What could be better?

Alennuin juuri pelaamaan miniclipissä bubble troublea, koska mulla on tylsää. Jep, hämmentävää. Oikeasti yritän vaan kaikin mahdollisin tavoin pysyä hereillä kahdeksaan, jonka jälkeen voin liidellä höyhensaarille. Oli taas tosi lähellä, etten olis nukahtanu keskellä kaunista iltapäivää tohon pehmoiseen nojatuoliini, mutta jotenkin sain itseni pidettyä kasassa ja ennenkaikkea hereillä.

Pyöräilin tänään ensimmäistä kertaa tällä viikolla Lidliin. Minua ei pitäisi päästää moisiin kauppoihin, kun yhtäkkiä kaapit pursuaa vaikka minkänäköistä ruokaa. Tykkäsin enemmän siitä, kun jääkaappi oli puolityhjä eikä kokonaan täynnä. Ostin jopa ensimmäistä kertaa yksin asuessani nuudeleita ja alamäki alkakoon. Oli taas reppu ja kori niin täynnä tavaraa, et oli melkein ongelmia pyöräillä Tapiolan ylämäkialamäki-pyörätietä. Kotiin päästyäni en kuitenkaan jaksanut tehdä yhtään mitään ruokaa, joten piti mennä kouluun syömään :D Laiskuus.

En oo ikinä kattonut jaksoakaan Greyn Anatomiaa, koska mua ällöttää katella niitä leikkausepisodeja joo tiedän, että kyseinen sarja on muutakin. Se on vähän jännä, että kaikenlaista muuta kestän ja muita sairaalaohjelmia (sellasia tosi tv tyylisiä) kattelen ihan mieluusti, mutta nää tälläset sairaalasarjat on hyi. Siis esim. Lostissakin kestän hyvin katella kaikki kohtaukset, kun lentokoneen osia revitään ihosta mut sit kun ne tapahtumat sijoittuu sairaalaan niin hyi :D

No anyway, kattelin eilen Enbuske Linnanahde crew:ta, jossa vieraana oli Iina Kuustonen ja siellä puhuttiin o-m-g Iina Kuustosen rinnoista, jotka oli vilahtaneet Sykkeen avausjaksossa. En olis varmaan muuten koko Sykkeeseen pahemmin kiinnittäny huomioo, mutta koska kaikki kohuohjelmat pitää tsekata, niin tänä aamuna sen sitten areenasta kattelin. Ja se vaikutti just semmoselta ihmissuhdehömpältä mitä arvelinkin, mutta taidan silti yrittää voittaa tän mun ällötyksen leikkausten kattomista kohtaan ja kattoa koko sarjan, vaikutti kuitenkin melko hyvältä laatupaskalta :) Hyvännäköisiä suomalaisia miesnäyttelijöitä ja kerrankin vähän jotain uutta tällä SUOMItvrintamalla, joten kyllähän sen seurassa mielellään viettää 48minuuttia viikossa.

Muita, jotka kiinnostuivat tästä sarjauutuudesta, aikovat sen kenties katsoa, pitivät sitä täytenä kurana tai vaihtoehtoisesti katsovat sitä vain hyvännäköisen mutta ääliön lääkärin takia? :D

ps. Kaunis aurinkoaamu tänään klo 8, juuri kun olin lähdössä pyykkäämään.

Ilmeeni, kun ohjelmoin:

Hahah ensiksi erityiskiitos Elluille ja Helille edelliseen videoon tulleista kommenteista. Pidin sitä ite niin sekopäisenä, että olin melko lähellä videon roskiin pistämistä koska siinä ei ollut mitään järkeä, mutta olen erittäin iloinen, jos se teitä kuitenkin ilahdutti! :D

Ulla laitto mulle tänään ilmeensä, kun hän ohjelmoi. Mua nauratti se kuva ihan sikana, joten piti tietenkin ottaa teille samanlainen. Toi naama on siis PAMin mainos joka tuli postissa (ilmeisesti tosi monelle :D), mutta mun mielestä kuvastaa tota ohjelmointifiilistä enemmän kun hyvin.

Olin tänään kuolemassa epätoivoon ohjelmoinnin luennolla ja sen jälkeen mentiin fuksien leffailtaan. Siellä katottiin joku aivan päätön leffa, siis näitä -mitäihmettämäjustnäin- fiiliksiä on tullu monien leffojen kanssa ja tässä oli kyllä taas yksi uusi listaan. Syötiin pitsaa ja namnam mokkapaloja. Nyt tulin kotiin ja mun pitäis ehkä olla pakertamassa matikkaa, mut oli ihan pakko laittaa toi kuva.

Tänään meen piruvie nukkumaan ennen kymmentä. (Kattellaan). Huomenna vasta kymmeneen, mutta silti. Nyt alkaa mun terveelliset nukkumaanmenoajat. Ainakin hyvät yritykset. Tekis mieli saada näihin postauksiin enemmän sisältöö, mut se tässä elämäntilanteessa käytänössä meinais sitä, että niitä tulis ehkä kerran kuukaudessa. En nimittäin mitenkään saa näihin nyt muuta sisältöö kun tällästä liibalaabaa. Jouluna sitten kuva kuusesta ja kinkusta ja jotain syvällistä joululaabaa, eiks je :)

Seppo teki kepposen

Videohan on aivan päätön ja mun oli aivan aivan aivan pakko jättää toi aloituskuva sellaiseks mitä youtubena ykkösenä tarjosi, koska se on niin huvittavan tyhmännäköinen :D

Tosiaan värjäsin hiukseni eilen. Ne näyttää videolla ihan ruskeilta, mutta oli tosiaan videon kuvaamishetkellä vielä ihan punaiset, kuten edellisellä videolla. Nyt ne on noh, ruskeanpunaiset. En ymmärrä miksi väripurkki teki tepposet, mutta ei näissäkään nyt mitään vikaa ole. Punertava se on yhä ja tasaisen värinen. Ehkä ne vaalenee samalla tavalla kuin viimeeksikin? Anyway enjoy.

Koska elämä on epävarmaa, kannattaa syödä jälkiruoka ensin.

Tein jonkun makulehden testin "millainen on ruokapersoonani", joka nyt oli aivan päin kukkapenkkiä, selitti jotain järjestelmällisyydestä ja kurinalaisuudesta ja käski alkaa soveltamaan. Ööh... Osui ja upposi kuitenkin toi "koska elämä on epävarmaa, kannattaa syödä jälkiruoka ensin". Tätä jo 19-vuotta toteuttaneena sanon, että toimii edelleen.

Viikonlopun suuret saavutukseni: Löysin "kadoksissa" olleen muistikortin kameralaukustani, eli voidaan pitää kyseenalaisena oliko se oikeasti edes hukassa. Ja sieltä paljastui parit kuvat mun 19-vuotissynttäreiltä. Suhteellisen hehkeenä oon ollut, vaikka toi mekko nyt hieman kummajainen onkin.

Muutoin ollut melko tavallinen Tampere-viikonloppu. Tuntunut normaalia pidemmältä, mutta ei ihmekään kun tulin perjantaina jo niin aikaisin tänne. Siivosin päivällä huoneeni, sormeni suorastaan syyhysivät imuria kaapista ja pölyrättiä vessasta. Vaikka itse sanonkin, niin onhan tämä nyt varsinainen siisteyspyhättöni, edes hetken XD Perjantaina oltiin kattomassa Helin ja Julian kanssa valoviikkojen avajaisia ja oli kyllä melkoisen hieno tulitus. Sain myös korkata toppahousukauden tältä vuodelta. Eilen leikkelin Meerin hiuksia ja pelasin Otsapokkaa huonolla menestyksellä. Illalla oltiin Oskulla Iiriksen ja Tonin kanssa. Ei tehty yhtään mitään järkevää, paitsi kuunneltiin suomipoppia. Ite en edes loppuillasta sanonut mitään biisejä, kun kaikki oli niin dissattuja :D. Musiikkimakuni on vammainen.

Äsken pelattiin scrabblea ja nyt on taas sunnuntaimasennus. Reilu tunti ja taas mä oon bussissa. Onneks Oskusta saa bussiseuraa. Huomenna takaisin koulun pariin, en oo yhtään ready.

Hesari ja heijastin

Good morning!

Yritin viimeyönä kaikin mahdollisin keinoin saada unenpäästä kiinni ja se olisi varmasti myös onnistunut suunnitelmien mukaan, mikäli koko taloni ei olisi herännyt merkillisesti eloon klo 1:00am. Siis ihan oikeasti. Seinänaapuri puhui yöllisiä skype tms. puheluitaan ja aina välillä hihkui niin innokkaasti, että havahduin siihen. Yläkerrassa hakattiin seinään varmaan jotain taulua ja puhettakin kuului ja lisäksi jonkun meidän soluhuoneen ovi kävi sukkelaan. Kaikki tämä joskus aamuyöllä? Ei ihme että tykkään nukkua iltapäivät, kun silloin koko rakennus tuntuu olevan hiljaisimmillaan...

Heräsin kuitenkin 5.40 pirteänä katsotaan kauanko olen pirteänä ja pukeuduin michelin ukoksi ja lähdin uhmaamaan hyytävää kasvoihin puhaltavaa viimaa.

Kaikesta kylmyydestä ja aivan idioottihitaasta ja uneliaasta bussikuskista huolimatta tajusin taas, kuinka ihanaa on olla hereillä aamuvarhain ja tehdä lähtöä johonkin. Siinä on se tunne. Mehevä ja kutkutteleva suorastaan. Harvat ovat hereillä vielä kotisi ympärillä, mutta kun astut bussiin (tai saavut vaihtoehtoisesti Helsingin Kamppiin) huomaat että kyllä muitakin on hereillä. Ja taas hetken toivoin, etten asuisi siellä missä asun, koska sekä pysäkiltä että bussista näkee vähän liiankin monta lentokonetta nousevan taivaan tuuliin... Minäkin haluan nousta taivaan tuuliin.

Pelkäsin, että tästä päivästä tulee ihan kammottava näillä kammottavan surkeilla ja omituisilla yöunilla, mutta kun Kampin oven edessä mies toivottaa pepsodentti naamalla HYVÄÄ HUOMENTA ja ojentaa käteen uunituoreen Hesarin, alkoi tuntua, ettei tämä päivä välttämättä olekaan ollenkaan kamala. Hetkeä myöhemmin pari tyttöä tunki käteeni vielä heijastimen Hesarin kaveriksi. Mitä ihmettä, ompa kilttiä. En totu ikinä tähän Helsinkiin.

Kesän jälkeen ilmat kylmenee

 Matikankoe meni muuten  tyylillä ~En kommentoi~, kiitos kysymästä.

Yleensä jos sulla on vapaa iltapäivä, se kulutetaan tekemällä itelle mieluisia asioita. Joskus siivotaan, joskus katotaan tv tai ulkoillaan. Tai sitten nukutaan. Esim. tänään ensimmäistä kertaa koko syksynä on päivä, jolloin takaraivossa ei kolkuttele koulutehtävät. Hyvää hyvyyttäni menin lukee kirjaa sängylle jossain kahden maissa. Ja seuraavan kerran heräsin 15 yli kuus kun laskevan auringon viimeset säteet näkyi tuolla puiden takana. Että en tässä muun takia ole pirteä kuin peipponen 23:56. Muuten kaikki on ihan jees, paitsi että mun bussi lähtee huomenna 6:30 kohti Helsinkiä.. Hahahaheheh. No, puoliunessa sit. En oo ees vielä pakannu.

Herättyäni pirteänä uuteen iltaan, imuroin taas, tiskasin tohon pöydälle kerääntyneen astiakasan, tein uuden lukkarin seinälle, söin näkkäriä, join teetä ja katoin mäkkäreitä. Nyt on siisti kämppä, johon on kiva tulla (kiva ja kiva, se tietää vaan uutta tappojaksoo...) sunnuntaina. Yritin myös aikaisemmin väsätä tätä blogia, mutta jokainen keskustelu whatsappissa päätti räjähtää (hyvällä tavalla), että tämä sitten vähän jäi.

Jotenkin kun nämä syysillat on olleet hämmästyttävän kylmiä, tänään täällä oli jopa valkoinen maa, täällä etelässä, oon alkanut juoda teetä. Asiaa, joka ei mun mielestä maistu yhtään miltään ja on enemmän pahaa kuin hyvää. Äiti ja isä pyys tuomaan mun ja Ellun kreikan reissulta niille timjami hunajaa, ja ostin sitä itellenikin pienen purkillisen. Täytyy myöntää, että se on hyvää. Ihan ohutta, eikä maistu sellaselta sokerihunajalta. Pisteet sille.

Mutta nyt mun on edes yritettävä nukkua :D, hyvää yötä kaikille :)

Taivaan tumman punaisen, ken tänään nähdä saa, hän jälleen rakastaa

Koska en oo viimesen viiden päivän aikana tehnyt juurikaan muuta, kun kuunnellut suomi-iskelmiä ja tangomarkkinalevyjä, ja sitä kautta Jari Sillanpään Punaista taivasta, alkaa väkisinkin ajatukset lennellä sivuraiteille. Ja nyt kaiken tän muun suorittamani substituutiotoiminnan (kahvinkeittimen pesu etikalla ja soodalla, kuntoilu, kaupassakäynti, ohjelmointi...) ohella oon muodostanut päähäni kuvan:

Kuinka mehevää olis olla jossain lavatansseissa pitkä ja hulmuava maksimekko päällä. Sitten alkaisi soida Punainen taivas ja joku tulis hakemaan tanssimaan. Eihän se mikään valssi ole, mutta sellainen, että paikallaan voi edes heilua, jossei mies muita askeleita osaa. Olis sellainen hämärtynyt kesäilta ja siinä vieressä olis järvi. Tää mielikuva varmaan on nyt jumittunu ikuisuudeks tähän biisiin. Että siitä sitten vaan joku toteuttamaan sitä (!!) :D.

Ja en edelleenkään voi sille mitään, että ainoa kaunis ja ei-heilahtanut tilannekuva minusta meidän Wanhoista on, kun tanssin enkunopen kanssa... Ehkä tää oli joku Emman hieno juoni, jota se ei ole vieläkään paljastanut mulle. Eikä olisi kyllä pitänyt ollenkaan mennä kattomaan noita kuvia. Ehkä pitäis ilmottautua vapaaehtoseks tytöks norssin wanhoihin jos siellä vaikka olis tyttöpula taas kerran XD, tekee mieli tanssia ja paaaaaljon!! (Alakerran naapuri on varmaan jo naama punasena ku joutuu kuuntelee mun enemmän ja vähemmän liihottelevia tanssiaskeleitani joka ilta.) 

Ehkä pitäis ostaa itelle joululahjaks vanhojentanssimekko nro 2. Eri malli ja eri väri. Kai niitä jostain Tori.fi:stä saa halvemmalla...

"Ooämgee" - minä vuonna 2011

Ei hittovie :D Aloin äsken poistella mun blogista kaikkia vanhoja turhia luonnoksia ja sitten törmäsin tähän videoon. Siis toi videohan on puhtaasti kouluangstia, mutta voi hyvää päivää noi hiukset... Jos nyt sais toivoo mitä tahansa ja se toteutuis kymmenen minuutin ajaks, mä toivoisin tollasta tukkaa.

Mä hipelöin sitä tolla videolla just niinkun kaikki muutkin pitkätukkaset tekee. Ja mä en oikeasti tiedä enää miltä se tuntuu. Haluaisin siis kokea sen taas. Käsittämätöntä :D Olen nyt sanaton. Karkeasti arvioituna mulla menis reilut kaks vuotta tollasten hiusten takaisin saamiseen. Haluaisko joku lyödä vetoo mun kanssa tästä asiasta? Jos oon vaan oman päätäntävaltani herra, niin nää kasvaa ehkä max 5cm enää, jonka jälkeen suorastaan rynnin kampaajalle.

Tahtoo pitkän tukan. Edes pariksi viikoksi.

Mistä saatkaan tiedon ja kokemuksen, nuoruus on seikkailu suunnaton, kokeile vain, hämmästy vain.

Ja tänään on taas se päivä kun meikäläisten kaiutimista on soinut koko päivän suomiklassikot Metsäkukkiasta Katson sineen taivaaseen. Ja loppua ei näy. Inspiroiduin nyt iltaa kohden Katri Helenasta, ttk:lla saattoi olla jotain osuutta asiaan. Täällä on ollut ihan supersynkkää ja sateista tänään. Aamulla heräsin, kun satoi niin kovasti ikkunaan. Ja nyt tohon ikkunaan on liimautunut lehti, enkä tiedä miten saan sen siitä pois avaamatta ikkunaa. Ehkä meen pihalta sörkkiin sitä jollain kepillä? :D

Laitoin päivällä sitä punasta hiusnaamioo päähän ja kyllä se minusta toimii niinkuin lupaakin. Tuntuu, että pää on nyt paljon kirkkaampi kuin ennen, vaikkakin juurikasvu on yhä ja pysyy. Ja se ei tietenkään näy kuvissa hehehahah. Ehkä pitää taas kuvata joku video.

Mulla alkaa kyllä oikeasti olla joku kaamosmasennus tässä tuloillaan. En käsitä, päivät vain vierii. Siis kello vierii. Tässä on jo viikon verran päivästä kadonnut tunnit keskipäivästä alkuiltaan. Yhtäkkiä on taas aika mennä nukkumaan. Alan tarvita jotain yksityiskohtaisia päiväsuunnitelmia, että en aivan vaivu talvihorrokseen :D Voisin aloittaa huomisesta, koska tässä alkaa kasautua hommat. Makaaminen on kivaa, mut kyllä jotain pitäis aikasekskin saada.

Meidän yhteisessä tilassa tapahtui viimeyönä kummia ja nyt siellä on aivan sohvan näkönen systeemi täynnä tyynyjä ja telkkari ja piano. Se näyttää jopa, miten sen nyt sanoisi, kodikkaalta.

Suhtautumiseni ruokaan on muuttunut. Ruoka on ällöttävää. Paitsi joku leipä ja avokaadot siinä päällä. Mutta siis kaikki sellanen, mitä ite pitäis laittaa tuolla keittiössä. Makaroonit on pahaa, perunat on pahaa, nakit on pahoja, jauheliha on pahaa. Kana ei oo hyvää kun heti sen valmistuskerran jälkeen. Tekee mieli syödä vaan leipää,  jugurttia ja puuroo. Ehkä tää on mun uus lähestymistapa ruokaan. Pelkkää bodausrahkaa ja puuroo. Koulussa sit jotain kunnon sapuskaa.

Niin hauras niin voimallinen

Henkilökohtaisestihan en tykkää blogeista, jossa kerrotaan jotain muttei kaikkea ja sitten lukijat hakkaavat päätä seinään, kun haluaisivat tietää lisää, mutta ilkeä bloggaaja ei kerro mitään. Itse olen varmaan toistuvasti sitä, ja nyt ajattelin olla vähän lisää.

En aio tehdä mitään syväluotaavaa kakkaa tähän, joten joudutte tyytymään tyyliin "kerron jotain mutten lähellekään kaikkea muahaha".

Mä en jaksa enää, että lähes aina kun meen kotikotiin, saan nukahtaa kuivaten kyyneleitä peittoon tai mököttämällä äidille ja isälle. Oon tehnyt niin koko syksyn ja siinä yksi syy mun tamperevihaani. Tänäänkin erään skypepuhelun jälkeen en voinu tehdä mitään muuta kun mennä nukkumaan, koska ainakaan hereillä mistään ei tullut yhtään mitään. Ja nyt oon nukkunut vaihteeks 2,5h illalla. Tää on jo enemmänkin säänkö kuin poikkeus. Raahatkaa nyt taas vaan siellä kotona stten sille kallonkutistajalle, kun jaan tunteitani julkisesti, tällä kertaa kiinniottamisena on vaan vähän vaikeampaa, koska olen täällä ja te siellä. En edelleenkään vihaa teitä vaan ootte rakkaita, mutta en jaksa enää kun meidän ajatusmaailmat ei kohtaa yhtään koskaan milloinkaan vaikka mitä tekisin.

Kirjoitin eilen sitä kotipostausta ja aattelin tehä siihen kuvituksen kaikenlaisista viisauksista. Sitten törmäsin tohon "When trouble comes, it's your family that supports you" ja aloin miettiä, että noh... Ei nyt ihan. Anteeks, jos sanon näin, mutta en oo kyllä saanut mun perheeltäni tai lähisuvultani (joille oon puhunut) sellaista tukea tän koulun alun jälkeen, mitä olisin kyllä kaivannut. On vähän tyhmä olo kun kotona kellekään ei voi valittaa. Ja sitten ihmetellään kun en halua kertoa mitään. Haluaisin ymmärrystä tai jotain sellaista vaikka. Oon saanut ehkä hyvää tarkoittavia neuvoja ja jotain, mutta kun viidettäkymmenettä kertaa vastaat samoihin kysymyksiin, olo on vähän sellanen, että mua ei edes haluta yrittää ymmärtää. Kaikki kysytään vaan näön vuoks. Jos on niin pirun huono muisti, niin kirjoittais ne mun vastaukset sit sillä toisella kerralla ylös johonkin paperille perkele.

Josta pääsenkin kukkaruukkuun, eli henkilöön, jolta oon saanu tän syksyn aikana ihan mahtavia neuvoja, en oo varmaan ikinä kuullu samanlaisia. Se on henkilö, joka kuuntelee ja tukee mua. En tiedä, joku sanoo et ikä tuo viisautta ja jotain, mutta kyllä tää kuukausi ja kymmenen päivää mua nuorempi henkilö on osoittautunut eräitä toisia henkilöitä paljon paremmaksi. Mulla on sellainen olo, että joku välittää ja jotain oikeasti kiinnostaa. Tää henkilö ei oo sanonut mulle, että älä tee niin tee näin, vaan se on kertonut mulle ihan uusia näkökulmia mun ajatusmaailmaan, sen ainaisen tyrmäämisen sijaan kertonut omia mielipiteitään ja tukenut mua. Se on laittanut mulle viestiä kesken koulupäivän, koska näki uutisen, jonka tiesi koskettavan mua. Ilman sitä tietoa, olisin aivan pulassa. Mä olen kiitollinen. Ja tiedän, että hän lukee tämän joten iso hali vaan sinnepäin ;) Ja toivottavasti oon onnistunut vastapainona olemaan samallainen kuuntelija, vaikka hienoja neuvoja multa nyt ei sinne toiseen suuntaan herukkaan :D Enkä nyt väheksy tässä ketään muitakaan kavereita, mut nyt oli tän aika.

Oli pakko avautua. Tuntuu että pää räjähtää muuten. Nyt oli aika kiittää, muuten se kuitenkin unohtuu. Tästä seuraa shitstorm mutta I'm ready.

En sitten muuten onnistunut siinä kotipostauksessa. Oli ihan liian paljon sanottavaa ja ihan liian pieni tila sille kaikelle :D

Listen to your voice

No jos nyt taas jotain tällästä :D Päivän #substituutiotoiminta. Youtube ei suostunut löytämään tohon aloituskuvaa automaattisesti, joten tossa nyt täysin videoon liittymätön kaunis facepalm -naamani...

@Onnibus

Pitkästä aikaa on hauska tavata. On ollut niin kiirettä, taas vaihteeksi. Viimeloppuviikko meni jotenkin sumussa, aika vaan hujahti (kuten aina Tampereella nykyään). En tehnyt mitään kummoista, olin Hulluilla Päivillä, vaikka ostokseni jäivät melko laihoiksi. Näin Mamia, Kaisaa, Elinaa, Evaa, Iiristä ja Häntä, eli siis kaikkia oleellisia, ketä täällä Tampereella kuuluukin nähdä. Söin hyviä ruokia ja nukuin äitin ja isän välissä päikkäreitä.

Olen tällä hetkellä matkalla taas vaihteeksi takaisin Helsinkiin. Tein pikareissun jälleen kerran Tampereelle, tälläkin kertaa vielä hammaslääkärin takia. Jos nyt sitten hetken malttaisin pysyä poissa sieltä :D Istuessani tässä Onnibussin penkissä, ja tuon edessä olevan tyypin kaadettua selkänojansa kirjaimellisesti syliini, pohdin, miksen minä perkele omista sitä Macbook airia… Tämä 15.6 tuuman läppäri kun ei vaan mahdu tähän väliin. Toisaalta, tämä 15.6” on ihan liian pieni, jos haluaisi ohjelmoida miellyttävästi. Tosin eipä siitä macbookista nyt haaveilla, ehkä sitten jos ens keväänä olis hulluilla vaikka sellainen hyvässä tarjouksessa. 

Syksyn aikana oon kyllä matkustanut enemmän bussilla, niin pitkänmatkan kun lyhyenkin, kun varmaan koko elämäni aikana yhteensä x) No ei ihan, mutta jouluun mennessä sitten ainakin tän pitkänmatkan osalta. Sitä jo pikkuhiljaa alkaa oppia tekemään asioita täällä bussissa sen pelkän istumisen ja eteenpäin tuijottamisen sijaan, esimerkiksi kirjoittaa tätä blogia.

Tänään aloitin päiväni hammaslääkärivierailulla, jonka jälkeen marssin veripalveluun. Sain luovuttaa, kun hemoglobiinitkin oli edelliskerran kaltaisissa lukemissa. Kotona ohjelmoin neljä (4) tuntia yhtä hiton tehtävää, meinasi jo epätoivo tulla, etten saa sitä ennen lähtöä tehtyä. Vaikka kuinka ne ohjelmointitehtävät aluksi potuttaisi ja keittäisi, sitä ilon määrää ei voi kuvailla, kun saa 250pisteen tehtävän vihdoin kokonaan oikein. Tuntuu, kun kaikki huolet olis pariks minuutiks kadonnut kauas pois..

Oon ajatellut tehdä sellaisen kotipostauksen tässä piakkoin. Ehkä viikonlopun aikana, kun kiire taas hellittää. Ensviikolla koeviikko, ja mulla yks matikankoe. Ja neljä ohjelmointitehtävää.. Huoh :D, onneksi ensvikolla ollaan jo kierrokselle 6/9. On oikeasti mukavaa, kun saa taas seuraavat 1,5 viikkoo olla vaan yhdessä samassa paikassa. Mä arvostan kyllä ihmisiä, jotka pystyy kahden kodin välillä joka viikko rampata, ei oo kyllä mun juttuni. Ihan mieluusti oon 3 viikkoo putkeen ensin toisessa, ennenkun meen taas toiseen. Joka viikkokaan en jaksais tulla takasin Tampereelle, kun sitten elämä on sellasta jatkuvaa hektisyyttä. Noh, mutta tästä lisää sitten siinä kotipostauksessa -->

ps. Ohessa kauniita kuvia minusta tältä päivältä. Hyvää illanjatkoa. Nyt nukun loppumatkan.

Ei menny niinku römssöössä part2.

Joo ei, en ole saanut rillejä, vaan testasin huvikseni äidin kapistuksia, jotka päässä koko maailma heiluu eikä niillä näe yhtään mitään, jos pitää molempia silmiä auki :D En tiedä, näytänkö teistä ihan jäätävän typerältä, mut mä kyllä tykkäisin silmälaseista. Harmi, että on niin hyvä näkö ettei ole moiseen ole tarvetta ;D Okei kopkopkop ja niin edelleen, kohta oon varmaan puolisokee.

Mutta se mikä ei menny niinku römssöössä on, että nyt on keskiviikko ja mä olen Tampereella. Ja tulin tänne jo eilen illalla. Varmaan oon joskus täällä maininnut, kuinka oon tän syksyn aikana alkanu hukata mun kitalakea kaikkialle. Kerran se löytyi roskiksesta ja pari muuta kertaa matolta ja kerran unohdin sen olemassaolon koko yöksi jne. Puhuin äidille maanantaina, kuinka sille kohta varmaan oikeesti tapahtuu jotain pahaa ja no, ei mennyt kun pari tuntia ja kuului rikspoks ja keskeltä kahti meni se kapistus. Great.

Eli siis sen saa rikki, kun vaan on tarpeeksi elopainoa päällä. Mun koko maanantai oli muutenkin niin jäätävän surkea. Kaikki oli huonosti ja ärsytti ja ois vaan tehny mieli heitellä tavaroita seinään. Ja sitten vielä kiihtyneessä tilassa rikoin -ettehaluatietääkuinkakalliin- kitalaen. Parit itkupotkuraivarit myöhemmin tiistaiaamu valkeni ja kellon lyödessä 8:00 olin haukkana soittamassa hammaslääkäriin, ja ihme kyllä sain ajan seuraavalle päivälle. No joo, en siinä tilanteessa sitten miettinyt, että pitääkö olla koulussa vai lähteä Tampereelle. Kiva viiden päivän "omaloma".

Koska oon hermoraunio jokaisesta mun hampaisiin liittyvästä asiasta, mitä ette varmaan vielä tienneetkään x), oon jo nyt ihan paniikissa, sillä sain seuraavan ajan vasta ens keskiviikolle :D. Pelkään, että nää ehtii kääntyä samanlaisiksi kulmahampaiksi, että nää tippuu suusta ja mitähän vielä. Tuijotan itteeni viiden minuutin välein peilistä, että joko ne kääntyi... :D rikspokskitalaki lähti siis roskiin ja ensviikolla sitten siirrytään takaisin yörautojen ihmeenliseen maailmaan. Tää on ikuisuusprojekti.

Olin tossa lomamatkaa suunnitellut, kuten ehkä edellisestä postauksesta huomasitte. No olin ajatellu jotain lentomatkaa vaativaa, mutta se lomamatka tais toteutuakin odotettua nopeammin. Lomamatka Tullintorille. Parin tunnin reissu etelän sijaan pohjoiseen, 40minuuttia hammaslääkärissä ja kappas, sinne meni ne lomaan säästetyt rahat :D Tää on jotenkin tätä mun tuuria. Mut mulle on tapahtunu liikaa hyviä asioita, että ehkä välillä on näiden huonompien vuoro.

Noh, saampa ohjelmoida Tampereella, nähdä kavereita ja seikkailla Helsingin stockan sijaan Tampereella, jossa oon kyllä aivan yhtä hukassa ku oisin ollu Helsingissä, en löydä siltä enää mitää kun se on niin täysin erilainen mitä esim. viime keväänä.

Ööhm, Back to lentokone please

Aivan jäätävä matkakuume. Ainoot kaksi miljoonaa ongelmaa tässä on vaan, että
1. Oon koulussa
2. Edellisestä matkasta on vasta (JO!! XD) 1,5kk
3. En tiedä haluanko oikeasti matkalle paikkaan X vai vaan matkalle istumaan vaan mahdollisimman pitkäks ajaks lentokoneeseen. Ja tää on ehkä pahin ongelma kaikista, mitä mulla tällä hetkellä on :D
4. Rikoin kaikki aurinkolasini
5. Mulla ei olis hyvin suurella todennäköisyydellä matkaseuraa.
6. En tiedä haluaisinko löhöömään vain seikkailemaan
7. Oon liian nuori.
8. Elämä on ihan liian vaikeeta.
...
2000000. Miks teen elämästä niin vaikeeta?

Back to lentokone kiitos kohta. Ja Ellulle kuvauskiitokset kaikista kuvista, joissa esiinnyn minä.

Olen iloinen

Torstai ja mahtava fiilis. Olin koulussa puoli kuuteen, koska kirjoittelin tietokoneluokassa pari puuttuvaa päiväkirjaa ja mut raahattiin orientaatiokurssin luennolle. Olisin varmaan saanut ne päiväkirjat aikaisemminkin valmiiksi, mutta jos harhautuu oheistoiminnan pariin, kuten selaamaan Hullujen päivien kuvastoa niin noh... sitä aikaa menee odotettua enemmän. Orientaatiokurssilla oli kuitenkin odotettua kivempaa, kun saatiin ite puhelimestamme kirjoittaa mielipiteitä, jotka sitten reaaliajassa näkyi taululla. Käsittämätöntä tämä nykyteknologia.

Kotona makasin sängyssä ja tuijotin ihan helkkarin monta jaksoa Ice road truckersseja ennenkuin jaksoin avata matikanläksyt. En käsitä miten se on musta edelleen ihan mahtava sarja :D Se kyllä nostattaa aina verenpaineita kun ne ajelee siellä järven päällä, hyi, mutta siitä huolimatta.

 Sain ensimmäistä kertaa viikkoihin (huom. viikkoihin) tehtyä matikanläksyt kokonaan ja luultavasti vielä oikein. Tämä tunne on erinomainen. Huomenna kahdeksaan kouluun, mutta ei haittaa tippaakaan, sillä huomenna alkaa viikonloppu ilman kiirettä ja busseilua. Kivaa olla hetki paikoillaan ja vaan olla. Uskon, että multa jää myös vapaa-aikaa, jolloin ehkä kerkeisin pihalle tai johonkin muuhun yleishyödylliseen paikkaan huoneeni ulkopuolelle.

Nyt hammaspesun kautta lukemaan ekan Jo Nesbon loppuun. Haluan niitä lisää, heti.

Mun jääkaappi on niin täynnä ruokaa, etten tiedä koska kerkeen syödä kaiken mitä siellä on.

Everything was alright until I realized....

there is no water in this building!!!

No siis joo. Täällä oli koko syyskuun ovissa lappu, jossa luki, että asunnoissa tehdään uudelleenjohdotuksia ja häiriöitä pahoitellaan. No en sitten ajatellut sekuntiakaan, että tässähän vaihtuu syyskuu lokakuuksi ja että joku oikeasti päivittäisi noita juttuja heti kuunvaihteessa. Ja nyt kello 8:50 huomasin tossa ulko-ovessa lapun, että 1.10 WATER OFF 8-19. Fuck. Enkä tiedä kauanko se on siinä ollut epäilen et joku lättäs sen siihen tänä aamuna, mutta mitäpä sillä on väliä, kun vettä ei vaan nyt ole :D 

Tässä on kyllä tosi ironista se, että heräsin tänään 6:45 PESEMÄÄN SITÄ PYYKKIÄ, ja olisin voinut mennä suihkuun siinä samalla, jos olisin tiennyt tästä etukäteen. Ja olisin voinut ottaa vettä varastoon. Ja meidän keittiö on ihan ..järkyttävä.. niiden eilisten bileiden jälkeen. Sara sanoi, että se tiskaa aamulla, mutta eihän tuolla nyt kukaan mitään tiskaa :D Mikä tarkoittaa sitä, etten tänäänkään saa laitettua ruokaa. -> Dipoliin mätölle.

Keskiviikon piti olla pyhitetty siivoukselle, mutta nyt se siivouspäivä onkin sitten vissiin perjantaina, koska olis ihan okei päästä myös vedellä vessaa kuuraamaan, ja koska tämä samainen water off -juttu on myös huomenna... Noh, ei tässä sit auta varmaan muu kun lähtee koululle tekeen kouluhommia, siellä pääsen ainakin vessaan :D.

Oikeesti tosi ärsyttävää tulla puolirammaks sen takia, että joku äijä sulkee sulta veden kun toisilla täällä maapallolla ei tosiaan ole sitä vettä laisinkaan. Nää on taas näitä ensimmäisen maailman ongelmia. Tai okei, ei tää mun päivää pilaa, mut silti fiilikset on kun tolla kuvan äijällä, koska mun tukka on niin helkkarin likainen.......... Saanko mennä peiton alle päiväks?: D