It all takes time, a whole lot of patience, If it's a crime, how come I feel no pain

Ai miten niin blogini oudoimmat asukuvat hetkeen?

Juttuhan on siis, että ostin myös toisen takin tälle syksylle. Tällä kertaa mustan softsellin koossa 42. Mä olisin mahtunut siihen neljäänkymmeneenkin, mutta väljempi on parempi, sinne mahtuu alle enemmän, eli sitä voi pitää pidempään syksyllä päällä. Mä en myöskään omistanut entuudestaan pitkää toppatakkiani lukuunottamatta mitään mustaa ulkotakkia, joten sekin on nyt hoidettu. Tykkään väreistä yhä edelleen, enkä ole vaipumassa mihkää goottilaisuuden synkkiin syövereihin, mutta ajoittain sitä on kyllä kaivannut sellaista neutraalia takkia päällepantavaksi.

Kattelen nyt näitä kuvia ja oon sitä mieltä, etten luovu näistä hiuksista ikinä. Meillä äiti kiroo nykyään joka ikinen ilta omia hiuksiaan. Tää on huvittavaa lähinnä siks, että hän haluais hiusmallin, joka oli pöyhee ja koholla ja mitähän kaikkee nyt vielä. Se ihailee mun hiuksia ja valittaa, kun hänellä on piikkisuorat hiukset nyt, että kun leikkaamalla sekin asia kuulemma hoituu. Siinä kohtaa meikäläinen vaan tuijottaa äitiä pitkän tovin ja on silleen, että minähän en toki ole perinyt näitä piikkisuoria hiuksia sinulta. Ei ne hiukset näytä miltään, ellei niitä laita. Kyllä minäkin tänään taas herätessäni kattelin, että ei hyvää päivää, kun voi ihmisellä olla lättänät päänahkaan liimautuvat hiukset.

Puhuttiin eilen whatsappissa bilemusiikista, kun ajauduin häiritsevästi jälleen kuuntelemaan Antti Tuiskua Spotifystä. Sanoin, etten ymmärrä alkuunkaan näitä 2010-luvun bilebiisejä. Ehkä tää Sata Salamaa -by Antti Tuisku toimii kohdallani, tai BlaaBlaa, mutta aika harvat biisit kuitenkin. Ne ei ole tanssittavia. Heitin siinä sitten, että kaikki 80-luvun musiikki on oikeaa tanssimusiikkia ja se on musiikkia, joka sytyttää mut. En oikeasti ole mikään vannoutunut 80-lukufani, mutta onhan siellä nyt hyviä biisejä. Etsin Spotifystä summamutikassa jonkun 80's Hits soittolistan, katsoakseni olenko nyt täysin puhunut kakkaa whatsappissa, että mitkä kaikki biisit on oikeasti tehty 80-luvulla sen Girls just wanna have funin ja I'm so excitedin (joka on muuten baarien paras tanssibiisi oikeesti) lisäksi.

Nyt oon koko päivän popittanut Spotifyn HITS OF THE 80'S listaa ja oon tajunnu, että tykkään jokaisesta kappaleesta. En oo ennen edes tiennyt kaikkien nimien, oon tunnistanut ne televisiosta, radiosta tai muista medioista vaan tyylillä "hei tää on tää!!"

Nyt lähden pienelle happihyppelylle ulkoiluttaan mun heijastinliiviä. Menkää tekin.

Otsikko on Europen Carriesta

Tuliksää?

 Me oltiin Veeran mökillä viettämässä synttäreitä. Mulla on viimeaikoina ollut mökkireissujen jälkeen sellainen mitäänsanomaton fiilis, tyhjä pää. Enkä tarkoita nyt, että olisin menettänyt muistini juotuani liikaa, vaan oon vaan ollu jotenkin huonolla mielellä liikenteessä. Tuntunut, että oon ollut joku ilonpilaaja, mököttänyt nurkassa ja jotain muuta vastaavaa.

Tänäänkin kotiin päästyäni mulla oli sellanen fiilis, että oliko tää taas yksi sellainen tyhmä mökötys-mökkireissu. Mutta no ei todellakaan! Pakko varmaan kirjoittaa itselle ylös näitä johonkin, että kun meinaan taas vaipua siihen epätoivon hetkeen, että mitään ei taaskaan tehty, voin vain virkistää muistiani ja tajuta, että oli yksi hauskimmista retkistä hetkeen.

Jauhettiin kakkaa pöydän ääressä, syötiin viinereitä, avattiin Veeran lahjoja piirissä, naurettiin erilaisille kakoille, pelattiin juomapeliä, otettiin selfieitä, grillattiin, syötiin, naurettiin ihan hirveesti, pelattiin uudestaan juomapeliä, saunottiin, uitiin, juotiin vettä, nukuttiin ja taas naurettiin.

Näin viimeyönä ehkä kauneimman tähtitaivaan, mitä mä olen eläessäni ikinä nähnyt. Ei haitannut mennä hakemaan Helille vettä kaivosta keskellä yötä, kun pääsi ihailemaan taivasta. Se oli niin kirkas, niin täynnä tähtiä ja yksinkertaisesti vaan niin lumoava. Pilkkopimeää ja sitten taivas. Arvostan katuvalottomia metsiä.

Reissun biisi oli ylivoimaisesti Antti Tuisku ft. Murmeli - Sata salamaa. En jumankekka jaksa enää edes laskea, montako kertaa kyseinen biisi soi, tai kuinka monta kertaa sille ylipäätään naurettiin. Autossa popitettiin Tiktakkia ja kuunneltiin unimusiikiks Iisaa. Leikattiin leikkasin Oskun hiukset ja nyt mä oon peitonalla valmiina nukkumaan.

Hanna kuittaa. Oli hyvä viikonloppu. Ja vapaapäivät. Huomenna sitten tappopäivä 13-21.

I long to see the sunlight in your hair, and tell you time and time again, how much I care

Aloin miettiä taas, miksi on ihan okei laittaa bikinikuvia rantalomalta, mutta rintsikkakuvat on sitten jo jotain aivan kamalaa ja hirvittävää paljastelua.

Ja ainiin! Sinä Laura kuka kommentoit sitä mun ragepostausta, niin ilmoita itsestäsi jossain! :D Vaikka facebookissa, koska mä kyllä oon melko varma kenestä Laurasta on kyse, mutta jos oonkin väärässä :O 

Mua vähän harmittaa, että mulla on nyt tulevina viikkoina tosi paljon iltavuoroja. Ja sitten kun oon vapaalla, oon ihan tosi laiska tekeen mitään iltasin. Töissä saa ihailla ikkunan takaa toinen toistaan hienompia auringonlaskuja, joita mäkin haluaisin päästä ikuistamaan. Ehkä jos loppuviikosta ei oo pilvisiä iltoja, voisin mennä johonkin aukeelle vähän valokuvaamaan luontoakin.

Mulla menee toi hallitustouhu ja pakolaisasiat niin paljon yli ymmärryksen, että kuljen jotenkin joka päivä sellasessa kuplassa. En jaksa enää edes miettiä mitään mielipidettä asiaan. Tuntuu, kun ne ei mitenkään koskis mua, vaikka itekkin sunnuntaityötä painan ja sinänsä kuulun niihin duunareihin, joita kaikki leikkaukset koskee. Yhtä asiaa mä en vaan kyllä tajua, sitä jumalatonta sunnuntaityöragea. Tai siis mä ymmärtäisin kaiken sen vihan, jos hallitus ottais sen lisän kokonaan pois. Mutta sen sijaan, että saan reilut 20e tunnilta sunnuntaina, saan sen 17,5e. Ei se nyt mun mielestä ole vielä kovin hirveää. Mutta mikäpä minä olen taas mitään sanomaan.

En oo syöny pitkään aikaan perunamuusia. Pakko tehdä varmaan piakkoin, himo käy yltymättömäksi, vaikka loppuviikolla sitten. Muusia ja lihapullia. Joo. Nam.

Pistin eilen kunnon snäppiraget miehistä. Että mikä hitto heitä kaikkia vaivaa. Tai suurinta osaa. En oo ehkä enää niin rageissani, mutta kyllä ihmettelen silti. Ennen porasin, että piruvie kun ei oo miehiä, edes kavereina. Ja sitten niitä yhtäkkiä on ja mulla on ongelmia kaikkien kanssa :D Nyt toivon, kun ei olisi missään ketään. Heheh.

Hyvää yötä.

Ei, et saa, et jättää näin mua saa, nyt pyydän, kun kosketan otsaasi kalpenevaa

Voihan maanantai!

Lähdin iltapäivällä ideaparkkiin, mikä ei ollut taas millään tasolla fiksu idea. Okei, mä sain ostettua uudet työfarkut, koska nämä nykyiset pirulaiset päättivät reikiintyä haaroista. Samaan syssyyn ostin myös uudet juoksuhousut, tai no ylipäätään urheiluhousut, jossa sai kaupanpäällisinä juoksupaidan. 

Ton kuvassa olevan takin funktio on yksinkertaisesti se, etten ostanut sitä keväällä kun se oli alessa. Ja se on täydellinen. Oikeesti, kaikin puolin. Se on Icepeakin, se on limenvihreä, se on pitkä, se on sopiva ja siinä on iso huppu ja se pitää vettä. Nyt löysin sen Luhta outletista seittemälläkympillä, mutta jätin sen verta itkien sinne kauppaan. Täytyy varmaan huomenna mennä kotiuttamaan se sieltä vaikka väkisin. Se 70 euroa tuntuu vaan niin typerän kalliilta, että olen sen sen takia kauppaan jo kahdesti jättänyt :( Vaikka tänään sain vähän niinkuin toisen tilaisuuden. Mun on varmaan pakko mennä huomenna hakeen toi kotiin, tai en ehkä kestä.

Kokeilin myös yhtä ihan täydellistä mekkoa, jossa oli niin ikään kaikki aivan täydellistä. Miksei nyt voi olla tulossa juhlia, miksi pitää säästää, miksi pitää myydä kivoja vaatteita liian kalliilla. 

Tein illalla tortilloja kaiken tämän ärsytyksen laannuttamiseksi ja toimivat kyllä oikein passelisti siinä tarkoituksessaan. Huomenna on taas aika partion ja kaiken yleishyödyllisen. Mun olis korkea aika oppia keksimään jo jotain leikkejä niille lapsille. Koitin miettiä, ja ainoo joka mulle tuli mieleen, on Peili, ja siinäkin tarvii tietää toistensa nimet...

Käytiin tänään Kaisan kanssa mainostamassa meidän partioo Nekalassa, Koikkarissa ja Steinerillä. Oli melko kuumottavaa mennä häiritsemään niitä opettajia kesken tuntien, mutta selvittiin. En tiedä tuottaako tämä toimintamme mitään tulosta, mutta aina voi toivoa! Enkä mä siis varsinaisesti halua mitään satapäistä laumaa sinne, mutta muutama uus ois ihan kiva juttu.

Pitäis löytää jotain uutta juoksumusiikkia. Soitan niitä samoja biisejä kerrasta toiseen, on vaikeaa irrottautua niistä, kun on kerrankin löytänyt biisit joissa on hyvä tahti. Mä en todellakaan halua tästä blogista edelleenkään sitä liikunta- ja kuntoblogia, mutta mun täytyy ehkä alkaa laittaa jotenkin sivusilmällä ylös näitä tuloksia. Sanotaan, että aloitin pohjalta, koska se on totuus. Eilen juoksin vähän päälle 17 minuuttia, mikä on kyllä oma henkilökohtainen superennätykseni, sillä en ikinä esimerkiksi juossut kuupperiakaan kokonaan. Snapissa sanoin jaksavani 2 minuuttia. Että ilmoittelen sitten seuraavan kerran, kun 45 minuuttia menee leikiten ja oon taipunut spagaatiin. Saatoin luvata meidän partiolaisille, että venyn siihen jouluun mennessä, hups.

Nyt on syyskuu ja minusta näkee sen

Todella kummajaisia ja toisiinsa sopimattomia ovat tämän postauksen kuvat, mutta ei sille nyt vaan voi mitään. Kirjoittaminen tökkii, koska käytän nykyään konetta niin paljon sarjojen ja ylipäätään youtubevideoiden katseluun, että tämä blogin kirjoittaminen on jotenkin toissijaista. Kirjoittamista ja sarjojen tuijottelua kun ei niin helposti voi yhdistää. 

Oon tässä muutamana päivänä juossut jotain naurettavia matkoja. Meiltä Viinikanpuistoon ja tunnin päästä lahnakävelyn jälkeen sitten takaisin. Jo se matka, joka on muuten tasan 500 metriä, on tuntunut kamalan pitkältä. Vaivalloista. Kuntoni on pohjalukemissa. Juoksu on hirveää. Tänään käväisin Evalla ja sitten yhtäkkiä olinkin kotona ja tajusin juosseeni Järvensivulta kotiin. Okei se matka on vähän alle 2 kilometriä, mutta silti. Voisinkohan jossain kohtaa oikeasti tykätä juosta? Ainakin tällä kertaa olin varustautunut asianmukaisesti, kolmella heijastimella! En malta odottaa, että viitsin laittaa heijastinliivin päälleni. Ei siihen kyllä kauaa mene, sen verran tuolla kyllä pelottaa liikkua jo autojen seassa pimeässä. 

 Tein tänään omenapiirakkaa, jota jo Instagrammin puolella mainostinkin. Oli kyllä oikeasti parasta piirakkaa varmaan ikinä. Äiti ja isä ei vissiin oikeen lämmenneet, mutta oma on ongelmansa. Vihaan kaikkia vaikeatekoisia piirakkapohjia, enkä tähän äkkiä ilmestyneeseen piirakkahimooni löytänyt mistään tarpeeksi helppoa, joten tein sen sitten päästäni. Ja hyvää oli. En ymmärrä, miksi pitäisi vatkata voi ja sokeri tai munat ja sokeri tai jotain muuta yhtä tyhmää, kun aineet voi heittää kippoon ja sekoittaa kerran.

Urakoin tänään huoneen siistiin kuntoon. Kerrankin. Väitän aina, etten oo mitenkään järjestelmällinen ihminen, mutta siinä vaiheessa kun liimailen jokaiselle vaatekomeron hyllylle lappuja, mitä millekin hyllylle saa laittaa, voisin katsoa peiliin. Ei mulle se sekasorrossa eläminen tuota ongelmaa, mutta sitten jotkut vaatekaapin hyllyt ja kalenterin viivat kyllä. Että miten sen nyt tulkitsee?

Olen jotenkin ihan lokakuussa. Hui. Ei oo mitään syysmasennusta tai vastaavaa, mutta tuntuu jo jotenkin niin syksyltä, että ei hyvä tosikaan. Puissakin vielä lehdet ja aurinkoisia päiviä ollut lopulta enemmän kuin sateisia. Mutta silti. Mulla oli heinäkuussa ihan kauhee syysmasennus, tai masennus tulevasta pimeydestä jne, mutta nyt musta on vaan kivaa, että tulee pimeetä. Olin eilen aamuvuorossa töissä, tuntuu oikeesti ihan hiton oudolta, että oon ollu eilen töissä, tuntuu paljon pidemmältä ajalta :D. Lähdin töihin ennen seiskaa, vaikka mun vuoro alkoi vasta kaheksalta. Autossa ajellessa sitten ajattelin, että oikeastaan vaan kiva, että lähdin niin aikasin, nauttii nyt vielä siitä aamuvaloisuudesta vaikka autosta käsin, kun sitä vielä on. Sitä ei nimittäin ole kauaa.

Mutta palataan taas, viikonlopun vietän töissä, luultavasti pelikoneita tyhjentäen, mutta alkuviikosta on taas vapaata. Jos vaikka saisin Helistä hovikuvaajan tai vastaavaa. Hyvää viikonloppua! :)