My head just can't slow me down

Nykyteknologia on kirottua.

Olin päättänyt mielessäni, että en liity moisiin turhuuksiin, kuten Netflixiin, ikinä. En kokenut niitä tarpeellisiksi tai minua kiinnostaviksi, varsinkin kun se valikoima tuntui olevan luokkaa "hanna ei ikinä tule pitämään niistä sarjoista mitä siellä on". Olettamukseni tosin perustui siihen, että en tiennyt oikeasti, mitä kaikkia sarjoja siellä on. Toinen syy, miksi en halunnut liittyä Netflixiin, oli kutakuinkin se, että en todellakaan aijo tuijotella elokuvia tietokoneen näytöltä iPhonesta puhumattkaan... Ja meidän netin nopeuden tuntien mietin, että ei olisi edes mitään järkeä maksaa jostain toimimattomasta 8€/kk. Joskus pari kesää sitten Twilightin katsominen tietokoneen ruudulta sillä koneeni pyörittämällä resoluutiolla oli jo jotain niin järkyttävää :D

No sitten, päätökset on tehty rikottaviksi jne. Pääsin yli kammostani, jossa ajattelen, että Visa ei ole sama kuin Visa Electron, vaikka kyllä se nykypäivänä lähes taitaa olla. Lukuunottamatta, että toisessa on luotto-ominaisuus ja toisessa ei :D Mutta kuitenkin. Sain tunnukset aikaiseksi Netflixiin ja perkele. Olin melko varma, että saan peruuttaa sen samantien, että meidän netti ei pelitä mitään, mutta fuck. No sitten menin tekemään tuttavuutta meidän Smart tv:n netflixin kanssa ja voihan vitsit. Se kuvanlaatu on joku superHD, eli ihan täydellinen myös tolla 47 tuuman töllöllä (muistinkohan tuumat edes oikein :D no 40 puolella kuitenkin), eikä mikään pätki mitään ja voi morjes. Kokeilin eilen myös tätä tietokonetoistoa, joka on kyllä juuri sieltä maan rakosesta, mistä ajattelinkin sen olevan..

Mutta arvatkaa, teinkö eilen jotain muutakin kun tuijotin äidin kanssa ensin ihan täysin fiiliksissä Late Lammasta, jonka jälkeen aloin kattomaan Ensisilmäyksellä alusta asti, oon mä sitä teeveestä jo aikaisemmin katsonutki pari jaksoo, mutta jos nyt sitten vaikka aloittais alusta... Ja aika monta leffaa meni mun päänsisäiselle "pakko katsoa"-listalle... Shit. Onneks ensjaksossa on löysiä aamuja sekä syysloma, heh, tervetuloa tv addiktio.

= Kirottu on se henkilö, joka muutti kuvaputkitelkkarit sellaisiksi joilla pääsee surffaamaan nettiin >.< ja jotka estävät tehokkaasti opiskeluintoa.

Elämä on varjoa ja valoa, joskus se kyyneliin tiristää

Soin itselleni tänä kauniina, mutta samalla uhkaavana keskiviikkoaamuna pienen tuokion istuutua koneen ääreen ja purkautua jostakin elämää hyödyttömämmästä tänne blogiin. Kohta on aloitettava paahtaminen on ihan tosissaan, vaikka kyllä mä uskon, että näiden kahden päivän jälkeen olen edes parhaani yrittänyt. Hyvä on, en ole, mutta plääh. Ei kaiken tarvitse olla niin ja justiinsa.

Mun kehoni on kehittänyt itselleen todella hyödyllisen kellon. Se herättää aina puolta tuntia ennen, kun mun iphone. Oon joskus puhunut tästä jollekkin ja ollaan tultu siihen tulokseen, että on ikävää herätä noin koska sitten ei olekkaan enää kunnolla aikaa nukkua. Nyt mä olen kuitenkin eri mieltä. Sehän on itseasiassa tosi kiva, luo paljon paremman ryhdin mun päiville ja kun se herätyskello sitten lopulta soi, mun ei tee mieli yhtään painaa uudestaan torkkua.

Nukuin viimeyön peiton lisäksi ihanan viltin alla ja voi että kuinka lämmin oli, lisäks mulla oli sukat jalassa mikä on ihan epätavallista mulle. Mä olin ihan fiiliksissä ja aamulla oli ihana herätä, tuntui että en olisi edes ollut omassa sängyssäni. Olisin halunnut ottaa sellaisen "perusbloggaaja" kuvan tähän, kun dataan sängyssä tälleen aamulla, mutta koska tää mun valaistus täällä on luokkaa "nukkuessa et tarvitse valoa" niin empäs ottanutkaan :D Ainoan miinuksen aamu sai mun hampaista, jotka ovat taas liikkuvaiset mutta eiköhän tähän ole jo totuttu.

Nyt mä laitan koneen sängyn alle ja lähden syömään aamupalaa ja opiskelemaan. Jos ette tienneet niin oon vetäny kaikki sähkölaitteet irti seinästä että se vähentäis niiden avaamiskynnystä :D Hyvää keskiviikkopäivää kaikille! :)

Fifteen

Oltiin viikko sitten juhlimassa Meerin 15-vuotissynttäreitä kahvittelun merkeissä. Matikan läksyjen sijaan jäin vielä äidin ja isän lähdettyä letittämään Meerin ja Siirin hiukset, ihan vain koska on-kiva-vältellä-koulua :D Ja sitten niistä piti tietenkin saada kuvia. Näköjään mun toppi oli tosi huono valinta paidan alle, mutta minkäs teet kun et tajua katsoa kunnolla peiliin lähtiessäsi :D

Ps. Tuo tonnikalapiirakka on suoraan taivaasta, sitä voisi syödä putkeen vaikka kokonaisen pellillisen. Uskokaa pois.

Nakkisormet

Ensiksi olen ikuisuuden tekemättä yhtäkään kunnon postausta, ja sitten pamahdan tänne ja laitan kaksi kuvaa vasemmasta kädestäni. Aktiivista elämistä jne. 

Tosiaan. Päivän hienoin saavutus oli, että leikkasin kauniit sormia pidentävät kauankasvatetut kynteni pois, koska halusin taas soittaa pianoa. On suorastaan kamalaa, että moinen harrastus voi olla täysin mahdotonta pidemmillä kynsillä, koska en millään malttaisi luopua aina niin aikaavievästä projektista. Ja voi itkupetteri mitkä nakkisormet sieltä sitten paljastuikin :D, eikö näytäkin ihan, että sormet olisivat puolta lyhyemmät, lähes ainakin... Vai olenko minä vain liian sisäkissaksi muuttunut tässä kuluneiden viikkojen aikana, että en enää erota mitään mistään? Nakkisormet tai ei, kaikki tekeminen tuntuu nyt niin ylitsepääsemättömän hankalalta, et saa ongittua vaikkua korvasta, tai likaa korvakorujen ympäriltä, finnien puristelu on lähes mahdotonta ja raapiminenkin tuntuu lähinnä silittämiseltä...

Mutta kuitenkin. Sen ajan, minkä nyt olen pysynyt hereillä tänään, olen viettänyt kellarin kuntosalilla Paten kanssa, imuroinut yläkerran ja sitten taas istunut mantsan kirjojen parissa (eri asia luinko sitten paljon paskaakaan). Jotta lukijoiden kysymysmerkeiltä vältytään, Pate on mun uusi kaveri, kahvakuula joka painaa 6kiloa :D En tiedä, päädynkö lopulta vain halailemaan sitä sen sijaan, että käyttäisin sitä liikunnallisiin tarkoituksiin, mutta yritän ainakin pitää suhteemme täysin liikunnallisena. Ja mitä tulee maantieteeseeen, olen ainakin ymmärtänyt tänään pari ihan merkittävääkin juttua, mutta jos tämä tahti jatkuu 2asiaa/päivä niin ei kunnian kukko kyllä laula. En tiedä mitä pitäis lukea ja plöääh. Sitäpaitsi, oikeastaan kaikista eniten minua huolettaa se kuusi tuntia. Olen ihan varma, että aika loppuu kesken vaikka mitä yrittäisin, eikä siinä sitten lopulta auta edes osaaminen :D 1h suunnittelulle ja esseelle on oikeasti aivan tajuttoman vähän, varsinkin jos sitä juttua ei heti synny päähän. Itku ja surku :D Toivotaan että kirjoituskärpänen ehtisi purra ennen perjantaita.

Syyskynttilät

 Tänään on ollut masennusperjantai. No hyvä on :D, ei ole, vasta ilta toi masennuksen mieleeni, mutta onneksi sekin on menossa pois.

Koulussa me abit pukeuduttiin pyjamoihin, tosin mun pyjamat tuntien ja mun normaalin kouluvaatetuksen, ei sitä eroa hirveästi huomannut, kun piti pistää vain joku vanha yöpaitana toimiva tunika. Heh. Koulun jälkeen mentiin Kaisan, Iiriksen ja Klaaran kanssa Ikeaan hieman shoppaamaan. Noh, olisin taas voinut hamstrata sieltä vaikka mitä, mutta tyydyin ahtaamaan sen keltaisen Ikea kassin niin täyteen kynttilöitä kuin vain suinkin jaksoin kantaa. Ostin myös uudet tyynyliinat sohvalle, kuvailen ne vaikka huomenissa. Nyt on ihanaa toivottaa syksy ja pimeys tervetulleeksi myös minun huoneeseeni. Ja saipahan tuo Helin tuoma Nutella, tai oikeastaan sen lasipurkki, uuden käyttötarkoituksen. Se on oikeastaan tosi hieno tuikkulyhty!

Mun huoneeseen tuli heti paljon rauhallisempi fiilis, jotenkin ihana. Nyt tekee mieli vaan kääriytyä sohvan nurkkaan nojailemaan uusien tyynyjen kanssa, ehkäpä kahvikupposen kera. Ah, rakastan pimeyttä ja talvea. Nyt kuitenkin menen pienelle happihyppelylle ja toivotan kaikille oikein kivaa perjantai-iltaa, olitte sitten bileissä tai kotona :)

Mä olen miettinyt iltaisin, miten kaiken tän sulle oikein selittäisin...

 Ihan totta. Nyt loppu mun kiinnostus lopullisesti tohon aurinkoon, tai ainakin sen lämpöön. Ulkona oli kiva SYYSpäivä, mä en halunnut enää pukeutua niihin ainaisiin t-paitoihin jota oon pitäny neljä, ellen viiskin kuukautta. Halusin laittaa uuden hupparini päälle ja mennä nauttimaan kylmyydestä. Ja hahha pahus, siellä on kun mikäkin kesäkuun hellepäivä. Sain ovella jo lämpökuoleman mutta ei, en hyväksy sitä lämpöä - hupparilla mentiin ja sillä selvä. Mä haluan sen kylmyyden, ihanan syyssään, jota on ihana hengittää. Onneksi rakas säätiedotus ei lupaillut enää yhtä komeita lämpötiloja kuin tänä viikonloppuna on ollut. Jee!

Oltiin hetkinen Kaisan kanssa kävelyllä tänään, koska halusin uuden facebookprofiilikuvan. Riehuttiin Pahalammella, koska huomisen ruotsinkuuntelun ja Kaisan tekemättömien koulutehtävien takia ei jaksettu lähtee mihinkään. Tai olisin mä ehkä, mutta njääh. Kuvattuamme tarpeeksi, mentiin käymään kaupassa, Kaisan piti nostaa rahaa mutta Otto ei toiminut, joten se sitten siitä :D Sitten mentiin hetkeksi Oskarin kanssa puistoon istuskelemaan kunnes piti mennä syömään.

Äsken tuijotin leffan, ihan enkunkielisenä suomiteksteillä, koska jee, ei nyt kiinnostanu ruotsi. Mä vaan pidän koko yön peukkuja itelleni. Yritän parhaani, ei tässä nyt enää voi muuta sanoo :D Tää on oikeestaan aika kamalaa, mutta nyt meen nukkumaan, tai siis löhöämään, että edes jotenkin läpällä yritän olla koulussa huomenna kahdeksalta, HAHAH. Hyvä vitsi.

Ja loppuun "muutama" pärstäkuva, mun tukka on alkanut hienosti hohtamaan punaisuuttaan, jihuu.

Syyspimeys ja tähtiyö

Elän jostain syystä ihan lauantaita, tai siis sehän nyt onkin, mutta että seuraavien yöunieni jälkeen herään sunnuntaihin. Olisi tehnyt mieli tanssia äsken joku voitontanssi kun tajusin että ei hitto, huomenna on vasta lauantai. Ja nyt eletään perjantai-lauantaiyötä, ei suinkaan lauantai-sunnuntai, tämä tunne on nyt kyllä mahtava :D. Kotiuduttiin äsken vasta Röllinkolobileistä. Mun alkuperäinen suunnitelma oli olla siellä vain kymmeneen, jonka jälkeen olisin tullut kerrankin ajoissa nukkumaan, mutta pahus, mitä siitä nyt olisi tullut, kun tajusin että siellä bileissä on neljä henkilöä, jotka vastaanottaisivat mieluusti kyydin takaisin Nekalaan. Eikä siinä, oli hauskaa ja mukavaa, vaikka irtokarkkilinjalla mentiinkin, heh. Ensimmäistä kertaa ikinä mun homoanalyysini piti paikkaansa ja oon melko yllättynyt asiasta hahaha :D

Kun tulin pihaan, mun olis tehny mieli jäädä vaan makoilemaan rappusille, koska tuolla ulkona on pilvetön taivas täynnä miljooonia ja taas miljooonia tähtiä. Ne näkyy ihan superselkeästi ja jotenkin, ne on niin lumoavia. Oon surkee tunnistmaan tähtikuvioita, se kolme tähteä peräkkäin menee, ja samoin tietty Otava, joka kuuluu mun mielestä jo yleissivistykseen. Mutta esimerkiksi niitä horoskooppeja en oo yhtään oppinut löytämään. Olin jo kesässä ehtinyt unohtaa, mitä hienoa on pimeydessä ja kaamoksessa. Ei sitä yötöntä yötäkään ikuisesti jaksaisi katsella kun voi myös katsella tähtiä. En tiedä, onko sellainen paljon pieniä pisteitä sisältävä rykelmä joku toinen galaksi vai mikä, mutta se näkyy mun mielestä usein aika huonosti, joten erityisesti sen bongaaminen tuottaa mulle nykyään iloo :D

Mulla tulee aina tosi vammanen olo, semmonen hömelö, kun alan miettiä avaruutta. En pysty käsittämään, että se ei lopu mihinkään. Lopulta mun teoria kun alan miettiä sitä äärettömyyttä, päättyy aina siihen, että kaikki avaruus ja galaksit yms. roinat on semmosessa pahvilaatikossa jonkun 5vuotiaan huoneessa :D Koska ei me vaan voida olla jossain jota on loputtomasti, ei, en ymmärrä...

Alla vielä käpyinen iphonen etukameralla räpsäisty kuva mun tän päivän meikeistä. Kuten todettu, yli meni ja tummaksi kuten aina D: Toisaalta, ihan kiva siitä tuli, ottaen huomioon, että aloitin "älä käytä ripsiväriä kertaakaan ennen joulua" -projektin. Ripsiväri syö ja pilaa ja ohentaa ja tiputtaa mun ripset, enkä halua niin tapahtuvan, joten siksi näin :D Hyvin näyttää tolla pelkällä rajauskynälläkin saavan ihan "tasapainoiset" silmät.

Turkoosien ruusujen ikkuna

Tänään puhutaan verhoista. Sain kuin saikin otettua itseäni niskasta kiinni, tai siis eihän se mitään vaatinut, ihan sama mitä muuta kunhan ei vain kirjoituksia. Ompeleminen pitkästä aikaa oli aikamoista, hauskaa tietty, mutta aika pitkästyttävää. Ja pikkutarkkaa. Kärsivällisyys on välillä koetuksella, kun pistät joka toisen kerran neulan sormeen, silität, käännät ja ompelet jokaisen reunan. Välillä kiroat saumuria joka ei tee haluttua jälkeä, puhumattakaan ompelukoneen kiukuttelevasta alalangasta. Punnitsin muuten nuo koneet tänään, kymmenen kiloa, huh, siinä olis hyvä väline bodaukseen. 

Löysin kankaan Eurokankaasta, mistäs muualtakaan. Hintaa oli 14,90€/metri, otin kaksi, joten kolmenkympin verhot näistä tuli. Mun tarkoituksena ei ollut siis hankkia jälleen jotain kukkakuosia, hain ehkä jotain yksiväristä, mutta löydettyäni väreiltä täydellisesti sopivan verhon, minua ei kiinnostanut oliko siinä kukkia vai ei :D Sain tuon vaaleanvihreänkin sopimaan hienosti tänne vaihtamalla tyynynpäällisen olkkariin ja makkarissahan on se vaaleanvihreä lamppu. 

Ja pahoittelen jos jostakin on idioottimaista puhua makuuhuoneesta ja olohuoneesta, mutta sellanen tää mun huone on. Ennen täällä on vaan makuuhuone ja keittiö. Not joking. Kaipaan vähän sitä jääkaappia...

Tein nää samalla kaavalla kuin kaikki edellisetkin, joten sinänsä ei ole mitään uutta. Tuo valkoinen tuo kivasti tasoitusta, kun nyt sitä ainakin löytyy kummastakin huoneesta. Ja se päästää myös valoa kivasti läpi.

Pituudeltaan pidensin näitä vähän verrattuna edelliseen. Edelliset loppuivat juuri siihen, mihin ikkunalautakin. Tällä kertaa kuitenkin halusin, että nämä ylettyisivät ihan tuonne patteriin saakka. Kyllä mun nyt kelpaa. Kuviona ehkä vähän kummallinen aluksi, mutta nyt kun silmäkin on jo tottunut niin näistä taisi tulla uudet lempparit. Onneksi ei tarvitse enää katsella niitä oransseja iänikuisen vanhoja vanhuksia. Uudet asiat piristää aina kummasti. Mitä tykkäätte vai tykkäättekö ollenkaan?

If music be the food of love, Then laughter is it's queen

 Ensiksi pätkä väärästä minäkäsityksestä:
Jatkan tässä nyt vähän tota uusinta meikkausvideooni. Sanon siinä, että oon paska meikkaaja. Tästä syntyi hänessä haloo, kun Kiia ja Heli sanoi, että en ole. Niin haluan nyt selventää mitä mä tarkoitan sillä, kun sanon noin :D En mä ole surkein, mutta omasta mielestäni voisin olla niin ja niin paljon parempi. Se liittyy ensinnäkin siihen, että jos meikkaan, se on joko-tai. En osaa tehdä sellasta, mikskäniitänytkutsutaankin heleyttäviä kevyitä meikkejä. En voi laittaa vain ripsiväriä ja puuteria, koska se on turhaa. Kaikki tai ei mitään. Toisekseen, mulla ei oo mitään käsitystä, mihin kohtaan jotain aurinkopuuteria pitäis vedellä, laitan sitä suunnilleen koko naamaan. Enkä saa tehtyä itelleni sellasta kalasuuta kunnolla, että näkisin, missä mun poskipäät on. Lisäks, jos mä meikkaan sillain kuten vaikka lauantaina (check video), musta tuntuu, että näytän ihan ääliöltä. Joku on siis pielessä. En osaa miellyttää itseäni, vaikka mielyttäisinkin muita, en tunne itseäni itseksi silloin. Itsetuntoa tässä asiassa lienee siis syytä petrata.

 Ostin tänään verhot mun huoneeseen, siis olohuoneeseen. Oli aivan älyttömän vaikea löytää verhoja, jotka sopivat samalla ruskeaan, turkoosiin, mustaan, valkoiseen ja mikä tärkeintä, ikkunaan :D Löysin sitten aivan erityyliset, kun mitä tuossa nyt on, saas nähdä kuinka ne sopeutuvat sitten tuohon ikkunaan. Ensin ne kuitenkin pitää ommella :D Tuun niin rakastamaan sitä hommaa, kun kaikki pitää tehdä niin pikkutarkasti. Ah, täältä tullaan Hanna ja hänen niin pitkät hermonsa tällaisissa asioissa. Tai oikeastaan kärsivällisyys.

 Niin ja aloin jo käyttämään mun syystakkia, ihanaaa. Sitten kun päästään kävelylle toppatakin kanssa, niin ilo varmaan yltyy entisestään. Ja kävin muuten siellä leffassa viime torstaina. Mainitsinkohan tästä asiasta jo? :D Noh, se leffa meni kuitenkin niin yli hilseen, tai ei hilseen, mutta mä en olis halunnut sen loppuvan niin. Mulla oli miljoona muuta suunnitelmaa sen loppumiselle mutta ei, miten siinä kävi niin, ei siinä pitänyt käydä niin! Lauantaina katottiin äidin ja isän kanssa 21 tapaa pilata avioliitto. Voi että :D, se oli kyllä hyvä. Ja vaikka siinä vain avioliittoa aluksi dissattiinkin niin kyllä siinä lopulta vaan tuli olo, että ehkä se sittenkin on hyvä asia kaiken kaikkiaan. Ah, taidan katsoa sen pian uudelleen :D Mutta nyt mulla on elämää suurempi ongelma kun en tiedä moneenko menen huomenna, ehkä se peruttu tunti olikin vasta ensiviikolla, ei mitään muistikuvaa :D Jooh, kyllä se oli ensiviikolla vasta.

Tapetoitu seinä on ja puinen lattia, kutsun tätä elämäksi vaikka ole en täydellistä suoritusta tehnyt minäkään

Vihdoinkin koitti aika, jolloin minun makuuhuoneeni sai uuden ilmeen. Ihanan ja kauniin uuden ilmeen. Olen niin innoissani, että en tiedä mitä tämän yön nukkumisesta tulee :D Videolla puhun ihan höpöjä, täällä huoneessa on nyt viittä eri tapettia eikä neljää, heheh. Mutta ihme kyllä, ne kaikki sopivat toisiinsa, edes jotenkin. Isä vitsaili, että tulipa mulle nyt ruusuinen elämä, kun kukkia kaikialla :D mutta kai se on ihan sallittua tytön huoneessa, eikö?

Tuntuu ehkä tosi tyhmältä sanoo näin, mutta ton uuden tapetin myötä mun muistot sai uuden kodin, kun ne ei enää ole siinä seinässä :D (roskiksen, no ei...) Tohon seinään liittyi paljon muistoja, mahtaa kuulostaa idiootilta, mutta mä olen tuijotellut sitä röpyliäistä pintaa ja ehkä vähän repinytkin niin monesti, samalla miettien kaikkia asioita tai ehkä kokien, että kyllähän se vähän oudolta tuntuu kun nyt sitä ei enää ole. Esimerkkinä esim. kuinka ollaan istuttu Ellun, Kaisan ja Iiriksen kanssa tuolla en tiedä miten ollaan mahduttu :D ja mä olen varmasti valittanut kuinka Kaisa ei saa hingata tapettia ettei se menee pilalle, tai ne kun ollaan Kaisan kanssa kaksin löhötty tuolla :D En osaa selittää tätä asiaa enempää, kai tässä on vähän semmone fiilis ku vaikka muuttais johonkin muualle ja vanhaan taloon jäis niitä muistoja. En edes tiedä miks mun muistot on tapetissa, mutta oonkin vähän vajaa.

Mutta nyt on hyvä mennä kohti uusia jutskeleita uuden seinän kanssa. En lähde täältä huoneesta ikinä. Heheheh.

Ylhäällä alkutilanne, seinässä vielä pari tapettivaihtoehtoa, jotka eivät oikeasti olleet edes vaihtoehtoja, kunhan sitä Otran myyjää vähän juoksutin. Niin ja siitä näkyy myös, kuinka väritön se edellinen tapetti olikaan, huhhuh. Toisessa kuvassa työntekijät ja lähesvalmis lopputulos, Hanna toistaiseksi vain katsomassa, kun ei sopinut häiritä isän tarkkaa mittauspuuhaa :D Alla puolestaan näkyy salamalla otettu oikea väri, mutta alemmassa kuvassa hieman viitteitä siitä, millainen värimaailma tuolla huoneessa nyt oikeasti on. Nuo huonekalut saa tuon tapetin näyttämään enemmän ruskealta, mikä on oikeastaan erittäin hyvä juttu. Ensiksi vähän pelkäsin, että onko tuo liian mustataustainen, mutta ei ollut onneksi :-) Vaikka toisaalta koko huone on yksi sekametelisoppa joten eikai enää yhdellä uudella värillä ole mitään merkitystä..