Sen kallioon on hakanneet vuodet jäätyneet

Uus banneri on ollut mielessä pitkään ja ehkäpä mä semmosen voisin kyhätä näistä tänään napatuista kuvista, tai ainakin edes yrittää.

Ja tiedättekö mulla on kerrankin aikaa tulla kirjoittamaan teille blogia ja mulla on oikeasti jopa jotain asiaa. Joka nyt ei ihan koko lukijakuntaa kiinnosta mut ei se mitään! Tiedättekö mua alko äsken pistellä jalkoja ihan yhtäkkiä ja ihan kamalasti. Jouduin hyppiin paikallani jotain viis minuuttia ennenku mun jaloissa kiersi taas veri. Eipä oo ennen tarvinnu kokee tällasta, verisuonet on varmaan ihan tukossa, niin ei veri kulje jalkoihin enää x)

Niin, tänään oli hieno reissu hammaslääkäriin. Siellä oli tänään vähän sellainen meininki, että ensin hoitajan kanssa puhutaan kaikkee perushöpinää mun koulusta jne, jonka jälkeen itse doctor tulee paikalle, sanoo moi ja toteaa jotain hammaslääkärikielellä, jota en aivan ymmärtänyt. Ja yhtäkkiä molemmat säntäilee pois huoneesta ja tulee takaisin ja jotain pitää käydä näyttämässä jollekin, hampaita vähän rapsutellaan ja merkkaillaan tussilla merkkejä ja sitten tullaan sörkkimään mun suuta mennään pois ja tullaan takaisin. Sitten tungetaan suuhun mönjää eikä kukaan puhu mitään mistään :D Mulla tulee tollasissa tilanteessa aina mieleen semmoset mitä nyt yleensä oon vaan nähny leffoissa, että joku menee hyvää hyvyyttään lääkäriin ja seuraavassa hetkessä se on jossain leikkauspöydällä menossa sydänleikkaukseen XD Vaikka joojoo omani ei nyt ollut mitenkään vakava tilanne. Tai oli se hammaslääkäritasolla, oikomishoitotasolla.

Lopulta kun joku valaisee mulle tilannetta, se on sellanen, että mun toinen kulmahammas kääntyy takaisin vinoon ja kohta on ryhdyttävä vakavampiin toimenpiteisiin :D Kiva. Tän mä just halusinkin kuulla. Saan siis tulevaisuudessa alahampaiden lisäks ylös sen sellaisen raudan tukemaan, ellei tässä sitten käy jotain sellaista että saan uudestaan raudat suuhun :D:D 

Niin ja mullahan alkoi nyt virallisen epävirallisesti lukuloma. Ensviikolla on vielä kolme matikantuntia, mutta muuten kokolailla päiväni saisivat alkaa koostua tosta helkkarin matemaattisten aineiden hullunmylläkästä. Ja noh ton abishown ja penkkareiden järjestelyistä. Pitäisi hankkia vielä ainakin kasvovärejä itselleni ja kyhätä maha (tekomaha kiitos) ja varmaan auttaa niissä rekkojen maalauksissa jne. Huomenna mä meen työkokeiluun, tai en minä tiedä millä nimellä sitä pitäisi kutsua, joku sellainen kuitenkin. Ja sitten ehkä selviää en tiedä selviääkö, että saako niitä kesätöitä vai ei. Jos ei, niin hommanhaku alkaa alusta voi vitsit hakemuksien väsääminen on aikaavievää ja jos joo, niin sitten on ainakin tekemistä hankittu kesälle ja pääsee vielä kivasti pois Tampereelta. Huomenna illalla kuitenkin ajattelin katsoa lostia ja viettää leppoisan koti-illan, koska nyt tuntuu siltä.

Palaillaan, 11 faktaa on kohta paketissa! Ei oo muuten helppo homma alkuunkaan

Yhteenveto: Matka päiväntasaajalle

Mä haluan omistaa vielä yhden postauksen Singaporelle, tai oikeastaan yksin matkustamiselle. Mä haluan kertoja sen plussista ja miinuksista. Tai että kannattiko vai ei. Ja koska me kaikki ihmiset ollaan niin pirun erilaisia, voi joidenkin olla käsittämättömän vaikeaa vaan yksinkertaisesti ymmärtää, että mikä helkkari mua vaivaa kun lähden yksin matkalle. Mutta sille en sitten voi mitään.

Kiitos tän matkan, tein mun blogihistoriassani ennätyksiä, sillä suurin yhden tietyn postauksen näyttökertojen määrä oli 47. Muutenkin yli 35 ne pysytteli varsin paljon joten whooaat. Tätä en olis ihan heti uskonut, enkä usko vieläkään. Varsinkaan kun nyt on palattu jo takaisin sille ruohonjuuritasolle ja näyttökertojen maksimimäärä on jotain viisi. Suomennettuna: Lähde matkalle jos haluat lukijoita. Noh, ne 42 jotka nyt katosivat tulevat takaisin luultavasti siinä vapun tienoille jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, nähkäämme siis silloin uudestaan! Kai.

Olen aina himoinnut yksin matkustamisesta. Miettikää nyt, saat tehdä kaiken oman pääsi mukaan, eikä tarvitse miettiä mitään, mitä toinen haluaa. Voit tehdä KAIKEN siten, miten itse haluat. Saat päättää matkakohteen, hotellin, lennot ja noh edelleen kaiken vain omien mieltymyksiesi mukaan. Tässä kohtaa kaikki ei nyt sitten tule ymmärtämään mua, koska joillekin se ei vain sovi :D Jotkut ei vaan halua tehdä noita asioita yksin ja sekin on ihan okei.

Kyllähän se sinänsä vaatii rohkeutta, koska sulla ei periaatteessa ole ketään, johon tukeutua tai kysyä apua. Apua saadaan sitten englanniksi, jos saadaan. Kaiken saa tehdä, mutta kaikki myös pitää tehdä yksin. Okei myönnän, että Amsterdamissa en ihan joutunut selviytymään yksin. Olisin tosin siitäkin selviytynyt koska olisin siirtynyt sitten lopulta lähtöportille niinkuin piti tehdä Frankfurtissa, mutta kyllähän siinä oli hauskaa puhella muille suomalaisille ja kysellä heidän matkoistaan ja dissata lentokenttää.

Multa on tän jälkeen yllättävän paljon kysytty, että mitä ihmettä mä tein siellä ja mitä ihmettä olinko siellä yksin. No te blogin lukijat sen nyt varmaan tiedättekin mitä mä tein siellä :D, mutta tonkin voisi tiivistää vielä siten, että ihan niitä samoja juttuja tein, kun mitä olisin tehnyt jos siellä olisi ollut matkaseuraa. Olin turisti joka kiersi nähtävyyksiä, otti kuvia ja käveli hulluna. Tosin bloggailun olisin ehkä matkaseuran kanssa jättänyt vähemmälle, ja olisin varmaan mennyt nukkumaan myöhemmin, never know.

Jos siellä ruudun toisella puolella kuitenkin on joku, joka on naispuolinen ja haluaisi lähteä yksin matkaan, voin erittäin lämpimästi suositella Singaporea matkakohteeksi. Suosittelen sitä myös silloin vaikka et olisi lähdössä yksin :D Varmasti näitä hyviä kohteita olisi paljon muitakin, mutta kun on omakohtaista kokemusta vain tästä :D Luonnollisesti muakin peloteltiin aluksi siitä kuinka yksinäinen naismatkailija tulee siepatuksi ja miesten kyyläämäksi ja jahtaamaksi ja että sitten pitää juosta ja lujaa jne. Tiedän kyllä, että jossain tämä on ihan normaalia :D, mutta pistää silti ärsyttämään että aina se on se mies joka saa tehdä mitä haluttaa ja nainen sitten on vaan nainen joka ei saa lähteä mihinkään ja plyäääh kun se nyt vaan sattuu olemaan nainen. Ja pyhpah sanon minä.

Niin, se miksi minun mielestäni matkakohteeni oli oiva valinta, oli se, että vaikutin tuikitavalliselta turistilta, eikä minua ahdisteltu tai muutenkaan kiinnitetty mitään huomiota, lukuunottamatta neljää tapausta. 1. maahantuloviranomainen kysyi hymyillen, olenko oikeasti tullu maahan yksin 2. Joku ystävällinen japanilaisturisti tarjoutui ottamaan kuvan musta Marina Bay Sandsissa 3. Joku toinen ystävällinen singaporelainen tarjoutui ottamaan kuvan universal studiosilla 4. Eräs herrasmies kehui kauniiksi uudenvuodenyönä kun olin patikoimassa hotellille. Kyllähän sitä tunsi itsensä vähemmistöksi ulkonäöllisesti, mutta sitä kameroiden määrää ihmisillä ei vaan voinut sulkea mielestään. En ollut ainoa turisti.

Toisaalta tällä kertaa ei tarvinnut itse ratkoa sen kaltaisia ongelmia, kuten mistä saada ruokaa ja millä mennä minnekin, kun asioita tiesi jo paljon etukäteen. Ei tarvinnut tutkia metrokarttoja päästäkseen hotellille, eikä myöskään tarvinnut miettiä mihin päin metroasemalta pitää lähteä päästäkseen hotellille. Halvat ruokapaikatkin tiesi, joten aikaa ja aivoja ei tarvinnut käyttää sellaisten miettimiseen. Myös taktikoitu hotellipaikka lähellä ruokakauppaa oli ihan kiva. Ja jos en vielä mainnut, niin mun mielestä erittäin suuri plussa oli tällä matkalla ton hotellin wifi. Se toimi tosi moitteettomasti ja oli ilmainen. Tämä jos joku painoi mun hotellivalinnassa.

Jos joku ei nyt vielä näistä postauksista saanut irti sitä kaikkein sisintä, eli oliko mulla kivaa ja kannattiko, niin kannatti todellakin! Matkustamiseen sai sellaisen uudenlaisen näkökulman. Ja nyt mä olen ainakin yhtä kokemusta rikkaampana taas tässä tavallisessa arjessa.

Tolla matkalla sain myös hyvän kokemuksen lentämisestä välilaskulla. Se alkaa tuntua oikeasti hieman pelottavalta kun luet netistä kaikki maholliset kokemukset, kuinka laukku ei tuu perille, et ehdi jatkolennolle, sulle ei korvata lippua jne. Olin kyllä oikeasti ihan paiseissa tosta matkustusajankohdasta ihan viime metreille asti, ei olis ollut ensimmäinen kerta kun koko Keski-Eurooppa olis sekaisin jostain 10sentin lumikinoksesta pari vuotta sittenhän se sekoitti just joululomalla kaiken, eikä noi Finnairin lakotkaan mitenkään epätavallisia olisi olleet. Lisäjännitystä lisäs, että en lentänyt edes saman allianssin lentoyhtiöillä, mikä suomeksisanottuna mun ymmärtääkseni tarkoittaa, että jos toinen lento on myöhässä ja et ehdi jatkolennolle niin voivoi. Enkä esim. voinut buukata lentoja muutakun aina seuraavalle lentokentälle, enkä koskaan heti perille saakka. Että jos haluatte matkustaa helpommin, valitkaa samasta allianssista lennot (tosin en tiedä toimiiko se aina silläkään tavalla :D) Niin siis sain hyvän kokemuksen välilaskusta ja tän kokemuksen perusteella voin ihan hyvin käyttää sitä myös tulevaisuudessa, kunhan vaan muistan henkeni edestä välttää Pariisin välilaskua ja valita odotteluajaksi aina vähintään sen pari tuntia, kiitos uudet turvatarkastukset, passintarkastukset jne..

Lähtekää matkalle! Tämä on postauksen tiivistetty sisältö XD Ja en varmaan maininnut mitään miinuksia, no yksinkertaista, ehkä niitä ei sitten ollut x)

Jos joku jaksoi lukea edes puolet niin hienoa! Tässä loppuun vielä ties koska kuvattu ostospostausvideo! :)

Michelin-minä!

Mistähän ihmeestä se johtuu, että tuota takkia on meinattu heittää pois varmaan kolme vuotta ja siitä huolimatta se yhä on kaapissa. Jossain elämänvaiheessani tuo tuntui hieman tylsähköltä eikä minulla ollut sille tarvetta. Mutta nyt olen huomannut, kuinka mukavasti se piristääkäään kylmää kuvaussessiota tuolla värikkyydellään olematta silti ihan täysi mammutinkorvike. Onhan se lyhyt, mutta jos alla on tarpeeksi pitkä huppari, ei lyhyys ole ongelma eikä mikään. Otan sen hyvin usein esille, jos tarvitsen takkia joka ei näytä aivan kohtuuttoman ulkoilulliselta ja jota voi hyvillä mielin käyttää vaikka farkkujen kanssa. Tosin näillä pakkasilla farkut pysyttelevät tiiviisti kaapin suljettujen ovien takana, jos ollaan lähdössä haukkaamaan happea. Nyt ei ole farkkusää. Ja noh, kyllähän minä tuossakin aika Michelinukolta näytän, mutta hei se on talvitakki. 

Oltiin Kaisan kanssa siis pienellä kuvausretkellä, koska olihan tuo sää nyt aivan ihastuttava! Huomattiin, että Iidesjärvellä oli paljon kävelijöitä ja liityimme seuraan. Tuli aivan ihana kevättalviolo, kiitos tuon järvenjään ja auringonpaisteen. Rakastan näitä tällaisia päiviä jotka jatkossakin tulevat tuhoamaan lukuaikaani!

Edelliseen postaukseen kommentoneille kiitos kannustuksesta :), en tiedä olitko jälleen asiaa puhuva anonyymi Sanna vai Elina vai joku ihan muu, mutta tuo paikanpäälle hakemustenvientikään ei aina onnistu kun niin monessa paikassa käsketään netin kaavakkeiden kautta tai sähköpostilla lähetellä :/ Mutta niin, en minä vielä tämän vuoden osalta ole toivoa menettänyt, nyt on sentään vasta tammikuu :D

I've been thinking

Heipsansaakukkuluuruu ja niin edelleen.

On se taas kumma, että kun pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja opiskella, kiinnostaa esimerkiksi kuvakansioiden järjestelu paljon paljon enemmän. Puhumattakaan leipomisesta, miksi juuri nyt pääni on täynnä erilaisia kakkuideoita. Täällä bloginkin puolella luonnoksissa on tällä hetkellä ainakin viisi postausta odottelemassa sitä maagista hetkeä, kun saisin kirjoitettua ne kunnolla niiden ranskalaisten ideaviivojen sijaan.

Mä olen miettinyt, pitäisikö mun hankkia kuukausikortti ja mennä aina lukulomalla esim. Metsoon lukemaan. Mun kiinnostus huoneessani lukemiseen ei oo mitenkään kamalan korkeella, koska toi ainoa pöytä jonka ääressä täällä voisi istua saamatta järkyttävää niska-selkä-käsi särkyä on mun mielestä muutenkin tän huoneen häpeäpilkku. Haluaisin vain päästä siitä eroon. Se on vaan täynnä tavaraa, kun aamukiireessä siihen lappaa kaiken mahdollisen lattialta. Se on täynnä koulupapereita ja löytyyhän siitä tuo tietokonevanhuskin. Oon perjantaista asti miettinyt, miten mä saihin kyhättyä tänne jonkinlaisen lukunurkkauksen, mut en keksi :( Tätä järjestystä ei voi enää muuttaa. Mä en halua olla täällä, koska kaikki täällä on niin tyhmästi eikä MIKÄÄN motivoi lukemaan. Paitsi toi uus tapetti, mutta se nyt ei hirveesti auta. 

Eilinenkin meni pitkälti ton CV:n väsäämisessä, jota epätoivoisesti yritin vääntää uuteen uskoon sen mahdollisen kesätyöpaikan toivossa, vaikka eikai sillä ole loppupeleissä mitään merkitystä. Ja kyllä, tiedän, että tää koko puheenaihe on sama kun kuumilla hiilillä käveleminen.

Kukaan ei halua kertoo toiselle mitään, ettei se toinen vie toisen paikkaa nenän edestä ja että kukaan ei vaan sano mitä on kirjottanu CV:seen ettei joku toinen vaan pistä sitä samaa. Ikinä ei sanota minne on hakenut ja mistä niitä paikkoja löytää. Tää on kyllä edelleen ylivoimaisesti ärsyttävin asia tällä hetkellä mun elämässä. Ensimmäisen maailman ongelmat. Ketään ei haluta auttaa, tää on niin omaan pussiin pelaamista ku vaan voi olla. Oikeesti työnhaku on aika raakaa peliä, ihmeenlistä valehtelua. Ja muutenkin toi työnhaku on ihan törkeen vaikeeta kun CV:kin on oikeesti vähän sama kun YT-neuvottelut, eli Yhtä Tyhjänkanssa, siis minun kohdallani. Tyhjää täynnä. Tiedän ettei kukaan vastaa tähän mun seuraavan ongelmaan yllämainitun selostuksen takia, oma etu on se paras etu, mutta mä en tajua kun niihin hakemuksiin yms. haetaan aina esimerkkejä käytönnän elämästä jne. Niin miten esim. jostain reippaudesta voi antaa esimerkin O_O Mä en oo enää edes varma mitä se koko sana meinaa suomeks, jos sä oot reipas niin millanen sä oot, mikä on ees sen vastakohta :D Ei tässä varmaan auta muu kun mennä vauva.fi:n keskustelupalstoille ottamaan selvää :D Oon ihan helkkarin tyhmä joka ei vaan tajua tätä varmaan.

Että iloitkaa nyt muut kun viette mun naaman edestä työpaikan kun tiedätte mitä reippaus on.

Rakastan talvea

Mulla on ajankäyttöongelma. En osaa taaskaan päässäni kontrolloida, että mitä pitäisi tehdä, mihin aikaa ja paljonko. Mun pää meni jo ihan solmuun, kun tänä aamuna mietin, että mitähän tässä nyt tänään tekisi. On ihan liikaa vaihtoehtoja. Heräsin ensinnäkin puoli kahdeksan, kun muistelin meneväni kymppiin kouluun, vaikka oikeasti tiistai on se autuuden päivä kun kouluun tarvitsee mennä vasta puolelta päivin. 

Huomiseksi pitäisi olla luettuna 650 sivuinen äikänkirja, jossa oon hienosti sivulla 250. Mä olisin voinut lukea sitä tämän aamun, mutta päätin syödä hyvän aamupalan, katsoa Mäkkärit ja nyt kirjoittaa  tämän blogipostauksen. Nyt mulla on vielä lähes kaksi tuntia aikaa ennen koulua, mä voisin lukea sitä äikän kirjaa, mutta toisaalta meillä ei ikinä ennenkään ole joutunut hirteen jos ei jotain kirjaa lukenut, voisin kerrankin olla lusmu. Sen sijaan voisin kuluttaa tämän vapaa-ajan kemian lukemiseen. No iltapäivällä olisi matikan varikko, mutta en osaa päättää pitäisikö mennä luovuttamaan verta vai ei sen tilalla. Toisaalta olen kujalla parissa tehtävässä, mutta niihin saa apua tunnillakin koska ne olivat läksyt. Ja en ole ollut puoleen vuoteen luovuttamassa edes verta kiitos niiden uusien korvareikien. Mutta sitten taas toisaalta koska mä nukun koko ajan, mun hemoglobiini on varmaan jossain pohjamudissa eli en kuitenkaan sais luovuttaa mitään :D Voisin toki myös lukea koko illan sitä äikän kirjaa, mutta what's the point se ei viisastuta mua ylioppilaskirjoitusten saralla sitten yhtään. Tässä olis näitä enkun sanakokeitakin tulossa, ja pian eteen pamautetaan taas uus kemian yo-koe. 

Kaikista näistä monimutkaisista aikatauluongelmistani huolimatta mä olen aivan superhyperinnoissani tosta talvesta ja kylmyydestä. Voisin seisoskella pihalla vaikka koko päivän ja haistella ilmaa, se tuoksuu niin hyvälle. Mun kouluopiskelutkin kärsii kun tekis mieli vaan tuijotella ikkunasta ulos tai kieriä lumihangessa. Eilen kun kävelin illalla kaulahuviin naaman haudanneena olin niin ilonen! Mulle kävis jos tällänen sää oli 50% vuodesta, se toinen puolisko vois olla sit se +30 ja kesä. Kävin ostamassa just uudet toppahousutkin Prismasta, oli 30% ale, ettei tarvii käyttää enää äitin omia. Limenvihreet olis ollu värinä coolimmat, mutta tyydyin violetinpunasiin koska niissä oli henkselit ♥ Koska pääsee pulkkamäkeen??!?!

Silmänsä sulkien toivoo ja luulee nousta ne voi taivaaseen

Eilisen höpinöitä, illan asun tyylipisteet 10++

Minähän kirjoitan siten miten haluan

Saakeli.

Äiti alkoi eilen valittamaan, kuinka hän kuolee häpeÄÄN, kun en osaa kirjoittaa tätä ihmeeLLISTÄ suomen kieltä ollenkaan ja hän elää nyt siinä uskossa, että en osaa kirjoittaa ja olen häpäissyt itseni ja kaiken. Kyllä minä osaan kirjoittaa. Voitte vaikka lukea minun äidinkielen tekstejäni, niissä hyvin harvoin virheet keskittyvät oikeinkirjoitukseen, pikemminkin pilkkuihin ja sanaVALINTOIHIN, ei niiden kirjoitusasuun.

Tiedän, että sydäMEEN kirjoitetaan yhdellä ÄMMÄLLÄ, ja että ihmeenlista on oikeasti ihmeellistä, ja häpeeseen on häpeään. Mutta tämä on mun blogi ja täällä en ole äidinkielentunnilla, vaan puhun puhekieltä ja olkoot sitten vaikka kuinka metsikössä, niin minähän puhun sitä. Miksi savolaisille ei valiteta jos he kirjoittavat sitä helkkarin möngerrystään, mutta mulle valitetaan jos puhun edes sinnepäin suomea. Ärsyttävää homoilua.

SYDÄMMENI on vihainen. Miksei missään saa olla oma itsensä :( Jos blogissakin pitää nähdä kurpan ja eriksonin (kirjotin ton nyt tahallaan väärin, ettei se vahingossa löydä tänne) naama raivoamassa kuinka kirjoitan jotain väärin niin saakeli tämä blogi loppuu sitten siihen pisteeseen ja itse aloitan loppuelämän mykkäkoulun.

Ja tämä ei ole edes pahimmasta päästä. Kuunnelkaa joskus edes huvikseni miten puhun, jos sitä ette vielä ole tehneet. Se jos joku menee pusikkoon ja lujaa. Puhun ihan äärettömän nopeasti :D Ja ihan äärettömän pieleen. Jos nyt niin voi sanoa.

Että jos jonkun silmät eivät yksinkertaisesti kestä näitä kirjoitusvirheitäni niin menkööt sitten lukemaan Helsingin Sanomien sivuja, josta varmasti löytyy oikeinkirjoitettua tekstiä jossa on jotain asiaakin, sillä sitä ei löydy täältä. Pahoittelen mitä syvimmin, mutta elämä on raakaa. Deal with it.

Second Tuesday osa12

 Lähtöpäivänä ostin hotelliaamiaisen, ajattelin että se on hyvä keino saada maha täyteen ruokaa, että voi sitten sen voimalla löntystää lentokentälle ja siellä sitten syödä jotain. Hotelliaamiainen oli kyllä hyvä, yllätyin jostain ihmeen syystä sen aasialaisuudesta, vaikka ei siinä siis mitään vikaaa ollut. Aika monet söi nuudeleita :D, mutta oli siellä ihan vaaleaa leipää kuin munakokkeliakin :D Sain mahani täyteen, jonka jälkeen oli viimeiset matkalaukun päällä istumiset hotellilla. Luovutin huoneen ja lähdin kaupungille.

 Mun alkuperäinen suunnitelma oli, että heijee menen tuonne rantaan lukemaan kirjaa päiväksi. No hmm.. Istuin siinä penkillä jotain puoli tuntia ja olin saada lämpöhalvauksen. Se aurinko oli niin kuuma ja polttava. Ja paistoi pitkään ihan kirkkaalta taivaalta. Totesin, ettei tästä tule yhtään mitään ja lähdin liikkeelle. Kävelin rantaa pitkin Merlionille ottamaan turistikuvia. Merlionilta seikkailin metrolla jälleen Vivocityyn, vain ja ainoastaan koska kahluuallas (XD). Ostin BreadTalkista itselleni suklaadonitsin, namnam.. ja menin mussuttamaan sitä kahluualtaalle. Löhösin siellä pitkin pituuttani, luin kirjaa, roiskin vettä päälleni ja otin aurinkoa. Tarpeeksi siellä aikaa viettäneenä ajelin lopulta metrolla DhobyGhautin Starbucksiin. Koska olin jo kirjautunut hotellista ulos, en olisi päässyt siellä nettiin, päätin hyväksikäyttää Starbucksia. Ostin appelsiinimehun, kun en ihan kehdannut vain mennä istuskelemaan sinne ilman paikan kannattamista, heh.

Hain laukut hotellilta, sanoin heipat ja kiitokset hotellille ja suuntasin jälleen metroasemalle. Oli ihanaa seistä puoli tuntia metrossa, kun EastWest oli aivan tupaten täynnä porukkaa. Onneksi harjaannuin viikossa taas seisoskelemaan metrossa ilman tukea, niin onnistui siinä sitten sekä matkalaukun vahtiminen että candy crushin pelaaminen vaivatta. Oli muuten järkyttävän pitkä matka kävellä hotellilta metrolle, se tuntui tullessa paljon lyhyemmältä, heh :D

 Lentokentällä vaihdoin vaatteet ja sulloin loput tavarat matkalaukkuun, tuntui lievästi oudolta pistää huppari ja pitkät housut sortsien ja topin tilalle, kesti hetki ennenkuin totuin siihen lämpötilaan. Olin kentällä taas tosi aikasin, joskus kuudelta. Onneksi Check-in oli auki eikä siihen ollut yhtään jonoa. Tyyppi kysyi onko paikkatoiveita. En sitten osannut siinä siltä istumalta selittää, että olisko keskirivillä käytäväpaikkaa, joten tyydyin sanomaan että window :D

En tajua oikeasti, että mitä helvettiä tein ensin Changilla ja sitten Schiphollilla kuusi tuntia, kun en käynyt kertaakaan missään kaupoissa shoppaamassa yhtään mitään?! Aika vaan meni ja yhtäkkiä pitikin olla jo koneessa istumassa. Ihme tyyppi kyllä olen, jos saa sanoa. Että reissun taxfreeostosten määrä: 1 okei myönnän, kävin ostamassa Iirikselle 60 sentin postikortin, mutta sitä ei periaatteessa lasketa :D

 Täytyy kyllä sanoa, että tuo Changin kolmosterminaali oli kyllä jotain ihan muuta, kuin mitä silloin siellä ykkösessä koin. Koska se ei ihan varmasti ollut viimeeksi täynnä a) vesilampia ja suihkulähteitä... b) siltoja niiden yli c) nojatuoleja jossa pystyy lataamaan puhelinta/konetta d) CBTL:tä. Ja muutenkin, mulle jäi siitä toisesta terminaalista ihan kolkko kuva, ja täytyy myöntää että silloin hieman mietin, miksi ihmeessä tämä nyt on niitä maailman parhaita lentokenttiä. Mutta tällä kertaa se ei jäänyt epäselväksi :D Ei olisi tehnyt ollenkaan mieli mennä sieltä koneeseen, kun viihdyin siellä niin hyvin. Täytyy varmaan sitten se tulevaisuuden HUOM. En ole varannut mitään XD, tänne vain mennään Kaisan kanssa seuraavaksi, päätetty on Australian matka järjestää niin, että on välilasku Changille ;) Tuhlasin ensin loput kolikot vielä viimeisen kerran CBTL:iin, datasin tietokoneella ja katselin ilmaan nousevia koneita, jonka jälkeen siirryin nojatuoliin istuskelemaan. Niin ja hei. Vessassakin oli jotain kymmenen meikkauspeiliä naisille, plus nojatuoleja nukkumiseen ja pukuhuone jne jne. Ilmeeni sinne astuessa oli hieman että MITÄ?!

 Mun tarkoitus oli lentokoneessa opiskella ja opiskella. Mun vieressä istui joku hollantilainen pariskunta, okei koko kone oli täynnä hollantilaisia, joka oli oikein mukava, vaikka en niiden kanssa juurikaan sanoja vaihtanut. Miksi valitsin Amsterdamin välilaskupaikaksi, heh. Tosin nojoo, parempi se kuin kone täynnä ranskalaisia... Niin, nousun jälkeen söin, ja otin mukavan asennon. Seuraavan kerran heräsin, kun koko kone oli aivan pimeä ja siellä aivan hiljaista. Siiis. Hiljaista, että kukaan ei puhunut, hiljaisuus muuten on kaukana tuosta boeingistä...

Katselin siinä vähän ympärilleni, ihailin aivan helvetin kirkasta tähtitaivasta. En ole ikinä nähnyt niin kirkasta, en edes tullessa. Seuraavan kerran heräsin vessaan, kun vierustoverini oli myös menossa. Kun kolmannen kerran heräsin, avasin huvinvuoksi näytön ja katsoin missä lennetään. Sitten leukani loksahti maahan. Kolme tuntia lentoaikaa?!?! Mitäh?!?!? Olin nukkunut reilu kymmenen tuntia siis, olin ihan äimänkäkenä, että voiko näin edes tapahtua lentokoneessa. Pian tulikin aamupalatarjoilu. En jaksanut kaikkien muiden tavoin ottaa munakasta, joten otin sitä vaihtoehtoa B, vaikka en edes tiennyt mitä se oli. Siinä oli aivan hitosti nuudeleita ja kanaa, ne pursuilivat yli siitä astiasta :D Aamiainen oli siis erittäin täyttävä.

 Amsterdamissa oli ihmeenlisin turvatarkastus missä olen ollut. Yleensähän vaan se kone otetaan pois repusta, mutta tämä naikkonen kysyikin; onko koneen laturia? on onko kameraa? no on eikö muka ole puhelinta? no on en vain muista mihin pistin sen onko puhelimen laturia? no mitä ****** on!! tyhjennänkö suoraan koko repun tähän??!?

Selviyttyäni turvatarkastuksesta, menin istuskelemaan ihanaan nojatuoliin ja dataamaan. Oli kyllä ärsyttävää kun ilmaista nettiaikaa tuolla kentällä oli vaivainen tunti, joka ei ihan käynyt yksiin mun kuuden tunnin vaihtoajan kanssa... Näytin ihan järkyttävän räjähtäneeltä, mutta en jaksanut välittää. Ohjeissa käskettiin hakemaan seuraava boarding pass transfer3 -tiskiltä, joka aukeaa 2 tuntia ennen lennon lähtöä. Menin siihen sitten pari tuntia ennen, mutta eihän siellä ketään ollut. Huomasin siinä sitten pari muutakin suomalaista, ja kun puolen tunnin päästäkään tiski ei auennut, menin sitten niiltä kysymään, että Helsinkiinkö on matka? :D Yhdessä siinä sitten pohdittiin, että mitä hittoa miksi tänne ei tule ketään. Ne viisi muuta, jotka siinä seisoskelivat olivat tulleet Kuala Lumpurista. Puheltiin siinä sitten yleensä, kuinka ärsyttävää on kun ei voida tänä 2014-vuonna antaa selkeitä ohjeita minne mennä, vaikka valmiudet siihen olisi...

Lopulta tiskille tuli joku nainen, jolta sitten yksi meistä meni kysymään, että saako täältä niitä passeja vai ei. No vastaus oli mitäpä muuta kuin "ei tietenkään ei tänne tule ketään Finnairin työntekijää, menkää portille" No niimpä juu aha... Patikoitiin sitten helkkarinmoinen matka portille B27, jossa ei sielläkään ollut ketään virkailijaa. Great! Joku sinne sitten ilmestyi, kun lennon boarding alkoi ja saatiin kaikki vihdoinkin ne boarding passit! :D Loppuhyvin kaikkihyvin. Ehdittiin siinä sitten kuitenkin vaihtaa kaikki matkakokemukset aina lennon vaihdosta itse lentomatkaan ja matkakohteeseen. Oltiin kaikki yhtämieltä siitä, että melkoinen turbulenssi oli tullessa, koko ajan paloi turvavyövalo ja kone heilui kuin mikäkin. Mutta silti selvittiin. Puhuttiin myös, kuinka hullua tämä lennonvaihto on yleensä, melkoista seikkailua paikasta toiseen, ja kuinka koskaan ei saa lentää Pariisin kautta... Niillä toisilla oli kuulemma ollut vielä melkoinen lasku Amsterdamiin, kun kuulemma oli tuntunut, että vaan toisten pyörien varassa oltiin maahan rymähdetty :D

Kuten sanottu, loppu hyvin kaikki hyvin, matkalaukkuni löysi tiensä perille Helsinkiin, kone oli etuajassa ja meillä oli huippuhauska ja ylipuhelias kapteeni. Oli ihanaa nähdä äiti ja isä "pitkästä aikaa", vaikka itse Suomi nyt ei niin hyvältä tuntunutkaan. Automatka oli melkoista puheripulia, nytkun vihdoin oli joku jolle pölistä tätä merkillistä suomenkieltä ihan sydämensä kyllyydestä.

Valosaastetta osa11

Yöllisiä kuvia Singaporesta. Ei näitä nyt oikein voi mitenkään selittää. Nämä vain ovat. Valosaastetta. Ja vähän heilahtaneitakin, kun ei aina ollut kaidetta mihin tukea kameraa. Ikävä jo. Ikävä sitä, kun yölläkin oli lämmin, yli 25 astetta. Ikävä sitä, että yöllä on miellyttävä ilmasto. Oli yö, mutta silti päivä ja silti lämmin, ja silti kesä. Vaikka Suomessakin on kesällä vähän niinkuin päivä, niin se on ihan eri asia. Juhannuksena ei ole päivä eikä yö, silloin on jotain siltä väliltä. Välipäiväyö. Täällä on iniseviä hyttysiä.

Mietin ihan kamalan pitkään lentokoneessa jostain syystä tota termiä "valosaaste" ja sitten aloin ihan tosissamaan miettimään mitä kirjoittaisin siitä mantsan yo-kokeessa, niinkun että miten perustelisin että se on saaste ja mitä haittaa siitä on :D Hieman liikaa kaksin omien ajatusten kanssa ehkä? Olisin varmaan oikeasti kirjottanut sen esseeksi, ellei paperi olisi ollut vaikeasti saatavilla jalkojen alla.

Väsynyt ja kotona

Terve täältä Suomen maaperältä! Tässä on nyt kyseessä ihan pikamoikat, koska tosiaan se kolmen kilometrin läksypino ei ole pienentynyt vielä yhtään. Eikä väsymyskään ole oikein poissa. Mutta tämä väsymys on kyllä pitkälti tämän pimeyden syytä. Olin siinä yhdeksässä päivässä ehtinyt jo ihan totaalisesti unohtaa, että täällä tulee oikeasti pimeää kolmelta... Ihan käsittämätöntä kuinka sen pystyy unohtamaan, ja niin nopeasti tottuu siihen että päivän pituus 12h yön pituus 12h. Oli se kyllä ihanaa kun oli selkeä päivä ja yö, täällä Suomessa ne tuppaa aina menemään ihan ristiin, jompikumpi on aina toista reilusti pidempi. Heräsin tänäaamuna viideltä, mentyäni eilen seitsemältä nukkumaan. Söin sitten viideltä aamulla fetasalaattia ja tuijotin McLeodin tyttäriä ja löhösin sohvalla. Olinkin täysin pirteänä siihen asti, kunnes pääsin matikan tunnille... Plyäääh! :D

Meillä on sitäpaitsi vielä ihan joulu, kun äiti ja isä ei ollut raaskinut edes kuusesta luopua :D Ja meillä on kuulemma viikonloppuna uusi joulu, jos tulee lunta tai edes pakkasta... :D

Mun huone oli siisti, ennenkun purin ton mun 16 kilosen matkalaukun tänne. Mistä tätä tavaraa nyt näin pyllähti :D Ja mihin tämän kaiken pistää. Voi vitsi muistin taas kuinka matkalaukun purkaminen on perkeleestä.

Yks postaus on vielä Singaporesta kirjoittamatta, eli se mitä päädyin vikana päivänä sitten lopulta tekemään. Tai noh, ehkä kaksi, kun kuvasin tänään nimittäin vielä eräänlaisen ostospostauksen. Halu noiden kahden postauksen tekemiseen nyt on suuri, mutta ehkä mun täytyy vaan pitää tosiasiana sitä seikkaa, että mun t ä y t y y laskea matikkaa nyt eikä viidestoista päivä. Odotan viikonloppua niin paljon, koska se tulee mun osaltani olemaan ainakin lauantai nukkumista. Tarvitsen unet ennen tähän armottomaan koulurytmiin palaamista.

Sentosa beach ja lähtömeininki osa10

 Ei oo ikinä tehnyt näin tiukkaa saada matkalaukku kiinni kuin mitä se tänä aamuna oli :D Tai edes saada sinne sullotuksia kaikkia tavaroita. Isä varmaan tässä kohtaa sanoisi, että eihän se ole lähellekään vielä täynnä, eikä paina paljon mitään, mutta mä en jaksa sulloa sinne enää yhtään mitään. Mun matkalaukku ei ole varmaan ikinä painanut myöskään yli viittätoista kiloa, joten saavutus sekin?

Vihaan lähtemistä. Kaikenlisäks, koska mulla on aikaa olla täällä vielä puoleenyöhön, pitäis keksiä jotain tekemistäkin, jotain sellaista mihin en enää tarvitse tavaroitani. Pian täytyy sanoa heipat myös tälle läppärille ja sulloa se tuonne reppuun. Ei ole kyllä mitään käsitystä, miten aijon saada tämän turvatarkastuksessa pihalle tuolta repusta :D, koska musta tuntuu, että reppukin tulee olemaan enemmän kuin täynnä tavaraa.

 Eilen oli sateinen sää, ja olinkin hieman peukalo keskellä kämmentä miettimässä, että mitäs tässä nyt sitten tekisi. Istuin ikuisuuden Starbucksissa syömässä tonnikalaleipää aamiaiseksi samalla, kun odottelin sateen loppumista. Päädyin sitten Dhoby Ghautin metroasemalle ja hyppäsin NorthEastiin ja suunnaksi Harbour front. En tiedä miksi, teki vain mieli :D Koska sade oli laantunut, päätin tehdä vierailun Sentosalle, vaikka se ei alkuperäiseen suunnitelmaani kuulunutkaan. Ei minulla ollut mukana mitään pyyhkeitä tai uimapukuja, joten tyydyin vain kävelemään pitkin rantaa ja ottamaan kuvia. Ei niistä nyt ihan tuo etelän lämpö huou miten huokua taipuu?! , mutta menkööt.

 Joulu-tammikuun pitäisi ilmeisesti olla täällä joku sesonkiaika? Onhan täällä paljon turisteja, mutta olen kyllä melko rauhassa saanut olla monessa paikassa, tarkoitan, ettei ole tarvinnut jonotella uuden vuoden metroa lukuunottamatta ja esim. toissapäivänä museossa mahtui hyvin seikkailemaan. Sentosakin huokui hiljaisuutta, tai sitten olen vain tuttunut näihin ihmisiin, enkä enää huomaa niitä missään? :D

 Nyt minun pitäisi mennä kuluttamaan täältä saatuja kolikoita, joita on ihan kiitettävästi, en kyllä yhtään tiedä mihin aijon ne kuluttaa, kun mitään en ainakaan voi enää ostaa!? Kaikki oleelliset nähtävyydetkin on jo katsastettu. Ehkä menen vielä viimeisen kerran CoffeeBeaniin juomaan IceBlended Vanillan, tulee kyllä NIIN ikävä sitä :( Tai sitten annan nämä hilut sille metrotunnelin sokealle soittajalle. Tuntuu joka kerta niin hullun inhottavalta, myötätuntoiselta tai joltakin, kun se mies soitti siellä viimeeksi ja soittaa vieläkin. Uutena vuonna näin sen siellä iltapäivällä ja sitten vielä kahdelta yöllä kun tulin metrolla takaisin hotellille!?

 Aika kamalaa kyllä palata kotiin :D Olen niin totaallisesti onnistunut unohtamaan kaiken koulunkäynnin, että voin jo kuvitella sen inhotuksen, joka mulle keskiviikkoiltana tulee. Kaikki on ihan varmasti hukassa ja läksyjä miljoonasti tekemättä ja arkeen pitäisi palata ja rytmi saada takaisin. Hyvin varmaan pyyhkii, kun jetlagkin on varmaan vallan mainio :D Sen lisäksi nukahdan varmaan heti kotiin päästyäni, koska silloin kello olisi täällä jo puolenyön, ja herään sitten luultavasti joskus aamuyöllä niitä läksyjä ahertamaan, mutta noh sen näkee sitten reilun vuorokauden päästä.

 Odotin, että tuolta olisi tullut tuo hullu sade, kun kerrankin olin valmistautunut, mutta se päättikin kiertää Sentosan tuoden sinne vain puuskaisen tuulen. Olisin halunnut toiseen kaatosateeseen! :D

 Ja tässä taas tätä "lomaromanssi" satoa :D. Valitsin vaatteet ihan vaan "mikä tuntuu mukavalta" -fiiliksellä, enkä ajatellut, että joku tarjoutuisi ottamaan kuvaa, joten pahoittelut tästä maajussilookista. Ilme ja eleet on taas luokkaa voi morjens, mutta ehkäpä nämä tällaiset kerran ikuistetut kuvat ovat juuri niitä parhaimpia, kun versioita on vain yksi. Ja uskokaa nyt vaan, että täällä on kilttejä ihmisiä jotka vain tarjoutuvat ottamaan kuvia. Hiphei! Jo toinen kuva täällä, joka ei ole epätoivonen yritys olla samaan aikaan kuvattavana ja kuvan ottajana, heh.