Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2012-12-31

Tämä vuosi

Hitto vie Heli. Heli siis innosti minut tähän vuosipostauksen tekemiseen.  Joka viivästyi hulluna, mutta vielä onneksi ehtii :D Ajattelin kyllä pitkään, että en sorru mihinkään tällaiseen kun en oo mitään jännää edes vuoden aikana tehnyt. Whooops….! Niin mitä sanoin? Aloin tuossa äsken sitten miettimään, että juuh. Oon ehkä sittenkin tainnu tehdä tänä vuonna vaikka mitä.  Kaivelin tossa äsken viimevuoden lukiokalenterin ja kohta tasan kolme vuotta olleen päiväkirjani, sekä tietty blogini, eiköhän tästä jotain saada aikaseksi. Joten ei muuta kuin liikkeelle lähdetään mistäs muustakaan kuin tammikuusta. (Joo ja onnettelut jos joku lukee kokonaan :D)

Tammikuu
Lähes tammikuun alussa, 3.1 oli tietysti Iiriksen synttärit. Ne olivatkin ihan erilaiset kun mihinkä olin ”tottunut”, kun porukkaa oli niin paljon. Aamuunhan siellä valvottiin ja pitkään keittiön pöydän ääressä istuttiin. Opin pelaamaan myös pokeria, tai ainakin jotain niistä miljardista versiosta(?). Heti seuraavana päivänä menin silmät ristissä kampaajalle leikkauttamaan oikeasti lyhyet hiukset, joihin olin enemmän kuin supertyytyväinen. Tammikuussa äiti sitten vihdoin soitti hammaslääkärille, ja 12.1 minä sitten aloitinkin ikuisen hammaslääkärirumban Tullinsuussa. Tammikuussa mulla oli koulussa aika mukavaa, käytiin Sannan kanssa bilsa2:sta ja minä ”yksin” musan 2 kurssia, oli siinä tietty muitakin, mutta nuo nyt päällimmäisenä mielessä.

Helmikuu
Helmikuussa alkoi mun kemian opiskeluni lukiossa, kun kävin samaan aikaan ensimmäistä ja toista kurssia. Mun jakso oli muistaakseni ihan täynnä, ja kyllä se siltä tuntuikin. Meidät, siis mut, Sanna, Elina, Kaisa ja Kiia ikään kuin pakotettiin menemään kahvittamaan wanhojen tansseja, mutta sitten loppujen lopuksi se koko päivä oli superkiva ja mulla on siitä pelkkiä positiivisia muistoja, vaikka en niitä itse tansseja nähnytkään. Ehkä koko kuukauden kohokohta, ainakin siitä päätellen, että mun päiväkirjassa hehkutetaan tätä heti helmikuun alusta, oli hiihtoloma. Se on itse asiassa koko vuoden kohokohta, se oli niin uutta ja erilaista, Aasia. En ollu koskaan ollu missään niin kaukana. Siitä jäi niin kivat muistot, että vieläkin on aivoissa päällimmäisenä päästä johonkin yhtä kauas uudestaan. En voi käsittää enää sitä ilmastoa mikä päiväntasaajalla vallitsee. Se pitäisi mennä kokemaan uudestaan, koska siis. Eih, en kykene muistamaan…

Maaliskuu
Jatkui vielä edellisellä hehkutuksella seitsemän ihanaa päivää. Loppuajan teinkin lähinnä terveystiedon portfolioo ja ravasin hammaslääkärissä.  Sain muistaakseni tietää tulevasta viisaudenhammasoperaatiosta ja sain kuminauhat takahampaisiin. Kattelin ihan iloissani vanhojentanssimekkoja koska päätinkin kaikesta paskasta huolimatta tanssia (johtuen suunnattomasta vitutuksesta jota en voinut pukea sanoiksi, oli pakko toimia) Me oltiin myös koulusta kattomassa Vuonna 85 jotainjotainjotain, jonka ansiosta olin ihan fiiliksissä monta päivää :D

Huhtikuu
Ensimmäinen asia oli tietty, että kohta on synttärit, kyllähän se 17 oli ihan hieno ikä vielä huhtikuun alussa, kjehkjeh. Sain synttärilahjaksi iPhone 4s:n, jota en lopulta ole kyllä päivääkään joutunut katumaan, sen verran hieno ja ihana se on ollut. Tein myös useasti tuttavuutta hammaslääkärin kanssa, sain itse raudat ja kävin tapaamassa kirurgia. En muista koulusta melkein mitään. Skippasin filosofia1 kurssin maantieto vitosen tieltä, koska olin vihdoinkin ymmärtänyt, kuinka kivaa maantiedon lukeminen onkaan. Muistaakseni pidin oman illalliseni meidän neljän kaverin illallissysteemissä, tosin en ole tästä asiasta varma. Niin ja vappuaattona 30. huhtikuuta meininki Psykantunnilla oli jo sitä rataa että ”KOSKA ON KESÄLOMA??”

Toukokuu
Alkoi tietysti vapulla koskenrannassa. Se päivä oli tosi hauska. Muutenkin toukokuussa oli melko kesäiset fiilikset, vaikka vektoreista olinkin koko jakson aivan kujalla. Kävin vaihtamassa mun wanhojentanssimekon väriä sinistä toiseen. Hyvä niin, koska kuulemma kaikilla on nyt joku sininen O_O Löysin Heli Kajon biisin ”Jos mä kuolen nuorena” ja heti alkuunsa kuuntelin sitä melkoisella repeatilla. Olin topilla +13 asteen lämpötilassa ottamassa aurinkoa… Tätä tehdään täällä Suomessa XD Helalomalla tein aivan jäätävästä kouluhommia, ottaen huomioon että oli loma. Istuin oikeasti koneen ääressä vääntämässä mantsa vitosen kehitysmaamaantiede esitelmää Ecuadorista. Perinteisesti oli euroviisukatsomo Kaisalla, seuraavana päivänä äiti ja isä lähti Tallinnaan ja minä jäin yksin kotiin. Tein itse mekon kevätjuhliin ja pääsin HUHHEIJAA vihdoin eroon siitä aivan jäätävästä polkkatukasta, joka oli viidessä kuukaudessa ehtinyt minulle kasvamaan. Kalenterin sutatut sivutkin kertovat siitä, kuinka sitä kesälomaa oikein odotettiin.

Kesäkuu
En voi kiittää kuin itseäni, että tein tarkkaa päiväkirjaa siitä, mitä milloinkin tein. Muuten tämän kirjoittaminen ei olisi edes mahdollista. Melko alussa sain kuitenkin tietää tulevasti Puolan matkasta. Olin innoissani, koska olin lähdössä sinne Markuksen ja Meerin kanssa, en äitin ja isän kuten yleensä. Lähinnä päivät kuluivat puistossa ja Mamia ja Pappaa autellen. Kaverit oli siis melko suuri osa koko kesäkuuta. Juhannus vietettiin Juhon mökillä. Koska en ollut koskaan siellä ollut, se oli ehkä mun mökkireissuista se mieleenpainetuin, vaikkakin se kuudelta herääminen tunnin yöunien jälkeen ja keinuun siirtyminen ei sitä parasta siinä ollutkaan :D Varsovan shoppailureissun ja juhannuksen jälkeen koitti mun kauan odottama ensimmäinen leikkaukseni. Siitä jäi kyllä niin hyvät muistot, että tuli tässä yks päivä ihan lähiaikoina mieleen, että vois melkein mennä poistatuttaan ne kaks jäljellejäänyttäkin hammasta. Ei tarvis sitten missään kivuissa kärsiä kun ne yrittää tulla esiin, tai vielä pahempi kun niitä yritetään repiä pois (Siis jos ei oteta sitä kahden viikon läskiposki aikaa huomioon XD). Siis niin. Kyllähän se kipeää teki kauankin, mutta se oli omalla tavallaan niin hieno kokemus että ai että, ei siitä voi olla pitämättä :D

Heinäkuu
Jatkui samalla meiningillä kuin kesäkuukin. Oltiin uudestaan mökillä, en muista mitä eroa tällä kerralla oli verrattuna Juhannukseen, mutta kivaa varmaankin oli. Eikun joo, oli tosiaan. Tosin mun suu oli täynnä mätää, mutta siitäkin selvittiin. Iiriksen ja Kaisan kanssa vietin yhden elokuvapäivän, näin kaks tosi hauskaa leffaa, joten ei valittamista. Luultavasti suoritin kaikkia iltakävelyitä ja mietin elämää, yksin tai Kaisan kanssa. En kykene muistamaan. Sitten me jo lähdettiinkin kohti Kreetaa, jossa kuolasin kuumia kanadalaisia poikia (XD) Mut siis juuh, kivaa oli todellakin. Viikko meni todella nopeesti ja opin siellä nauttimaan ruoasta. Tietysti vähän vihainen olin kun kesäloma teki jo uhkaavasti loppuaan. Kun tultiin lomalta oli taas hammaslääkäri (ylläripylläri) ja sain tietää, että pian tulee myös alas raudat.

Elokuu
Kouluun… Pappa täytti 93 vuotta, siellä oltiin sitä juhlistamassa. Siiri täytti hmm… 12! :D Sielläkin me oltiin sitä juhlistamassa. Koulun rytmiin palautuminen vei jonkin aikaa, olin ihan hukassa että miten opiskellaan :D Lukio ei siis aluksi vain luistanut, kaikki meni (erityisesti rehtorin takia) perseelleen. Mentiin taas Juhon mökille, tosin vajaalla miehityksellä Shitstormin takia, mutta mun mielestä reissu oli tosi onnistunut, koska vietettiin omia venetsialaisia, ne kynttilät siinä laiturilla oli päivän ja illan suuri kohokohta, ja myös Marrun kanssa käydyt syvälliset tai ei-syvälliset keskustelut oli tosi mukavia. Syksyllä oltiin monesti puistossa tekemässä läksyjä.  Intoiltiin vanhoista, silleen tasaisesti läpi syksyn.

Syyskuu
Jo viimevuotinen haaveeni toteutui, kun vaelluskurssi koitti. Se oli oikeasti jakson huippukohta. Mulla oli siitä kaikesta kuolemisesta huolimatta niin kivaa että ei rajoja. Se että sai olla ilman puhelinta ja kelloa siellä metsässä. Aijai! En voi käsittää niitä varpaiden kokoisia rakkoja tai hankaumia, en tajua miten paskasti oikein kävelin, mutta sellaiset tuli ja kurssin jälkeen kävelinkin mieluusti villasukilla ja crockseilla pitkään… Meillä oli syyskuussa myös koulukuvaus, poikkeuksena muihin vuosiin, en ottanut ollenkaan omia yksityiskuvia, ei ollut yhtään kuvauksellinen fiilis. Ei sitten yhtään. Kävin kampaajalla lyhentämässä tukkaa, äidin ja isän 5-vuotis hääpäivääkin vietettiin (toivottavasti en muistanut väärin) Kotiutin myös mun wanhojen mekon, joka muuten tälläkin hetkellä roikkuu keskellä huonetta estämässä kulkua ihan kivasti. Mä en vaan halua viedä sitä takaisin vinttiin kun se alkaa aina haista ihan pahalle siellä :(

Lokakuu
Doan oli mulkku, Iiriksen mukaan tämä tapahtui lokakuussa :D, itse en muista. Juttu oli pakko mainita nyt tässä, koska se kosketti melko suurta määrää ihmisiä. Esimerkiksi minä olin pitkään oikeasti raivona, en tajunnut kuinka mulkkuja ihmisiä tuolla Norssissa voi olla. Samoin asiaa ihmetteli kyllä äiti ja mamikin, että ei ihan yksin Kaisa jäänyt tämän vitutuksensa kanssa. Sitten oli röllinkolobileet myös! Mantsan valtiotyöhönhän kuolin suunnilleen, sen verran jäätävä se oli.

Marraskuu
Päällimmäisenä on mielessä tietysti Papan kuolema ja kaikki ne sairaalakerrat kun siellä käytiin. Mitä muuta marraskuussa edes tapahtui?? :D Ei varmaan mitään? Eikun hmm.. taisin aloittaa autokoulun.

Joulukuu
Soitin joululauluja. Mitään erikoista ei kyllä tapahtunut. Autokoulussa saatiin Itsenäisyyspäiväkakkukahvit. Oli pikkujoulut ja rakastan, siis rakastin (tuo nykyinen loskasää ei ole kivaa) kauniita lumisia maisemia ja kylmiä pakkasia. Oli hautajaiset, oli joulu, oli huono joulujuhla. Nyt tässä on viiminen viikko vaan vietelty lomaa ja tuijoteltu täydellisiä naisia. Ja hänetetty tietenkin. Eipä tästä joulukuusta oo oikein muuta sanottavaa kun kaikki on vielä niin tuoreessa muistissa. 

2012-12-27

Mistä tunnet sä joululoman?

Joululomaan liittyy omalla kohdallani perinteitä, ilman niitä ei voida puhua joululomasta. Jouluun nyt tietty kaikilla liittyy omat perinteet, joten puhutaampa nyt itse tästä lomasta.

Kaiken tämän vuotuisen kiiren keskellä, siis ympärivuotisen kiiren, en ihan oikeasti pelaa Wiitä muulloin kun jouluna. Okei ehkä vähän kesälomalla... Eilenkin meni puoleen yöhön kun äitin ja isän kanssa mäkihyppyä hypättiin ja raketteja pudoteltiin oikeisiin kippoihin, oih. Wii on ihana<3
Tosin en vieläkään syty siitä sen FIT-osuudesta kun aina se sanoo, että "et onnistunut tavoitteessassi ja olet lihonu" Ei oo mun vika et pelaan sitä vaan jouluna, jollon läskeillään :(

Toinen pakkotehdä -juttu on ehdottomasti Mamma Mia... Tää elokuva, jos mikä, kuuluu mun joululomaan :D Saatiin tää monta vuotta sitten joululahjaks, ja siitä asti tää on ollu ehdoton joululoma-movie. Rakastan ABBAa ja tää on niin hyvänmielen elokuva, että piristää kyllä surkeintakin päivää (sellasiahan ei tietty joululomalla oo, mut jos olis)

Kolmas semmonen on tahattomasti pitkään valvominen. Mä elän joululomalla öisin. Päivällä näytän haudasta nousseelta muumiolta, ajatus ei kulje ja tekis mieli maata peiton alla. Kaikki paras tekeminen luonnistuu aina vain yöllä :D Mä luen kirjojakin paremmin rättiväsyneenä ilmeisesti yöllä, kun muka pirteenä päivällä, lol...

Mut juuh, minäpä jatkan tätä perinnettä Mamma Mian kanssa, good night :)


2012-12-25

I don't want a lot for Christmas, there is just one thing I need

Tämä joulu on ollut melko poikkeava, mutta toisaalta kyllä ihan mukavakin. Ensinnäkin aamulla, oih miksi. Miksi Joulupukin kuumassalinjassa oli väärä pukki, ärsytti. Tyydyin sit kattomaan herättyäni vaan Lumiukon. Sitten tehtiin perinteinen lahjojenjakokierros. Sain ihan mahtavan lahjan Kaisalta ja Iirikseltä, en malta oottaa et pääsen leipomaan kohokkaita omiin kohokaskippoihini ;)

Iltapäivällä oli sit joulusauna, hinkkasin itteni erittäin puhtaaks, mun jalat ei oo pitkään aikaan ollukkaa näin sileet :D Illalla kiharsin hiukseni, niistä tuli tosi hienot mielestäni, joten räpsittiin sitten kuvia, jotka ei kuitenkaan onnistunu. Oltiin ihan vaan meillä Mamin kanssa, söin ihan helkkaristi ruokaa, oli ongelmia pitää ton ekan mekon vyötä kiinni kun niin maha pullistui... Jälkiruokakin oli niin hyvää että ¤(¤&)%=#" ja kinkku oli kyllä kans erittäin täydellistä, vaikkakin äidin ja isän mielestä jotenkin huonoo ja ylikypsää O_O

Täytyy kyllä myöntää, että ensimmäistä kertaa varmaan ikinä olin poruilla lahjojen takia, ja teki mieli olla avaamatta niitä ollenkaan tänään (eilen). Mähän olen yleensä aina ikuisesti saanut lahjat siinä seittemän pintaan. Sitä kellonaikaa jouluaattona odottaa kun kuuta nousevaa. Tänä jouluna se kellonaika siirtyi kuitenkin yheksään. Hiiten kaikki mekot, olin sit loppuillan hymy tarttuu -meiningillä, kun pukeutuminen ei enää kiinnostanu. 

Joo älkää ny luulko et olin koko joulun ihan "vittuperkelesaatana", en todellakaan :D 

Onneks kuitenkin se lahjavuori oli sen verran mukava et en välittäny enää siitä kellonajasta. Ja vaikka mitä kivaa se pukki taas tänä jouluna toi. Äitin mukaan en ees ollu niin kiltti, olis sitten antanu vähemmän lahjoja... Suurin paketti oli Soda Stream<3 Oli kyllä niin mieluisa lahja että aijai, siinä tuli mukana myös maistiaiset 12 mausta, en oo tienny et tohon saa jtn energiajuomaaki :D Hyvä ny ku pitäis luetella lahjoja en muista mitään... Naamarasvaa, jotain meikkivoidetta, kulmaväriä (ton kanssa tuun niin sähläämään, koska en halua mitään jäätävän tummia kuitenkaan), sitte kolme kirjaa, yks ihanasti enkuks. En tajua kuinka tuun selviään tästä luku-urakasta, mulla on ihan hitosti kirjoja jotka pitäis lukee, melkein voisin pyhittää loman kirjoille. Oikeestaanhan toi Matkalla on yks äikkäkirja, mut oon oikeesti vakavissani harkinnu lukudiplomin lopettamista, koska multa jää nyt niin monet kirjat lukematta :/

Hmm.. No sitten sain kaheksan korvista, koska porasin etten koskaan löydä kaikkiin reikiin korvakoruja, no nytpä on sitten kaikkiin vielä semmoset ei-rihkamat. Sain myös jonkun ikuisuuden toivomani Scrabblen, toivottavasti äiti ja isä oppii pelaan sitä sitten mun kanssa. Rahaa myös tuli, ja 25€ iTunesiin, kjehkjeh, tota Carcassonnee oon vähän ajatellu hankkia.. Perusyöpaitaa, DVD:tä ja noh... "timanteilla" koristellut pinsetitki paketista paljastui.. :D Öhm, kuvissa myös mun uus ihana pontso<3 Rakastan tätä. 

Mutta jooooh. Nyt kuvia. Huomenna, siis tänään, vois jatkaa näillä joulufiiliksillä. Nyt taidan kaatua sänkyyn, muut on tainnu tehdä niin jo ajat sitten...

2012-12-22

Vitun lakipykälät

Ihan sillälailla lyhyesti, että en voi käsittää Suomen lakeja. Ne on niin perseestä, ainakin osa, kun vaan olla ja voi. Oikeasti odottelen tässä, että mun Sims-pelipäivitys lataa, jotta pääsen huomenna heti pelaamaan, mutta kun tässä kerran on aikaa, niin miksi en avautuisi?

Tosiaan näistä kynttilöistä innostuneena tuli ihan yhtäkkiä vaan mieleeni, että onkohan meillä riittävästi tulitikkuja. Mietin, että eipä varmaan olis pahitteeksi jos niitä itselle ostaisi, kunnes aloin miettiä, että saako niitä enää tässä maailmassa edes ostaa... En sitten löytäny mistään viimeisimpää tietoa, mutta Elina kertoi, että ei saa. O_______O Ihan oikeasti, ei saa?? Mitä vittua... Kohta en varmaan saa ostaa kynttilöitäkään kun ensin jonkun diilattua mulle tulitikkuja voin sytyttää talon palamaan!! Ilmeisesti tämä juttu on tullut samoihin aikoihin kun tähtisadetikkujen paskaakin paskempi lakipykälä, en tiedä oikeesti kui tylsää näillä päättäjillä eduskunnassa on, varmaankin niin tylsää, että on hienoo tehä tämmösii päättömiä lakeja jotka ei heitä kuitenkaan kosketa millään tavalla.

Tupakka on maailman vituttavin aine. Vihaan sitä yli kaiken ja vielä enemmän kun mitä se on edes mahdollista kun kaikki pitää aina olla kiinni tupakasta. Tulitikut on kuulemma jotain tupakansytytysvälineitä?! NO EIKAI HEI, ihanko totta, en tiennytkään. Onko kellekkää oikeesti ikinä tullut mieleen, että niillä ei vain sytytetä niitä hiton "kuollaan nopeammin" -asioita. Niitä voi käyttää myös tunnelman luomiseen tai elossa pysymiseen...!! Onko niitä nyt siis laillista ees hallussapitää? :D

Tälläset homot lakipykälät kannustaa nuoria (kirjotin eka huoria XD) niinkun rikkomaan lakeja. Tai vähintään kiertämään niitä. Tällästen turhien asioiden kieltämisestä, joissa ei oikeesti oo mitään logiikkaa, saadaan aikaan mun mielestä vaan semmonen outo systeemi. Tai ainakin tälläsillä saadaan mun sisällä syttymään viha kaikkia päättäjiä kohtaan, joilla ei ilmeisesti oo mitään yhteyksiä aivojen kanssa. Tää menee taas vähän samaan kategoriaan kun että: KAIKKI TAPPAA.

Tai sitten toinen esimerkki, että tollasia kouluampumisia kun vaan ei voi estää mitenkään. Oli ne lait kuinka tiukkoja tahansa niin aina tehdään asioita lain ulkopuolella. Mut ihan oikeesti. Ei tulitikkujen myynti voi olla k18......

No sitten päästäkin siihen asiaan. Tuolla alle neljän kuukauden päässä häämöttävän synttäripäiväni olen ajatellut kuluttaa seuraavasti. Ihan vain siksi näin, koska tällä hetkellä vituttaa.

-Ensinnäkin, en mene kouluun. Miksi hitossa minä sinne menisin kun on niin paljon muuta hommaa tehtävänä.
-Ajattelin aloittaa menemällä kauppaan ostamaan ISON kasan tulitikkuja ja tähtisadetikkuja (mikäli niitä edes silloin myydään, muussa tapauksessa olen hamstrannut niitä uudelta vuodelta varastoon)
-Sitten menen polttelemaan niitä tohon portille, että kaikki varmasti näkee, että jee Hanna 18 saa nyt virallisesti sytyttää tulitikun!!
-Tottakai olen myös menossa veripalveluun luovuttamaan verta (tai ainakin yrittämään sitä), koska haluan vihdoinkin selvittää oman veriryhmäni.
-Ja sitten voisin mennä myös ajokokeeseen, kun tämä ajokortittomuus on niin pirun ärsyttävää. Miksei samantien vaan kaikkia heti nyt tällä sekunnilla?
-Vierailisin myös pankissa hankkimassa ne nettipankkitunnukset. Tiedän, ne saa jo nyt, mutta vastustan niiden hakemista tässä iässä, kun siihenkin tarvitaan kasa jotain vanhempien papereita... HUOH.
-Aijon myös pelata pelikoneita ja voittaa niistä edes 10 senttiä.
-Ja tietysti ostaa alkoholia ja mennä yksin huoneeseeni ryyppäämään. Tai sitten liekitän sillä banaaneita.
-Illalla ajattelin kuitata ITSE omat poissaoloni kyseiseltä päivältä, kun se vihdoinkin on luultavasti mahdollista.  Syyksi voisin laittaa "syntymäpäiväkapinointi"

Ei nyt tullu muuta mieleen mikä olis multa tällä hetkellä kiellettyä. Kai niitä on vielä joku miljoona asiaa :D mut nää nyt päällimäisenä.

Jee mun Sims latas, joten ei muuta kun hyvät yöt. Huomiseen.

2012-12-21

Vuoden pimein päivä

Tänään on 21.12.12 ja Talvipäivänseisaus. Googlailemani tiedon mukaan Oskarin kertoma maailmanlopun kellonaika olikin vain täsmällinen zeniittiasema-kellonaika. Eli nyt tuntia myöhemmin, päivä on jo pidempi kuin mitä se oli reilu tunti sitten. Mutta siitä huolimatta tänään on vuoden pimein päivä. Aurinko nousi 9:42 ja laskee 15:03. Päivän pituus 5h 20min. Ei huono. Aurinko jaksaa just ja just pysytellä Norssin katon yläpuolella, mutta metsän takaa se ei enää pilkota. Mä kyllä pidän tästä pimeydestä. Ihana tunnelma kaikkialla, eikä väsymyskään enään haittaa, onhan loma. Kesällä pitää siitä ikuisesta päivästä, mutta talvella oon kyllä ihan fiiliksissä tästä pimeydestä. Vaihtelu virkistää.

On niitä hetkiä, jolloin hävettää pitää tätä blogia. Sellaisia hetkiä on esimerkiksi kun lukee Iiriksen täydellisen hienosti kirjoitettua tekstiä. Onhan niitä muitakin tällaisia henkilöitä. Itestä tuntuu että omat lauseet on ihan tönkköjä ja typeriä, sellaisia joita ei kukaa jaksa lukea. Kirjoittamista haluaisi tietysti kehittää, ja blogi kuulostaa hyvältä paikalta sille, mutta se ei ole. Mä en halua kirjoittaa täällä täydellistä kirjakieltä, se tuntuu niin tyhmältä. Ja sitten nää mun puhekieliset ilmaukset eksyy huomaamatta äikän teksteihin, hups :D

Sain tänään vihdoin raahattua pullean pehvani kaupungille. Pitkän ja vaikean uurastuksen jälkeen mulla oli kasassa kaksi lahjaa. Ei tosin ihan mahtunu meidän kympin budjettiin mutta lähes ja ainaki niissä on molemmissa, ainakin mun mielestä, jotakin hauskaa. Koulun juhlajuhla oli surkee, mieleen jäi vaan lähinnä takapenkin pojan kuuluva lauluääni. Tai no ok, myös se homo-heterolaulu oli mun ja Kiian mieleen XD Mutta sen saattelemana ollaan nyt kuitenkin lomalla. Kohta Hanna saa kebabbia, onnenpäiväni<3

2012-12-20

Couldn't finish what you started only darkness still remains

Oon ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen innoissani kirjoittamassa tänne. Mulla on nyt semmonen fiilis kun olisin vasta tänään perustanu koko blogin. Ja sehän on erittäin hieno asia. Kirjotan toista kertaa tänään. What?

Sain joulusiivouksen hoidettua ja käytiinpä me äitin kanssa vähän kaupoillakin. Nyt täällä on siistiä, ihan oikeasti siistiä, pölyt pyyhitty, imuroitu ja luututtu ja tavarat lattialta laitettu pois (siirretty kaappiin kasaan). Vielä pitäisi pari hyllykköä järjestää parempaan asentoon ja noita koulun aiheuttamia paperivuoria hieman käydä läpi, ettei heitä pois mitään tärkeää. Vähäsen on uusi järjestys ja tuossa tasolla palaa kolme kynttilää. Kyllä, ensimmäistä kertaa seitsemääntoista vuoteen, siinä palaa kolme kynttilää. Tekee mieli vaan tuijottaa niitä, koska ne on niin lumoavia. 

Tosiaan. Käytiin äidin kanssa Lidlissä ja Bauhausissa (jossa on ihan pirun kylmä), mutta ne eivät ole oleellisia. Oleellista on, että menimme Ikeaan, oikeastaan menimme suoraan Ikean kynttiläosastolle ja ladoin sieltä käsiini niin paljon kynttilöitä kun vain mahtui. Tänä jouluna aijon nauttia niistä, vaikka mikä olisi.

Huomenna on se kuuluisa maailmanloppupäivä. Hänessä jo hienosti spekuloidaan että mitä sitä huomenna tapahtuu... :D Itsehän en asiaan usko, uskon että maailmanloppu tai joku jäätävä tuho, kuten vaikka että Euroopan kokoinen meteoriitti iskeytyy keskelle Eurooppaa (myönnän, täytyi tarkistaa olihan se varmasti meteoriitti, eikä meteori. Hitto, miksi kaikki asiat pitää tehdä niin vaikeiksi, yksikin sana riittäisi), tulee silloin kun sitä vähiten odotamme. Joten siis odottakaamme aina, niin se ei koskaan tapahdu. Eikun... D:

Kaisa juuri tässä illalla totesi, että muistanko kun sanoin että aika vajukkia, jos mulla ei siihen päivään mennessä ole ketään miestä, oon kuitenkin "melki"18. Niin. Tosta virkkeestä on semmoinen pieni ikuisuus, en jaksa alkaa miettiä mikä vuosi sen sanoin, mutta kauan siitä on. Pitäis varmaan lopettaa tommonen tyhmien lupausten tekeminen, mun vanha päiväkirja on täynnä noita eikä mikään oo toteutunu tai tuu toteutumaan. Mutta kuiteeenkin. Nyt marssin suihkuun ja sitten nukkumaan puhtaisiin lakanoihin.

Fairytales don't always have a happy ending

Vihdoin tässä hommassa alkaa olla jotain tolkkua. Pääsin tänään koulusta jo ennen kahtatoista ja olen epävirallisesti jo lomalla! Tarkoitushan oli mennä tänään kaupungille, mutta siirsin sen sitten huomiseen, tänään on edessä tai meneillään joulusiivous. Pääsee sitten siitäkin eroon. Huomenna vielä joulujuhla ja sitten en tee oikeesti yhtään mitään kouluhomoilua Tapaninpäivään mennessä. Se on lupaus. 

 Taistelin äsken myös tämän blogin kanssa jotain kolme tuntia, oikeesti... Vaihdoin kaikkia teemoja ja malleja ties kuinka monta kertaa, koskaan ei ollu hyvä, aina oli joku ongelma tai en yksinkertaisesti vaan osannu. Milloin tausta oli joku kirkkaan sininen tai noissa kuvissa oli jäätävät reunukset... Mutta nyt. Kaikki toimii. Ihanaa. Kommentoikaa vapaasti jos mieli tekee, että mitäs tykkäätte, poikkeaa tämä kuitenkin suhteellisen paljon verrattuna siihen edelliseen.

Tänään oli ihanaa koulussa. Pidettiin tänään Sonjan kanssa se meidän maantiedon alustus ja mä olen ainakin siihen enemmän kun tyytyväinen, mun mielestä se meni mahtavasti! Se kesti jotain hieman alle tunnin, en mee vannomaan, koska en kattonu tarkkaa kellonaikaa, kun alotettiin. En tosin tiedä sanoiko Sami tätä positiivisella sävyllä vai ei, mutta sanoi kuitenkin ettei sillä ollu mitään lisättävää paitsi kauheesti esimerkkejä. Itse kuitenkin ajattelin ajatella tätä pelkästään positiivisena :D
Äikän tunnilla tunnetusti olin kaikesta erimieltä, mutta siitä huolimatta saatiin suklaata. Hissassa taas tehtiin esitelmää Adolf Hitleristä melkoisella "kohta alkaa joululoma pakko päästä kotiin kirjottakaa nyt nopeemmin" -asenteella.

Nyt on 1,5 vuotta lukiota käytynä ja periaatteessa vaan vuosi jäljellä. Huhhuh. Ja tämä puolivuotta, mikä koulussa taas istuttiin meni tosi nopeasti ja kyllä mä olen tämän pienen paussin nyt ansainnutkin. Sanoi kuka mitä hyvänsä. Mä olen nimittäin oikeasti ahkeroinut. Ja vaikka mitä tällä lomalla tuleekin tapahtumaan, innolla siis odottelen. Tosin en tiedä, koska tulen uskomaan sen, että kahden viikon päästä Iiris täyttää 18. Tuskin koskaan, koska en koskaan luullut että tuo ikä on joku oikeasti mahdollinen... 

Palaillaaan!

2012-12-18

Pihalla

Mua ärsytti jumalattomasti tän blogin tekstin pienuus, se oli niin häiritsevää että en nähny lukee omaa tekstiäni Lol. Oon yrittäny sitä kaikin mahdollisin tavoin korjata, ja nyt kun siihen vihdoin yhden tavan keksin tai siis löysin, niin plääh. Ei tämäkään näytä hyvältä kun noi kuvat säätää jotain ihan omaansa ja huoh. Enkä tiedä mitä tälle pitäis tehä. Miten tästä nyt saa sitten hyvän. Oon kujalla ja pihalla :( En uhraa nyt aikaa noille asioille joihin en vastausta ehdi taikomaan.

Nyt on paljon kouluhommia, vaikkakin enää kaks koulupäivää. Onneksi enää kaksi. Mantsan esitelmä on tässä se isoin "ongelma", vaikkakin sitä tosi mielissäni teen. Eilen en esimerkiks saanut unta, kun mietin mitä kaikkee aijon siinä sitten sanoa. Että jooh, mikä mua vaivaa...

Oon tositosi innoissani edelleen noista vanhojentanssien tansseista. Siitä päivästä en tällä hetkellä niinkään, koska tiedän mikä säätö se lippujen osto tulee olemaan... Tänään oli myös erityisen kivaa kun Ramin pitämällä tunnilla ehkä hieman salaisesti suurin osa tanssi oman parinsa kanssa rokkia. Ja noh, ihan oli kivaa muutenkin. Ne tunnit on aina päivän piristys, vaikka ongelmia kyllä löytyy joka tunti.

Mut juuh. Palaillaan torstaina kun oon selvinny tästä hiton Kylmyys ja lumi -esitelmästä.... :D Seeyouuuthen:)


2012-12-15

I hear your voice in the wind, within my heart and my soul

 Tänään tosiaan oli Papan hautajaiset. Porasin kirkossa, tai siis Vatialan kappelissa, ympärilleni melkoisen meren suolaista sadetta, mutta siinä ei ollut mitään yllättävää. Ärsytti vähän tää pienen jäljelle jääneen nuhan ja porun yhteytys, kun oli siinä lieviä ongelmia sitten hengittää, kun nenä meni ihan tukkoon.
Yritin kyllä laskeskella kaktusten piikkejä, mutta lopulta ainoa mikä autto ees vähän oli, kun mietin Kiian ja teltan tekemää tuttavuutta juhannuksena :D

Ensimmäinen kappale kappelissa oli Adagio, voi että. Se on mun lempilaulu kaikista lauluista varmaan. Se on niin semmonen ihana<3 Ja nyt aina kun kuuntelen sitä, tulee mieleen Papan hautajaiset. Noh, toisaalta ei se nyt huono muisto ole, mutta surullinen kuitenkin.

Muistotilaisuuskin oli mukava, oli hyvää ruokaa ja kakku oli taivaallista. Sukulaiset ei tietenkään tunnistanu mua, siitäkään en tosin yllättyny, jonkun synttäreissä olin kuulemma ollu 17 vuotta sitten että juuuuh... :D En munannu ainakaan hirveesti pianonsoitossa ja sain paljon kehuja mun puheesta. Joka siis oli se täälläkin julkastu blogiteksti vähän muutettuna ja pidennettynä. Kivaa, että en siis kaikkee tee ihan perseelleen. Kysyttiimpä multa myös, että onko mulla luonnonkiharat vai permanentti, joutuivat kuitenkin vaan tyytyyn vastaukseen "suoristusrauta" :D

Illalla käytiin vielä hautausmaalla viemässä kynttilä ja otin sitten sinne kameran mukaan. Päivällä mulla ei ollu sitä ollenkaan, ajattelin jotenkin etten kuitenkaan jaksa kuvata yhtään mitään. Ihan kivoja kuvia noista nyt tuli, vaikka pilkkopimeää siellä olikin.

2012-12-13

Everybody lets rock!

Hellou.

Onkin ollut taas superpitkä päivä ja postaustauko ja kaikenmoista on ehtinyt tapahtumaan. Taas sellasta vähemmän tai enemmän kertomisen arvoista.

Aloitetaan nyt kuitenkin tällä päivällä, koska pitkästä aikaa olin kaupungilla. Kuitenkin, koulussa oli ihan homo päivä, kunnes tuli wanhat, nauroin siellä jotenkin hirveesti, taas... :D Tanssittiin ensiks jotain sellasta mikä tuntu tosi helpolta, helpolta siihen asti kunnes Raija laittaa sen musan soimaan ja se koko tanssi paljastuki aivan jäätävän nopeeks... Siinä sitten yrität jossain minisessä piirissä vaihtaa paria silloin, kun pitäis olla tekemässä jo jotain ihan muuta. Kattellaan kuinka siitä sitten selvitään. Toisena tanssina Raijan päätöksen mukaan tanssittiin rokkia. Joo o XD Se tanssi on kiva, mut pitäisin siinä noin 800 kertaa mielummin semmosia lökäreitä, kun tanssisin sitä, enkä sitää 500kg painavaa ja 500m leveää mekkoa, mutta katotaan. Jos näätte jonkun makaavan 15.2 lattialla kun tanssitaan sitä, se oon luultavasti minä, joka kompastui helmaansa.

Koulun jälkeen lähettiin sitten Nokialle, koska mulla ei ollut pitkävartisia mustia saappaita ja Nokialla oli kuulemma joku hieno kenkäkauppa. En oo ikinä koskaan ostanu kenkiä viidessä minuutissa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Nyt mulla on mustat saappaat, ja tajusin, ettei niiden ehkä aina pidä olla semmoset mun silmää täydellisesti miellyttävät, kunhan vaan on. Ne kengät oli ihanan pehmeet sieltä sisältä, joten eiköhän niitä nyt tuu käytettyä hieman enemmän, kun noi yhdet hautajaiset. 

Koskarista etin uutta villatakkia. Kävin oikeesti jokaisen vaatekaupan, mut missään ei ollu semmosta mitä meinasin. Menin sit vikana seppälään, sielläkin tilanne näytti vähän toivottomalta, mut kuitenkin löysi yhen ees sinnepäin, tietysti koossa L. Vähän ärsytti, mutta ärsytys johtu puhtaasti siitä, että en tietenkään muistanu kuinka fädäri oonkaan, ja se L olikin ihan hyvä. Joten nyt mulla on villatakkikin, se on semmonen tosi ohut ja siinä on semmonen jännä reunus. En nyt esittele mitään kuvien muodossa, yritän saada lauantaina jotenkin aikaseks jonkun kuvan jossa nää kaikki uutuudet näkyis, kun sinne oon kaikki kuitenki pukemassa.

Tein myös päivän "hyvän työn", kun menin sinne uuteen isoon Hiusmönjien outlettiin. Mun ostokset makso 14,90€ ja maksoin sille myyjälle ensin 15€. Se kuitenkin kysy että löytyiskö multa kymmentä senttiä tai jotain. Ja mä sit aloin sit siinä kun ei mitään ruuhkaa ollu niin tyhjentää koko lompakkoo ja annoin sitten sille myymälälle 10€ setelin, 2€ kolikon ja 28 kymmensenttistä ja pari 5senttistäkin pääsi mukaan... :D Olin ihan ilonen et kerrankin joku iloissaan otti kolikoita vastaan ja mä pääsin niistä eroon. Se myyjä veti koko ajan jotain pepsodenttiä ku mä vaan kaivoin niitä rahoja XD Voisin joskus ottaa ton mun 10senttisten varaston ja mennä ostaan sieltä jollain kymmenellä eurolla.... :D Ja ainii, kaikkee kivaa tarttu siis sieltäkin mukaan, mut niistä myöhemmin kun oon ensin käyttäny.

Nyt olis noita kouluhommia kyllä, onneks huomenna on perjantai. Viikonloppu on tosin yhtä viiletystä kun ne hautajaiset ja kaikkee. Jos saan jotain fiksuja kuvia aikaseks, niin siitäkin sitten postausta jotenkin tulossa. 

Tällä viikolla nyt on ollu yhtäsuntoista, kuten autokoulua, lukudiplomitapaamista ja hammaslääkäriä. Nyt on hampaat kyl taas ihan kipeet vaikka se vaan korjas niitä kiinnityksiä. En ollu varautunu tähän henkisesti joten on kyllä vähän ongelmia :D Onneks menin nyt enkä joskus vähä ennen joulua (siis ens to) koska tää voi hyvinki kestää vaikka viis päivää.

Mut juuuh, palaillaaan :D Ei mulla muuta avauduttavaa nyt tänää tuu enää mieleeen. 

2012-12-08

Joskus on mentävä vieläkin lähemmäs

 Heissuliveeei. Ompa paljon asiaa, tuskin saan taas sanottua mitään, varsinkin kun kello on 23:20 ja katon samalla täykkäreitä... Noh kuitenkin, jes, unohdin mitä mun piti kirjottaa. Niin. Postauksen kuvat on otettu siis sillä mun makrolla, jonka voi liittää siihen 18-200mm:seen. Aika jänniä kuvia tulee, voisin vaikka harkita ton käyttämistä useemminkin. Oon vähän kipee, en tiedä mistä vitsistä tää tuli, mutta hälläväliä. Ärsyttää vaan kun nenää kutittaa ihan koko ajan ja nyt vähän yskittääkin. Toivon vaan et paranen viikonlopun aikana, taidankin löhötä peiton alla vähintään huomisen. Ihan tyhmää kyllä, kun huomenna olis niin paljon asiaa kaupungille ollu....
 Tänään oli Röllinkolopikkujoulut. Matka täältä sinne kesti 1,5h XD, okei oli vähän välipysäkkejä eikä tuo sääkään mikään kovin selkeä tänää ollu, kun niin pyrytti. Bileissä oli mukavaa, vaikkakin ahmin tuhottomasti sipsejä ja makaroonisalaattia. Ainakin mua nauratti tosi paljon, joten siellä lensi melko huono läppä... :D Ja olipa ainakin maun arvosia sipsit ja salaatti :D, vaikka rasvakerros ei niistä kiittäisikään. En ollu oikeen tanssituulella enkä millään muullakaan, joten lähin jo yheksän aikaan kotiin katomaan teeveetä. Ärsyttää kun kaikki suunnitelmat meni ihan pilalle taas kun on tää kipeys...
 Huomasin myös tänään kivasti, että nuo hmm... rautalangat, hyvä on "kuminauhat" on päättäneet löystyä, koska ne on niin typerässä paikassa, johon aina menee ruokaa. Ja sitä saa aina olla hinkkaamassa pois sillä harjalla niin tottakai ne löystyy. Ei siinä muuten mitään muttakun niiden pitäis pysyä paikallaan vielä viis viikkoo... Aika pelottavan mahdottomalta tuntuu, varsinkin kun tähän viiteen viikkoon sisältyy joulu, jossa hampaisiin tarttuvaa ruokaa on varmaan taas ihan kylliksi :D, eikä silloin ees pääse mihinkään. Taitaa olla pakko soittaa sinne lääkäriin tässä lähitulevaisuudessa ja kysyä, että saako sitten ottaa omat pinsetit ja laitella niitä uudestaan :D Muutta joo, veny vähän. Mä meen nyt nukkumaan. Pahus, että tää tulee nyt jo "huomisen" puolella :(

2012-12-04

I go back to December, turn around and make it alright

Varokaa. Jos ette halua nähdä kuvia lapsesta piehtaroimassa lumihangessa enemmän tai vähemmän typerän näköisenä, kehotan siirtymään vaikka iltalehden sivuille lukemaan uutisia. Unohdin muuten totaallisesti laittaa ton otsikon ensimmäinen päivä, vaikka niin sitä vuoden mittaan vannoin laittavani XD puupää.
Tänään koulu loppui tuntia aikaisemmin, mikä oli sinänsä harmi, koska kerrankin kun oon innoissani jostain kurssista, sen tunti on peruttu. Huoh. Noh, ensimaanantaina sitten kun prkl Itsenäisyyspäiväkin on keksitty laittaa vapaapäiväksi. Eivaan, vapaapäivät kyllä on ihan mukavia.
Oon ihan kickeissä oikeesti tosta säästä, ei voi mitään. Mutta oikeasti, mitä sitten. Pidin tänään äikässäkin mun puheenvuoron siitä, kuinka hieno juttu tälläset talvipäivät on. Tuskin kukaan oli samaa mieltä, mutta tulipahan sekin puhe tehtyä alta pois. Iiris sanoi meille tänään koulussa, että nyt Hanna menee taas Kaisan kanssa ottamaan kuvia jossa se nojailee puuhun ja tekee "näääääääin!". Päätimme sitten, että Iirishän saa mitä tilaa ja alapuolelta löytyy lopputulos :D
Sain muuten pipon valmiiks, siitä tuli tosi jännä sanan jossakin merkityksessä. Oon nyt illan pohtinu, että pitäiskö siihen tehdä tupsu vai ei, ilman tupsua se saattaa näyttää mummopipolta, mutta en oo varma joten ;O. Täytyypi miettiä, voishan se tietty tehä siihen, se tupsu meinaan, semmosen hmmööh yhdistävän jutun kaikkiin muihinkin mun tekemiin pipoihin...
Tänään olikin jo neljäs autokoulu, huomenna sitten taas. Kohtahan on jo kaikki teoriat käyty voivoi. Huomenna on myös itsenäisyysjuhla ja päästään siinä joskus sitten kun se loppuu. Olipa fiksu lause toi äskeinen. Nyt ei juttu kulje sitten yhtään. Söin tänään paketin raejuustoo. Törkeen hyvää. Söin kyllä myös minisiä minitomaatteja ja croisantin (miten se kirjotetaan), samalla kun etin mun toppahousuja (siis äitin, nykyisin Hannan hohoh)
Näytän ihan makkaralta hautajaisasussa, mutta hitto ihan sama. Ketään siellä varmaan kiinnosta :D Eikä oo mun vika, että mun vartalo on luotu tosi epämuodikkaaksi, hohoh. Ainiin, sain muuten varattua, siis äiti varas, mulle ajan tammikuun lopulle kampaajalle. Jeejee. En kyllä yhtään tiedä että mitä teen mutta onneks siihen on melki 2 kuukautta, tää hiuspehko ehtii vielä muuttua vaikka minkä näköseks (kauheemman näköseks :D)
Kaisa meinas jäädä jyrän alle ja sitten mun ilme oli tommonen. No ei oikeesti :D Mutta oikeesti pelästyin kun semmonen harjauskone vaan tulee pahalammen sitä kävelytietä, melkein kaaduin sen takia lumipenkkaan, ja sit oli kauhee hepuli taas. Johtuu ehkä tästä liian vähäisestä nukkumisesta. Laitoin mun huoneen patterin eilen tosi kylmälle, tai no "kylmälle", koska silloin unen saa tosi hyvin, kun saa olla lämpösten peittojen alla. Aamulla se herääminen olikin sitten jotain ihan muuta kun kivaa, kun piti hipsiä vessaan sen jäisen huoneen poikki XD, mutta mitä vain hyvien unien eteen.
Aika juntti :D
Oli muuten tosi jännä juttu, että vaikka silmä piti tota ulkona olevaa valotilaa jotenkin tosi kirkkaana vielä ennen kolmea, kameran kuvista ei tullu normaaliasetuksilla, siis esim. ei-salamaa -tilalla yhtään mitään, ne oli ihan jäätävän pimeitä. Piti sit alkaa manuaalilla leikkiä, jotta saatiin ees jotain näkymään. On se hassua kui silmä tottuu kaikkeen näköjään, eikä sitä vähenevän valon määrää ees huomaa (siis paitsi että päivän pituus on jonku 20 tunnin sijaan 6 tuntia).

2012-12-02

Kutominen on niin mukavaa

 Oon luonnolliseen tapaani vähän myöhässä taas. Taisin ottaa nämä kuvat jo lauantaina, siksi tuolla alemmassakin lumitilanne huijaa, onneksi sitä on nyt paljon enemmän.

Mulla on pitkästä aikaa suklaajoulukalenteri :o Se on ihana Pikku-Myy, en ollukkaan enää ees muistanu, miltä joulukalenterisuklaa maistuu. Siinä on sitä jotain, sillä omalla pahuudellaan se on niin tavattoman hyvää :D Tämä viikonloppu on ollut kaikenkaikkiaan erittäin mukava! Rakastan tätä joulunalusjaksoa, kun ensiviikollakin on kaikkea härdelliä itsenäisyyspäivän takia koulussa, sitten on Iiriksen illallinen ja kaksi autokoulua, huhhuh. Tekemistä riittää. Lieneekö ensiviikon jälkeen yksi kokonainen viikko ja sitten onkin jo jouluviikko WTF. Nyt alkaa tulla pienoinen paniikki, kun pitäisi tuota piparkakkutalo taiteilla ja lahjoja hankkia ja KÄÄK.
 Perjantaina oltiin saunassa ja tuota lauantaina päivän lagasin ja illalla mentiin Iirikselle nauramaan. Kirjaimellisesti nauramaan, mulla oli ainakin tosi hauskaaa :) Ilta menikin tosi nopsaan ja lähettiin kotiin yhentoista jälkeen. Tänään aamulla katoin lauantaisen Bondin loppuun ja samalla kudoin mun uutta tulevaa rakkauspipoa. Löysin Sokokselta ihanan väristä lankaa, tommosta jollakin tapaa neutraalia. Kutominen on niin ihanaa nykyään  Toivottavasti tulee pian valmiiks, jotta on jotain hyötyäkin siitä näillä pakkasilla. Päivällä mentiin sirkusta kattomaan, on ne vaan niin hyviä, ei voi muuta sanoo :D
Oon nyt tosi happyhappy tästä talvesta. Toivottavasti pysyy nyt vähintään jouluun asti. Huomenna on kaheksan aamu ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin maanantaina. Taivalla on myös tällähetkellä ihana kuu, tuskin se vielä täysi on, mutta kuitenkin. Oon yrittäny pohtia että mistä mä pidän äikän puheenvuoron, en oo vielä keksiny, on mulla kyllä ideoita, mutta hmm. Lieneeköhän ne liian "tavallisia" Nyt jatkuu selviytyjät ---> Öitäää :)

2012-11-29

Heissulivei

Tänään olikin sitten ihan uusi jakso. Harmin paikka Sami ei tullut takaisin, nyt meille tulee ilmeisesti joku ihan uusi sijainen, josta en ole kuullut kertaakaan mitään. Yllättävää kuitenkin, se sijainen on mies :D, yleensä sijaiset ovat aina naisia. Hmm... Uudessa jaksossa on paljon uutta ja ihmeenlistä sanoisinko, suurinta osaa en kyllä ole vielä edes kokenut mutta niin. Kyllä se tästä, viikon päästä viimeistään vituttaa XD

Hissa oli perushissaa, viittailin siellä jopa, se oli ihan uutta mulle :D Ahahah. Mutta noh, jos vaikka yrittäisin tällä kertaa keskittyä siellä tunneilla ja olla nukahtamatta niille. Meillä on kuulemma tulossa paljon auskuja, joten vähän tuli semmoset voivoi -fiilikset, mutta toivottavasti olisivat hyviä.

Wanhat oli yllätyksekseni suurin yllätys. Siellä oli kyllä ihan tosi kivaa, ei siinä mitään, mutta. Mutta. Mielestäni olen ajatellut tanssivani ne tanssit kuitenkin Oskarin kanssa, enkä Iiriksen, joten siinä saattoi olla joku epäkohta. Tanssin nimittäin yli puolet tunnista Iiriksen kanssa, esitin siis miestä. Ihan hieno joo, mutta miks mua rankaistaan siitä et oon 9kk sitten jo hankkinu parin?? Toisen puolen sentään tanssin Villen kanssa, mutta silti tossa asiassa on suuri epäkohta. Raijan mukaan on tärkeää sosialisoitua ja ties mitä, onhan siinä sinänsä perää, mutta jos ensitunnillakin joudun jonkun tytön kanssa tanssimaan niin ei huhhuh. Eihän siinä ole mitään järkeä, että opetetaan pakolla väärät askeleet?? -3 tuntia myöhemmin- Joo'o ei toimi. En pidä Raijasta, eikö se koskaan voi muuttua???

Lol

No kuitenkin en nyt jaksa vaivata päätäni kyseisellä asialla. Huomenna taas ihan uudet aineet ja perjantaaaai jeejee. On tosi paljon hommaa nyt, mun suunnitelmat meni ihan uusiks kun tarvin uuden hautajaismekon. Että joo o mistäs hitosta semmosen pierasen. Tuntuu ettei nykypäivänä oo mtn sellasta missään mitä oikeesti hakee. Taidan kävellä suoraan johonkin +60v liikeeseen, siellä on ainakin semmosii kaapuja joiden luulis kelpaavan äitille ja ullalle.

2012-11-28

Niin katoavaa on voima ihmisen ♥

Olen melko paska puhumaan mitenkään hienosti, vertauskuvallisesti saatikka syvällisesti yhtään mistään. Siksi sanonkin tällälailla ihan suoraan, että Pappa (kyllä, se kuuluu kirjoittaa isolla) kuoli tänään. Olen siitä oikeastaan iloinen, sillä kuoleminen oli minusta paljon parempi vaihtoehto, kuin se sairaalassa kärvistely, mitä Pappa melkein kaksi viikkoa sairaalassa joutui kärsimään. Sinänsä siis kärsimään, että Pappa ei pahemmin ole minun elinaikanani elämäänsä sairaalassa viettänyt, en oikeastaan edes muista muuta, kuin nyt viimeisen vuoden aikana olleet kerrat. 

Oli melko selvää, että Pappa tulee lähipäivinä kuolemaan, koska ei se sydän voi määräänsä enempää jaksaa. Siitä syystä kuvasin jo aijemmin videon, joka on mukavan surullinen ja iloinen samaan aikaan, eikä tuo kohta, joka otsikossakin mainitaan, voisi paremmin kuvastaa tätä tilannetta. Ja minkäs sitä elämälle voi, ei mitään. Jos minun sydämeni kestäisi yli 93 vuotta ja olisin samalla jo reilusti sukuni vanhin, ajaisin autoa ja olisin kokenut sotaa ja vaikka mitä, sitä voisi sanoa huimaksi saavutukseksi. Eli eiköhän Pappa omat saavutuksensa tällä planeetalla ihan hyvin hoitanut.
Silloin kun minä synnyin, Pappaa pidettiin "vanhana", hyvä on 75 vuotias ei ole enää kovin nuori. Ehkäpä sitä silloin ajateltiin, että ei voi enää olla varma kauanko sitä enää elää. Melko turha huoli oli silloin se, koska yli 17 vuotta, joiden aikana toisen lapsenlapsen (eli minun :D) ja kolmen lapsenlapsenlapsen syntymän ehti Pappa kuitenkin nähdä, eli aivan huimasti. 
En edes muista kuinka paljon Pappa on meitä naurattanut jutuillansa, ja mitkä ovat ne parhaat olleet, mutta ikuisesti muistan, kuinka aina sanoin, että vaikka Pappa on Mamia niin paljon vanhempi, se ymmärsi asiat aina yleensä Mamia nopeammin ja paremmin, eikä se sairaalassakaan ikinä älyänsä menettänyt, kun koko ajan mun nimeä hoki, ja sitä että olenko siellä sitä katsomassa. Pappa oli aina perillä kaikkien asioista, ja sekoitti varmaan vähiten Meerin, Siirin ja Katrin nimet, siis paljon vähemmän kun esimerkiksi äiti (ainakin nyt tuntuu siltä :D) Vielä tasan kaksi viikkoa sitten me naurettiin autokoululle ja sille kuinka se on nykyään ihan tyhmä ja Pappa esitteli kuinka se saa tossut hienosti jalkaan ilman apua :D
Pienenä oli aivan parasta kun Pappa tuli kylään, koska se toi aina meille lapsille niitä Lidlin hampurilaiskarkkeja, jos tiedätte mistä puhun :D Se oli ikäänkun vain Papan oikeus tuoda niitä, koska ei me koskaan ostettu niitä kotiin Lidlistä, se oli aina vaan Pappa joka niitä toi :D Joskus ne oli kivikovia kun ei oltu nähty pitkään aikaan, mutta sittenkun ne oli ihan uusia ne oli taivaallisia. Aina me mietittiin Meerin ja Siirin kanssa, että syödäänkö ensin salaatti vai pihvi -osuus, voi sitä aikaa :D
En edes muista mitä kaikkea voisin nyt sanoa :D, ehkä ne tulee mieleen sitten myöhemmin. Tiputtelen niitä sitten muihin postauksiin. Tai no, kun eurot tuli, Pappa keräs erimaiden euroja ja sen kanssa pysty käymään aina vaihtokauppaa, jos oli löytäny jonkun uuden maan rahan, tai se oli muuten vaan hieno. Se siis osti aina niitä rahoja sinne kokoelmaansa, ja nyt se kokoelma on mulla, pidän siitä hyvää huolta.
Tosi outoo, etten löydä musta ja papasta yhtäkään kuvaa ton yhen lisäks, missä oltais kaksin, näissä kaikissa kuvassa on myös äiti O_O, eikö meistä oikeesti otettu kuvia kaksin niinku ollenkaan :o
 Pappa oli mun idoli myös siks, että se söi voita ja punaista maitoo ja läskiä. Kaikkea _kunnon_ ruokaa, kaikkea aivan parasta ruokaa siis.
Kyllähän se tietty surettaa, mutta toisaalta, kuten Iiriskin sanoi, on ehkä tuommoinen kuolema luonnollisin asia maailmassa :) Eikä tälläsille yhteiskuville vain voi olla nauramatta :D, se niistäkin normaaleista kuvista ahahaha :D Enkä muuten ehtiny edes palauttaa Tuntematonta sotilasta.
Pappa olit paras♥ 10.08.1919 - 28.11.2012

HITTO MITEN LÄSKI

 Heli innoitti minua tekemään postauksen talvesta ja erityisesti toppavaatteista. En osoita tätä nyt kenellekään erityisesti, vaan ihan yleisesti vaan sanon mitä ajattelen. Keskustelu lähti jälleen hänestä, mutta koska en halua saada paskaa sielä niskaan, siirsin aiheen tänne blogiin ja etsinkin viimetalvilta nyt muutamia kuvia itsestäni, joissa käytän lumen tuomia hauskuuksia auttamattomasti hyväksi.
 Juttu on siinä, että en käsittänyt enkä käsitä kyllä vieläkäään, että kuinka voi valittaa kylmästä, kun siihen on n. miljardi kaksisataa tuhatta ratkaisua välttää se kylmyys. En esimerkiks tajua kuinka jotkut ei halua käyttää pipoo koska se on ruma, ja kärvistelee sit kylmyydessä, koska ei vaan halua näyttää rumalta joku pipo päällä lol. Vastaukseksi tohon ekaan sain, että toppavaatteet saa olon ihan läskiksi ja piiloviestinä sen, että ne on rumia. Okei, ihan miten vaan, en minä pakota ketään käyttämään toppavaatteita tai pitämään talvesta, mielipidekysymyksiä. Mutta kun en voi käsittää kuinka pitää ns. tahallaan tappaa itsensä tähän kylmyyteen, ja jos talvesta ei pidä, eikö sitä vois lievittää sillä, että poistais sitä kylmyyttä. Anteeks jos näytän teistä muista aina hiton vajaalta kun kävelen talvisin kun semmonen lumihirviö vaan siks, että mulla olis lämmin. Ja anteeks myös siitä jos pilaan PORUKAN maineen pukeutumalla silleen kun haluan.

Aina puhutaan itseluottamuksesta ja päläpäläpälä, siis niinkun ketä ihan oikeasti kiinnostaa, jos -20 asteen pakkasessa (tai edes -10) näyttää läskiltä muumiolta, jolta näkyy vaan silmät??  Eikö pääasia ole, että itellä olis hyvä olla. Miks pitää niinku tahallaan kituuttaa itseään sillä kylmyydellä ja pukeutua farkkuihin. Miks pitäis aina olla niin cool, miks pitää ajatella aina ennen muita, ennenkun itseään? Kiia ja Heli sanoi tässä kohtaa, tai tulee varmaan nyt sanomaan, että ne ei vaan TYKKÄÄ käyttää. Okei, joo ymmärrän :D ei tää ollukkaan nyt niille osoitettu.
 Vaikka ripset on jäässä ja laseista ei nää mitään, kaikki on ok. Koska mulla on läskit vaatteet päällä.
 Tässä kuvassa mulla on farkut. Ja oli varmaan elämäni suurin virhe :D Mun jalat pisteli ton reissun jälkeen varmaan kaks tuntia (mulla oli siis pipo ja hanskat mukana kyllä, älkää HULLUJA KUVITELKO) ja totesin, että ei enää farkkuja tossa säässä.
 Ja siis katsokaa nyt kuinka saatanan läski olen näissä kuvissa. Suorastaan norsu kun pukeudun tommosiin vaatteisiin :O En itekkään tiedä kuinka voin elää kun nään kuvia, joissa mulla on lämpimät vaatteet ja hyvä olo ja OMG. Eikö se läskeys tuu siitä lämmöstä. Ja lämpö läskeydestä.
Koko jutun ja raivon pointti oli siis, että minähän rakastan LUNTA, jota toivottavasti perjantaina paljon sataa, ja TALVEA ja erityisesti TOPPAVAATTEITA, koska ilman niitä elämä ja talvi olis rutkasti paskempaa, ihan vaan sen takia et asun Suomessa. Ja sen takia, että oon vieläkin ihan lapsi joka rakastaa pulkkamäkee ja lumikasoja.
Ei mulla muuta moooi. Lähen nyt koetta paahtamaan (Y)
Ja joo en edelleenkään dissaa kenenkään pukeutumista, käytin vaan hyväks sananvapautta.

2012-11-27

Minkäs teet, kun ongelma olet vain sinä itse

Piti kuvata hieno video. Tai no hetkinen. Nyt kun tarkemmin mietin niin mä kuvasin :D, mutta se kertoo lauantaista. Nyt on aivan liian myöhäistä postata sitä. Joten kärsikäämme.

Huomenna loppuu koeviikko, enkä oo yhtään varma enää, onko siinä mitään positiivista. Haluan Ikeaan ostamaan kynttilöitä. Ja haluan siivota huoneen. Haluan kattoo teeveetä. En ehkä ehdi tehdä mitään, mitään En tiedä onko ensjaksossa mitään positiivista, mutta sitähän ei tiedä ennenkuin se alkaa. Toivottavasti nyt edes jotain, että en olisi ihan poruilla koko joulua. Ja no niin, tanssit on aina positiivista, vaikka ne olisikin vaikeita.

Tämä nykyinen bloggaus ja muutenkin tietokoneen ympärillä pyörivä maailma ei tee hyvää mun äidinkielleni. Kyllä mä vielä osaan muuttaa esseissä puhekielen kirjakieleksi, vaikka täällä ne meneekin ihan sekaisin. Huolestuttavampaa on, etten erota enää virheitäni, enkä tiedä mikä on sopiva lyhenne. Mikään lyhenne ei liene sopiva, mutta kun saimme takaisin meidän arvostelumme olin näköjään kirjoittanut sinne "mtn". Hei haloo :D Kuinka tollasta ei voi ajatella, kuinka mun aivot ei huomauta mua enään jos kirjotan jotain tollasta. Täytynee alkaa keskittyä enemmän siihen mitä kirjoittaa.

Tai pitäisi ehkä rajoittaa kännykänkäyttöä. Tai alkaa kirjoittaa blogiinkin vain kirjakieltä. Se voisi olla hauskaa.

Pelottavaa vähän huominen, koska musta tuntuu, että en saa mistään mun filosofian koetta. Tuovi kun oli vahingossa luullut, että sen piti olla tänään. Mikä oli hyvin outoa, koska se vielä sanoi, että ei ole silloin koulussa. Ja tänään se olis, huomenna ei. Joten huhhuh. Olenko minä siis nyt se, joka saa kärsiä? Viaton ihminen, joka nimenomaan sanoi että viimeisenä päivänä koeviikolla voin tehdä sen kokeen. Joten justjust.

Meen sinne sitten yhdeltä pälyilemään että saisinko jostakin kokeen. Tuntuu kyllä vähän että siitä on tulossa kauhea säätö, mutta minkäs teet.

Palaillaan taas, kun on jotakin henkevämpää sanottavaa. Tästä tuli nyt vähän sisällötön. Mutta eikai se haittaa.

2012-11-23

Väärinymmärretty

 Tänään _vähän_ penkinalle mennyt matikankoe ja siitä aiheutunut vammaolo (sain ehkä läpipääsyn rajan ylitettyä kolmella pisteellä + jollain säälipisteillä muista tehtävistä :D) kuitenkin korvautui kivalla ololla illalla kaupungissa ja erityisesti mantsan valtiotyön numerolla.

Tiedän. Mä olen väärinymmärretty Kaisa II, mutta kuten aina, kirkonkiroukseen julistettu puolustaa itseään viimeiseen saakka.

En tiedä sanoinko tätä ikinä teille kavereille, mutta äitille ainakin, että ite antaisin itelleni tosta valtiotyöstä kympin. Ja Samiltakin kurssin alussa kysyin, että miten tosta saa hyvän numeron, ja Sami sanoi, että jos on kaikkiin kohtiin vastattu hyvin, niin vähintään kiitettävä. Ymmärtäkää nyt, että mä olin antamassa itselleni koko ajan kymppiä!!!! (Ihan pelkästään siitä syystä, että ton takia mun muut kokeet mene huonosti ja mulla ei ollu syyslomaa) Mutta sitten se, miks mä aloin epäillä koko numeroo, oli se, että Hiisari tuli vetään meidän kurssin loppuun. Hyvä siinä ensimmäisenä esityksen vetäneenä ja työn silloin heti palauttaneena oli kuunnella Hiisarin ns. "apuja" sen työn tekemiseen. Uutta tietoo tuli aina jonkun esityksen päätteeks, että kuinka mikäkin kannattaa tehä. No ÖÖ LOL, mä olin jo PALAUTTANUT sen työn, hyvä siinä mitään korjata. Toiseksi Hiisari oli kuulemma vetänyt sitä kurssia jo silloin, kun Sami oli eskarissa (ei paineita...), lisäks sillä oli ihan erilaiset ohjeet, meitä ohjeistettiin koko ajan ristiin, kolme opettajaa kurssilla, ei ihme jos tulee eri informaatioo, unohdin siitä työstä kokonaan yhden kohdan, mun sisällysluettelo ei ollu aakkosjärjestyksessä, en tienny oonko perustellu tarpeeks, se lähteiden käyttö oli ihan uutta... Lisäks saatiin ne essee lisätehtävät, joista ei ollu mitään tietoa, että kuinka niistä repii melkein kaks sivua kummastakin. Mä väänsin niitä ihan poruilla viime keskiviikkoiltana kahvin kanssa, meni yli puolen yön. Mulla oli miljoona eri lähdettä, en tienny suomensinko enkkua oikein ja lopulta huomasin vielä, et pääkaupungin asukasluku oli väärä ja muuta mukavaa.

Ja kun mä hain tota työtä, niin Hiisari vielä oikein sano, että sain kympin kun "se oli jutellut Samin kanssa puhelimessa" (joo älkääkä alottako sitä läppää mitä tykkäätte harrastaa (joka on jo levinny äitillekki...)), joten uskokaa jo EI OLLU ITSESTÄÄNSELVYYS TOI NUMERO!!!!!!!!!!! Vaikka kuinka muuten olisinkin muuttumassa Kaisaks (tai Elinaks) NIIN JUMMI TÄSSÄ TYÖSSÄ SE EI OLLU SEMMOSTA HOMOILUA mitä nykyään harrastetaan. Mä oikeesti pelkäsin etten saa kymppiä. Mä lähes itkin koulussa sen takia (ookoo menkat mut kuitenki), että mua vitutti tää koko työ, koska epätoivo oli niin suurta, kun ajatteli mitä kaikkee on tehny väärin, koska mä HALUSIN hyvän. Ja lopulta sain. 

Nyt meen keittämään glögit koska OLEN ILOINEN. Mun syysloman uhraaminen ei ollu turhaa. Ja huomatkaa: diagrammeja liian vähän. 
 NIIN. Että kyllä tässä saa nyt vähän rautoja esitelläkkin tälleen hymyn muodossa. Sattuu muuten edelleen ihan toivottomasti, mutta kai ne posket on pikkuhiljaa tottuu. Aa joo en ookkaan varmaan kertonu, mutta lisää rautaa liimailtiin, tuntuu vaan välillä tosi toivottomalta kun saan nykyään seuraavaa aikaa aina itse Piipolle, ja sattuu aina se 4 - 6 viikkoo johonkin täysin buukattuun ajanvaraussysteemiin tai johkin lomaan. Viimeks oli kesäloma, nyt on joululoma. Että seuraavaks odotellaankin sitten seittemän _pitkää_ viikkoa, ennenkun taas tehdään jotain.

Nyt takaisin filosofisoimaan. Good night.

2012-11-22

Sometimes you're better lost than to be seen

Äiti teki sen. Mä pyysin tuliaisiksi Canarialta kuvan auringonlaskusta tai -noususta. Rehellisesti sanottuna en olisi uskonut, että mä ihan oikeasti saan näin helkkarin hienon kuvan tuliaisiksi. Luulin että ne otti mun pyynnön vitsinä, mutta ei. Tää nosti mun äiti the valokuvaaja -arvostusta entisestään. Osaahan se jos se vaan yrittää :D!

Niin tosiaan, olin siis viimeviikon yksin kotona. Piti siitä semmonen postaus väsätä, mutta aika vaan juoksi enkä sitten ehtinytkään. Tiivistettynä; mikä ihana rauha ja äitin ja iskän sänky oli sittenkin ihanan pehmeä, ruokaa laitoin tosi vammasesti, ei kiinnostanut yhtään :D Mutta en mä nälkään kuollut. Ja ei, en pelkää olla yksin kotona, se on mielestäni erittäin mukavaaa. 

Sitten vähän muuta asiaa. Helille tiedoksi, en lopeta blogia :D En mä oikeasti halua lopettaa. Luovuttajahan minä en ole. Ja se on piste.

Mua alko tänään myös kamalasti naurattamaan kun blogeissa kiertää nyt se Naked truth juttu. Se on kyllä hieno idea todellakin, siis oikeasti. Mutta se siinä nauratti, kun melko usein mä kyllä oon täällä ihan ilman meikkiä ja laittautumista. Videot on ehkä mahtavin esimerkki ja kyllähän sitä laittautumatonta kuvamateriaaliakin löytyy. Kun on jotenkin outoo että jollekkin se on kauheen suuri juttu tehdä semmonen, tai siis että siitä saa postauksen. Mun blogi sitten varmaan perustuu tolle räjähtäneisyydelle, koska ei mun päiväohjelmaan kuulu sen piilottelu. (Jos ei oteta niitä hetkiä huomioon kun vartavasten menen kuvaamaan, silloin useimmiten laittaudun koska se on kivaa)

Koeviikko aloitettu. Jeejee... YH:n koe meni ihan sillain semisti. Enhän mä lue sitä lisää, joten ei sillä tuloksella niin väliä ole, eikä se penkin alle mennyt joten ihan hyvä fiilis. Illalla mentiin kattomaan pappaa sairaalaan ja siellä vierähtikin tovi. En oo nyt mitään matikkaa laskenu, vähän vaan lukenu. Mutta hitot siitä, aina on uusinnat, jos menee perseelleen. Mielummin mä nyt pappaa oo kattomassa kun mitään hiton juurifunktioita derivoin... :D Joten niin. En nyt oo missään poruissa tai rageissa. Joskus se huonompikin numero on muiden asioiden rinnalla aina parempi.

Hanna kuittaaa

2012-11-19

You raise me up, so I can stand on mountains

Kello on paljon. Paljon siksi, että mun pitäisi huomenna olla aamusta hammaslääkärissä, toivottavasti ei sada, koska mulla ei ole kyytiä. VIHDOIN. En oo tässä ku 4 (NELJÄ) kuukautta (kuukautta!) odottanu et joku kiristäis mun ylärautoja. Ne alkaa jo niinku palautuun väärään asentoon, että voitte kuvitella paljonko ootan huomista tällä hetkellä :D

Pää räjähtää kaikista idealismeista, dualismeista, monismeista ja Platoneista. Aika loppuu taas kesken. Yritän parhaani mukaan paahtaa filosofiaa, samalla kun etin äikän vaikuttaa tekstiä ja luen yyhoota ja teen läksyjä sekä tiskaan. Viiminen kerta ku suoritan jotain itsenäisesti, varsinkin jotain josta en tajua mitään :D Saatoin jopa keksiä ton äikänpuheen aiheen, mutta puheosuus ontuu ja pahasti, kun ne ohjeet ei mun mielestä sovi enää ollenkaan kirjaan O.o Eikä mun valitsemassa kirjassa oo niinku mitään vaikuttamiskeinoja, no on oikeesti, se kirja vaikuttaa tunnepohjalla joten voi hitsiläinen.

Musta ei välttämättä kuulu taas viikkoon mitään, koska koeviikko alkaa. Tai sitten just kuuluu. Haluan kaksoisolennon jolle voin siirtää kaikki stressit ongelmat ja erityisesti kokeet. Ja kaksoisolento vois mieluiten olla semmonen hyvä (parempi paras) koulussa.

Oon miettiny tän blogin olemassaoloo. Älkää ny heti pelästykö en oo tällä sekunnilla lopettamassa (mutta sitten huomenna). Kaikki samat asiat vaan kiertää kuukaudesta toiseen. Ei oo mitään kuvattavaa. Tai uutta sanottavaa. En tee mitään mainitsemisen arvoista. Kaikkee mistä olis sanottavaa en jaksa julkasta koska mut tosiaan keihästetään elävältä. Kaikki on aina samaa. Osaisimpa lentää. Tulis ainaki enemmän juttua tänne. Et sit kun alan tekeen jotain niin ehkä tää blogikin alkaa elään. Olis pitäny olla tekemättä lifestyle-blogia, tässä pitäis olla joku idea.

Mutta anyway. Huomenna autokouluun jeejee (Y)

2012-11-17

Find the dream and follow it

Hairahduin kattomaan tätä leffaa Holiday. Joka tulee nyt teeveestä. Oon jotenkin aina missannut tän ja hyvä että en tällä kertaa, koska toi mies on ylihot. Ihana. Joka tapauksessa. On jääny joku rakkaushomoilu meikäläisellä päälle tänä viikonloppuna näköjään...

Tiedättekös, kohta on joulukuu ja mä oon ihan innoissani. En niinkään joulusta, koska oikeesti saan jonkun paniikin kun lahjoja pitäis tehtailla. Mutta se itse joulukuu on vaan niin mukava. Mä odotan innoissani jo sitä, kun saa joululomalla herätä ja paineilla yöpaidalla pitkälle iltapäivään pelaten Wiitä. Se on sitä oikeaa joululomaa.

Eilen oli Twilight ja bileet ja tänään nukuin hienosti yli puolen päivän. Raahauduin Kaisan kanssa kuitenkin kauppaan josta tultiin tekee meille pitsaa. (Jota Kaisa söi puolet) Oon myös lipittäny joku neljä lasillista mustikkakeittoo, koska se on aivan törkeän hyvää!

Huomenna olis koulun ahkerointia kun tänään en saanut yllättävästi mitään aikaan. Kello on jo aivan superisti, joten eiköhän ole aina ummistaa silmänsä jos ajattelin huomenna päästä sängystä ylös?

2012-11-16

When your first kiss makes your head spin 'round

Päivä 13 - Eka suudelmani

Teidän kaikkien ei-sukulaisten harmiksenne vaikka kuinka haluaisin asiasta vuodattaa, tätä blogia lukee liian liian moni liian liian lähisukulainen. Hyvänä esimerkkinä äiti. Ei se minusta ole niin salaisuus, paitsi äidiltä ja noh, mamilta ja ties kuinka moni muu tuttu täällä käy josta mulla ei ole hajuakaan...
Mutta noh, kai siitä nyt jotain voi paljastaa niille, jotka siitä eivät ole tietoisia (siis ketkä eivät ole:D) Siis jotain tosi oleellista, kuten että mulla oli shortsit ja violetti toppi. Tosi syvällistä kerrontaa, eikö? Se tapahtui kesällä, en tosin kerro että minä kesänä, kunhan vaan kesällä heheh… Melko aikaisin ottaen huomioon että oli kesäloma, jolloin yleensä nukkuu ihan liian pitkään. Oikeastaan kaikki lähti siitä kun pelkäsin mörköä (XD) Kirjoitin tämän blogitekstin ehkä viikko sitten, joten EN ole plagioinut heliltä seuraavaa virkettä, oinaille asiat vain tapahtuu samalla lailla :D Koko tilanne tuli jostain ihan puskista niinkun ihan oikeasti :D, ei se kuulunut suunnitelmaan, ainakaan mun suunnitelmaan. Tosin, mikä oli suunnitelma? Ja oliko tuo sitten jollain tapaa huono? Ei. Sitten söhelsin jotain paskaa, että nyt pitää mennä (tätä kohtaa en tajua vieläkään, mitä hittoa oikeen ajattelin, koska ei mun todellakaan pitäny kiirehtiä mihinkään, koska kesäloma, tyhmäminä... :D) Mun netti ei toiminut yllätysyllätys, olin outsiideri kaikesta, siis ihmisistä ja yleensä, ja se asia sitten jäi vähän niinkun siihen sitten. Hieno juttu oli ja joo’o. Mutta sitä on aina kiva muistella, ja kai se on totta, että ei sitä unohda koskaan? Tai ainakaan ennen kun saan seuraavan (niin noh :D:D), tosin mihin se sittenkään unohtuisi.

Ja jos postauksen kuvitus vaikuttaa omituiselta, voin vakuuttaa, että Neiti Pallero liittyy asiaan oleellisesti eikä ole ”vain jotain” kuvitusta.

2012-11-14

Päästä putoilevat sanat

Mä vaan tuijotan tätä näyttöä
mitään ei synny pään sisällä,
koska mistään ei kerrota mitään
sitten tulee kiire
vituttaaa

Tekisi mieli mennä nukkumaan
nukkua pari viikkoa putkeen
en osaa
en jaksa
ärsyttää

Päivät loppuu kesken
tarvitsen lisää aikaa
perjantai lähestyy liian nopeasti
pitäisi mennä tervehtimään
itkettää

Aivot ei ymmärrä
eikä opettajatkaan,
että en saa mitään kunnolla valmiiksi
pää räjähtää
laulattaa

Ei ole reilua tämä kiire, hoppu
täytyy näille asioille saada loppu
ei jaksa ikuisuuksiin
epäonnistuminen ja huonous
inhottaa

Kaikkea muuta päästä löytyy
ajatuksia ja mietteitä
mahtavia ideoita
paitsi sitä yhtä osaamista
motivaatiota

2012-11-12

Kun seuraasi sun jään, en päästä lähtemään

Päivä 12 - Outoja asioita joita teen kotona yksin ollessani
Ei nyt kyllä irtoo mtn outoo :D, mutta asioita kuitenkin.

1. Ensinnäkin, jos joudun tänä yksinoloaikana tekemään ruokaa, mun on välttämättä vedettävä se ruoanlaitto-osuus läpi semmosella kokkiohjelmameiningillä "nyt lisätää tänne vähä tomaattia koska se maistuu hyvälle" Mmm. Tästä tavasta ei oikein pääse eroon. Enkä erota onko se yksinpuhelua vai esittämistä, mutta ei sillä niin väliä se on hauskaa.
2. Tanssin, laulan ja soitan pianoa. Ehkä siksi yksin, että a) en osaa tanssia tai laulaa b) pianohuone (olohuone) on yleensä varattu jos en oo yksin kotona. Tanssiminen ja laulaminen rentouttaa ja mun mielestä se on tosi hauskaa.

3. Opettelen käveleen korkokengillä. Voisin tehdä tuota varmaan muutenkin jossei siitä lähtisi niin kova ääni, tai siis kopina. Ja kyllähän tuohon opetteluun sisältyy myös tyylikästä muotinäytöskävelyä ja noh tyhmiä poseerauksia. Heh heh.

4. Puhun itekseni. Elän semmosta opiskelijaelämää jossa pölisen mielikuvituskavereilla kaikkee koulusta. Se on hassua mutta piristävää. Tai ainakin mietin eläväni. Ne on oikeestaan semmosia tarinoita joihin keksin aina päästäni juonen :D Mahtaa kuulostaa tyhmältä, mutta pelastaa tylsän illan
5. Puhun mun kasveille. Okei puhun huolestuttavan paljon itekseni XD Onko mulla puutetta puhekaverista vai mitä helkkaria. Mutta anyway. Puhun kasveille jotta niistä tulis isompia ja hienompia. Oikeesti mä uskon siihen :D Musta on myös ajanmyötä tulossa aina vaan enemmän ja enemmän kasvi-ihminen. Siis että mä leikkelen huonoja oksia pois ja pyyhin niistä pölyjä. En olis uskonu mua näin suureks kasvien ystäväks

6. Vaikka en erityisemmin pidä teestä, tulee mulle usein yksin ollessa semmonen himo käpertyä viltin alle alakerran sohvalle (varsinkin jos oon iltaa yksin), kattoo jotain asiaohjelmaa ja juoda hienostuneesti teetä. Saan sen teen aina kyllä ihan kunnialla alas, mutta se juominen on just sitä että siihen menee joku puol h. Saatampa yleensä oikein kattaa teemukin ja alusen ja tehdä jonkun sämpylän. Kuulostaa ehkä jonkun normi-illalta mutta mulle ei oo normaalia :D

7. Ja siivoominenkin on hauskinta silloin on kun on yksin. Erityisesti huonekalujen järjestyksen muuttaminen onnistuu yleensä vaan yksinollessa.

2012-11-11

People change

Päivä 11 - Kuinka olen muuttunut kahdessa vuodessa

Tän päivän aiheena olis sisarukset. Skippaan eilisen. Vaihdan tämän aiheen, koska ei sisaruksia ja oikeastaan vaihdan koko haasteen nyt ainakin osittain uusiin ja kymmenen kertaa mielenkiintosempiin asioihin kun noi hiton "ensimmäinen, toinen ja viimeinen hetki" jolla ei oo mitään helkkarin logiikkaa.... Tai on, mutta en jaksa selittää syntymästä, elämästä ja kuolemasta, ne on ihan tylsiä.

Joten siis. Voi huhhuh :D Kyllä mä olen muuttunut kahdessa vuodessa. Tai noh kaikki on suhteellista tietty. Mutta esim. Hän-porukka on jotain niin paljon enemmän kun kaks vuotta sitten ja kai sitä nyt voi sanoa kuulua enemmän porukkaan kun silloin. Kaks vuotta sitten olin ehkä roikkumassa siinä rotkon päällä, if you remember blogissakin asiasta selitin. Olin enemmän eri kavereiden kanssa, jotka nyt on tietty jääneet vähemmälle. Noh menee ehkä vähän pitemmälle kun kaks vuotta, luulisin, mutta kuuntelin aina aika usein, kun iiris selitti aina niistä "toisista kavereista", jotka nykyään tunnetaan paremmin nimellä Heli, Julia ja Veera. Kiiakin on niillä rajoilla. Kiia oli vähän semmonen luokan hassuus Josen kanssa (:D muistelen vain hyvällä) enkä mä puhunut sille yhtään niin paljon kun nykyään (no joojoo puhuin ysillä mutta tää on vähän nyt yli 2 vuotta....) Nykyään Kiiasta onkin tullu mahtava ihminen, tai siis ehkä mä vaan tutustuin mahtavaan ihmiseen enemmän :D

Mä en oo myöskään enää semmonen 15-vuotias teini joka vaan haaveilee siitä et olisin vanhempi. Koska nythän asia on päinvastainen tää ikä on ihan jees eikä mulla nyt silleen ole ollenkaan mikä hoppu vanhentua, varsinkaan siihen aikuisuusikään. Pelottaa jo valmiiks niin julmetusti :(

Ja tietty oon onnistunu 2 vuodessa kiloja varastoimaan. En minä silloinkaan mikään laiha ollut, en koskaan ole ollu, mutta laihempi kuitenkin. Tosin pitänee ottaa huomioon, että mulle mahtuu vieläkin rippimekko päälle, joten noh. En sitten hitto vie tiedä mihin ne kilot on menny?!?! :D:D Toivottavasti lihaksiin hehheh. Niin ja kai mä kaks vuotta sitten tein paljon enemmän asioita äitin ja isän kanssa. Ne tulkoot väittämään vastaan mutta kyllä musta tuntuu siltä.  2 vuotta on lopulta tosi lyhyt aika. Mä esimerkiksi olen kahen kuukauden päästä pitäny blogiakin jo kaksi vuotta, herran jestas :D Mut nojoo. Oon ollu semmonen tyhmä rakkaushömppäteletappi.

Tätä pitäis kysyä ehkä sukulaisilta jos haluis oikeen vastauksen.