Minun 20 neliön kämppäni:

 Ensin tosin vähän kuvia meidän keittiöstä, jonka jaan yhdeksän muun ihmisen kanssa. Addiktisiivousinto on kyllä näyttäytynyt, miten niin tein tonne esimerkiksi ton yleispuhdistusaineen :D...  Ja toi violettikeltanen tiskiharja on oikeesti tosi kammottava, jostain syystä. Siksi mun piti viedä sinne toi normaali sinivalkoinen. Mielenrauhan saavuttamiseksi.

 Toi on vielä niin pirun ankee. Jos kukaan ei ala tuolla toimia, niin mä sitten vapaaehtoisesti teen tai hankin sinne jostain opiskelijabudjettiystävälliset verhot tms, koska tää on tosi karun näkönen toi yhteinen tila vielä...

 Tässä meidän tämä yhteinen tila XD Erittäin kotoisa ja houkutteleva. Ja sitten voidaankin astua sisään minun kotoisaan yksiööni, astutaan ensin vain tosta ruskeasta saunanovesta sisälle :D

 Johtonurkkaukseni pursuaa johtoja, mutta minkäs teet. Elämää ja elektroniikkaaaaa. Ja piti myös raahata Tampereelta noita kasveja. Ja lisää on tulossa, jahka äiti ja isä päättää tehdä autovisiitin tänne. Saa kyllä ilmoittaa siitä sitten etukäteen, että kerkeän ohjeistaa mitä kaikkea puuttuu tai mitä vaatteita tarviin vielä. Äiti älä naura siellä, mulla on oikeesti pula esim. lökäreistä ja yöpaidoista, ja onko mulla täällä tosiaan vaan kahdet lakanat???

 Ompelin itse noi verhot (voi vitsit mikä työ, kaks saumaa, ylös ja alas), tykkään niistä hirveesti, koska ne on niin kivan väriset, mukava väripilkku täällä muuten niin valkoisessa huoneessani.

 Kyllä, taulu on väärinpäin. Huomasin sen tänä aamuna puhuessani äidille puhelimessa. Laivat liidelköön nyt sitten ylösalaisin, koska en jaksa vaihtaa sen rautalangan paikkaa... Rakastan noita Ikeasta ostettuja lamppuja, noi varjostimet on niiiin ihanan tyttömäiset! Ja ne luo tosi kivan tunnelmavalon tänne, varsinkin kun tässä pimein vuodenaika ihanasti tekee tuloaan.

 Koska tohon sängynviereen oli miltei mahdotonta saada mitään yöpöytää, ihana ja taitava isäni sitten teki tohon sängynpäätyyn tollasen lisäkappaleen, johon mahtuu sopivasti lamppu, herätyskello ja rasvat. Toi on kyllä kätevä potenssiin tuhat, eli kiitoskiitoskiitos isä :))!

 Ilman Ikea-peiliä en tulis toimeen, toi on niin kätevä ettei mitään rajaa! Lisäks oon himoinnut kokovartalopeiliä jo Tampereella, joten en valita kun vihdoin sellasen sain!

 Sitten ylpeydenaiheeni, eli vessa. Otin siitä ainakin tuhat kuvaa, koska se on niin jumalattoman hieno! Vessa on mulle niin tärkee osa asuntoa jostain syystä, että oikeesti en voinut kun hyppiä ilosta nähdessäni ton ihanuuden. Toi suihku, ai vitsi, edes meillä kotona ei ole tollasta.

 Ja tottakai naisen kaappi on täynnä kaikkea tarpeellista :D Esimerkiksi neljä dödöä on ihan ookoo määrä... kolmella ei pärjäisi.

Ja tässä lepotuoli johon nukahtaa tosi helposti vielä lähikuvassa, minun pikku leponurkkaus :D Ja täällä mää sitten yritän asua as long as possible. Minun uusi pikku kotini.

Ei menny niinku römssöössä

Heipähei! Piti tulla kirjoittamaan jo hieman aiemmin (lue: 20 minuuttia aikaisemmin), mutta koska päädyin kuokkimaan prosessitekniikan bileisiin ja kuulemaan, missä soluissa on mitäkin baareja (ougaad en opi ikinä elään täällä :D)

Aamuni lähti käytiin aika hitaasti, tuntui tosi oudolta olla täällä, vaikka yö menikin hyvin. Lähdin kahdeltatoista kohti lidliä, sillä jääkaappini täyttöaste ei ollut kovin suuri. Äiti kertoi mulle eilen nopeimman reitin lähimpään Lidliin, mutta ihankun olisin enää tänään sitä noudattanut. Oikeasti käännyin liian aikaisin, tajusin sen kuitenkin pian, mutta jatkoin siitä huolimatta matkaani. Sitten jostain keskeltä Espoon yberhienoja omakotitaloja (en kuitenkaan ollut vielä ihan Kauniaisissa), joissa oli golfsäkit keskellä pihaa, löysin pyörätien, joka vei Tapiolan golf-kentälle. Ja mun viaton tarkoitus oli vain päästä Mankkaan Lidliin.

Kuka näitä kaupunginosien nimiä muuten keksii. Miksi Turussa on KUPITTAA?? ja nyt täällä Espoossa MANKKAA. Ihan oikeasti. Jotain rajaa nyt näille kaksoisvokaaleille.

Kiersin sitten pidemmän kaavan kautta Mankkaaseen, Tarjoustalon kautta tietenkin. Outoo ettei oo Tokmannia vaan Tarjoustalo O_O Nyt on tiskiainetta ja yleispuhdistusainetta myös keittiössä. Ja se yleispuhdistusaine, jota olen himoinnut aivan liian kauan, tuoksuu taivaalliselta, omenankukilta.

Päästyäni vihdoin Mankkaaseen, jouduin ilokseni toteamaan, että Mankkaan Lidl on remontissa 4. päivään saakka. No perkele. Ei muuta kun google mapsiin etsimään lähin Lidl, joka olisi toiminnassa. 4km päästä löytyi Lidl Niittykumpu, jonne suunnistin pyöräni.

Tosi hämmentävää tajuta, että asiat, jotka ennen on ollut niitä kaukaisia pääkaupunkiseutujuttuja, on nyt ihan käsinkosketeltavissa. En esimerkiksi tiennyt, että Barona Areena on Espoossa, kauppamatkani varrella :D Ja että näen koko ajan lentokoneiden kaartavan Helsinki-Vantaalle. Mikä unelmapaikka asua. Tänään just mietin, että kun seuraavan kerran Hki-Vantaalle laskeutuu joku maininnan arvoinen kone, minähän otan bussin alle ja huristan sitä katsomaan, kun kerrankin ei ole sitä kahden tunnin moottoritietä tielläni.

Päästyäni Niittykumpuun, tajusin, että olen väärällä puolella tietä, eikä suojatietä näkynyt missään. Tietysti... Piti kiertää hieman kauempaa, että pääsin tien yli. Sopivasti jonkun palolaitoksen kohdalla, jossa sattui olemaan vielä jotkut lasten esittelypäivät. Voi kuulkaa kyllä hieman teki mieli mennä myös katsomaan niitä paloautojen ihmeellisiä vempaimia, mutta jotenkin ihmeen kaupalla sain pidettyä itseni aisoissa :D

Lidlissä korini oli aivan täynnä tavaraa. Ajattelin ottaa täällä käytäntöön sen, että viikonloppuna tai mahdollisesti ollessani Tampereella, maanantaina ostan koko viikolle sellaset perusruuat ja leipää, jugurttia yms, ja sitten pitkin viikkoa jos on tarvetta ostan maitoa ja muita enemmänkuluvia. Ihan siitäkin syystä, että oli suuria ongelmia saada kaikki mahtumaan reppuun ja koriin, enkä edes ostanut kun kuvassa näkyvät tavarat. Oli kyllä hienoa ajella noiden 2kg peruna ja porkkanasäkkien kanssa, mutta enhän minä nyt osannut ajatella.

Ollessani kassalla tajusin, että peukaloni vuotaa valtoimenaan verta, en tiedä mihin ihmeeseen sen oikein tökkäsin. Yritin siinä sitten jotenkin pakata kamat laukkuun samalla kun nuolin verta peukalostani pois.

Kotiin päästyäni, nakkikastike ja muusi mahassa, otin ruokalevon nojatuolissani. On muuten mukava paikka nukkua. En vielä tehnyt tuttavuutta English talande -ihmisiin, mutta ehkä sekin tässä pian koittaa. Suunniteltiin hieman meidän tulevan -vieraiden majoitus sohvan- sijaintia ja todettiin, että parista palamattomasta lampusta tarttee huomauttaa ja olkkariin verhotankokin olis ihan OOKOO. Nyt menen nukkumaan ja huone-esittelyn saatte huomenna.

Öitä ihmiset, Otaniemi kuittaa :)

53

Hämmentävää. Istun uudessa omassa huoneessani. Mulla on avainkaulanauha kaulassa, ja tunnen palanneeni takaisin ala-asteelle. Siellä tosin vihasin kaulassa roikkuvia avaimia, mutta nyt se tuntuu hyvälle. Tän huoneen seinät on kamalan valkoiset, kun en oo ikinä asunut huoneessa jossa olis ollut valkoiset seinät. Söin just kinkkusämpylän ja nyt ajattelin kaatua sänkyyn, koska väsyttää niin hirveästi. Ajattelin huomenna tehdä huonepostauksen, siihen tarvitaan päivänvaloa. Ajattelin myös pyöräillä Espoo-kierroksen, vaikka tiedän, että eksyn melko varmasti :D Tää solu on niin pirun iso, että toi yhteinen tila, siis käytävä on pilkkopimeä tähän aikaan illasta. Tekisi mieli kirjoittaa, ettei täällä näy ristin sielua, mutta kyllä täällä näkyy. Naapurin ovi on auki ja äsken kuulin kun joku ei-suomalainen tyttö saapui yhteen näistä huoneista matkalaukkuineen. Se tietää siis sitä, että mikäli se ei asu yksin omassa huoneessaan, täällä tarttee alkaa puhua enkkua. Kaikki tehdään netissä. Pyykkitupa varataan netissä, ilmottauduin just yksiin bileisiin netissä. Eikä kyse ollu mistään fb osallistun, vaan täytin siihen nimeni ja sähköpostiosotteen ja alan, jota opiskelen. Hämmentävää.

In Rhodes town

 Tiistaiaamuna suunnattiin bussilla kohti Rodoksen kaupunkia, koska se maksoi Kolymbiasta vaivaiset 3,5€ suuntaansa. Pidin hintaa halpana, koska miettikää nyt esim. Tampereella kertamaksu bussiin on 2,5€ ilman korttia, tolla 3,5€ hinnalla pääsi kuitenkin reilut 25 kilometria. 

 Ilmasto kaupungissa oli ihan jäätävän tukala, ei tuullut lähes ollenkaan ja raahasin vielä mukanani laukkua jossa oli rantakamat. Oli varmaan vähintään 35 astetta ja kaupungilla kävely ei ihan ollut se meidän juttumme. Kierrettiin pikakierros Vanhassa kaupungissa, mutta kuumuuden takia siellä ei mitään voinut tehdä paitsi hakeutua varjoon. Muistelinkin, että edellisellä Rodoksen lomalla vanhaankaupunkiin mentiin yleensä vain iltaisin.

 Päästiin lopulta vanhankaupungin muurien ulkopuolelle, jossa merituuli hieman viilensi oloamme. Täytyi tottakai saada yhteiskuva BlueStarFerriesin kanssa. Ainiin, ette varmaan tiedäkään tätä juttua, koska en ollut vielä blogien ihmeellisessä maailmassa 09... No Kosin lomillamme noi oli aina illanpiristyksiä katsella parvekkeelta ja ravintolasta. Laiva- ja lentokoneaddikti täällä hei.

 Ellu-raukka, jolla oli matkan aikana paljon itseäni enemmän inhimillisempiä, enemmän ihmiskäsitykseen sopivia piirteitä, kuten päivällä nälkä ja jano, sai varmaankin jonkun auringonpistoksen tms, kun yhtäkkiä raukalta meni jalat alta ja sitten täytyikin huilia varjossa. En tosin yhtään ihmettele, se kuumuus oli kyllä melkoisen tukalaa. Loppuaika otettiin rauhallisesti, käytiin meressä uimassa, Suomibaarissa huikkaamassa alkoholittomiavirvokkeita ja lähdettiin parin kaupan jälkeen takaisin kohti Kolymbiaa.

 Mä olen oikeasti varmaan ihan kamala matkakumppani :D En syö enkä juo. No okei juon kyllä vettä, mutta en myönnä janoa. 12 tunnin väli aterioissa oli ihan ok. Voisin maata paikallani auringossa 12h, herään seitsemältä alle 7h yöunien jälkeen ja lähden ulos. Olisin selvinnyt pelkän kreikkalaisen salaatin voimalla, eli veden mukaan laskien, n. 6€ ravintolakäynnillä. Heilun jatkuvasti kameran kanssa enkä halua mitään. Välillä mietin, että kuka mun kanssa haluaa edes matkustaa :D Tai sitten kukaan ei vaan tiedä tästä mun luonteesta muutakun vasta perillä... heh

 Tykkäsin jälleen kovasti tuulisen rannan aalloista. Meressä uimisen parhaita puolia on kelluttava suola ja aallot. Ihanaa kun aalto paiskaa sut kumoon tai vaahtopäät heittää vettä silmiin. Aallot Kolymbiassa olivat mitättömiä, ja koska siellä ihmeellisesti puhalsi aivan järjettömän kova maatuuli, en edes ymmärrä miten se on mahdollista, pohdin monta päivää asiaa, voiko merivesi oikeasti olla niin paljon maata lämpöisempää O_O, aallot lähinnä liikkuivat poispäin rannasta :D

 Ravintolatarjonta ei ollut päätähuimaava Kolymbian pikkukylässä, mikä toisaalta oli onni ja toisaalta kirous. Pääkadulla oli viisi ravintolaa siis sillä alueella mihin iltaisin jaksoimme kävellä, kauempana olisi ollut paljon enemmänkin ja rannassa hieman syrjässä pari lisää, joista yksi oli aivan surkea. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta palvelu oli äh, en osaa kuvailla sitä. Surkeaa. Ei koskaan ollut valinnanvaikeutta ravintoloissa, ja ruoka niissä kolmessa (yksi viidestä oli ns. pikaruokala jossa ei käyty) oli todella hyvää. Emme kuitenkaan olleet kylän ainoita turisteja jotka eivät olleet ottaneet puolihoitoa, eli kahdeksan aikaan kaikki ravintolat alkoivat olla ihan täynnä. Ja mun ja ellun hitaruuden tuntien, loppuviikosta oltiin illallistamassa juuri siihen ruuhkaisimpaan aikaan :D

Kuvan moussakakin oli suussasulavan hyvää ja toi tsatsiki, vedettiin sitä kyllä aika melkosesti viikon aikana :D se vaan on niin pirun PARASTA!

Changes

En ilmeisesti ikinä tänne blogin puolelle kirjoittanut siitä mun opiskelija-asunnostani. Enkä siitä vielä mitään hehtopostausta aiokaan kertoa, jos vaikka sitten sellasen huone-esittelyn tekisin, kun olen virallisesti Espoon asukas. Mutta joka tapauksessa aihetta on jo nyt pakko sivuta hieman, sillä on aika jälleen tällaisen perinteisen itsensä tutkiskelu -postauksen.

Se huone oli siis kaikista oletuksistani poikkeava. Siellä oli uusi vastaremontoitu keittiö, omassa huoneessa uusi vessa, jääkaappi ja kaapistot. Seinät oli siistit ja lattialla vaan remonttipölyä. Mulle tuli heti sellainen olo, että koska tänne pääsee muuttamaan?! Mä en ole ikinä elämässäni pitänyt siivouksesta. Se on ehkä kamalinta mitä tiedän, imurointi, pölyjen pyyhkiminen jne. Mutta nyt oon ilmeisesti saanut jonkun siivouspunkkipureman ja mun tekis mieli ostella vaan pelkkiä siivousvälineitä. Kaikkia ihanan tuoksuisia pesuaineita, tiskiharjoja, rättejä, patapataa, jotain lattialuuttua jne. Mua suorastaan pelottaa, että musta tulee joku siivousaddikti. Pari kertaa viikossa pitää vähintään olla siivouspäivä? Mun sormet suorastaan syyhyää päästä siivoamaan :D Ihan kamalaa.

 Tässä nyt on tapahtunut vaikka minkälaisia uudistuksia ja muutoksia. Ensimmäinen niistä on, että mun huoneessa komeilee tällä hetkellä tollanen 120cm leveä sänky, voi tätä onnen päivää. Siinä saa olla vaikka miten päin ja poikittain ja aina mahtuu. Tosi outoa, kun mun makuuhuoneeni järjestys on nyt tasan sellainen, kun se oli mun huoneremontin valmistuessa jotain miljoona vuotta sitten.

 Tänään saatiin myös meidän nettiasiat VIHDOIN kuntoon. Mentiin sonerakauppaan vaan palauttaan mun kesän lainassa ollutta nettitikkua, mutta päädyttiin ottamaan mukaan uusi, jotta päästään eroon tosta meidän inhottavan toimimattomasta puhelinverkkowhatevermodeemista, joka ei ikinä toimi. Ja hohoo, nyt meillä on netti jonka voi ottaa mukaan ties minne hihihihih ja se oikeasti toimii. Voi tätä onnen päivää.

Ja minähän muuten värjäsin punaiset hiukset. Olisi ehkä pitänyt ottaa hieman kirkkaampi väri, mutta kun ei niistä hiusväripurkeista ota mitään selvää.  Tai ottaa, jos jaksaisi uskoa niihin numeroihin. Kaikki näyttää ihan samalta. Toisaalta ihan kiva, että tukka näyttää kauempaa tummalta ja läheltä katsoessa se sitten on oikeasti punainen. Jihuu, että olinkin odottanut näitä hiuksia takaisin. Edellisen kerran kun päässäni oli punaista väriä 3 vuotta sitten... Hui.

Lämmössä on hyvä olla, ei huolet paina ei rasitu aivot

Esimakua mun ja Ellun Rodoksen matkasta luvassa nyt! En jaksa sen pidemmin selittää matkakohteesta, hotellista tai mistään muustakaan nyt yhtään mitään, joten joudutte tyytymään vain kuviin ensimmäisestä päivästämme, joka oli lähinnä rannalla makoilua.

Matkalla tuli herättyä joka päivä kukonlaulun aikaan, ja mentyä nukkumaan vasta puolenyön jälkeen, joten vaikka olo nyt rentoutuneelta tuntuukin, on takataskussa vielä läjä unta odottavia tunteja. En oikein osaa nyt palata tähän Suomirytmiin. Olen tässä esimerkiksi kaksi tuntia tehnyt lähtöä kaupungille, mutta en vain saa aikaiseksi, koska ensinnäkin täytyisi pukea vaatteita, mennä mahdollisesti bussilla ja muutenkin miettiä mitä kaikkia hankintoja olisi vielä tehtävä. Lomamode on vielä päällä ja pahasti.

Aurinko lievästi sanottuna turmeli hiukseni. Sen lisäksi, että unohdin hoitosuihkeen kotiin ja varastin ellun tangle teezerin luvattoman monta kertaa selvittääkseni takkuja, aurinko yhdessä meriveden kanssa myös vaalensi ja karhensi näitä hiuksia aika hirveästi :D Lisäksi mulla on järkyttävä juurikasvu ja toi siili on ainoa omanväriseni hiusosio. Mun pläänssi oli alunperin värjätä Espoossa salaa äidin ja isän katseilta tukka kirkkaan punaiseksi, mutta ollakseni rehellinen joku hieman ruskeampi vaihtoehtokin kuulostaisi kivalta.

Ja jospa nyt tästä sitten saisin perseeni raahattua kaupungille. Palataan, varmastikin melkoisen pian, koska tämä rentoutumisloma teki blogimotivaatiolle todella todella hyvää :D!