Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2012-11-02

They're my parents, not yours

3 - Minun vanhempani
Nojuu.Tästä tulee nyt mieleen ihan päiväkoti, kun siellähän aina kuvailtiin vanhempia esim. johkin kortteihin :D Ei hitsit ne päiväkotit jutut on aina ihan vajaita, kuinka päiväkodin tädeillä on voinu pitää pokka kun ne on niitä meidän kanssa tehny ::D
Mun tekis mieli sanoo että vanhemmat on ihan perus, mutta mikä on se perus? Mulle ne on niin perus, koska hei, kai nyt kun koko elämäni oon niiden kanssa elänyt.

Äiti on aivan liian utelias ja lupautuu aina kaikkeen ja tunkee nenänsä aina kaikkeen, koska hän haluaa (nimimerkillä kaikki opettajat varmaan tietää kuka mun äiti on). Mutta toisaalta se on ihan kivaa koska sitten voi rageta koulusta ja äiti tietää pääosin mistä puhun. Siitä raivoomisesta on siis niinkun jotain järkeekin. Äiti on myös tosi kiinnostunu kirkoista, aina kun ollaan jossain muualla kun Tampereella, niin aina pitää ihailla kirkkoja. Me iskän kanssa ollaan sitten vähän silleen "Aaa joo hienoa" ja sitten kun äiti on tarpeeks kaukana meistä ihailemassa jotain taideteosta oon silleen "poikkesko toi jotenkin edellisestä?" :D
Isä puolestaan pitää päässään varmaan jonkinmoista lintulaudalla vierailevien lintujen rekisteriä. Ja isä on semmonen että jos jotain alottaa niin se tehään sitten heti loppuun kauheella kiirellä. Ja jos joku ei tapahtu heti niin )¤=#(/%&&#. Oon tainnu periä tuon asenteen isältä, vaikkakin lievemmässä muodossa :D Niin ja meillä isä on ainakin se "pahin" siivooja, joka siivoaa parhaiten ja eniten. On kyllä äitikin, mutta isälle se on suurempi ongelma. Maailmassa on vääryys kun mä, siivoamisen kammoaja, on tällästen hypersiivoojien jälkeläinen.

Oikeesti sekä äiti että isä on hauskoja. Meillä on niin kummallinen huumorintaju täällä kotona että huhhuh. Kun en sitä aina itekkään ymmärrä niin miten muiden pitäis? Ja mitä vanhemmaksi me kaikki tullaan, (siis minä fiksummaks (öö) ja muut, noh… vanhemmaks :D) sitä enemmän saa tietty nauraa.
Mun vanhemmat on aika ei-nuoria (olipa fiksusti sanottu), isä on ex-merimies ja äidin ammattia en oo koskaan tienny, enkä tuu varmaan tarkkaa kuvaa koskaan tietämään. Mutta ei se haittaa.
Sitten mulla on isän kanssa aina semmonen terveyspiiri, että me syödään tosi terveellisesti (kuten tänää lohta ja kasviksia eikä muuta), okei meillä on myös pitsa- ja kebabpäiviä. Äitin kanssa ollaan semmosia pullahiiriä että jooo’o. Ja sitten kuuluen perheen huumoriin isä aina kuittailee aiheesta. Vanhempien kanssa lentokoneessa matkustaminen on pahinta mitä mä tiedän, mutta noh, sen kestää aina korvatulpilla ja nukkumisella. Se on vaan… ääh. ette tiedäkkään kuinka kammoan sitä heh.
Meniköhän taas vähän ohi aiheen? Ei niistä oikein voi enempää kertoo ilman nimiä ja ikiä jnejne. Mut tiivistettynä ne on ihkuja, hassuja, vajaita ja noh, ainakin molemmat on opettanu mulle elämistä mikä on hyvä asia. Tai no en tiedä onko plussaa et se että tietää missä kaikissa maailman kolkissa isä on käyny, saa mut haluaan meneen johkin maailmanympäriseikkailulle aina vaan enemmän ja enemmän xD
Postauksen kuvituksena toimii toissakesäiset Kreetan kuvat, koska tämänvuotisia en tähän hätään mistään löytänyt. Kaikissa muissa ilmeeltään siedettävissä kuvissa (joita on oikeasti tosi vähän, nuo ei koskaan kato samaan kameraan :D) äitin hiukset oli liian lyhyet. Oikeastaan olen iloinen että äiti on vihdoinkin omaksunut tuon mummotyylin tilalle semmoset muodikkaan lyhyet hiukset, jag tycker!:) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti