Väärinymmärretty

 Tänään _vähän_ penkinalle mennyt matikankoe ja siitä aiheutunut vammaolo (sain ehkä läpipääsyn rajan ylitettyä kolmella pisteellä + jollain säälipisteillä muista tehtävistä :D) kuitenkin korvautui kivalla ololla illalla kaupungissa ja erityisesti mantsan valtiotyön numerolla.

Tiedän. Mä olen väärinymmärretty Kaisa II, mutta kuten aina, kirkonkiroukseen julistettu puolustaa itseään viimeiseen saakka.

En tiedä sanoinko tätä ikinä teille kavereille, mutta äitille ainakin, että ite antaisin itelleni tosta valtiotyöstä kympin. Ja Samiltakin kurssin alussa kysyin, että miten tosta saa hyvän numeron, ja Sami sanoi, että jos on kaikkiin kohtiin vastattu hyvin, niin vähintään kiitettävä. Ymmärtäkää nyt, että mä olin antamassa itselleni koko ajan kymppiä!!!! (Ihan pelkästään siitä syystä, että ton takia mun muut kokeet mene huonosti ja mulla ei ollu syyslomaa) Mutta sitten se, miks mä aloin epäillä koko numeroo, oli se, että Hiisari tuli vetään meidän kurssin loppuun. Hyvä siinä ensimmäisenä esityksen vetäneenä ja työn silloin heti palauttaneena oli kuunnella Hiisarin ns. "apuja" sen työn tekemiseen. Uutta tietoo tuli aina jonkun esityksen päätteeks, että kuinka mikäkin kannattaa tehä. No ÖÖ LOL, mä olin jo PALAUTTANUT sen työn, hyvä siinä mitään korjata. Toiseksi Hiisari oli kuulemma vetänyt sitä kurssia jo silloin, kun Sami oli eskarissa (ei paineita...), lisäks sillä oli ihan erilaiset ohjeet, meitä ohjeistettiin koko ajan ristiin, kolme opettajaa kurssilla, ei ihme jos tulee eri informaatioo, unohdin siitä työstä kokonaan yhden kohdan, mun sisällysluettelo ei ollu aakkosjärjestyksessä, en tienny oonko perustellu tarpeeks, se lähteiden käyttö oli ihan uutta... Lisäks saatiin ne essee lisätehtävät, joista ei ollu mitään tietoa, että kuinka niistä repii melkein kaks sivua kummastakin. Mä väänsin niitä ihan poruilla viime keskiviikkoiltana kahvin kanssa, meni yli puolen yön. Mulla oli miljoona eri lähdettä, en tienny suomensinko enkkua oikein ja lopulta huomasin vielä, et pääkaupungin asukasluku oli väärä ja muuta mukavaa.

Ja kun mä hain tota työtä, niin Hiisari vielä oikein sano, että sain kympin kun "se oli jutellut Samin kanssa puhelimessa" (joo älkääkä alottako sitä läppää mitä tykkäätte harrastaa (joka on jo levinny äitillekki...)), joten uskokaa jo EI OLLU ITSESTÄÄNSELVYYS TOI NUMERO!!!!!!!!!!! Vaikka kuinka muuten olisinkin muuttumassa Kaisaks (tai Elinaks) NIIN JUMMI TÄSSÄ TYÖSSÄ SE EI OLLU SEMMOSTA HOMOILUA mitä nykyään harrastetaan. Mä oikeesti pelkäsin etten saa kymppiä. Mä lähes itkin koulussa sen takia (ookoo menkat mut kuitenki), että mua vitutti tää koko työ, koska epätoivo oli niin suurta, kun ajatteli mitä kaikkee on tehny väärin, koska mä HALUSIN hyvän. Ja lopulta sain. 

Nyt meen keittämään glögit koska OLEN ILOINEN. Mun syysloman uhraaminen ei ollu turhaa. Ja huomatkaa: diagrammeja liian vähän. 

 NIIN. Että kyllä tässä saa nyt vähän rautoja esitelläkkin tälleen hymyn muodossa. Sattuu muuten edelleen ihan toivottomasti, mutta kai ne posket on pikkuhiljaa tottuu. Aa joo en ookkaan varmaan kertonu, mutta lisää rautaa liimailtiin, tuntuu vaan välillä tosi toivottomalta kun saan nykyään seuraavaa aikaa aina itse Piipolle, ja sattuu aina se 4 - 6 viikkoo johonkin täysin buukattuun ajanvaraussysteemiin tai johkin lomaan. Viimeks oli kesäloma, nyt on joululoma. Että seuraavaks odotellaankin sitten seittemän _pitkää_ viikkoa, ennenkun taas tehdään jotain.

Nyt takaisin filosofisoimaan. Good night.