Tarvitsen juuri nyt pienen postaustauon, ennenkuin käyn tänä Aleksis Kiven päivänä äikänesseen kimppuun. Siinä nimittäin sitten tulee vierähtämään tunti jos toinenkin, kun sen pitää olla valmis huomenna kello 9:30 ja minun tekeleeni on sillä primäärituotannon tasolla, jalostuksesta ei ole tietoakaan. Toistaiseksi kuuntelen vanhasta kunnon cd-soittimesta eilen Hulluilta päiviltä ostamaani Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanien levyä ja fiilistelen, nämä biisit ovat ihan ihania. Mutta esittelen näitä muita Hullujen päivien ostoksia tarkemmin sitten vaikka huomenna.
Nyt nimittäin annan pienen esittelyn aivan ihanalle ostokselle, jonka äiti oli tuolta ihmisten täyteiseltä Stockmannilta minulle aamulla ostanut. Siis minun
pyynnöstäni vaatimuksestani. Muistatte varmaan tämän
Guess what postaukseni, jossa haikailin seuraavaksi "merkki"ostoksekseni Guessin kelloa. Aivoihini ilmestyi leveä hymy, kun huomasin Hullujen päivien syksyn kuvastossa monta kivannäköistä rannekelloa, joista sydämeni eniten vei Guessin hopeinen, ehkä hieman liian hieno, rannekello. Pohdin pitkään keskiviikkona myydyn toisen rannekello ja tämän kyseisen välillä, kunnes eilen illalla tajusin, että ei tässä ole enää muita vaihtoehtoja kuin tämä kyseinen. Aamulla herätessäni keittiön tasolla sitten odotti pussi sisältäen jotain aivan ylitsepääsemättömän ihanaa.
Jo tämä pussi oli vähän liian hieno makuuni :D, en tuntenut kuuluvani tämän pussin kanssa samaan huoneeseen haha. Olin kuvastosta saanut sen käsityksen, että kello on tosi pieni kädessä ja siitä olisi vaikea lukea kellonaikaa jne, mutta otin toki riskin, koska se muuten näytti niin hienolta. Yllätyksekseni kello onkin tosi iso ja selkeä, ja tämä on minusta niin hieno, että käy koruna hienoimmissakin juhlissa :D Nyt mun suurin huolenaihe onkin, kuinka saan pidettyä tätä hyvänä niin, etten riko tätä tai mitään. Pitää varmaan joka yö laittaa tää tolle omalle tyynyllensä nukkumaan XD
Mutta kyllä oli koulussa niin rentouttavaa olla ilman puhelinta. Kellosta voi helposti tarkistaa ajan, joka yleensä on katsottu kännykästä. Mutta on myönnettävä, että menee hetki ennenkuin totun tätä kädessä pitämään. Tuntuu vaan niin hienolta pitää tällasta kelloa, kun muuten mun asu koostuu puhkikuluneista farkuista ja löysästä paidasta ja pystyyn sojottavista hiuksista, heh.
Nyt on mun "merkki"-kokoelma taas hetkeksi aikaa täynnä :D Enkä minä edes mitään merkkilaukkua tässä ole haikailemassa. Lompakko ja kello riittää varsin hyvin. Tyhmää sanoa, mutta raha tuo onnea. Olen nimittäin nyt niin iloinen. Materialisti-Hanna. No ei, ei se raha pelkästään sitä onnea tuo, kyllä siihen kuuluu ystävät ja muukin elämä, kuten tänään Iiriksen kanssa todettiin, mutta rahaa tarvitaan myös siihen onneen. Tätä mieltä minä olen.
Nyt on rentoutumisurakkani ohi, ja äikän esseen kimppuun käy matkani. En tiedä mitä tästä tulee, joten toivottakaa onnea, haluaisin päästä ennen kahtatoista nukkumaan :D
♥_♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti