Maalia ihan kaikkialla

Olen ollut hiljainen. Syynä on se, että mulla on ihan oikeasti unirytmi nykyään ja KESÄTÖITÄ!! Mua ei voida siis väittää laiskaksi paskaksi tai mitään muutakaan. Tästäkään ei mitään hehtoa tule ja kuvia ette saa nyt yli viikkoon koska kamera on jäähyllä (sekin tarvitsee lomaa joskus), samoin minä. Huomenna saatan tehdä kyllä vielä postauksen, mutta sitten blogi taukoilee. Jospa sitten palaillaan ennen koulun alkua.

Sain siis töitä kummisedältä. Maalattu on ihan älyttömästi. Ne siis uusii taloaan ja kaikki laudat maalataan itte. Eilen ensiksi pohjamaalilla valkoseksi ja tänään keltaseksi. Se työ ei lopu ikinä, ja on oikeasti tosi hauskaa ja kivaa. Sain myös ihan hirvittävät rusketusrajat ja koko ajan pitää siinä kuumuudessa tankata. Eilen meni vähän pitkään ja tein 10h työpäivän, tänään vain 6h, kahdessa osassa, koska välillä piti ostaa koulukirjoja. Oon aina ihan maalissa ja jalatkin väsyy mutta ei haittaa. On kivaa auttaa. Ja huomenna taas :) On kivaa kun työnsä tuloksen näkee ja siis no määhän oon aina tykänny itsenäisestä ja fyysisestä työstä. Tota vois harkita ammatiks, tosin, pidemmän päälle alkais varmaan kyllästyttää ken tietää O_O Keskisormi oli jännästi eilen kipee, mut sitä vähän venytteli ja väänteli niin aamulla ei tuntunu mitään. Maalitkin on pitäny suihkussa voilla pestä muuten ei oo tullu mistään mitään. Ja tänään Meerin kanssa väännettiin joku 10min maalipurkkia auki on oltiin niin surkeita.... :D

Ja joo, ei huhhu toi lukio. Mun kaikki kirjat on ihan vääriä ja huonoja ja halkipoikkipinoon kasattuja. Väärät painokset kaikista ja vihkot ja kynät puuttuu. Mutta minua ei kiinnosta. Ihan sama. Kai kaikki jotenkin järjestyy. Ja vähän kaikki on oikeesti kallista ;O. Mutta en jaksa miettiä sitäkään. IHAN VITUN SAMA.
Hyvää yötä, kiitos ja heihei.

Matkalla aurinkoon

Kuvitellaan läpällä, että olen lähdössä matkalle. Huomioikaa, että tämä on vain kuvittelua. Haluan vaan näin kuvittelun merkeissä miettiä muutamia ärsyttäviä asioita.

Matkalle lähteminen on aina kivaa, kunhan vain ei koskaan tarvitsisi miettiä mukaan otettavia tavaroita ja joku pakkaisi puolestani kaiken tarpeellisen (kuten esimerkiksi Alice Bellalle Twilightissä :D). Miten helppoa silloin kaikki olisikaan.

Mutta kun ongelma, varsinkin minulla on aina se, että haluaisin ottaa mukaan mahdollisimman vähän tavaraa. Yritän siis aina rajata mukaan tulevia tavaroita ottamalla mahdollisimman pienen matkalaukun. Se on ehkä maailman typerintä, koska tavarat ei aina vain yksinkertaisesti mahdu sinne, minne haluaisin niiden mahtuvan. En voi ikinä jättää oikeastaan melki mitään pois, koska kotonakin saatan vaihtaa vaatteet muutaman kerran päivässä.

Lisäongelmia tuo se, että mitä ihmettä matkalle pakataan mukaan. Tietysti vaatteita, kaikkia erilaisia ja mukavia päällä. Pitää olla sellaisia, jotka näyttää hyvältä täydelläkin mahalla. Alushousuja tarvitsen mukaan aina ihan kamalasti, koska varsinkin lämpöisiin maihin mentäessä tuppaan hikoilemaan (auringosta johtuen) ihan kamalasti. No, kaikkien vaatteiden lisäksi tarvitaan iso pyyhe (huomioikaa sitten oikeasti että mä en laita omia kamoja mihinkään muuhun kun omaan laukkuuni) joka vie ihan kamalasti tilaa. Pehmoisten asioiden lisäksi tarvitaan aina tuhansittain aurinkorasvaa, muista rasvoja, shampoot (jotka yleensä unohdan), hammasharjan, luettavaa, PURKKAA. Ja vielä jos tänänpäivänä jonnekkin menisin kamera pitäisi ehdottomasti olla mukana. (Edelleenkin kiroan järkkäreiden järkyttävää kokoa ja tilanvientiä)

Pitää ottaa myös huomioon mahdolliset ostokset, eli mihin ne sitten laitetaan jo laukku on jo mennessä ihan liian täynnä O_O

Kaikista muistilistoista huolimatta jotain meinaa aina unohtua. En ole koskaan ikinä raahannut mukanani esimerkiksi ripsiväriä, puuteria, huulikiiltoa tai edes hiuslakkaa. Kauneudenhoito ei kuulu suosikkihommiini lomalla. Tuollaisille tavaroille vain ei yksinkertaisesti koskaan ole tilaa laukussani. Ollaan siis mielummin ilman. Ihan sama jostain ulkonäöstä.

En tiedä mistä moinen kertomus pakkamisesta tuli mieleeni :D Oli vaan pakko päästä jakamaan se teille. Hehhe. Tuli kyllä nyt niin kuuma täällä tropiikkihuoneessani, että on nyt ihan pakko päästä hetkeksi viilentymään pihalle :) Palaillaan piakkoin :)
Toi otsikko on Johanna Kurkelan laulu ja tuossa vähän sanoja, ihana laulu :)

Tahdon kanssasi nyt liitää

Yli lakikorkeuden

Ja aurinkoa kohti kiitää

Sinuun sulaen

Tämä kaunis uni jatkua saa

Älä herätä minua siitä milloinkaan

Matkalla oon

Päähän valovuosien

Siitä mitä oli joskus entinen

Matkalla oon

Sulaan ytimeen rakkauden

Silmissäsi näen sen

Matkalla oon

Aurinkoon

Matkalla oon 

AI SAATANA!

 Tän päivän postauksessa eiliset kuvat, joita osaksi otti myös Eva tai Ellu en tiedä kumpi O_o. Eilisestä ei siis ookkaan paljon mtn sanottavaa (tai siis toissapäiväisestä), paitsi että löysin siltä kivalta rannalta tuollaisen sormuksen, joka näyttää sormissani naurettavalta ja se isontaa myös sormiani, mutta ei haittaa sillä se on syötävän söpö :D Ja illalla pelattiin Rappakaljaa pitkästä aikaa. On sekin vaan niin hupipeli kun sen ottaa huumorilla eikä voittomielessä. Peli joka pidentää ikää.

 Toi ranta on mukava, koska tuolla voi todellakin kävellä noin pitkälle mitä noita ihmisiä näkyy. Kuulemma tohon saareenkin pystyy käveleen, ei olla kokeiltu, mut vois olla kivaa :D Ja ainiin, oon kunnon jalkapuoli kun tuolla tosiaan pamautin jalkani johonkin terävään ja vasemmalla kantapäällä ei voi astua. Ja kotona kompastuin rappusiin ja oikean jalan pikkuvarvas murskana :D

 Silloin kun otin rustot, olin täysin sitä mieltä, että ne kuuluu vasempaan, koska vasen tuntui sellaiselta parittomalta ja sellaiselta johon ne kuuluu. Ja nyt, melkein vuoden jälkeen tajuan, että ne on ihan väärässä korvassa. Mä en koskaan esittele mun vasenta korvaa, tai oo missään vasen puoli edustuskunnossa. Eli siis, mun rustotkin on ihan väärällä puolella. No, ei sille voi mtn enää :D, mutta ne ei ehkä tuu niin edukseen kun olis tullu oikealla.

 Me oltiin tänään komediateatterissa kattomassa esitystä "Hulvaton hotelli". Mun mieleni on ehkä hieman rajoittunut kun koko esityksestä mieleen jäi kohta, missä ovi pamahtaa Georgen nenään ja se huutaa "AI SAATANA!". Ei voi taas muuta sanoo, kun että oli tositosi hyvä teatteriesitys, nauroin vedet silmissä. Siitä ei kaksimielisyyttä ainakaan jäänyt puuttumaan. Aluksi mä olin vähän että "Onko tää oikeesti näin tylsä?" , mutta sitten kun kuuluu Ai saatana ja koko teatteri repeää, mun mielipide muuttui kokonaan :D Se esitys olis siis täynnä sekaannuksia ja suhdesotkuja, eikä Jukka Leistin (tunnetaan myös Tuttiritarina :D) esittämälle Georgelle voinut YKSINKERTAISESTI vaan olla nauramatta :DD Enkä mä tajua sitäkään, miten osataan esittää niin täydellisesti kuollutta ihmistä. Se oli jotain ihan sika aitoa :D Ne näyttelijät oli ehkä myös hieman väsyneitä, koska se oli jo kolmas esitys siltä päivältä, kun välillä se joutu pistään käden suun eteen, ettei olis hajonneet niin pahasti. Ja kerran se päähenkilö jäi vaan jumittaan keskelle lavaa pidätteleen naurupurkausta :D Hehe. Onneks menin, koska oli kivaa :)

TÄMÄ KUVA ON HIENO KUKA SEN SITTEN OTTIKAAN! :) Ja nyt mä meen tuijottaan telkkaria ja äsken söin puuroa pitkästä aikaa. Ohnam, että se olikin hyväää :)

It's been said and done

 Tämä jos joku ei ole tapaistani. Penkkaripäivänä taannoin keväällä pahottelin, että postauksessa oli 10 kuvaa. Nyt pahoittelen tuplasti, koska tässä postauksessa on huimat 17 kuvaa (16, koska yks ei toiminutkaan). Anteeksi :D Päätin juuri, että kirjoitan noiden kuvien alle jotain paskaa itsestäni (ihan vaan siksi että en usko että tiedätte minusta koskaan liikaa :D).
Päiväni meni lähinnä kuvia ottaessa, illemmalla käytiin ihan uudessa paikassa uimassa ja sen jälkeen haettiin pitsat ja mentiin aikaisin koteihimme niitä mässäämään. Ei siis mitään kovin erikoista.

 1. Ihmisille mielletään yleensä 4 perushiusväriä. Ne ovat musta, ruskea, blondi ja punainen. Ja nyt voin kertoa kokeilleeni kolmea ja mustaa en edes harkitse. Että kai sekin oli jonkinlainen saavutus sitten osaltani. Hassua kyllä, miellän kaikkien sopineen minulle. En tiedä mistä itserakkaudesta on kysymys, mutta kertaakaan en ole kokenut sellaista YÖKS EI SOVI -fiilistä.

 2. Mä olen keksinyt tälläsiä järkeviä asioita itestäni pitkin viikkoa, öisin ja päivisin, mutta nyt kun näitä pitäisi jakaa teille, mulla ei ole mistään hajuakaan. Tosin yksi tulee ton kuvan innoittamana mieleen, että mä rakastan liikettä. Kuvat, missä se näkyy on jotain taivaallista. Mä pidän yleensäkin vähän kaikenlaisista kuvista, mutta sellaiset tilannekuvat missä ei poseerata on kaikista hienoimpia. Kaikki kuvat menee vaan pilalle siitä kun yrittää poseerata. Joo ja sanokaa nyt sitte vaan että mä poseeraan jokaisessa kuvassa joo. No ihan sama, ette te kuitenkaan ymmärtäneet pointtiani.

 3. Vartaloni on ongelmani. Lyhyt tiimalasi joka levenee alaosasta. Se ei ehkä ole se maailman halutuin, mutta minkä sille loppuenlopuksi mahtaa.  Housut on liian pitkiä. paidat lyhyitä ja kireitä, eikä mahaa saa piilotettua mitenkään :D Lisäksi noi jalat kapenee tollain hassusti, miten noi jalkapohjat pitää mua ees pystyssä O_O? Ja mikä se juttu on et lihaskin kasvattaa leveyttä :(

 4. Yövirkku, enkä todellakaan aamuvirkku. Mitä vaan pitkien ja ihanien aamujen puolesta, vaikkakin ne vituttaa aina jälkikäteen. Jos mua yrittää saada vapaapäivänä sängystä ylös ennen yheksää, voit olla varma että huutoa ja vihaisia katseita luvassa.

5. Mistä johtuu, että mua kiinnostaa kaikki moottoriajoneuvot, rakennustyömaat, asfaltoinnit, tekniikka ja oon myös varmaan aikamoinen nörtti. Kone on kaveri ja jos siihen tulee joku vika, minä korjaan. Ja mistähän johtuu sekin, etten pienenä nukahtanut ennenkun näin betoniautot?... Ja mä olen myös halukas oppimaan aina uutta tälläsistä nörtteilyistä. Ja koulussakin tykkäsin puukässästä paljon enemmän, koska rättikässä oli aina ihan liian epäluovaa.

 Mikä toi jalka on olevinaan???

 6. Mä vihaan vaatteita, koska ne on suunnilleen aina epäsopivia jostain kohtaa. Esimerkiksi tuollaiset farkkushortsit. Miten ärsyttävät kun ne housee aina tonne haaraväliin erittäin ärsyttävästi. Ja toi paitakin on oikeesti hame. Mä löydän vaatteille aina uusia käyttötarkotuksia, ihan sama mistä vaatekappaleesta on kysymys. Housutkin varmaan menee kohta jo jonain hiuspantana. Ja mikä se juttu oikeesti on, et vaatteita tehään vaan yhelle vartalolle, tai siis sillain eri koossa samanlaiselle vartalolle. Epäreilua. Ainoo hyvä on farkut, koska niissä ollaan oikeesti ajateltu ihmisiä.

7. Suorastaan ärsyttävää,  etten saa tästä tukasta teille ollenkaan sellasta "the real" kuvaa. Ei se oo mikään näistä oikein mitä täällä on. Mutta ihan se ja sama. Se on sellanen mistä mä tykkään, vaikkakin vähän outo valkoisine juurikasvuineen. Ihan sama. Pidän sit koulussa vaikka aina jotain huivia ettei kukaan nää :D:DD::D Ja ainiin, sainhan mä hopeashampootakin jota testataan seuraavalla pesukerralla joka on huomenna.

 Vaikka mä en ole romantikko, kyllä mullakin jotain hauskaa tekemistä saa olla. Tänään niiden pitsojenkin oston jälkeen en mennyt tuijottamaan telkkaria niinkuin yleensä, vaan pidin mukavan piknikin pihassa yksikseni. Se oli mehevää, kuunnella vaan hiljaisuutta, syödä ja lukee kirjaa. Tykkäsin.

Hair is my eternal problem

 Mun aamu käynnistyi mukavasti sillä, että menimme Iiriksen kanssa puoli yhdeltä kauppaan, siis tapettikauppaan kattelemaan tapetteja Iiriksen tulevaan huoneeseen. Iiris on varmaan nyt vielä enemmän sekaisin niistä, mutta mä keksin ties kuinka monta hienoo mitä voisin tännekkin haluta :D Tai oikeastaan tuli vähän sellanen fiilis, et miks mä valittin tälläset mutta sit kuitenkin kotona oon aina ihan tyytyväinen näihin :) Tosin ainoa mikä EDELLEEN pistää ärsyttämään on se, että en niitä ihania tiilitapetteja saanut. Otrassakin oli vaikka mitä ihanuuksia! :O

 Kun tuli rankkasateessa kävelyn jälkeen kotiin, meillä oli pullakahvit, kuulemma mun nimpparien takia. Aijjaaha :O Ja mä sain sitten pari lahjaa O_O, joista yllätyin todellakin :D Äitiltä jalkarasvaa (ylin kuva) ja tuollaisen kynsisetin missä oli myös pinsetit ja ON MUUTEN PARHAAT PINSETIT MITÄ OON OMISTANUT! Ulla antoi kauniin korun, joka tällähetkellä on kädessäni, tosin sen voisi laittaa myös jalkaan.

 Tosiaan, hiukseni ovat ikuinen ongelmani. Kuten kuvasti näkyy, ne ei todellakaan näytä likaisina ja laittamattomina yhtään miltään. Ja huomioikaa, että tuollaisina ne on suurimman osan vuodesta... Ne myös kääntyilee kummallisesti ja on muutenkin kaikin puolin ärsyttävät. No, sitten kävi niin, että sen kampaajan sain elokuun loppuun ja siinä kohtaa mulla meni hermo ja seuraavssa hetkessä löysin itseni citymarkertin värihyllyltä...

 Päädyin sitten tollaisiin, jotka purkin mukaan vaalensi jopa 6-8 astetta. Yhdessä tuollaisessa oli sörsseliä vain 100ml kun taas garnierin samanlaisessa 4-6 astetta vaalentevassa olisi ollut 160ml. Mä en luota garnieriin oikeastaan enää millään tasolla, se on jotenkin epäluotettava hiusväri. Epäilyttävän siitä tekee esimerkiksi se, että sitä käyttää Satu Ruotsalainen... Nimikin on jo epäilyttävä :D Niin siis takaisin asiaan, päätin sitten ottaa kaks, koska mun hiukset ei todellakaan ole lyhyet, vaikka musta siltä tuntuukin.

 Ja oli muuten hyvä että päädyin kahteen. Yks ei olis riittäny yhtään mihinkään ja toisessa noista ei ollu edes sellasta levityspäätä, minne lie sekin kadonnu. Onneks toisessa oli, niin pystyin vaihtaan sen siihen toiseen :) Ärsyttävää, että se hiusväri ei kuitenkaan ehdi vaikuttaa kaikkialta sitä täyttä aikaa kuitenkaan kun oon niin hidas -.-

 Kaikesta huolimatta tälläiset näistä tuli. Ja oli se halvempaa kun kampaajalla sen voin luvata. Mä tykkäisin tosta tollasesta oransistakin tosi paljon, mutta lienee pakko vielä kerran värjätä, koska juuresta tuli luonnollisesti ihan valkoinen kun siinä mun omaa hiusta oli ja onhan näissä tietty se pieni keltaisen sävykin, mut ei nyt mietitä sellasia. Ja yllättävän hyvin nää vaalenikin, koska ne oikeasti oli tummat eikä mitkään vaalean ruskeet. Ja ei muuta kun hopeashampoota kehiin niin kyl mä luulen et tuun kestään näitä nyt ainakin jouluun! :)

Eikä sitä valkoista juurta ees huomaa hirveesti vai mitä? :D No, huomenna saatte sitten tietää lisää mitä näille teen, tai ylihuomenna. En tiiä koska näitä vielä vähän muokkaan. Kotona mua ei melkein tunnistettu ja porkkanaksikin sanottiin, mut mitäs sitten :D Ehkä mä halusin oikeestikki olla porkkana :O Mut joo, ei mulla muuta asiaa sitte oikeen ollukkaan. Hyvää illanjatkoa kaikille :)

Ps. Naurakaa rauhassa, nauraminen pidentää teidänkin ikää :)

Hiekkaan hautautuneena

 Tänään en tehny aamupäivästä mitään muuta ku kuntoillut hieman, ollut suihkussa ja lukenut kirjaa. Sitten mua pyydettiin ajeleen :) Ja tottakai suostuin, että olis ees jotain tekemistä. Lähettiin sitten minä, Iiris, Heli, Veera, Julia ja Wilma ajelemaan ja päädyttiin Hervannan kautta Hervannan laskettelurinteille. Siellä oli kieltämättä erittäin kaunista varsinkin näin kesällä. Ei uskois, että siitä talvella lasketaan laudalla täpöö, eikä se mäki tunnu miltään. Onneksi otin edes kameran.

 Pakko nyt kirjoittaa pieni pätkä mun skopasta, joka uskollisesti yhä tänäkin päivänä toimii, mikä on sinänsä aika ihme juttu :O. Tänään meinas jäädä ajelut ajamatta kun ei se silli päättänyt lähteä polkemalla ollenkaan käytiin :O. Sitten isä kokeili sähköä ja sillä se sitten lähti (ihme kyllä). Siitäkin huolimatta, että se pitää ihan kammottavaa ääntä ja rämisee, eikä kulje kakspäällä kun alamäessä 60km/h, eikä kypärä mahdu boxiin (eikä oikeastaan mikään muukaan mitä haluisin :D) ja onhan muutenkin vähän hassu, mut silti mä pidän siitä :) On se mua meinaan sen verran kuljettanu joka paikkaan. Sen bensamittari heiluu ties miten ja oon todella yllättyny, että se lähtee nykyään hyvin sähköstartilla käyntiin. Sen mittari näyttää 1070km, eli oikeastaan aika vähän. Se alkaa aina toimia paremmin, mitä enemmän sillä ajaa ja no niin. Mikähän järki tässäkin nyt oli. Tai siis oikeastaan se, että vaikka se onkin ihan paska se on silti hyvä, koska se sentään kulkee ja mulla ylttää siinä jalat maahan. Joo'o :D

 Että nää mun naamakuvat edustaa taas noilla vampyyrihampailla. Ja tukassa on hirveä juurikasvu. Onneks tällähetkellä mulle saattaa olla joskus tulevaisuudessa kampaaja tilattuna. Mut ookoo, sitten onkin se ongelma että mitäs hemmettiä sitten sielä :O

 Ajelun jälkeen mentiin puistoon ja illalla vielä kalaan. Kalassa ei edes syönyt kertaakaan, ei hohho ihan turha reissu. Tai no ei ihan, sain DVD:n ja mun muistitikut takaisin :) Tulipahan tänäänkin tehtyä kaikkea jännää ja erilaista. Kotiin menin tasan 00:00 ja nyt voisin toivottaa itselleni hyvät Hannanpäivät :D Oli kivaa olla pimeässä puistossa, tuli jotenkin kotoisa olo. Oikeasti mä myös rakastan pimeitä syysiltoja, se on kaunista<3. Sit mä päätin hypätä keinusta, ja sekään ei ihan onnistunu ku seuraavassa hetkessä löysin itteni maasta makailemasta kännykkä hiekkaan hautautuneena.

Before we say goodbye

 Toissapäivänä tosiaan mut herätettiin ilkeästi yöunilta yheksältä ja käskettiin mukaan hakemaan puita mummolasta. Pakkohan sitä sitten oli suostua, etten vallan näytä sohvaperunalta :D Olin kyllä suorastastaan avuton xD kun sain kerralla ehkä neljä puuta, koska olin oikeesti niin yliväsynyt että huhhu. Makailin vähän väliä nurmikolla ja pidin vaan silmiä kiinni. Ja ehei, älkää luulko että edellisenä iltana oli menny myöhään :D

 Mummulla oli superhyviä herneitä ja me kerättiinkin niitä korillinen. Mummulasta tarttu mukaan myös kankaita ja kaikkee muuta jännää. Missä mun kiinnostus kaapin pohjalla olevaa saumuria on?? O_O

 Tänään mä heräsin aamulla (PÄIVÄLLÄ) ja menin kuntopolkeen. Se laite on lumouttanut mut täysin. Ekan viiden minuutin jälkeen oon vähintäänkin kuollut ja kuopattu, mutta joku jännä salainen himo saa mut jatkaan koko ohjelman ja loppuun ja niinkun kaikki sanoo. Sen jälkeen olo on jees. Tosin, hikoilen sen jälkeen varmaan seittemän ämpärillistä ja se ei oo niin kivaa. Tukkakin menee aina ihan likaseks :(

 Sen jälkeen menin mökille auttaan mamia ja pappaa. Tai oikeastaan menin sinne kitkemään rikkaruohoja, tappamaan muurahaisia, poimimaan vadelmia, leikkimään kastemadoilla ja syömään. En tiedä kauanko siellä olin, mutta palkaksi sain ihania uusia perunoita ja braatvurstia :)

Illalla menin koulun pihaan ja sieltä kävin kotona varmaan 4 kertaa kun aina unohtu jotain. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, niinhän se on. Sitten päätettiin lähtee ajeleen ja päädyttiin Teemun pihaan katteleen kun se jotain sääti kotarinsa kanssa. Siellä meitä oli minä, Iiris, Reko, Make, Emil ja Antti. Unohdinkohan taas jonkun O_O Wilma ja Veerakin kävi siinä :) Sitten mentiin Eerikalle, minne tuli minä, Iiris, Emil, Teemu ja Antti ja Eerikalla oli myös Kiia. Söin. Söin. Siellä oli kaikkea hyvää :) Ja pojat pelasi uunoa. Antti viihdytti meitä kompakysymyksillä ja turhilla vitseillä, joille kyllä nauroin. Oli mukava ilta ja päivä. Tein taas jotain uutta ja se piristi vaikkakin nyt taas väsyttää :D Jospa huomenna aamulla (huomatkaa että nyt oikeasti aamulla) tekisin tuttavuutta kuntolaitteen kanssa. Mun tarvii hankkia kännykkää vähän menevämpää musaa niin jaksaa sillä paremmin liikkua :D

Such a perfect day

Kyllä, mulla on tästä päivästä kuvia mutta olimpa idioottilaiska, että tällähetkellä kuvat ovat edelleenkin alakerran puhelinpöydällä (kyllä meillä nimitetään pöytää vielä niin, vaikkakaan siinä ei enää puhelinta ole). Noh, selitän tästä enemmän ja vähemmän turhasta päivästä huomenna lisää niiden kuvien kera. Nyt mulla on vaan pari asiaa, joista toista mietin ja toiselle nauran.

Ensin se, jolle nauran on se, että miten on mahdollista että kaikki ihmiset aina naureskelee videoissa omalle äännelleen ja kertoo että se kamera muuttaa jotenkin merkillisesti ääntä ja ettei oma ääni oo oikeesti sellanen. Mä oon miettiny tota asiaa itekkin ja myönnän vielä vuosi sittenkin varmasti väittäneeni samoin. Tajusin kuitenkin väitteeni ihan vääräksi, koska miten olisi mahdollista että vain mun oma ääneni kuulostaisi kamerassa väärältä, kun kaikki kaverit kuulostaa ihan omalta itseltään. Sitten hitaat aivoni tajusivat, että eihän se kamera mitään ääntä muuta, vaan me kuullaan päässä ääni erilailla kun mitä se oikeasti on. (Kyllä, pahoittelen jos huomasitte vasta nyt aivojeni hitauden.) Oikeastaan järkytyin siinä kohtaa aika pahasti, kun se videon ääni on oikeasti se mun oikea ääni. Toki video voi vähän huijata, mutta ei kuitenkaan liikaa, eli kyllä se aina periaatteessa paikkaansa pitää. Voi jee. Sellasella äänelläkö mä kaikille puhun ei huhhu :D...

Mietiskelin tässä tänään vähän tätä Suomen kesää. Aika normaalia, että toi säätiedotus ei yllätä mua millään tasolla. Mukavia epävakaisia päiviä tiedossa, en voisi parempaa toivoakaan. Eikun uimapuku, huppari, viltti, viuhka ja sateenvarjo mukaan ja menoksi niin kaikki on hyvin... :D Ja ainiin, jos on kylmä tekee mieli syödä jotain, jos on lämmin tekee mieli juoda vettä ja jos on kuuma (okei tää on harvinaista) tarvitsen pyyhkeenkin. Ja ainiin, eihän noiden tavaroiden kuljetukseen tarvita muuta kun joku rinkka.....

Myönnän toki, että tälläinen sää olisi vaatetuksen yms. asioiden kannalta vaan PALJON helpompaa. Vaatteita ei tarvita ja mukaan iso vesipullo, aurinkolasit ja hattu. Dodiin. Se  vaan on yksinkertaisesti paljon järkevämpääkin. Kyllähän kesällä kuuluu olla tollasta vai mitä..? Ja hei ihan oikeesti, täällä Suomessa on hellettä kun on yli +25. ÖÖ, saanko kysyä mitä sitten on +44???????????? Sehän on melkein puolet enemmän tosta Suomen hellerajasta :D Ei huhhu..... Joo jatketaan huomenna sitten, muttei kyllä tästä senkin himotussäät :D

Vuosi sitten olisin voinut olla järkevämpi, tai sitten en

 Ei mulla enää mitään varsinaista asiaa tässä toisessa postauksessa ole tosiaankaan. Mut niiden synttäreiden jälkeen mentiin tosiaan taas kalastaan ja mulla kerrankin oli kamera mukana ja se oli ihan jees. Vaikkakin ne siellä toissapäivänä, siis 16.7, olleeet hienot maisemat ovat edelleenkin tallennettuina vaan Rekon ylihienossa puhelimessa eivätkä minun kamerassani. Noh, onneksi ne on sentään edes mielessä.

 Mun pitäis oikeesti hankkia joku reppu vaikka, mihin saisin sen 70 - 300mmkin hyvin kulkeen mukana, koska esimerkiksi tuolla on erittäin hyvä 18mm, kun otetaan ihmisistä yleiskuvia, mutta auta armias miten hienoja kuvia 300mm tulisi esim pyllistelevistä sorsista, tai hyppivistä kaloista ;O

 Tällä kertaa myös Helillä oli onki mukana. Se oli hyvä onki, vaikkakin sille tapahtui yhtä sun toista illan aikana :D Kiitos kuuluu Veeralle, joka onnistui tekemään pelastavan ööh jutun Juhon ongella :) Me muuten ollaan nykyään oltu matonpesupaikalla, koska siellä on ehkä jotenkin mukavampi hengata, en tiedä. Paikkana ehkä vähän tilavampi, ehkä.

Otsikoillani ei yleensä sinänsä ole mitään syvällisempää merkitystä kuin että aurinko paistaa koko ajan mutta emme vain näe sitä aina. Poikkeuksia löytyy, yksi esimerkki on tänään. Otsikolla on tätä tekstiäkin syvällisempi merkitys, eikä sitä varmaan kukaan tajuakaan paitsi minä. Enkä mä loppuenlopuksi edes tiedä, miten mä esitin sen asian tohon otsikkoon noin dramaattisesti :D Mä en oikeastaan edes tiedä olisinko voinut olla järkevämpi, tai olisinko edes halunnut olla. Mä olin vaan Hanna. Mutta niinkai se on, että jälkikäteen miettiin aina oliko mikään elämässä oikeastaan järkevää ja miksi on mitäkin tehnyt. Nojoo, se tosta otsikosta, jatketaan kalajutuilla.

 Kyllä me kalojakin saatiin, tosin mä en kyllä yhtäkään. Johtui osaksi laiskuudestani matojen vaihtamista kohtaan ja ajankohtaa. Kalastin varmaan juuri silloin, kun kalat olivat menneet nukkumaan. Mä en vaan saanut keltään onkea aikaisemmin :O :D

 Ahnomnamääh, Veera ja Iiris kävis ostamassa niille pitsan. Se oli todellakin hyvää, kun pienin palasen sitä sain maistettavaksi. Mistä oikeesti johtuu, että kaikki ruoka on parempaa pihalla. Söisin varmaan jotain kaalipataakin ihan innolla pihalla, koska noh, olisin silloin pihalla. Tehokas tapa saada syötyä pahaakin ruokaa, vaikkakin tämä ei kyllä livekalaan tehoaisi :D

 Helin ongessa oli jotenkin kummallisen pieni koukku, joten sillä saatiin hauen poikasia ja muitakin tosipikkukaloja. Juhon ongen koukku oli hitusen parempi ja sillä saatujen kalojen koko olikin jo ihan järkevä. Hyttyset oli hetkisen aikaa heinäkuusta pois, mutta pakko myöntää, että ne ovat tulleet takaisin. :< Koko ajan joku korvassa inisemässä, ei ole kivaa ;O

 Ohoh, kerrankin siedettävä kuva musta :D Tukka ei näytä kammottavalta juurikasvuineen, vaan juuri mukavan ruskealta. Korvassa näkyvissä myös rusto (kerrankin, yleensä oon aina toistepäin kuvissa). Ja näyttää, että mulla oikeasti olis kaulakin.

Toi kala näyttää pelottavalta. Juho halusi ottaa ton ystävkseen, mutta harmikseen tossa muovipussissa oli reikä ja Juhon oli pakko luopua kalasta. Vähän olis jännä jos ton pistäis kotona johkin akvaarioon ja kasvattais siitä ison hauen :D