Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2012-12-20

Couldn't finish what you started only darkness still remains

Oon ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen innoissani kirjoittamassa tänne. Mulla on nyt semmonen fiilis kun olisin vasta tänään perustanu koko blogin. Ja sehän on erittäin hieno asia. Kirjotan toista kertaa tänään. What?

Sain joulusiivouksen hoidettua ja käytiinpä me äitin kanssa vähän kaupoillakin. Nyt täällä on siistiä, ihan oikeasti siistiä, pölyt pyyhitty, imuroitu ja luututtu ja tavarat lattialta laitettu pois (siirretty kaappiin kasaan). Vielä pitäisi pari hyllykköä järjestää parempaan asentoon ja noita koulun aiheuttamia paperivuoria hieman käydä läpi, ettei heitä pois mitään tärkeää. Vähäsen on uusi järjestys ja tuossa tasolla palaa kolme kynttilää. Kyllä, ensimmäistä kertaa seitsemääntoista vuoteen, siinä palaa kolme kynttilää. Tekee mieli vaan tuijottaa niitä, koska ne on niin lumoavia. 

Tosiaan. Käytiin äidin kanssa Lidlissä ja Bauhausissa (jossa on ihan pirun kylmä), mutta ne eivät ole oleellisia. Oleellista on, että menimme Ikeaan, oikeastaan menimme suoraan Ikean kynttiläosastolle ja ladoin sieltä käsiini niin paljon kynttilöitä kun vain mahtui. Tänä jouluna aijon nauttia niistä, vaikka mikä olisi.

Huomenna on se kuuluisa maailmanloppupäivä. Hänessä jo hienosti spekuloidaan että mitä sitä huomenna tapahtuu... :D Itsehän en asiaan usko, uskon että maailmanloppu tai joku jäätävä tuho, kuten vaikka että Euroopan kokoinen meteoriitti iskeytyy keskelle Eurooppaa (myönnän, täytyi tarkistaa olihan se varmasti meteoriitti, eikä meteori. Hitto, miksi kaikki asiat pitää tehdä niin vaikeiksi, yksikin sana riittäisi), tulee silloin kun sitä vähiten odotamme. Joten siis odottakaamme aina, niin se ei koskaan tapahdu. Eikun... D:

Kaisa juuri tässä illalla totesi, että muistanko kun sanoin että aika vajukkia, jos mulla ei siihen päivään mennessä ole ketään miestä, oon kuitenkin "melki"18. Niin. Tosta virkkeestä on semmoinen pieni ikuisuus, en jaksa alkaa miettiä mikä vuosi sen sanoin, mutta kauan siitä on. Pitäis varmaan lopettaa tommonen tyhmien lupausten tekeminen, mun vanha päiväkirja on täynnä noita eikä mikään oo toteutunu tai tuu toteutumaan. Mutta kuiteeenkin. Nyt marssin suihkuun ja sitten nukkumaan puhtaisiin lakanoihin.

1 kommentti:

  1. Ihana postaus! Ja kiitos sun, mulla o huomiseks idea omaan postaukseen :)

    -heltsyyyyyyyy

    VastaaPoista