Niin katoavaa on voima ihmisen ♥

Olen melko paska puhumaan mitenkään hienosti, vertauskuvallisesti saatikka syvällisesti yhtään mistään. Siksi sanonkin tällälailla ihan suoraan, että Pappa (kyllä, se kuuluu kirjoittaa isolla) kuoli tänään. Olen siitä oikeastaan iloinen, sillä kuoleminen oli minusta paljon parempi vaihtoehto, kuin se sairaalassa kärvistely, mitä Pappa melkein kaksi viikkoa sairaalassa joutui kärsimään. Sinänsä siis kärsimään, että Pappa ei pahemmin ole minun elinaikanani elämäänsä sairaalassa viettänyt, en oikeastaan edes muista muuta, kuin nyt viimeisen vuoden aikana olleet kerrat. 

Oli melko selvää, että Pappa tulee lähipäivinä kuolemaan, koska ei se sydän voi määräänsä enempää jaksaa. Siitä syystä kuvasin jo aijemmin videon, joka on mukavan surullinen ja iloinen samaan aikaan, eikä tuo kohta, joka otsikossakin mainitaan, voisi paremmin kuvastaa tätä tilannetta. Ja minkäs sitä elämälle voi, ei mitään. Jos minun sydämeni kestäisi yli 93 vuotta ja olisin samalla jo reilusti sukuni vanhin, ajaisin autoa ja olisin kokenut sotaa ja vaikka mitä, sitä voisi sanoa huimaksi saavutukseksi. Eli eiköhän Pappa omat saavutuksensa tällä planeetalla ihan hyvin hoitanut.
Silloin kun minä synnyin, Pappaa pidettiin "vanhana", hyvä on 75 vuotias ei ole enää kovin nuori. Ehkäpä sitä silloin ajateltiin, että ei voi enää olla varma kauanko sitä enää elää. Melko turha huoli oli silloin se, koska yli 17 vuotta, joiden aikana toisen lapsenlapsen (eli minun :D) ja kolmen lapsenlapsenlapsen syntymän ehti Pappa kuitenkin nähdä, eli aivan huimasti. 

En edes muista kuinka paljon Pappa on meitä naurattanut jutuillansa, ja mitkä ovat ne parhaat olleet, mutta ikuisesti muistan, kuinka aina sanoin, että vaikka Pappa on Mamia niin paljon vanhempi, se ymmärsi asiat aina yleensä Mamia nopeammin ja paremmin, eikä se sairaalassakaan ikinä älyänsä menettänyt, kun koko ajan mun nimeä hoki, ja sitä että olenko siellä sitä katsomassa. Pappa oli aina perillä kaikkien asioista, ja sekoitti varmaan vähiten Meerin, Siirin ja Katrin nimet, siis paljon vähemmän kun esimerkiksi äiti (ainakin nyt tuntuu siltä :D) Vielä tasan kaksi viikkoa sitten me naurettiin autokoululle ja sille kuinka se on nykyään ihan tyhmä ja Pappa esitteli kuinka se saa tossut hienosti jalkaan ilman apua :D
Pienenä oli aivan parasta kun Pappa tuli kylään, koska se toi aina meille lapsille niitä Lidlin hampurilaiskarkkeja, jos tiedätte mistä puhun :D Se oli ikäänkun vain Papan oikeus tuoda niitä, koska ei me koskaan ostettu niitä kotiin Lidlistä, se oli aina vaan Pappa joka niitä toi :D Joskus ne oli kivikovia kun ei oltu nähty pitkään aikaan, mutta sittenkun ne oli ihan uusia ne oli taivaallisia. Aina me mietittiin Meerin ja Siirin kanssa, että syödäänkö ensin salaatti vai pihvi -osuus, voi sitä aikaa :D

En edes muista mitä kaikkea voisin nyt sanoa :D, ehkä ne tulee mieleen sitten myöhemmin. Tiputtelen niitä sitten muihin postauksiin. Tai no, kun eurot tuli, Pappa keräs erimaiden euroja ja sen kanssa pysty käymään aina vaihtokauppaa, jos oli löytäny jonkun uuden maan rahan, tai se oli muuten vaan hieno. Se siis osti aina niitä rahoja sinne kokoelmaansa, ja nyt se kokoelma on mulla, pidän siitä hyvää huolta.
Tosi outoo, etten löydä musta ja papasta yhtäkään kuvaa ton yhen lisäks, missä oltais kaksin, näissä kaikissa kuvassa on myös äiti O_O, eikö meistä oikeesti otettu kuvia kaksin niinku ollenkaan :o
 Pappa oli mun idoli myös siks, että se söi voita ja punaista maitoo ja läskiä. Kaikkea _kunnon_ ruokaa, kaikkea aivan parasta ruokaa siis.

Kyllähän se tietty surettaa, mutta toisaalta, kuten Iiriskin sanoi, on ehkä tuommoinen kuolema luonnollisin asia maailmassa :) Eikä tälläsille yhteiskuville vain voi olla nauramatta :D, se niistäkin normaaleista kuvista ahahaha :D Enkä muuten ehtiny edes palauttaa Tuntematonta sotilasta.
Pappa olit paras♥ 10.08.1919 - 28.11.2012