Turn the lights on

AAAAH.
Koeviikko ohi! Tein sen!! (tai ainakin yritin, kattellaan sitten sitä enkun ja matikan numeroa...:D)

Tänään oli kyllä kieltämättä aika kammottavat paikat ussankokeessa kun yhtäkkiä tuntu että ihan jokainen tieto päästä on kadonnu johonkin, kun mikään niistä neljästä esseestä ei kysyny suoraan mitään tunnilla käytyä asiaa. Lisäks mielessä pyöri enemmänkin perjantai ja se, että oikeesti viimeinen koe kyseessä. Oh my god. Mä mietin siinä aluksi n. puoli tuntia, että mitähän hittoa tähän nyt pistäisi, mutta kyllä sain sinne sitten kaks esseetä, toinen vähän vähemmän hyvin kuin ensimmäinen, rustattua ja kyllä sillä nyt on pakko läpi mennä. Kattelin vaan kun siinä vieressä iiris rustaa käsitteistä niinku joku kaks sivua psykassa, öö, miten se on edes mahdollista? :D

Oon tosi surullinen oikeestaan, kun en tuu varmasti enää kertakaan kokemaan sitä tunnetta ett' "Kaiken oli pakko mennä oikeen, itken jossen saa kymppiä". Nyt näyttää koeviikot meinaan kallistuvan puolelle jossa "voi hitsi en oo oikeesti enää yhtään varma että pääsinkö läpi O.o"

Mutta siis oikeastaan tulin ilmottamaan että mun sosiaalinen elämä saattaa olla palautumassa, ensviikonloppuna bileeet ja muutenkin. Iiris himotteli mua aivan liikaa koko viikon, joten tässä mä nyt oottelen simssin pelipäivityksen päivittymistä.... miks tää aina tulee just silloin kun himo on suurim pelaamiseen :'(
 Voitte siis arvata minkä parissa tämä ilta(yö) menee.... Viikonlopun oon virallisesti pyhittäny makaamiselle ja teeveelle ja toivonkin että nyt mun armas teevee nauhottais taas yhden ihanan jakson lentoturmatutkintaa<3 Huomenna on tosin aivan pakko siivota vaatehuone, jotta löydän ensjaksoon jotain päälle pantavaa.

Jotenkin kaikesta huolimatta on nyt olo, että syksy on vihdoin avattu ja varsinkin koulunkäynti. Kyllä tää tästä, vaikkakin ehkä aika noh niin. Kattellaaan. Onneks tässä jaksossa tapahtuu kaikkee kivaaa!

Ja jooo, ne kuvat... :D Kyllä niitäkin vielä näkyy. Mutta ehkä on parempi että kuulette musta ees jotain, vaikkakin sitten ilman kuvia :)

"Hanna sää oot kahen kilon siika, muumitalon vanhapiika" by:Juho

Mua vituttaa, mua niiin vituttaaa. Tekis mieli repiä hiukset päästä kun vituttaa.

Luulin lukeneeni hienosti mantsan kokeeseen, tai niin mä luinkin, ja olisin osannu selittää maatalouden muodoista, luonnonvaroista, fossiilisista polttoaineista, maahanmuutosta tai vaikka mistä, mutta ei. Mistään niistä mitä koko kirja on pullollaan ei kysytty, vaan kaikki oli ihan jotain muuta. Okei olihan ne muutkin kirjassa ja kyllä mä ne kaikki tiesin, mutta miljoonasti huonommin kun ne muut. Käsitteetkin, mitä ihmettä. Mulla ei oo koskaan ollu niin epätoivonen olo kokeessa kun nyt oli. Aloin suunnilleen poraamaan, tai siis aloin, ei mitään suunnilleen, kun alko vituttamaan niin hirveesti. Olin lukenu koko viikonlopun ihan turhaan kaikkee, olisin voinu käyttää sen ajan niin paljon muuhun, en olis kuitenkaan lukenu niitä mitä siinä kysyttiin. Ne oli kaikki jollain tapaa samasta aiheesta ja se valinnanvarakin oli ihan pehvasta. Kaiken kruunas kun nenästä alko tuleen verta........................ :D

Nyt mua ärsyttää kemia. Oon oppinu kuitenkin tänään kaks uutta juttua, mikä on ihan positiivista. Muuten en sitten tiedäkkään miten se menee. Voisin vielä tutustua maoliin, ladata laskimen, kerrata orgaaniset reaktiot ja lukea matikan esimerkkejä. En tosiaan tiedä miten matikasta pitäis päästä läpi, tai oikeestaan kyllä siitä varmaan läpi pääsee, mutta että miten pystyis kokeessa oleen silleen, että ei sais jotain suunnatonta ärsytyskohtausta. Uskonnosta oon eniten huolissani läpipääsemistä miettien, mutta Iiriksen äidin viisaita sanoja kuunnellen, eläkäämme päivä kerrallaan. Itketään sitten tulevaisuudessa lisää, nytkin saa siis tietty,mutta lisää.

Mua väsyttää niin paljon jo nyt, etten tajua miten pitäis pysyä hereillä vielä neljä päivää O.o
Lollero, Juho piristi iltaa kyseisellä otsikolla :D

Don't make me close one more door

Oon ollu nyt vähän ärsytyksen puolella muutaman päivän. En jaksa jauhaa nyt, että mistä, mutta mun mielestä maapallo on epäoikeudenmukaisin paikka maailmassa, siis maailmankaikkeudessa. Mulla palaa pinna liian helposti, tai oikeestaan aiheesta. Mä oon oikeesti joku mutaatio, ainakin luonteeltani. Ehkäpä mun ärsytys on vihdoinkin hieman laantunu, tosin siitä huolimatta voisin jopa hyvinkin toteuttaa uhkaukseni Merikarvialle kesällä muuttamisesta, ihan vaikka vaan pariks viikoks. Välillä sitä tarvitsee aikaa, omaa sellaista, ainoakin. Ei se oo vaan sisarusten pakkomielle.

Huomaa että on ensimmäinen koeviikko tulossa, en osaa nyt kontrolloida noita kokeita ollenkaan. Oon lukenu kyllä jotenkin kemiaa ja mantsaa. En tajua miten pääsen ussasta läpi, kun en tosiaan ole lukenut sitä yhtään. Jotenkin tuntuu että kaikkiin kokeisiin on pari päivää aikaa lukee, mutta paskat, ei ookkaan :( Hitto että mä tuun kuoleen, Iiris väläytti tänään viisaasti, että odottaa ensjakson äikänkoetta. Minä myös. Siihen valmistautuminen ei oo kauheeta paahtamista, siinä vaan kirjotetaan niin hulluna, että kuolee muuten.

Selasin eilen vanhoja kuvia, ja tuli hillitön himo ottaa taas sellasia yliluonnollisuuskuvia :D. Tällä nyt meinaan lähinnä sitä, että meikkaisin itteni "liikaa", miettisin kivan asun ja väsäisin jonkun taustan ja muokkaisin niitä kuvia sitten jälkikäteen jotenkin. Ongelma on oikeasti vain siinä, että en muista missä yks mun kameran osani liihottelee, se monimutkaistaa asioita. Täytyy kattella josko se löytyis. Koska tuo vois olla oikeesti koeviikon piristys :) Voishan tämän tietty "luonnossakin" :D toteuttaa, mutta ei kukaan koeviikolla lähe kuvaan :o

Jäädään kahdestaan ensikevääseen

En ainakaan eksynyt tutkimaan uudelleen "andthatswhoiam"-sivustoa, joka tuppaa päivittymään koko ajan lisää. (Enkä pakoile koeviikkoa) Hitto että  sinne oli tullut taas niin paljon kaikkia "mää" juttuja, että ajattelin nyt ajankuluks lätkästä tänne uuden tälläsen. Ihan sama ketä tää kiinnostaa ei, mua itteeni nyt inspiroi nämä vaan niin tajuttomasti :-) Ihanaa että jollain on halua tehä tälläsiä mielenpiristäjiä tähän koeviikon synkkyyteen (paitsi että tuo rautakuva on oikeasti tosi pelottava :o, miksei siihen laitettu kuvaa oikeista raudoista :O) Melkein voisin jopa haluta mennä naimisiin ton ekan kuvan johdosta, niin ihana se on...!

Ja Heli, innoitit minua yhteen asiaan, hienoa jos huomaat mikä se on :)

It's their most absolute law

Puolentoista vuoden aikana oon onnistunu jotenkin ihan täydellisesti muuttamaan blogini syvimmän tarkoituksen. Vuonna 2011 blogi oli mahtava juttu, jonne kirjotettiin kaikki maan ja taivaan väliltä ja mahdollisimman usein. Jos nyt lukee noita aikasempia postauksia niin huomaa että pölisin kaikki mitä oon minäkin päivänä tehny. Esimerkiks jos leivoin jotain, siitä nyt yleensä tuli heti maininta tänne.

Nykyään on olemassa joku näkymätön raja, mistä tänne infotaan ja mistä ei. Se raja on omalla kohdallani yllättävän korkeella :D Enkä mä tiedä onko sitten jossain mun naamakuvissa jotenkin enemmän sisältöö? Mä leivoin tänään sämpylöitä, katoin kaks leffaa ja niistin noin sadan nenäliinan verran, mutta silti musta tuntuu, että niissä ei oo mitään kerrottavaa. Toisin kun puoltoistavuotta sitten olis ollu. 

Jotta palattais puolentoistavuoden päähän, niin voisin alottaa kertomaan mun päivästä niinkun ennen vanhaan :D Heräsin seittemältä valmiina menee kouluun, mutta pienen Hän-keskustelun jälkeen totesin etten meekkään. Mun kurkkukipunuha oli vaihtunu mammuttiyskäks eikä mun nenään kaikesta huolimatta ollu edelleenkään mitään selvää reittiä :D Oli siis teeveepäivän aika. Luin mä tietty vähän ruotsia, mutta sitten The Proposal alkoi himottaa aivanaivan liikaa, en ollu nähny sitä pitkään aikaan. Se on niin mahtava leffa, Ryan Reynolds on niiin kuuma<3 Pillitin tietysti sen lopun kaikenaikaa kun voii se on niiin ihana. Sitten tuli valtava himo kuolata myös Pattinsonia, joten ei muutakun Breaking Down1 pyörimään (ootan jo niin kakkososaa, vaikka se on pakko olla paskempi kun toi ykkönen :D) Hitto, mä poraan tässäkin niin vuolaasti :D Tää on oikeeesti surullinen. Ehdin jossain välissä leipoo sämpylöitäkin, en tie miten se on mahdollista. Mulla ei vaan oo mitään makuaistia, joten ei oo harmainta aavistusta maistuuko ne miltäään. Toivottavasti, ja toivottavasti tää aisti palautuis tässä lähipäivinä...

Ainiin, ja tällähetkellä mä ootan niiin paljon, että kaks kuukautta kuluis. Koska kahden kuukauden päästä koittaa vuoden paras aika, ootan sitä aina ihan jumalattomasti joka vuosi. Silloin saa avata kauneimmat joululaulut kirjan ja alkaa soittaan. Odotan niiiiin paljon että saan alkaa soittaan esimerkiks Sylvian joululaulua tai Tonttua, tai sitä yhtä jonka nimeä en nyt muista. Mitkään laulut ei kyllä oikeestaan vedä vertoja joululauluille. Niin kauniita ne on :D Enkä hörise nyt kipeyshöyryjä.

Hur vi gråter våra tårar?

Kyllähän tää ruotsi luistaa näinkin ;)

Kuuusamoooo, nyt kutsuu mua kuuusamoo

 Postauksen kuvina (ja osittain asianakin) toimii vielä Kuusamon perämettä, pitkospuut ja riippusilta. Kehotan lukemaan myös aijemman postauksen, mikäli metsäiloitseminenangstaus kiinnostaa. Tänään koulussa oli suoraan sanottuna helvettiä :D Aleniuskin totesi ruotsin tunnin päätteeksi että oon ihan kanttuvei ja näytän tosi kuolleelta. En kiellä, koko päivän särki päätä, olis tehny mieli vaan nukahtaa, liikuin kuin zombi ja nojailin joka tunnilla käsiin ja peittelin silmiä ettei opettajat olis nähny kun torkuin. Tais kuitenkin jäädä vain haaveeksi ettei ne olis huomannu :D

 Mistäköhän syystä mun rinkka näyttää tässä kuvassa Oksmannin rinkkaa miljoona kertaa isommalta, vaikka Oksmannilla oli vielä telttakin tuolla omassa rinkassaan XD
Olihan nuo maisemat juu siis tosiaan näkemisen arvosia, tuossakin kun Kitkajoen viertä kuljettiin, oli oikeesti joskus vaikeeta pysyä polulla kun se oli suunnilleen jotain 20cm leveetä, piti nojailla kerran jos toisenkin puihin ettei olis tippunu jokeen, se olis ollu ikävää :D. Meitä vastaan tuli tuossa aika monta kumivenettä joille sitten heiluteltiin ja huudeltiin, tolla hetkellä olisin kyllä mielummin istunu siellä veneessä ja laskenu koskee mielummin kun tarponu eteeenpäin tosi vaikeekulkusta polkua pitkin... Ja joo Kaisa hakkaa mut kohta kun näitä kuvia, missä se on takaapäin kuvattu niin että sen läskit reidet näkyy ei saanu julkasta.

 Tuo koski on meidän toiselta yöpymispaikalta Myllykoskelta, se on osa sitä pikkukarhunkierrostakin. Nättiähän sielläkin oli, vaikkei telttaa oikein tupannu saamaan mihinkään. Ja tuo koski piti kyllä melkoista ääntä (kai sen tuosta koostakin nyt näkee), että olin ihan ilonen mun korvatulpista, vaikka myönnettäköön, että kyllähän tuommonen veden ääni rauhottaakin. Ja alempi kuva on sitten ajalta, jolloin oltiin kävelty huimat 5 minuuttia, ja tuo oli oikeastaan kanssa tosi hieno koski. Tää äidin ja isän kamera kun ei oikeesti nyt tee oikeutta näillä kuville...... :@

 Alemmat kaks kuvaa onkin sitten jo taas niiltä vaaroilta, ensimmäinen on Konttaiselta ja toinen matkalta Valtavaaralle, tais olla tuokin vaan joku ärsyttävä nousulasku, jonka päätteeksi oltiin +-0 tilanteessa... Ja jotta saisitte käsitystä kuinka jäljessä ja kuinka viimenen oikeesti olin (ja oltiin :D) niin kerrottakoon nyt että tosiaan kaikki muut meidän porukasta on jo tuolla seuraavassa nousussa Möttönen tietysti etunenässä... XD, eli suoraan sanottu varmaan 15min edellä :D Yritin muuten ladata sitä videoo tänne mutta jostain syystä blogger ei suostu tekeen yhteistyötä, pitää koittaa vielä youtuben kautta :D Niin ja hei, lähtekää kaikki tuonne Karhunkierrokselle, se oli oikeesti niin siistiä (ja jos seura kelpaa saatan voida suostua tulla mukaan myös ennen kun täytän 28 ;))

 Noniin ja jos jotain vielä tällästä yleispätevää kuulumista tänne heittäisin, niin nukuin tänään koulun jälkeen joku 4 tuntia, eikä olo kyllä juurikaan parantunu, toivottavasti en oo tulossa kipeeks. Ehkä ensyö korjais tilannetta taas vähän paremmaksi. Mut juu, sittenkun olin saanu itteni pystyy lähettiin hakemaan mun mekkoa nyt lopullisesti kotiin, odottamaan 5 kuukauden päässä häämöttäviä tansseja<3 Nyt hän on täällä ja roikkuu seinälläni. Ihanaa, voin kuolata sitä nyt niin usein kun haluan. Tai voin pukee sen niin usein kun haluan ja opetella liikkumaan siinä XD Nyt onki sitten Aasian kartan opettelun vuoro, hitto että ne maat on vaikeita, opin tänään ekaa kertaa erottaan Irakin ja Iranin toisistaan ::D

I have to do this!

 Mua ärsyttää tällähetkellä kaikki. Itken vaan koko ajan (joka nyt johtuu väsymyksestä, kivusta ja siitä etten osaa läksyjä), eikä asiaa kyllä auta sekään, että äiti ja isä sai musta nyt sellasen kuvan, että mulla olis maailman paskin kunto ja kyselee nyt koko ajan siitä. Eikä mulla oo tällä hetkellä pienintäkään halua vastata koska ne ei voi ymmärtää oikeesti missä jumalan seläntakana vietin just pari yötä. Eikä ne ymmärtänyt sitäkään että mulla ei ollu paskoja kenkiä vaan 14kilon rinkka selässä joka osaa paskoa jalat ja varpaat ilman että kenkä hiertää, kun ajattelee missä HELVETIN maastossa olen 40 kilometriä kävellyt. Ei ollut asfalttia joo ei............

Tollasta kaunista auringonlaskua todistettiin torstai-iltana Jussinkämpällä, kun meidän yöpymiset meni vähän uusiks sairastapauksen vuoksi. Enkä tajua miten vesi pysty oleen niin puhdasta kun se oli, join vettä järvistä ja joista ja puroista, se oli aina yhtä kirkasta ja hyvän makusta. Voisin muuttaa tonne asuun, keskelle ei mitään.

 Tuli todettua ainakin monta asiaa tolla retkellä. Vihaan pinnanmuotoja, juuria ja mutaa. Opin arvostamaan enemmän laskettelukeskuksien hissejä ja sitä itse laskemista alaspäin. Tajusin pystyväni siihen mihin en uskonu pystyväni. Ette tiedä kuinka monta kertaa olis tehny mieli mennä vaan istuun johonkin ja luovuttaa. Varsinkin sitte lopuks kun niille vaaroille kiivettiin. Kun viimestä nousua Rukalle tehtiin, tunsin itteni astmaatikoks kun vaikka hengitin kuinka raskaasti ja syvään en tuntenu saavani happee ees. Mun jalat oli jo niin kuolleet että en voinu astua kunnolla portaita ja tulin siellä vikana jonossa ja pillitin. Se oli oikeesti kauheeta :D Hoin vaan mielessäni otsikkoa ja pidin silmiä kiinni. Ja alkakaa nyt muutkin sitte äidiks ja isäks ja valittakaa kuinka paska kunto mulla on ei vittu kiinnosta koska sain just kurssin, en pyytäny kantoapua tai mitään muutakaan apua kertaakaan, kävelin kolmelle vaaralle ja tein sen kaiken ite omilla jaloillani. Sitten tajusin, että kuinka pitkä 1kilometri voi olla metsässä, metsässä jossa on semmosia ärsyttäviä kilometritolppia muistuttamassa kuinka pitkä matka se on. (Oon edelleen varma et ne on mitattu linnuntietä :D)

 Vaikka koko reissu oli kauhee kokemus fyysisesti, ihan oikeesti en tiedä koska olisin joutunu kokeen samanmoista, never, se oli jotain niin jäätävän hienoo ja kaunista. Usein kyllä vastaantulijat jakso ihmetellä, että montako meitä oikeen on, mistä me tullaan ja ollaanko me työ- vai opiskeluporukka :D Ne kaikki maisemat mitä ei tietenkään saa kameraan vangittua, ruska, porot, hirvet ja kuukkelit, riippusillat, kosket, joet, ruuanlaitot, mustikat ja jääkylmässä vedessä peseytyminen oli ehdottomasti kurssin arvosta. Saatikka se kun pääsin saunaan, en muista koska olis suihkunkaan lämmin vesi tuntunu yhtä kivalta ku lauantaina :D Mä vaan seisoin sen suihkun alla ja olin. En jaksanu liikkua, ja sittenkun päälle veti vielä pitsan ja meni bussiin löhöömään ja jauhamaan paskaa niin aiettä. Sillon tuntu että on sen löhöömisen ansainnu :D

Eikä sovi unohtaa bussimatkojakaan, mennessä oli hauskaa katella kun Arponen putos penkinväliin, joku kuorsas niin ettei voinu nukkua, bussi ajo niistä täristysviivoista ja lopulta löysin itteni lattialta nukkumasta. Varsinkin tullessa läppä lensi ja oli hauskaa. Paskapaperia, salakuvausta, mun peittelemistä ja hassuja juttuja joille Kaisan kanssa hepulissa naurettiin :D Ei niillä ollu mitään tekemistä järjen kanssa. En mahtunu istumaan ees bussin lattialle kunnolla kun mun olkapäät oli niin leveet, todettiin että oon bodannu liikaa. ABC:llä tapahtu myös uskomattomuus kun oikeesti näin Wilman :D, en uskonu silmiäni luulin että oon nukkumassa ja se on joku kangastus. Se oli niin hassunouto hetki, kun oltiin oikeesti ihan hitsin kaukana vielä täältä. Tällä hetkellä mielessä on vaan oksmannin ihana nauru ja se että huomenna pitää palata arkeen johon en halua.

Haluan ehkä sittenkin vaan kiduttaan itteeni takasin, siellä aina ei tarvinnu turhia stressailla ja se oli jotain niin erilaista :) Kuvasin yhen hauskan ********** videonkin kun ärsytti niin paljon :D Kattellaaan jos kehtaisin julkasta.

And I did it! Kiipesin tuonne oikeesti wtf :D Eikä ollu vielä ees korkein kohta! (hyi että tuo tukan likamärkäisyys :D) Kuvia varmaan tulossa lisää, en vaan jaksanu nyt.

It's teatime!

 Se, joka ei pidä seuraavaa asiaa maailman seitsemäntenä ihmeenä, ei joko tunne minua tai ei ole lukenut tätä blogia paljon pas... ollenkaan :) Ihanassa naamamukissa ei nimittäin suinkaan ole hyvää ja tummaa kahvia, vaan pahaa ja vaaleaa teetä. Pyöräilin äsken Jakoon, lähinnä tarkoitus oli mennä ostamaan kaakaota, lihapyöryköitä ja nuudeleita, ja hyvä on, ehkä salaisesti haaveilin myös teestä. Kyllähän sitä joskus tulee aina himo asiaan jota vihaa (ainakin mitä tulee ruokaan, maksalaatikkoahan en voi sietää, mutta kyllä sitä lapsena oli maksarisotto suurta herkkua joten never know) On tällä oikeasti tarkoituskin, koska kaikki on nyt kipeänä ja olin jäätyä eilen tai siis aamulla kuoliaaksi enkä olis halunnu nousta sängystä (tiedän, maanantaimasennus) enkä mä nyt tällä hetkellä halua tulla kipeeks, siis itsesuojelu kyseessä. Tee on siis oikeesti mun salainen ase sairauksia vastaan, luulis sen nyt ne karkottavan kun on niin kauhiaa. Ja luulen et pilkkopimeessä metsässä, sateessa ja kylmyydessä tulee oleen jo ihan tarpeeks tälle viikolle, ainiin, eikä se rinkkakaan oo sieltä kevyemmästä päästä heheh...

 Kahvifani mikä kahvifani, tee ei edelleenkään tuottanut minulle suuria mielellisiä kääntymyksiä tai kahvi vs. tee -kamppailun puolenvaihdosta, tiskivettä mitä tiskivettä, mä en vaan voi maistaa siinä mitään. Kyllähän nää tuoksuu aivan mahtavalle, mutta kun se maku ei koskaan muutu. Tää oli jotain vanilijateetä, siitä nyt tuli plussaa ja kyllä sitä kaiken aina alas saa, tarvitaan siihen sitten vähän hunajaa tai ei ;). Toivon nyt kuitenkin mahdolliset kipeydet jotka saattoivat olla jonkun tuhannen kilometrin päässä minusta kaikonneet lopullisesti maapallon toiselle puolelle :)

Huomenna on kiireinen päivä pitkään aikaan. Aamulla on ruotsin sanakoe, heheh voisin avata kirjan, sitten hammaslääkäri, JEE eroon kuminauhoista jotka pysy koko viikon oh my!, koulun jälkeen juoksen suorastaan kampaajalle, kyllä, en kestänyt tätä enää, sitten olisi vielä äitin ja isän hääpäiväkin, eikä viimehetken pakkauskaan olis pahitteeksi. Oon ilonen kun huominen on ohi<3

Head first.

 Sehän nyt tiedetään, että mun hiukset ei oo kauniit, seksikkäät, naiselliset tai pitkät ja Juhon mukaan nää on ollu kerran kauniisti, sillon kun tulin kampaajalta.... Isä käskee koko ajan kasvattaan niin että nää saa ponnarille, mutta en jaksa nyt takertua siihen seikkaan että olen täysin kyllästynyt siihen, että jokaisella (lähes) on pitkät hiukset. Mä en jaksa nyt kuulua siihen massaan. EN HALUA! Joten voinkin vain hyvällä omalla tunnolla alkaa nyt selittää miten nämä kauheat hiukset saadaan näyttämään näin kauheilta :) Suosikki shampoot on yleensä XZ:taa, koska ne vaahtoo hyvin (okei tuo aito omena ei, mutta koska se tuo mieleen Kreikan loman, en voi olla käyttämättä sitä) varsinkin tuo tuuheuttava. Elivokin on hyvää, mutta harvemmin shoppaan apteekissa ostamassa sitä.

 Sitten nää vähän extrat, eli turkoosi nimeltään syväpuhdistava. Toi vaahtoutuu vaikka kuinka likasessa tukassa ihanasti, mutta jättää sen melko karheeks. Onneks tukka on kuitenkin niin homo lyhyt, ettei tarvi laittaa mitää hoitoainetta kuitenkaan, vaan "takut" aukee melko hyvin. Musta on muistaakseni hilseshampoota, pääsee kyllä kohta käyttöön kun talvi tulee ja hilsemäärä senkun kasvaa......

 Jos haluaa suorat ja sileät hiukset oli ne sitten minkä pituset tahansa niin hän. Repair treatment. Hän on täydellinen :D En oo koskaan käyttäny yhtä hyvää hoitoainetta kun toi on. Pienikin määrä auttaa ja tuoksukin on mukava. Tota saa muistaakseni sielä Koskarin outletista hintaan 4,90e. Muita jotka tykkää hänestä? Sitten tuo toinen, mitä nyt ei oikein teille voi suositella, kun se on lyhyiden hiusten kerrosten korostamiseen, kohottaa kyllä ja muutenkin varsin mukava. Tykkään, ja no, sikshän mä sitä käytänki daa :D

Sitten se laittamisvaihe. Lakka ja vaha nyt on ne välttämättömimmät jos haluaa tän pehkon näyttävän joltain. Tossa kuvassa on väärä vaha, se on kiiltovaha joka on huonoo. Se toinen extra strong on parempaa, mutta se tuoksuukin sitten sillä asteikolla että matikan tunnilla on vaikeeta keskittyä XD Lakoista menee nyt oikeestaan mikä vaan extra strong, suosikki on kyllä klippoteketin minkälie oranssi, sen teho on lähes yhtähyvä kun vahan O.o Sitten tossa nyt on kuivashampoo ja muotoiluneste. Ja joo, en mitenkään tieten tahtoen fanita Got2b:tä :D, sitä vaan sattuu olee aina hulluilla :D
Ja joo, älkää ottako mallia, i know ette halua samanlaisia hiuksia kun mulla ::)

Pilepäivä

Eilen oli röllinkolobileet. Ja kaikki hyvät kuvat on Helin kamerassa Kiian fisulla otettuja :D Itsehän otin huimat 3 kuvaa koko bileistä, enkä usko niiden olevan julkaisukelpoisia, siitä syystä että en ottanut niitä salamalla ja olihan nyt herranen aika jo syyskuun pimenevä ilta.
Oli oikein hauskaa, tansittiin taas jalat kipeiksi tai no, jossei kipeäksi, niin ainakin niin paljon tanssittiin, että säännöllinen virkistystauko oli paikallaan pihalla. Ja kyllä mä hikeekin pyyhiin ihan urakalla, sen verran kuuma mulla oli :D
Kotiin lähin Marrun kanssa 20 vaille 11 bussilla, ja vaikka satoi, niin me kuitenkin päädyttiin käveleen Kalevasta kotiin. Siinä Sampolan alamäessä sitten tajuttiin, että kappas y23 meneekin tästä kun se mukavasti siitä meidän ohi huristeli, hups :D. Mutta noh, me oltiin jo valmiiks läpimärkiä ja ei ollu kuitenkaan erikoisen kylmä niin eihän semmonen lenkki ollu pahasta :) En usko Marrun tätä blogia lukevan :D, mutta kuitenkin oli tosi mukava tunti joka meiltä kesti Vehmaisista Nekalaan, kiitos siis Marru seurasta piristit iltaa entisestään :)!

Kotona sitten äiti ja isä oli yöllä kolmelta aikonu lähettää mulle viestin, että koska tuun kotiin, mutta hehheh minäpä vetelin kolmatta tuntia sikeitä jo omassa mukavassa sängyssäni. Onneks ne kuitenkin älys tulla sitä ihmettelemään ettei alkanu soitella äänettömällä olevaan puhelimeeni :D


Joo ja kuvattomat jatkuu kun ne näytti teitä enemmän kiinnostavan kun kuvatut joten :D Olkaapa hyvät. Sittenkun pääse tästä hiuskriisistä ja kaljuks leikkaamisen kriisistä eroon (ja hankin mahdollisesti pitkätukkaisen peruukin tai vähintään pidennykset) saatan lähtee jonkun kanssa kuvausmatkalle, tai sitten en. Ei kiinnosta. RumanaamaHanna. Varsinkin kun totesimme tänään Kaisan kanssa niin vakuuttavaa faktaa että antakaa mun kaikki kestää...................... hyppään ojaan.