Ja päässä soi Stellan Piste.
Kun puhalletaan tulta tähän
sammuvaan hiileen,
se savullansa meitä tukehduttaa.
Ja jos vain muistellaan,
jäädään kiinni ikuisuuteen.
Eikä eletä ollenkaan,
kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan,
rohkeempaa on luovuttaa.
Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen yhteen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Kun nyt jutellaan,
voidaan hyvin katsoa silmiin,
on nähty nämä seinät ennenkin.
Mut ei saa koskettaa,
ne aamut meidät imee vain kuiviin.
Ei tästä tule näin valmiimpaa,
ehkä on jo aika irroittaa,
kai saa nyt luovuttaa.
Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen yhteen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.
Kyllä minä tiedän, kuinka kehomme kietoutuu.
Kyllä minä muistan, kelle ihosi tuoksuu.
Jos tulevatkin vuodet käsiimme
vain rikkoutuu.
En jaksaisi olla, anna mun olla ja unohtaa
Siinä on ihanat sanat, tosin, en halua olla yksin ja unohtaa. Tai oikeastaan tahdon, mutta en oikeasti. Tahdon unohtaa kaiken siksi että en jaksa enää uskoa mihinkään. Vaikeaa. Noi tummenetut kohdat on vielä erityisesti kivoja jotka jää mieleen :)
Pää meinas oikeesti jo haljeta bilsasta, joten päätin lähtee pihalle kun sääkin oli niin kaunis ja joo, pihalle menin ja törmäsin Saniin, Emmaan, Evaan ja Evan järkkäriin. En ollu koskaan vielä nähny Emman koiraa livenä, joten oli kiva nyt nähdä se :) ja kyllä se olikin sitten söppänä. Heti tuli moikkaan mua :)
© Eva
Mä niin tykkään tosta kuvasta. Sen lisäks että oon itserakas ja pidän itestäni (no ei ihan, toi takki, pipo ja otsatukka on jees) niin onhan se nyt hei sulosta että koira tulee antaan pusun. Yhyy, tuli koirakuume. Ehkä tyydyn nyt näihin kavereiden koiriin ja katon sitten aikuisena että miten ois koira. Tällähetkellä oikeestaan järkkäri kiehtoo jopa liikaa. KOSKA TÄYTÄN 16?!? Siihen on vielä ihan liikaa. Käytiin kaupassa ja Eva osti mulle mun rahoilla pari dumlee ja sit meninki kotiin syömään ihan sikahyvää kanakastiketta, riisiä ja valkosipulileipää. Aah, parasta ruokaa aikoihin
Jaahas, se oli tää päivä tähän asti, nyt on VAIHTEEKSI vuorossa minätyö. Iltasella ehkä syvällistä pohdintaa jostain elämääkin turhemmasta asiasta, kattoo nyt jos aivot alkaa toimia :)