ja pölisin suihkuun menemisestä ja nukkumisesta, lähdinkin pihalle. Yö oli vaihtunut päiväksi sohvalla löhötessäni, joten mitäpä sitä enää nukkumaan. Haukotutti kyllä järkyttävästi, mutta pieni kuvauslenkki aurinkoisessa ja pirteän kylmässä säässä karkotti lopulta väsymyksen. Toivottavasti sain tästä virtaa nyt koko loppupäiväksi. Varsinkin, kun jo nyt harmaat pilvet ovat vallanneet taivaan.

Oli outoa olla pihalla ja joutua keskusteluun kolmen tuikituntemattoman ulkoilijan kanssa. Se oli itseasiassa jopa todella piristävää, harvemmin sellaiseen tilanteeseen kuitenkaan "joutuu", jos nyt sitä sanaa voi ylipäätään käyttää :D

Tällä hetkellä mun ajatukset on pitkälle siinä, kuinka jaksan ahertaa tänään äidinkielen esseen. Ja että kun tulen koulusta, mulla on vaihteeksi kasa läksyjä ja kouluhommia. Kohta on viikonloppu ja sekin on täynnä läksyjä ja kouluhommia. Ehkä pitää oikeasti vain turvautua ajatukseen, että se on tämän kurssin viimeinen, toivottavasti myös koko lukion toisiksiviimeinen. Voin vaan kuvitella kuinka kamalia ne aiheet taas on, joten voisi olla paikallaan hieman kerrata tuota aineistoesseen tekoa.

Olen erittäin iloinen, että tuo Suvi Teräsniskan mahtava kappale voitti eilen Syksyn sävelen saaden kolmasosan äänistä. En edes tiedä niitä muita ehdokkaita, joten eipä tästä juuri mitään vertailua voi tehdä. Kuulin voittajan vasta aamulla ajaessani autoa, olisi ehkä pitänyt katsoa koko ohjelma..

Ps. Julkaisen tän vasta iltapäivällä, ettei tuu vaikutelmaa liian aktiivisesta bloggaajasta :D

Näyttäisi tulevan hieno päivä

Tässä päivässä on jo alusta alkaen jotakin erikoista. Heräsin 5:55, mitä en ole, ainakaan muistaakseni, tehnyt sitten Ahvenanmaareissun. Ulkona on eilisillan tavoin järkyttävän kaunis tähtitaivas, kuusta puhumattakaan, joka minulta eilen jäi huomaamatta. On niin hienoa, kun kuusta näkyy sirpin lisäksi sen ääriviivat.  En jaksanut enää mennä nukkumaan, joten valmis itselleni 6:20 aamupalan, johon sisältyi glögiä ja jugurttia. Olisi kuulunut myös viinirypäleitä, jos piru vie ne olisivat olleet siemenettömiä.

Joillekin, pitäisi varmaan sanoa useimmille, tuo kuudelta herääminen on ihan normaali aamutoimenpide. Omassa tapauksessani kuitenkin on suorastaan luksusta jos pääsen hereille siihen aikaan :D Se on oikeasti kivaa, jos siinä onnistuu. Okei, menen varmaan yhdeksältä takaisin nukkumaan ja herään joskus järkevään aikaan suihkuun ja siitä painun kouluun. Tai sitten menen suihkuun ennen nukkumista. Tänään on hieno päivä, kun pitää kirjoittaa koko ilta äidinkielen esseetä. Mitähän siitäkin tulee.

Koska minulla oli kerrankin mahdollisuus nauttia alakerran teeveemme ominaisuuksista, päätin aloittaa päiväni katsomalla elokuvan The girl with the dragon tattoo vain ja ainoastaan, koska tuo Daniel Craig on niin kuuma. Olen ihan totaalisesti kyllä unohtanut loppuratkaisun tästä enkä ole edes varma onko se sama kuin siinä swedishversiossa kerta on laho pää, joten pieni kertaus ei ole paikallaan. Ymmärrän että amerikkalaiset haluavat tehdä kaikesta oman ja paremman version kuin ruotsalaiset (en välttämättä oikeasti ole tätä mieltä, halusin vain kirjoittaa niin).

Minua häiritsee kyllä hieman, että nuo henkilöt puhuvat englantia kun ne samalla kuitenkin ovat ruotissa ja plääh... Toisaalta täytyy muistaa, että ilman tuota englantia en saisi ihailla Craiggia :D Joten kai sitä on annettava myönnytyksiä. Mutta silti ääh, kaikki sanomalehdet yms jota tässä näkyy on ruotsiksi ja toisaalta osa dokumenteista on englanniksi. Ja kyllähän tuo Craig nyt kieltämättä on enemmän minun mieleeni brittienglantia sönkkäävänä My name is Bondina, jotenkin. Vaikka toisaalta tämä Mikael Blomkvist on paljon paremmannäköinen kun siinä ruotsalaisversiossa. Ja olihan tuo loppu epämiellyttävä.

Äh, en tiedä mitä mieltä olen tosta :D raaaah. Olin ehkä puoliunessa puolet ajasta kun katsoin sitä, joten miten voisinkaan ymmärtää siitä mitään. Ja juttu ei enää luista. Joten lopetan tähän. Paitsi jos te olette nähneet tuon leffan niin vaadin kertomaan oliko muka parempi kun vaikka Skyfall :O

Mä leikin prinsessaa jos tahon.

Illan fiilis: Kun kaikki tuntuu menevän päin ****** eikä mikään auta mihinkään ja sisällä on pelkkää epätoivoa, varsinkin kun täydellistä juhlamekkoa ei löydy mistään, on syytä hakea vintistä wanhojen mekko ja nyörittää se itse kiinni kaikista niistä tuskallisista hetkistä huolimatta, jolloin et tiedä mikä naru on missäkin ja mistä pitää vetää että koko höskä kiristyy. En uskonut että se olisi edes mahdollista, hyvä yllättää itsensä joskus.

Jos jossakin on kyse tosirakkaudesta, niin tässä. Hyvä, että löytyy edes yksi mekko, joka näyttää hyvältä, joka tuntuu hyvältä, ja joka on hyvä kaikessa mielessä, se saa mielen aina hyvälle tuulelle. Mekko, joka tekee vyötärön ja hävittää mahan. Mekko, joka saa kaikki normivaatteet tuntumaan hyödyttömiltä. Pistäisin tämän 110% niihin äidin juhliin ellei juhlan sankari sattuisi olemaan minun sijaan äiti :D Ehkä pitäisi käskeä äidin pukea tämä.... hmmm..... Alan oikeesti tulla epätoivoseks sen juhlamekon kanssa.

Mutta tällä hetkellä mä oon vielä se prinsessa, joka on huoneensa valtias ja jolla ei oo huolen häivää mistään typeristä mekoista. En jaksa palata vielä todelliseen elämään, ehkä puolen tunnin päästä.

Kuvia "liikaaylistetystä" iphonesta t. applehomo

Tässä on niinkun täysin random postaus, jonka jostain syystä halusin vain tehdä :D Otsikko liittyy meidän hänessä parhaillaan käytävään keskuteluun, että jos ette ymmärrä niin älkää välittäkö. Kuvat on kännykästäni, sellaisia mistä ei jaksa järkkärillä ottaa kuvaa ja niin edelleeen. Tällasia nyt tulee varmaan jatkossakin, kun talven lopullinen pimeys koittaa.

1. Maisteltiin eilen kuohuviiniä. Olin valmistautunut oksentamaan sen pois mahdollisimman nopeasti, kuohuviinien ystävä kun olen, mutta koinkin positiivisen yllätyksen. Äidin maku on yleensä melko kuiva, kun taas itseni on makea, joten minut yllätti kuohuviinin makeus :D Se oli oikeasti jopa hyvää, varsinkin sen jälkeen kun sitä oli terästänyt "alkoholittomalla boolilla". Äiti ja isä puolestaan eivät olleet niin innostuneita, harmi.
2. Muistettiin vihdoinkin käydä ostamassa minulle näitä tekohampaiden puhdistustabletteja. Jaksaa naurattaa tuo sana edelleen, siksi sitä on niin hauska käyttää. Siis tosiaan kitalakeani näillä pesen, fiksu pakkaus kun siinä on 66 kpl noita tabletteja, riittää hyvin vuodeksi.

3. Eilisen lagausasu. Silmät oli ihan mustat lauantain bileistä, tukasta puhumattkaan, se oli yön aikana villiintynyt lauantaista kaupausta pahemmaksi afroksi. Toisaalta krepatut hiukset ovat ihanat, kun kreppaus peittää niin kivasti hiuksien likaisuuden. Pidän myös kovasti tuosta hullujen päivien paidasta, vaikka nuo niitit onkin vähän O_O minun tyyliäni silmällä pitäen.
4. Eilen aamulla mulla oli kamala ongelma, kun en löytänyt hammastahnaa. Tai luulin, että meidän kaikki tahnat on lopussa. Äiti kehotti sitten katsomaan kaappiin ja noh, olihan siellä niitä muutama. Huomatkaa, että kannatamme vain pepsodenttia :D. Ei siihen oikeasti ole mitään syytä, nuo ovat vain parhaimpia tai toisaalta taas halvimpia mitä kaupasta saa. En näköjään ole osannut aamu-unisena katsoa mitä kuvassa näkyy tahnojen lisäksi, joten ihailkaa sitten myös varpaitani ja vaatemyttyä XD

5. Kuten edellisessa postauksessa jo mainostin, rakastan jugurttia. Olen myös todennut, että mikään, yksinkertaisesti mikään ei voita tuota Lidlin kreikkalaista jugurttipönikkää. On se vaan niin täydellistä. Mulla oli epäilykseni ton suhteen, olisiko se oikeasti paksua, vahvaa ja kermaista niinkuin sen kuuluu olla. Ja kyllä se on. Vetäisin ton kilon pönikän pelkästään ilman mitään lisämausteita koska tuon mättääminen pelkästään = seitsemäs taivas.
6. Todistettavasti lukuinnostunut. Mulle on vaan tullut lukuinnostus ihan tosissaan takasin. Uskon, että osasyynä on helpompi lukujärjestys ja hyppytunnit, sekä mun myöhäiset nukkumaanmenoajat. Tykkään lukee illalla, mutta jos seuraavana päivänä herätys on seitsemältä, ei ihan hirveästi houkuttele vielä sängyssä lukeminen. Melkein joka viikko on eri kirja menossa joo en lue tällä hetkellä mitään 600 sivun opuksia :D, ja on ihanaa kun into tähän on taas olemassa. Lukeminen on ihanaa :D

7. Vaikka tää kuva onkin jo pari viikkoa vanha, rakkauteni tohon Oskun huppariin ei ole kadonnut mihinkään :D Odotan edelleen sitä jossain mielen syövereissä piileksivää innostusta kutoa oma huppari. Siihen vaaditaan ihan järkyttävät määrät kärsivällisyyttä ja aikaa. Ja lankaa ja rahaakin sitten sen kautta.
8. Aina kun törmään tähän kuvaan mun puhelimen kuvatiedostoissa, kuola alkaa valua jne. Noi kotitekoiset hampurilaiset oli ihan liian hyviä, laittomia suorastaan :D Ja toisaalta ihan yhtä terveellisiä kuin joku normiruoka. Tarkoitan, että normiruualla otat yleensä leipää ja salaattia. Sitä itse ruokaosuutta tossa vastaa vain pihvi, joka yleensä syötäis esim. perunan ja ties minkä kastikkeen kanssa. Tuolla nyt sattuu olla lisukkeena hampurilaiskastiketta, mutta ketään ei kiinnosta.

9. Tämä näky lämmittää aina mieltä. Ainakin isän mielestä :D Eivaan, olen mäkin siitä tosi iloinen.
10. Lauantain asua vielä tässä. Vessa on jostain syystä ainut paikka, missä mun hiukset ja meikki näyttää siltä, miltä ne näyttää luonnossakin. Ihan turha toivo yrittää ottaa sellasta totuudenmukasta kuvaa esim. mun huoneessa.

Just like a child, stubborn and misconceiving, That's how I started the show

Minä pidän pimeistä syysilloista, kynttilöistä ja mikä tärkeintä, ruuasta. Ei siis ole vaikea arvata mitä olen puuhannut viimeaikoina. Simssiä ja vähän enemmän simssiä, ruokaa ja glögiä. Olen ihan ihastunut tuohon mun uusimpaan muumimukiin. En ole mikään keräilijä, mutta noiden omistaminen kuuluu jo osaksi suomalaisuutta :D Meidän perheessä on tapana katsoa kaikkia hiilihydraattipommeja vihaisella ilmeellä, mutta empä nyt ole voinut vastustaa tuota kauraleipää, jota Lidlissä yksi päivä halvalla myytiin. Voi että ihanaa kun tulee joulu ja talvi. Odotan jo sitä pakkasen tuoksua.

Olen ihan toivottoman rakastunut jugurttiin. Tai siis onhan se aina ollut hyvää, mutta nyt erityisesti. Sain Iiriksen blogista joku päivä älynväläyksen, että voisihan sitä kookostakin rahkan ja jugurtin sekaan tunkea. En tiedä miksen aiemmin ole tajunnut, mutta parempi myöhään kun ei koskaan. Se on jotenkin tuntunut niin kamalan kuivalta, siis miettikää nyt, syödä kookoshiutaleita pelkästään, puolet jumittuu kurkkuun jne :D

Käytiin tänään äidin kanssa pikaisella Ikea-reissulla. Palautin samalla Siwaan Zalandomekon, joka hitsi vie oli liian kapea lantiosta. Ikeasta ostettii kynttiläkippoja ja mulle nuo supersuloiset töppöset. Ai että. Mun ongelma on usein se, että jalat on jäässä ja sukat hukassa :D Näitä tossuja en toivottavasti välttämättä saa hukattua ihan hirveän helposti. Muuten tämä päivä onkin mennyt lagatessa, videota kyhätessä, korista pelatessa ja musiikkia kuunnellen.

Kun en tiedä millään miksi tänään minut jätit, siksi unta en saa, päivän onni ohi mennyt on

Olen tässä parhaillaan lähdössä Oskarille lauantai-illan viettoon. Ensimmäinen ideani oli ilmestyä hupparissa ja lökäreissä, mutta jos nyt sitten kuitenkin jotain meikkiä, kerrankin jonkun syyn takia. Parempia kuulumisia tulossa kyllä, joskus. Sitten kun olen toipunut jälleen Richard Gerestä ja pretty womanista ylipäätään. Ihana elokuva voi vitsit, onneksi en pidä lukua kuinka monta kertaa on jo tullut se katsottua :D Se on vaan aina yhtä ihana ♥

Iloisuuttani lisää vielä se, että hiukset kasvavat koko ajan. Hitaasti, mutta varmasti. Saan jo kivasti nuo vasemman korvan säälittävät kuusi korvistakin näkyville laittamalla hiukset korvan taakse. Siitä innostuneena siis tämä päivän lookki, joka on oikeasti melko kummallinen, tuuhea. Kreppirauta ei tee koskaan hyvää :D 

Mutta nyt olen jo myöhässä, yllätys. Kiireesti siis farkut jalkaan ja matkaan. Hyvää illanjatkoa :)!

Elämän suuria ongelmia

Takin liepeet lepattaen tuulessa, vaikka taivaanrannan ja sen rajan taa, tahtoo tavoittaa hän omaa unelmaa

Meillä oli kaapissa päiväyksen ylittänyttä jugurttia, ja en ajatellut syödä kiloa jugurttia, joten tein siitä leipää, jonka höystin kuivatuilla karpaloilla ja pähkinärouheella. Tuli hyvää, vaikka enhän minä niihin kaupan kuohkeusasteisiin pääse mitenkään. Leivän ollessa uunissa harrastin luontokuvausta ja haravoimista, mikä tosin oli ongelmallista koska tilhet kakkivat alituiseen päälleni. Tai olisivat kakanneet, ellen olisi luovuttanut haravoimista puolen pihan kohdalla. Täytyy taas ylistää 70-300mm, koska tällä saa niin kivoja kuvia linnuista ja muistakin kaukaisista kohteista, ylläri. 

Tuli minun osaltani otettua syksyn luontokuvakin, joka näkyy postauksessa ensimmäisenä. Jostain syystä minusta kaikki ovat kuvassa kohdallaan :D Tyhmää kehua itseään. Alan muuten kohta itkeä, kun huomenna on jo torstai. Sainko lähes mitään aikaiseksi mitä piti saada? No en. Ja loppuuko loma kohta? No loppuu. Kirjoja ehkä luettua joo, mutta matikanläksyt ja huoneen siivoaminen taitavat jäädä hamaan tulevaisuuteen. Surku. Syytän tästä kaikesta hienoa syyslomaa, kun on ollut liikaa mieli ulkoilemaan.

Voiko koskaan olla liikaa kenkiä?

 Heh. Ajattelin tänään, että no voi vitsi mulla ei ole kivoja korkokenkiä, tai ainakaan mitään sellasia jotka sopisi mustan mekon kanssa. Jahas. No kyllä mulla on :D, mutta halusin niin paljon mennä Ideaparkista vähän katteleen olisko siellä mitään kivoja. Yleensä en ikinä löydä mitään silloin kun pitäisi, mutta nyt oli ilmeisesti tapahtunut ihme tai jotain?

Aika monet kengät jota katsoin, oli tosi nättejä ja hienon värisiä, mutta liian matalia. Katse hamusi jatkuvasti jotain korkeampia. Hmm... Nyt sopii sitten miettiä sitäkin, mistä olen saanut päähäni, että vain 10cm korot omaavat kengät ovat hienoja :D Aika tylsiä tarpeeksi korkeita oli monissa kaupoissa tai vastaavasti liian räväkkiä juhlatarkoitukseen, tai sitten jäljellä oli vain koko 39, joka on liian iso jalkaani.

Menin ensiksi Aleksi13:sta katsomaan, löytyisikö sieltä mitään. Ensivilkaisulla huomasin nuo tummanpunaiset, joita oli myöskin mustana ja ruskeana. Ihastuin niihin, mutta annoin myös muille kenkäkaupoille mahdollisuuden. Olisi ollut outoa löytää sopivat heti ensimmäisestä kaupasta :D K-kengästä olin jo lähdössä fiiliksellä "liian kallista tai liian outoa", kunnes jostain syystä pistin jalkaani nuo pinkit kummajaiset. En ikipäivänä ajatellut ostavani pinkki-ruskeita korkokenkiä... Oikea kokokin oli jäljellä ja ihastuin. Lopulta niiden outous ei ollutkaan yhtään pahasta vaan pelkkää plussaa. Nähtyäni hinnan, 25€, juoksin jo pää kolmantena jalkana kassalle.

Palasin vielä lähtiessäni Aleksi13 katsomaan niitä punaisia. Harkitsin pitkään ostavani mustat, joka tilaisuuteen sopivat peruskorkkarit noiden pinkkien rinnalle, mutta joku otus sisälläni oikeasti Juho whatsappissa heh... käski kuitenkin valitsemaan punaiset. Mietin pitkään myös päähäni syntyvää mielleyhtymää joulusta ja tontuista, kunnes vain päätin, että vähän väriä elämään kyllä punaista voi käyttää koska vain :D Erikoista kyllä, en ole ikinä järin välittänyt punaisesta...

Lähdin kotiin hymyssä suin, miksi en olisi lähtenyt kun kädessä kahdet aivan järkyttävän ihanat uutukaiset. Enää pitää päättää mitä käyttää ja missä juhlissa ja minkä mekon kanssa :D Mutta ehkä tämä tästä. Heihei nyt jatkan ympäri talon tepastelua!

Kaipaus vastaa sydämen ääneen, onneni tiedän mä nyt taas niin yksin jääneen

Pakko tulla ilmoittamaan, kuinka jumalattoman hienoa on asua maailmankaikkeudessa. Kävellessäni äsken kotiin Oskarilta piti pysähtyä pimeään koulun pihaan vaan ja ainoastaan siksi, että siellä tähtitaivas näytti niin kauniilta. Joka puolella tähtiä. Kaikki erottuivat selkeästi. Kylmä pakkasyö, taivas selkeä kuin mikä ja kaikki tähdet suorastaan loistivat ja vilkkuivat. Tämän takia pimeys ja kirkkaat ja selkeät yöt ovat mahtavia!

Pihalla on muuten aivan helkkarin kylmä. Olisi pitänyt olla toppahousut ja toppatakki. Kääriydyin kaulahuiviini, mutta eipä se paljoa auttanut. Hampaat kolisivat silti toisiaan vasten ja jalkoihin tuli se tunne mikä tulee aina talvella jos ei ole toppahousuja. Onneksi Juhon tulkinta Hopeisesta kuusta lämmitti mieltä kovasti :D Olin yksi jääpuikko, kun tulin kotiin. Istuin vessassa ikuisuuden, koska tiesin, että se on lämpimin huone ellei sauna ole lämmitetty. Lämpömittari tässä tapauksessa kylmyysmittari näytti -4. Hui. Ihanaa.

Mutta oli hyvin hauska ilta :)

Sunnuntain eräjormailut

WHoaaaa, kyllä luitte oikein ja vaikka hieraisisitte silmiäni se lukee siinä silti. Aamuisten hullujen päivien jälkeen halusin kipeästi päästä pihalle, koska sää oli mitä mainioin, ja vaikka kuinka pidänkin talvesta ja ennustetuista räntäennustuksista, halusin nauttia vielä tästä lämpöisestä syksystä. Olen kolunnut Nekalan jokaisen nurkan läpi niin kameran kuin jalkojenkin kanssa, joten halusin jotain muuta tälla kertaa, jotain muutakin kuin "pakko päästä nyt vain pihalle ettei mua leimata seuraavaa kuukautta sisäkissaks". Aikaa kun kerrankin löytyy nimittäin.

Löysin pian itseni pakkaamasta reppuun viinirypäleitä sekä makkaraa, ja hakemasta alakerrasta vaelluskenkiäni. Kyllä, suuntasin yksin, ilman Kaisan painostusta Kirskaanniemeen. Pelkäsin vähän, mihin saisin auton parkkiin, kun kuitenkin kyseessä sunnuntai ja ihmisiä liikkeellä kuin pipoa. Ihme ja kumma parkkialueella oli juuri kuin renuvauvalle tehty paikka, eli ei tarvinnut parkkeerata laittomasti tien viereen pysäköintikieltoalueella. Harmitti vähän, kun ei tarvinnut edes kikkailla tulitikkujen ja nuotinsytyksen kanssa vaikka oli kerrankin varautunut siihen kunnolla tuohella, aamulehdessä ja tikuilla, kun ainoa vapaana oleva nuotiopaikka oli vielä täysin liekeissä edellisiltä käyttäjiltä :D Noh, ei se mitään, sai sitäkin siinä aikansa elvyttää, kun puut ei meinanneet millään palaa kunnolla. Sitten vain mussuttamaan makkaraa ja karjalanpiirakkaa joka teki reissun nuotioon kun vähän sähelsin, hyvää oli silti :D ketsupilla maustettuna. Voi että oli hyväää!

Oli ihanaa vaan istua luonnon keskellä ja olla ajattelematta mitään. Juuri perjantaina kirjoitin äidinkielessä esseen aiheesta kuinka jokaisella suomalaisella pitäisi olla kosketus luontoon tai muuten sekoaa :D Tajusin tuolla, että sen sijaan että miettisin jotenkin kamalan henkeviä ja syvällisiä asioita, minä vain istun. Istun ja tuijotan vettä tai maata. En oikeasti ajattele yhtään mitään. Olen varmasti jonkinlaisessa koomatilassa, hehe :D Mutta oli erittäin fiksu päätös minulta lähteä tuonne, vaikka nyt haisenkin savulta ihan kiitettävästi. Onneksi en itse haista sitä, äitiltä vaan tuli sen suuntaista kommenttia. Jotain muutakin kuin simssiä ja simssiä tällä lomalla..

I have climbed highest mountain, I have run through the fields, Only to be with you

Oltiin Kaisan kanssa kuvaamassa tänään Pispalassa, tai siis Kaisa oli kuvaamassa ja itse toimin mallina :D Halusin uusia syksykuvia, sellaisia jossa oikeasti lehdet ovat keltaisia ja punaisia. Pahoittelut jos jotakin ärsyttää mun kokoaikainen hymyily. Pakko vaan hymyillä koko ajan, kun ensimmäistä kertaa elämässä mullakin on se pepsodentti. Tuntuu että joka ikinen kuvakin näyttää heti miljoonasti paremmalta, en tiedä. Ehkäpä tämä on päänsisäistä ajattelua, mutta silti :D

Ulkona oli tosi lämmin, oli ihanaa vain istua tuolla kalliolla ja tuijottaa lämmittävää aurinkoa. Olisi pitänyt ottaa eväitä niin olisi tullut ihan mieleen se kevätpäivä tuolla Kaisan kanssa viime vuonna. Harmi, että aikaa oli rajallisesti, koska Kaisan piti mennä uimakoulua pitämään, mutta ehkä me nyt nautimme niistä kuvista joita saimme aikaan emmekä murehdi niitä jotka jäivät ottamatta. Tullessa sain nauttia ihanasta neljän ruuhkasta, sitä harvemmin onkaan tullut koettua. Mutta mikäs siinä kun Groove soi ja aurinko paistaa!

Nyt aloitan syyslomani leikkelemällä kutsuja ja tuijottamalla televisiota. Hyvää perjantai-iltaa jokaikiselle. Olen niin iloinen :D