Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2012-11-27

Minkäs teet, kun ongelma olet vain sinä itse

Piti kuvata hieno video. Tai no hetkinen. Nyt kun tarkemmin mietin niin mä kuvasin :D, mutta se kertoo lauantaista. Nyt on aivan liian myöhäistä postata sitä. Joten kärsikäämme.

Huomenna loppuu koeviikko, enkä oo yhtään varma enää, onko siinä mitään positiivista. Haluan Ikeaan ostamaan kynttilöitä. Ja haluan siivota huoneen. Haluan kattoo teeveetä. En ehkä ehdi tehdä mitään, mitään En tiedä onko ensjaksossa mitään positiivista, mutta sitähän ei tiedä ennenkuin se alkaa. Toivottavasti nyt edes jotain, että en olisi ihan poruilla koko joulua. Ja no niin, tanssit on aina positiivista, vaikka ne olisikin vaikeita.

Tämä nykyinen bloggaus ja muutenkin tietokoneen ympärillä pyörivä maailma ei tee hyvää mun äidinkielleni. Kyllä mä vielä osaan muuttaa esseissä puhekielen kirjakieleksi, vaikka täällä ne meneekin ihan sekaisin. Huolestuttavampaa on, etten erota enää virheitäni, enkä tiedä mikä on sopiva lyhenne. Mikään lyhenne ei liene sopiva, mutta kun saimme takaisin meidän arvostelumme olin näköjään kirjoittanut sinne "mtn". Hei haloo :D Kuinka tollasta ei voi ajatella, kuinka mun aivot ei huomauta mua enään jos kirjotan jotain tollasta. Täytynee alkaa keskittyä enemmän siihen mitä kirjoittaa.

Tai pitäisi ehkä rajoittaa kännykänkäyttöä. Tai alkaa kirjoittaa blogiinkin vain kirjakieltä. Se voisi olla hauskaa.

Pelottavaa vähän huominen, koska musta tuntuu, että en saa mistään mun filosofian koetta. Tuovi kun oli vahingossa luullut, että sen piti olla tänään. Mikä oli hyvin outoa, koska se vielä sanoi, että ei ole silloin koulussa. Ja tänään se olis, huomenna ei. Joten huhhuh. Olenko minä siis nyt se, joka saa kärsiä? Viaton ihminen, joka nimenomaan sanoi että viimeisenä päivänä koeviikolla voin tehdä sen kokeen. Joten justjust.

Meen sinne sitten yhdeltä pälyilemään että saisinko jostakin kokeen. Tuntuu kyllä vähän että siitä on tulossa kauhea säätö, mutta minkäs teet.

Palaillaan taas, kun on jotakin henkevämpää sanottavaa. Tästä tuli nyt vähän sisällötön. Mutta eikai se haittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti