Just in time

Tämä on syy, miksi mun kanssa on aina kiva olla autossa, varsinkin jos oon kuski ja Iskelmä soi (or not :D)

Ei kai tätä ollut luotu kestämään, miten pystyisin sen mä nyt estämään

 Khlrgkgnewg

Me oltiin eilen juhlistamassa Hellyn 21-vuotissynttäreitä porukalla. Hanna en-mene-baariin-enkä-juo sai kumota molemmat väitteensä. En tosin ostanut itselleni yhtäkään juomaa, ettäh sinänsä... Mun ilta koostui lähinnä henkevistä keskusteluista, tanssilattialla olin jotain 2 minuuttia, kun biisit oli tyhmiä just sillä hetkellä. Lähdin baarista 10 yli kahden bussilla, koska seuraava ois menny puol 5. Oli hieman keharia syödä raejuustoa ja karjalanpiirakkaa 2:59 ja todeta minuutin päästä, että kello on 4.

Kaikki ystävät jostain syystä kehu meikäläistä niin ahkeraan kauniiksi ja hiuksia hyviksi, että punastushan siinä tulee. Se oli hassua, varsinkin kun olin yllättävästi jättänyt meikkaamiselle huimat 10 minuuttia aikaa, puin samalla vaatteita kun yritin meikkivoidetta levittää ja tukankin kuivansin vaan nopeasti ja kirosin, kun en ehtinyt sitä yhtään laittaa :D

 Tänään oli sitten taas noitien ja ties minkä eläinten aika vallata kadut. Kuulin yläkertaan asti, kun jotkut lapset tuli meille aamupäivällä virpomaan. Ne kailotti niin kovaäänisesti sen virvon varvon / tuoreeks terveeks / tulevaks vuodeks / vitsa sulle / palkka mulle -lorun, että mun verenpaineet oli lähellä räjäyttää verisuonet. Mulla on niin suuri asenneongelma yhä tota runoa kohtaan, että ainoa joka tänään laski mun verenpaineet, oli uuden runon opettelu, joka kuuluu näin

Mie se virvon viisahasti

taputellen taitavasti

rikkahaksi, rakkahaksi

ison talon emännäksi

viiden piian pitäjäksi

neljän lehmän kaitsijaksi

isännälle ihravatsa

emännälle perä leveä

emmie mittään palkkaa pyyä

itte saat sie munat syyä

Sen jälkeen pukeuduin tietysti noidaksi ja menin testaamaan runoa Ullalle, joka siitä ainakin tykkäsi. Pelästytin ihmiset Kalevassa ja testasin lorua mamillekin. Eli siis tällä mennään sitten seuraavat viis vuotta. Luvatkaa mulle, että jos te lukijat ikinä saatte lapsia, älkää opettako niille tota hirveetä virpomislorua. Netti on pullollaan kaikenlaisia muita, lyhyitä ja pitkiä. Olkaa omaperäsiä ja keksikää vaikka ite. Mutta EI TOTA ENÄÄ. Se on nähnyt jo parhaat päivänsä ja on niin pirunmoinen karkinkerjäysruno, että oksat pois vaan.

 Tänään vuorossa vielä ulkoilua ja meikkisivellinten pesua. Niitä on kertynyt jo vino pino tohon pesua odottamaan. Tein tänään isän pyynnöstä lohipitsaa. Tuli muuten hyvää. Yllättävän. Sit vielä rucolaa päälle ja namnam!

Mun tän hetken "uusia" kappalesuosikkeja on muuten:
Ei luotu kestämään - Pate Mustajärvi
Sugar - Maroon5 kattelin tän musavideoo aamupalalla Singaporessa ja soinu siitä asti päässä
Sun kohdalla - Apulanta tää on niin hyvä ah
Kuussa tuulee - Haloo Helsinki!
Nostalgiaa - Anssi Kela tää on se pierubiisi...
Love me like you do - Ellie Goulding tää oli mun aasiamatkan tunnusbiisi, parasta vieläkin

Vanhat pierut haihtumassa uusiin tuuliin

Hups. Löysin netistä liian mielenkiintosen air crash investigationin (siis vaikka olis ollu kuinka draaginen tää germanwingsin tapaus,  oon lähinnä ilonen, että perämies paljastu syylliseks, vaikka mielummin tietysti joku tekninen vika eikä näitä hulluja lentäjiä enää eikä tästä tullu MH370:n kaltasta mysteeriä. En malta odottaa lentoturmatutkintaa aiheesta *sydänsilmä*) ja sen takia julkasen tän videon joskus keskellä yötä, kun piti pari tuntia sitten jo. No mitä pienistä.

Huomenna lauantai! Vaikka ei sillä niin väliä kun en yleensäkään tiedä mikä viikonpäivä kyseessä tällä hetkellä :D

Ps. Otsikko on Anssi Kelan biisistä Nostalgiaa, hetken höristin korvia, että mitä tässä oikein lauletaan. Muutoin sanat kyl aika kivat.

Niin kesä saapuu jo uus, kukkien uus ihanuus

 Palataampa nyt näihin tuhansien kilometrien päässä otettuihin kuviin vielä vähäksi aikaa. Muutaman postauksen verran olisi vielä kuvia näytettäväksi joten tiputellaampa näitä aina johonkin väliin! Jos ei kuvista muuta hyötyä, niin voimme kaikki yhdessä nostattaa matkakuumetta. Ensimmäinen kuva taas vaihteeksi eräästä liian suuresta ja kalliskauppaisesta ostoskeskuksesta, mutta nähtävyytenä ihan hieno. Niin ja jos joku ei päässyt kärryille ensimmäisestä ostoskeskuksesta, että missä maassa ollaan, niin Singaporessapa tietenkin.

 The BreadTalk on paikka, jota en vain voi välttää tuolla suunnalla matkatessani. Noi kinkkusämpylät on niin ihania *sydänsilmä*. En ymmärrä miten ne voi samaan aikaan maistua makealta ja suolaiselta, mutta hyviä ne ovat. Puhumattakaan donitseista... Mmmmm....

 Tässä kyseisessä Coffee Beanissa keskustelin henkevästi sen sveitsiläisen (vai itävaltalaisen :O en muista enää) miehen kanssa. Ehkä hieman huvittavaa, mutta muistan parhaiten kyseisestä keskustelusta, kuinka miekkonen neuvoi mulle, miten päästä ilmaiseksi sen hotellin uima-altaalle :D Se hotelli vaikutti kyllä kunnon ökyhotellilta, että olis kyllä varmaan pitäny kokeilla uima-altaalle tunkeutumista...

Loppuun vielä pari kuvaa mun majoituspaikasta. Tai siis ovesta, käytävästä ja vessasta. Kaikesta tärkeästä. Sänky ja resepsuunin kuvaaminen on niin turhaa (:D). En tiedä paljonko hotelli normaalisti maksaa, enkä oikeastaan ole varma paljonko itsekään maksoin siitä. Hmm... Mutta kuitenkin se oli Singaporen hintatasoon nähden edullinen ja verrattuna moniin muihin hotellihostelleihin, sängyt oli hyvin yksityisiä. True-reppureissaajat toki saisi halvemmallakin sängyn, mutta en ollutkaan true-reppureissaaja. Parasta oli käytävän päässä näkyvä vessa, jossa oli ikkuna auki yötä päivää eräälle parkkipaikalle :D Ja siis se ikkuna oli seinän kokoinen, ei mikään tuuletusikkuna nurkassa.

Taivas tietää palata jos voisin vain...

Mun loppuviikon postaukset jäi sitten lopulta vain ajatuksen tasolle, vaikka piti siitä ja tästä kirjoittaa. Loppuviikko meni hyvin pitkälti alkuviikon tapaan, paitsi että olin hiihtämässä, satoi lunta ja räntää ja oli pakkasta eikä aurinko enää paistanut niin kovasti.

Olisin halunnut hiihtää enemmänkin, mutta pirun plussakelit eivät olleet suotuisia meidän miinusvoiteluille. Kyttäsin keskiviikkoiltana miinuskelejä ja päätin lopulta lähteä hiihtämään, kun lämpötila näytti yhä plusasteita, mutta maa varmasti olisi jo viilentynyt. Äiti ja isä sanoi, että siitä alhaalta lumikasan vierestä menee polku ladulle, että mene siitä. No minähän menin. Väärän lumikasan vierestä, jäniksen polulta ja ennenkuin ehdin sanoa hups, olin napaa myöten lumihangessa. Näin. Kiersin sitten kauemman kautta ladulle vain huomatakseni, etten sitten ollut muistanut ottaa sitä miettimääni otsalamppua mukaan. En nähnyt mitään. Sivutyylillä mäet alas, kun en tiennyt jatkuuko latu pilkkopimeässä vai ei. Kun lopulta pääsin tasaiselle, toivoin vain, että latu on kunnossa, eikä minun vieläkään tarvitsisi nähdä mitään. Sukset piti ja luisti kuitenkin täydellisesti, joten vähän harmitti se otsalampun puute. Perjantaina puolestaan oli vihdoin pakkasta, mutta lumisadetta. En halunnut enää lautailemaan, koska totesin, etten pilvisellä säällä näe yhtään möykkyjä, eikä laskeminen ole siinä tapauksessa yhtään kivaa. Lähdin hiihtämään. Virhe. Pitoa oli, mutta luistoa ei enää niinkään kun uusi lumi satoi laduille. Kiersin kuitenkin tunturit, mutta mukavamman kokemuksesta olisi tehnyt pidemmät sauvat (en tiedä pitäisikö ne olla jotain 170cm, että ne olisi minusta tarpeeksi pitkät) ja laskettelulasit.

Lähtöpäivänä aurinko paistoi tietysti kirkkaalta taivaalta, lunta oli satanut teille ja oli ihanan kirpsakka pakkassää. Piruvie että harmitti lähteä. Varsinkin kun tiesi, millainen sää täällä Tampereella taas odottaa. Ajoin 728 kilometrin pituisesta kotimatkasta 505 kilometriä, että järin rentouttavaa se ei ollut, mutta vissiin tässä kohtaa elämää aletaan tekemään niitä vastapalveluksia vanhemmille, vaikka vieläkään en silitä omia vaatteitani (odotan sitä lottovoittoa, että pääsen ostamaan kuivurin, jonka avulla vältyn silitykseltä...)

Tänään poikkesin Mamille ja näin Iiristä ja Oskaria. Pikkuhiljaa takaisin elävien kirjoihin, johan tässä on kuukausi eletty kavereiden kanssa vaan blogin ja whatsappin välityksellä, huhhuh. Nyt jonkunlaista arkea tässä pitäisi kehitellä. Oon onnistunut pitään mun unirytmin ihan mahtavasti, kymmeneltä sammun ja kahdeksalta herään. Rakastan tätä. Oikeasti tämä on ihanaa!!

Tonight is so gooood

Tämä päivä on ollu pelkkää laskemista. Iltapäivällä ei enää jaksanut, joten tultiin kolmelta kotiin. Ensimmäinen lasku on aina ihan ok, toisella sattuu jalkoihin niin hitosti, että ei tiedä, mitenpäin hississä olis. Sitten siihen tottuu ja loppuaika on kivaa. Älysin tänään, että hisseihin voi mennä ilman, että ottaa toista jalkaa irti, eikä ketään kiinnosta. Helppoa. 

Me ei osata käyttää sähkösaunaa, joten siellä oli 100 astetta kun tultiin kotiin, vaikka ei edes oltu laitettu sitä päälle. Blondit liikkeellä. Okei sillä on oikeesti mielenterveysongelmia toiminnassaan. Käytiin sit saunassa iltapäivällä ja syötiin. Sit nukahdin, vaikka piti mennä ulos. En kyllä olis pysyny hereillä, enkä varmaan pystyssäkään, jalat on sen verran spagettia. Herättyäni menin peilin eteen ihaileen mun kankku- ja pohjelihaksia. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa. Oon kuulemma myös musta naamastani, en ikinä rusketu naamasta, joten wow jos oikeesti oon, eikä se oo vaan punaposkisuutta.

Oon tässä viimesen vartin aikana kuunnellu Australian euroviisun 204929 kertaa. Ylitarttuvaa. Tekis mieli tanssia tätä mökkeröä ympäri. Rakastan tätä biisiä. Piti jo ladata se koneellekin, ettei vaan pääse häviään mihinkään. Herraisä, Euroopassa tehdään kyllä nihkeitä euroviisuja. Toisaalta, mikä on euroviisu. Ehkä sen pitää olla vähän vajaa ollakseen euroviisu, eli ehkä tää ei käytä euroviisujen kriteerejä, mutta kai se riittää, että täyttää hyvän biisin kriteerit. No, anyway, toivottavasti tää biisi pääsee radiosoittoon täällä Suomessakin. Eikä laulajassakaan mitään vikaa... Jätän tämän linkin nyt tähän.

https://www.youtube.com/watch?v=i7MwzRBEY_M#t=21

Snowboarding with sunshine!

 Oih kyllä tässä auringonpaisteessa kelpaa laskea, vaikka viimeeksi eilen Lahnoissa selitin, kuinka ottaisin mielummin pilviä ja pakkasen, kun auringon ja plussaa. Jos ajattelee laskemisen kannalta, niin ottaisin todellakin mieluummin sen pakkasen. Täällä tosin ei ihan hirveän nopeasti näyttänyt rinteet menevän huonoksi vaikka lämpöä oli lähemmäs +5 ja se oli tosi kivaa! Mun lautailu-urani ei ehkä ihan vielä ole Enni Rukajärvi tasolla, joten meikäläinen heittää tosi helposti kuperkeikkaa jos niitä lumipaakkuja kasaantuu rinteisiin :D Toisaalta jos ajattelee nautinnon kannalta, niin eihän tuossa auringossa mitään vikaa olee, jos ajattelee kuvaamista, maisemia ylipäätään ja onhan terassilla kivempaa juoda kaakaota ja syödä munkkia auringonpaisteessa kuin lumisateessa. Kaksipiippuisia juttuja. Mieluiten -5 ja täysaurinko.

 Tää Ruka ei ihan vakuuttanut mua hyvänä laskettelukeskuksena lautailijoille. Mäet on ihan kivoja ja ankkurihissejäkin kivasti. Tuolihissejä täällä on ihan törkeesti suhteutettuna kokoon, pelkäsin niitä etukäteen ihan sikana. Oon saanu traumat Himoksen yhestä tuolihissistä, missä se poistumispaikka oli yksinkertasesti niin jyrkkä ja jäinen, että hyvä kun pysyin suksilla pystyssä. Täällä poistumispaikat on ollut tosi kivoja, joten olen päässyt yli tuolihissikammostani.

Se, mikä tässä ei vakuuta mua, on nää ihan järkyttävät siirtymät. Tää on Himoksen (ja ehkä vähän Ylläs Skin) tavoin tosi pirstaleinen, koska Iso-Ylläksen tavoin täällä ei ole yhtä tunturia ja yhtä huippua. Monessa kohtaa laudalla vauhti loppuu täysin tai siirtymä yksinkertaisesti täysin mahdoton ilman suksien mahdollistamaan V mäennousutyyliä, pakko ottaa koko lankku irti jaloista. Oikein kiva kyllä, jos laskee kahta mäkeä yhden hissin toiminta-alueella, mutta auta armias jos yrität siirtyä toisiin mäkiin.... Tänään tuli vähän hypittyä ja treenattua siis reisiä :D

 Iltalenkillä ollessani huomasin kävelytiellä lumisen ja märän iPhonen. En kerennyt kokeilemaan, onko puhelimeen laitettu suojakoodi, sillä se sammui kylmästä, eikä enää käynnistynyt uudestaan. En tiennyt, olisinko vienyt sen mökkiin lataukseen ja kokeillut, olisiko omistaja ollut viisas ja pitänyt pin-koodinaan sitä kuuluisaa 0000. Minusta kaikilla pitäisi olla pinkoodina 0000, ihan vaan syystä että kaikki pääsisi kaikkien puhelimiin tällaisissa tilanteissa. Olisin sitten voinut soittaa "äidille" tai "BF"lle. Ajattelin kuitenkin, että koska puhelin näytti 99% jollekin tytölle kuuluvalle, eikä ollut mikään Nokia 3310 (joka ei olisi sammunut kylmästä), puhelinta varmaan aletaaan kaivata suht pian. Varsinkaan, kun se ei vielä ollut sammunut sen löytäessäni ja iphonet tuntien ne ei kauaa hangessa hengissä pysy... Kuivasin ja käärin sen nenäliinaan tienviereen ja laitoin huomioksi keppejä ja havuja.

Olisin ottanut sen mökkiin, jos se olisi pedillään maannut vielä palatessani, mutta se ei siinä enää ollut. Ja nyt en ikinä saa tietää pöllikö sen joku, jolle se ei kuulu vai löysikö omistaja sen. Toivottavasti omistaja :D

Kaukoidästä itärajalle

Niin on kaukomaat vaihtuneet vähän talvisempiin maisemiin. (Lähes) kaikki ystävät mun Aasialomani aikana riemuitsivat Tampereellakin vallitsevasta keväästä, sillä aikaa kun itse näytin hapannaamalta Suomen säätä kohtaan. Ajattelin käydä Aasiassa ja palata sitten viettämään kevättalvea Suomeen. Minä hypin riemusta, jos se kuuluisa takatalvi ilmestyy, sillä en ole yhtään valmis vielä kevääseen. Auringonpaiste on ihan mukavaa, mutta että sulat tiet ja mitähän kaikkea. Huhhuh.

Pelkäsin koko automatkan, että täällä ei ole yhtään lunta. Oulussakin lunta oli ihan minimaalisesti (tosin okei sehän on merenrantakaupunki) ja sai kyllä ihan viime metreille odotella niitä vähän talvisempia maisemia. Täällähän oli ilmeisesti päivällä lämpöisempää kuin Tampereella, mikä tuntuu tosi hassulta. Ensi viikoks luvattu ylipäätään koko Lappiin aurinkoista ja plussaa, mutta kun äsken käytiin rinteitä vähän katsastamassa, niin hyvältä ne näytti näistä lämpötiloista huolimatta. Nyt en malta odottaa huomista, tahtoo jo mäkeen! Laskettelu on jäänyt viimevuosina niin vähälle. Täällä Lapissa tulee kyllä ihmeellinen kuntofiilis, tekisi nytkin mieli juosta tota mökin viereistä ylämäkeä, niin outoa :D

Aurinkoista säätä on luvattu, joten toivottavasti otan myös paljon kuvia, laskettelukuvat on niin harvinaista herkkua. Nyt ryhdyn makkaranpaistoon ja sitten löhöämistä ja lukemista. Huomenna herätys kuudelta, aion nyt pitää tätä unirytmiä niin pitkään kun mahdollista.

Youth's like diamonds in the sun and diamonds are forever

Hyvää huomenta!

Minulla ei tullut eilen pakottavaa tarvetta tulla valittamaan ah-niin-kamalasta Pariisin kentästä, koska se oli kokenut huomattavan ihmeparannuksen! Siltikään en ehkä lentäisi lomalle lähdettäessä sen kautta "matkatavarat jäävät matkasta" -maineen takia. En tosin tietävätkö he siitä ongelmasta ja ovat kenties korjaamassa asiaa, who knows. Siirtyminen ykkösterminaalista 2D:hen oli siis odotettua helpompi, vaikka pari "turhaa" turvatarkastusta siinä pitikin läpikäydä. Rinkkakin oli löytänyt tiensä Finnairin koneeseen, vaikka ensimmäistä kertaa koko matkalla se näytti siltä, kun olisi kierinyt jossain hiekkalaatikossa :D Ei se siis mitenkään pahalle näyttänyt, mutta kun etukäteen luin niin paljon netistä kaikkea, että rinkkasi kuolee ruumassa ja tulee reikiä jne jos et laita sitä vähintään johonkin luodinkestävään pussukkaan (XD) ja ainoa mitä rinkkani koki lennettyään kuusi kertaa, oli pieni katupöly.

Onnea matkassa tai sitten lentokenttätyöntekijät ovat tajunneet matkustavien rinkkojen prosenttiluvun olevan kasvussa ja tulee halvemmaksi käsitellä niitä hyvin kuin huonosti...

Oli muuten melkoinen tunne astua lentokoneesta ulos siellä Helsinki-Vantaan perimmäisessä nurkassa, oikeasti, sen kauempana ei ollut koneita parkissa :D ja haistaa ilmaa. Sen raikkaus oli jotakin erittäin mehevää. Ei tullut sitä kuumaa tuulahdusta, joka saa ihon hikoamaan sekunneissa. Tosin tämän muuttuneen ilmaston seurauksena meikäläisen iho alkoi heti kuivua yhtä kuivaksi kuin näkkileipä.

Pientä JetLagia tässä ehkä läpikäydään, kymmeneltä nukkumaan ja kuudelta ylös, mikä on minusta huomattavan hyvin ensimmäiselle yölle! Voisin mieluusti herätä vaikka koko loppuelämäni kuudelta. Oikeasti voisin antaa vaikka loppuelämän purkat tai vuoden leipomiset siitä, että saisin loppuelämäksi kuudelta ylös kymmeneltä nukkumaan unirytmin..

Herättyäni kuudelta kuin peipponen. Okei pientä jumitusta vielä havaittavissa. Herättyäni kuudelta pirteänä kuin peipponen ei auttanut muu kuin tulla syömään. Kaurapuuroa ja hilloa, nam! Eilinen oli myös varsin täydellinen ruuan suhteen. Äiti ja isä toi kentälle mukanaan ruisleipiä ja kananmunaa, ah. Kotona syötiin salaattia (luksusta!) ja perunakinkkukiusausta. Illalla join vielä ison kupin kahvia, ei sillä ettenkö olisi reissussa sitä saanut ihan kiitettävästi, mutta lämpöisenä versiota sitä ei oikeastaan tullut juotua :D

Tää meikäläisen viikon tulla yrittänyt kipeys taitaa vihdoin olla valmis näyttäytymään kansalle. Se ei kaikista vitseistä huolimattakaan taida olla Malaria :D, vaan perus flunssa. Tänään nimittäin herättyäni se päänsärky ja outo vaihteleva kipeys-terveys -olo oli muuttunut siihen muotoon, että minun kurkkuni kaipasi jotain lämmintä. Eli eiköhän tästä selvitä muutamalla strepsilssillä, teellä, nenäliinoilla ja sohvalla löhöilyllä.

Ainiin, ja jotta sohvalla makoiluun ei olisi mitenkään liikaa aikaa ja jotta elämä ei olisi mitenkään liian matkustuspainotteista, huomenna mennään taas. Nimittäin Lappiin katsomaan, onko sielläkään enää lunta yhtään jäljellä. Eli siis meikäläisen omituiset matkustuspostaukset jatkuvat vielä hetkisen.

KLIA

Että nää rajoitetut netit on kyllä ärsyttäviä. Ei sillä, ettäkö olisin mikään nettiaddikti (XD), mutta kolme tuntia lentoasemalla on ihan liian vähän. Meikäläinen tuli tänne kuitenkin kärvistelemään viiden jälkeen, eli kuusi tuntia tapettavaksi kolmen tunnin netillä. Ja nyt vielä taistelin ikuisuuden, että sain läppärillä netin toimiin, kun ei meinannut kirjautua sisään sitten millään. Tai no siis, olisihan tuossa tuo kirja, jos aikaa haluaisi tappaa, muttah... :D

Kentällä on taas tuhannesti ranskalaisia. Ja mikä pahinta, kohta olen niiden ympäröimänä koneessa. Enkä tarkoita nyt perunoita, vaan ihmisiä. Ranskalaiset tunnistaa kyllä kilometrien päähän intialaisten tavoin. 

Oli taas miljoona ongelmaa tossa Check-innaamisessa. Yritin tehä sitä jo eilen koneella, sitten se sanoi, etten voi tulostaa lippulappusia alias boarding passeja tai saada niitä puhelimeen, koska tarvitsen jotain apua lentokentällä. Että mene kentällä jollekin tiskille kysymään. Joo. Sitten menin täällä kentällä Baggage drop -tiskille varausnumeron ja passin kanssa, seuraavaksi tyyppi kysyy, että mihin oon menossa. Vastaan puoliunessa, että no Pariisiin, koska sinne tässä ollaan Malesian airlinesilla lentämässä. 

Tyypillä on koneella ihan varmana kaikki tiedot musta mun sormenjäljistä alkaen (oon antanu ne täällä jo neljä kertaa), mutta silti se on lähettämässä mun reppua Pariisiin. Sitten hetken päästä oon silleen, että "Btw I'm going to Finland, Helsinki via Paris, not to Paris". Ahaaaa. Sitten tyyppi naputtaa konetta tupla-ajan ja menee kysymään joltain jotain. En tiedä, mikä ihme Helsinkiin matkustamisessa on, kun vuosi sitten Singaporestakin lähtiessä tyyppi määränpääni kuultuaan meni kyselemään joltain kaverilta jotain :D Sitten tää vastaanottovirkailija kysyy jotain, en saanu mitään selvää. Katon sitä kun mikäkin peura ajovaloissa, se kysyy uudestaan ja näytän peura ajovaloissa x2. Sit toteen vaan, et "I'm soooo tired sorry", koska sillä hetkellä olisin voinu nukahtaa pystyyn. Tyyppi vaan alkoi nauramaan ja toivotti hyvää matkaa.

Immigrationissa miekkonen toteaa mun olevan suomesta ja selittää jotain fiksua, mutta en taaskaan saa mitään selvää. Kolmannella kerralla hän vääntää rautalangasta, että hänkin on 19 vuotias. Taas peura ajovaloissa ilmeellä totean, että Nice! :D En tiedä voinko näyttää yhtään enemmän Zombilta.

Mun portti on muuten auki, mutta tossa on niin julmettu jono ihmispopulaatiota odottamassa turvatarkastukseen (mut muuten varmaan keihästetään elävältä, kun mun hampaat ei oo litran pussissa lillumassa, lisäks mulla on koko ajan paniikki päällä, että mitä saksia tällä kertaa yritän salakuljettaa :D), että taidan suosiolla olla viimeinen tosta portista astuja.

Voisin taas selittää puoli tuntia, miten kikseissä oon tästä(kin) lentomatkasta. Buukkasin itseni nimittäin upper deckille! Ne, joille konetyypillä ei ole mitään merkitystä, ei ymmärrä tästä hehkutuksesta mitään. Tämän jälkeen kun vielä pääsee Emiratesin a380:lla lentämään (esim. Lontoosta Dubaihin... heheh) niin mun a380 kiintiö on täynnä. Sen jälkeen sitten metsästetään uusia lentoja Singapore Airlinesilla, Etihadilla jne. Lentokonefriikki mikä lentokonefriikki.

Okei koneen buukkaus alkaa varmaan vartin päästä, joten enköhän mäkin nyt hipsi tohon jonoon. Palataan seuraavan kerran Suomen maaperältä! (Ellen nyt koe jotain suurta innostusta tulla haukkumaan Charles De Gaullea tänne huomenaamulla :D)

Let's F O C U S

Halusin tänään tehdä jotain jännää. Jotakin, mitä sitten jälkikäteen voisi muistella lämmöllä, että hei jee näin tein Malesiassa!! En kyllä vielä aamukahvillakaan tiennyt, mitä tämä päivän jännä olisi, mutta kun tajusin vieressäni olevan elokuvateatteri, päätös oli tehty.

Leffalippu täällä maksaa 14 ringgittiä, eli euroissa 3,5 euroa. Sanoisin, että nyt on kyllä hinta kohdallaan. Että jos ikinä olette täällä päin ja leffassa on menossa jotain mehevää, niin katsokaa se mielummin täällä kuin Suomessa :D

Ihan hirveen monipuolinen valikoima ei tossa lähielokuvateatterissa ollut, ja ainoa joka vaikutti hyvälle (ja jossa puhuttaisiin englantia) oli Focus. Mulla oli sellainen käsitys, että tämä on ollut Suomessa leffateattereissa jo ikuisuus sitten, kun tuntui niin tutulle, mutta pienen googlettelun jälkeen selvisi, että tämä tulee ensi-iltaan Suomessa tänä perjantaina! 

Minun mielestäni oli kyllä paras leffa hetkeen. Nauratti, pelotti, hämmästytti, ihastutti. Jos olette nähneet Now you see me:n ja tykkäsitte siitä, menkää ihmeessä katsomaan tämäkin. Focus on hieman samankaltainen, huijareita ja ns. silmänkääntötemppuja, tosin tämä on höystetty komedialla ja rakkaudella. Juonessa tapahtui paaaljon kaikkia odottamattomia juonenkäänteitä, loppumetreille asti mut onnistuttiin yllättään kerta toisensa jälkeen ja oli mun mielestä vähintään puolet parempi kuin Now you see me. Tykkäsin kamalasti myös soundtrackista, elokuvan miljööstä, kuvakulmista ja ennen kaikkea näyttelijöistä. Tykkäsin koko leffasta, se siitä :D Asia on loppuun käsitelty.

Mulla tuppaa olemaan vähän omituinen leffamaku, että jos menette tämän katsomaan, ettekä tykkää ja olette sitä mieltä, että Hanna puhui täyttä kakkaa, niin älkää ampuko :( Omalla vastuulla.

Ps. Will Smith <3

Pps. Hyvin tuhlattu 3,5€

Fading in, fading out, on the edge of paradise

Olempas nyt innostunut näistä videoista.

Havaintoja Kuala Lumpurista

 Verrattuna esimerkiksi Singaporen keskustaan, täällä Kuala Lumpurissa uuden ja vanhan kontrasti on paljon voimakkaampi. Singaporessa kontrastin vähäisyyden kyllä ymmärtää, sillä koko maa on itsenäistynyt vasta 1900-luvun puolivälin paikkeilla oltuaan siirtomaana ja valtioliitossa ja vaikka missä. Pienen googlettelun jälkeen sain selville, että Kuala Lumpur on kaupunkina on noin sata vuotta Singaporea vanhempi. Tuntuu vähäiseltä, vaikka no toisaalta, pitkä ihmiselämä.

Hotellini sijaitsee ihan keskustassa, tässä ympärillä on paljon muitakin hotelleja, joista suurimmasta osasta näkee, että eivät ole kauaa olleet pystyssä. Kaikki on niin uudenkiiltävää ja uutta rakennetaan koko ajan. En esimerkiksi meinaa saada katukuvasta selkeitä "tyypillisiä" kuvia, kun koko ajan saa kävellä jossain työmaaputkessa :D Kuitenkin parvekkeelta alas katsoessa, näiden 30 kerroksisten talojen välissä näkyy sellaisia parin kerroksen kopperoita, joissa katto vähän repsottaa ja pyykit roikkuu ikkunasta.

 Täällä on tosi kaaosmainen liikenne. Lähentelee kyllä Thaimaan (okei en ole ollut Bangkokissa mutta anyway) meininkejä mitä suurimmissa määrin. Ruuhkat on melkoiset ja esimerkiksi täällä itse keskustassa liikennevalot on tosi harvassa. Ja jos ne on, ne kaikki ei edes toimi, nimimerkillä ensimmäisenä iltana loman alussa seisoskelin yksissä punaisissa valoissa ikuisuuden, napin painamisesta huolimatta valo ei vain vaihtunut vihreäksi... Monet suojatiet on myös sellaisia, että sun vaan pitää yksinkertaisesti itse katsoa, koska viisikaistaisella tiellä ei tule autoja. Kivaa. Onneksi monista selviää yli, kun seuraa autoille tarkoitettuja valoja.

 Täällä ukkostaa. :D vähän oli nyt tyhmyystesti -päätelmä, mutta tuntuuhan se nyt vähän hassulta, että täällä sataa. Varustauduin sateeseen raahaamalla tänne Suomesta sateenvarjon, jota en ole kertaakaan vielä kantanut mukanani. Olen halunnut olla mielummin uitettu kissa, mikäs siinä Hanna... Haluan siis täsmentää, että tuntuu oudolta seistä sateessa, kun kaksi ja puoli viikkoa on tullut tuijotettua sinistä taivasta ja paahtavaa aurinkoa. Ei sitä jotenkin uskonut enää, että viimeiset päivät ovat näin sateisia.

Mutta ei siinä mitään vikaa, sade virkistää ihanasti.

 Voi hyvää päivää näitä ostoskeskuksia täälläkin... Jotenkin en olettanut, että täälläkin on tällaista XD En tiedä, missä maailman suurimmat ostoskeskukset sijaitsevat, mutta jos ne ovat paljoa näitä suurempia, niin miten kukaan jaksaa ikinä kävellä niissä. En myöskään ymmärrä, miten ihmiset jaksaa olla merkkiliikkeissä töissä, käykö niissä kukaan ostoksilla? Tai siis istuvatko myyjät oikeasti jotain 8 tuntia paikallaan tekemättä mitään. Itse harrastan täällä lähinnä näyteikkunakuolausta Guessin liikkeiden ulkopuolella ja ruokakaupoissa shoppailua. Siinä missä Thaimaassa vedin päivässä ananaksen ja vesimeloonin, täällä syön koko ajan.   Ruokakin ihan sopivan hintaista, parilla eurolla saa mehevän kanariisi-annoksen Food Republicista.

 Kävin tänään (taas) Victoria's secretissä ja siellä oli valehtelematta vähintään kymmenen myyjää. Eikä ne liikkeet ole edes isoja! Täällä on myös häiritsevä tapa, että myyjä tulee viereesi seisomaan, kun tutkit tuotteita ja odottaa malttamattomasti, että ostat jotain. Se tuntuu hämmentävältä, varsinkin kun olen niin surkea päättämään ikinä yhtään mitään :D

Uusia tuttavuuksia ja junaseikkailu

Tässä vähän yleistä höpöttelyä, mitä ei ehkä niin helposti voi sanoin selittää. Ensimmäiset 5 minuuttia kertoo eilisestä junamatkasta ja loppu sitten kaikista uusista tuttavuuksista. Aika pitkälti hömppää on, mutta tylsyyden iskiessä kannattaa katsoa ;)

Never been better

 Ulkona ukkostaa, ensimmäisen kerran koko reissulla. Istuin äsken puolituntia parvekkeella ja tuijottelin vain salamoita. Ne on niin kauniita. Täällä kyllä jyrinän äänenvoimakkuus on sen verran korkealla, että huhhuh :D Ihankun joku ampuisi korvan vieressä jollain tykillä.

 Varasin matkaa suunnitellessani ensimmäisenä tämän matkan viimeisen hotellin Kuala Lumpurissa. Olin kuolannut tätä jo joskus aikaisemminkin seikkaillessani momondossa vailla mitään tarkoitusta, ja nyt kun tuli tilaisuus päästä tähän hotelliin, miksi olisin jättänyt sen käyttämättä.

Kyseessä on siis Invito Hotel Suites -niminen hotelli, tai no pitäisikö sanoa huoneistohotelli tai yksiö. Tämä on valehtelematta paras hotelli, missä olen ikinä ollut. Voisin asua tällaisessa huoneessa Suomessakin. Täällä on kaikki, mitä yksiössäkin tarvitsisin ja tämä sisustus on juuri sellainen, kun mitä omaanomaan kotiinikin haluaisin. Kaikki eivät tälle tummalle puulle syty, mutta minä kyllä kuulun niihin, jotka syttyvät. Niin nättiä <3

 Huoneeni on seitsemännessätoista kerroksessa, kaikenkaikkiaan tässä on kerroksia 28. Näkymät parvekkeelta eivät ole kohti Petronas twin towersseja, mutta ei ole näissäkään maisemissa valittamista. Hotellista löytyy infinity uima-allas kymmennestä kerroksesta, samassa kerroksessa on myös itsepalvelupesula ja kuntosali. Ilmainen wifi on nykyään välttämättömyys, se on oikeasti tosi suuri kriteeri mun hotellivalinnoissa.

Saavuin tänne tosiaan jo aamulla kahdeksan aikaan. Resepsuuni sanoi, että saan huoneeni yhdeltä, mihin olin jo henkisesti varautunut. Ei-niin-pitkät yöunet kuitenkin vähän verottivat vireystasoani, joten suunnittelin etsiväni jostain penkin, johon käpertyä nukkumaan. Kesken aamupalan (kellon ollessa ehkä 8:30) resepsuuni pamahti paikalle ja antoi huonekortin ja toivotti hyvää päivää. JES! Tämä oli päivän pelastus, sillä en oikeasti olisi jaksanut tehdä yhtään mitään. Suihkun kautta nukkumaan aamu-unia.

Tekisi mieli ylihuomenna heittää kaikki vaatekappaleet pesuun, kun tuntuu että koko rinkka haisee hieltä kilometrien päähän. Tai oikeastaan voisin aloittaa huomisen katsomalla, onko mulla yksiäkään puhtaita vaatteita paluumatkalle, heh.

 Monille naistenpäivä tarkoittaa ehkä sellaista pientä hemmottelua. Mennä jonnekin syömään, saada ruusuja tai jotakin vastaavaa. Minäkin päätin tänään hemmotella itseäni naistenpäivän kunniaksi. Marssin erääseen supermarkettiin, ostin ainekset tonnikalapastaan ja tulin tänne yksiööni sitä valmistamaan, nyt kun ruuan valmistaminen itse on ensimmäistä kertaa 2,5 viikkoon mahdollista.

En olisi matkalle lähtiessä uskonut, että voi näin nopeasti tulla ikävä ruuanlaittoa. Enhän minä kotonakaan joka päivä mitään ruokaa laita, mutta aina sitä tulee jotain tehtyä. Kuorittua appelsiini, keitettyä puuroa, tehtyä smoothie. Kun 2,5 viikkoa on käytännössä tekemättä mitään ruokaa itse, kaikki pilkotaan ja tuodaan valmiina, tulee vieroitusoireita. Siispä tänään viettämäni hemmotteluhetki ruokaa laittaen oli oikein mehevä.

Hyvää naistenpäivää muillekin naisille! :)

 Vessakin kunnon luksusta. Tulee kyllä toi vessapaketti tarpeeseen, kun hammasharja lensi roskiin Singaporessa ja sheiverikin on jossain teillä tuntemattomilla. Kyllä se minulla oli mukana kun lähdin... :D

Mulla ei ole mitään kummallisia suunnitelmia näille viimeisille päiville. Älkää ampuko alas, jos sanon, etten aio jokaista nähtävyyttä täällä koluta, vaikka nähtävyyksiä täällä riittäisi. Haluan vain levätä ja nauttia tästä hotellista ja ympäristöstä. Että jos kuvat blogissa ja instagrammissa ovat lähinnä varpaistani uima-altaalla, älkää pitäkö minua laiskana. Tai pitäkää vain, sitähän minä sitten olen. Ehkä suunnitelmiin kuuluu hieman myös shoppailu (vaikka omaisuus meni jo Victoria's secrettiin, voi Hanna Hanna..) sikälimikäli kuin lentokoneen painoraja enää antaa myöten, hahaha :D

Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että täällä Kuala Lumpurissa kaikki nähtävyydet ovat vähän sikinsokin siellä täällä. Ei ole niin selkeää metroverkkoa kuin Singaporessa, vaikka sellainen kyllä siis on. Täytyy mennä netistä varmaankin tutkimaan vähän tarkemmin, mitä kaikkea tässä lähistöllä, ostoskeskusten lisäksi, olisi.