Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2012-11-16

When your first kiss makes your head spin 'round

Päivä 13 - Eka suudelmani

Teidän kaikkien ei-sukulaisten harmiksenne vaikka kuinka haluaisin asiasta vuodattaa, tätä blogia lukee liian liian moni liian liian lähisukulainen. Hyvänä esimerkkinä äiti. Ei se minusta ole niin salaisuus, paitsi äidiltä ja noh, mamilta ja ties kuinka moni muu tuttu täällä käy josta mulla ei ole hajuakaan...
Mutta noh, kai siitä nyt jotain voi paljastaa niille, jotka siitä eivät ole tietoisia (siis ketkä eivät ole:D) Siis jotain tosi oleellista, kuten että mulla oli shortsit ja violetti toppi. Tosi syvällistä kerrontaa, eikö? Se tapahtui kesällä, en tosin kerro että minä kesänä, kunhan vaan kesällä heheh… Melko aikaisin ottaen huomioon että oli kesäloma, jolloin yleensä nukkuu ihan liian pitkään. Oikeastaan kaikki lähti siitä kun pelkäsin mörköä (XD) Kirjoitin tämän blogitekstin ehkä viikko sitten, joten EN ole plagioinut heliltä seuraavaa virkettä, oinaille asiat vain tapahtuu samalla lailla :D Koko tilanne tuli jostain ihan puskista niinkun ihan oikeasti :D, ei se kuulunut suunnitelmaan, ainakaan mun suunnitelmaan. Tosin, mikä oli suunnitelma? Ja oliko tuo sitten jollain tapaa huono? Ei. Sitten söhelsin jotain paskaa, että nyt pitää mennä (tätä kohtaa en tajua vieläkään, mitä hittoa oikeen ajattelin, koska ei mun todellakaan pitäny kiirehtiä mihinkään, koska kesäloma, tyhmäminä... :D) Mun netti ei toiminut yllätysyllätys, olin outsiideri kaikesta, siis ihmisistä ja yleensä, ja se asia sitten jäi vähän niinkun siihen sitten. Hieno juttu oli ja joo’o. Mutta sitä on aina kiva muistella, ja kai se on totta, että ei sitä unohda koskaan? Tai ainakaan ennen kun saan seuraavan (niin noh :D:D), tosin mihin se sittenkään unohtuisi.

Ja jos postauksen kuvitus vaikuttaa omituiselta, voin vakuuttaa, että Neiti Pallero liittyy asiaan oleellisesti eikä ole ”vain jotain” kuvitusta.

1 kommentti: