Taivaan tumman punaisen, ken tänään nähdä saa, hän jälleen rakastaa

Koska en oo viimesen viiden päivän aikana tehnyt juurikaan muuta, kun kuunnellut suomi-iskelmiä ja tangomarkkinalevyjä, ja sitä kautta Jari Sillanpään Punaista taivasta, alkaa väkisinkin ajatukset lennellä sivuraiteille. Ja nyt kaiken tän muun suorittamani substituutiotoiminnan (kahvinkeittimen pesu etikalla ja soodalla, kuntoilu, kaupassakäynti, ohjelmointi...) ohella oon muodostanut päähäni kuvan:

Kuinka mehevää olis olla jossain lavatansseissa pitkä ja hulmuava maksimekko päällä. Sitten alkaisi soida Punainen taivas ja joku tulis hakemaan tanssimaan. Eihän se mikään valssi ole, mutta sellainen, että paikallaan voi edes heilua, jossei mies muita askeleita osaa. Olis sellainen hämärtynyt kesäilta ja siinä vieressä olis järvi. Tää mielikuva varmaan on nyt jumittunu ikuisuudeks tähän biisiin. Että siitä sitten vaan joku toteuttamaan sitä (!!) :D.

Ja en edelleenkään voi sille mitään, että ainoa kaunis ja ei-heilahtanut tilannekuva minusta meidän Wanhoista on, kun tanssin enkunopen kanssa... Ehkä tää oli joku Emman hieno juoni, jota se ei ole vieläkään paljastanut mulle. Eikä olisi kyllä pitänyt ollenkaan mennä kattomaan noita kuvia. Ehkä pitäis ilmottautua vapaaehtoseks tytöks norssin wanhoihin jos siellä vaikka olis tyttöpula taas kerran XD, tekee mieli tanssia ja paaaaaljon!! (Alakerran naapuri on varmaan jo naama punasena ku joutuu kuuntelee mun enemmän ja vähemmän liihottelevia tanssiaskeleitani joka ilta.) 

Ehkä pitäis ostaa itelle joululahjaks vanhojentanssimekko nro 2. Eri malli ja eri väri. Kai niitä jostain Tori.fi:stä saa halvemmalla...