Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-05-08

Mama, didn't mean to make you cry

Hassua tulla koneelle lukeen kaikkien kirjotuksia kun jokainen alkaa jotenkin "Äitienpäivä...sitä ja tätä" Ei se mua haittaa, onhan nyt niinku oikeesti äitienpäivä. Mäkin herättyäni lähin kukkakauppaan ostamaan  kukkakimppua äitille. Vihaan valinnanvaikeutta. Olin kokoajan sillain joo toi on hyvä, eiku toi, noo ei sekään vaan sittenkin toi! :D Mutta kyllähän sieltä sitten semmonen löyty. Ja ihan nätti löytykin. Aamulla oli jo ihana sää, ei tarvinnu paljoo yheksältä vaatteita pukee että oli jo sopivan lämmin.
Minkätakia mulla soi päässä Queenin Mama, joka on musta ihan järkyttävän kaunis kappale. Voisin muuten laulaa sitä äidille, mutta tota, ne sanat ei oo ihan järkevät. Jos laulaisin, niin äiti ei varmaan hirveesti tykkäis ;D.

Aamupalan jälkeen lähettiin mummulaan. Ja mummulassa syötiin, huhhu. Eikö se ikinä oppi, että ihminen pärjää vähemmälläkin. Me katkottiin siellä kuusesta oksia ja pilkottiin ne, eli toisinsanoen siis autettiin mummua. Tai siis äiti oli jonkinsortin työnvalvoja, kun sillä oli niin hienot vaatteet ja kaikki ;D. Mummulaan tuli sit myöhemmi Juha, Pin, Daniel ja Jari. Pinillä oli mukana sellanen hieno kiinteyttävä hulahulavanne tai jotain, en ihan ollu perillä et mikä se oli. Mut ainakin se sattu aluks ihan sairaana mahaan, koska siinä oli sellasia möttejä. Mut joo, myönnän. Mä haluan sellasen ;O, vaikkei tää maha nyt oo mihinkään lähössä tällä ainaisella nälälle, niin sitä vannetta oli helmi pyörittää!


Hanna heiluu kirveen kanssa... Aika vaarallista, sanompahan vaan. Ja aika jäätävä kuva. En tosiaan jaksanu raahata järkkäriä mukaan niin tää kuva nyt on vähän mikä on sitte. Käytiin Danielin kanssa hautausmaalla kattomassa oravaa ja sit haravoin sellasen polun sinne hautausmaalle kun mua potutti ne lehdet siinä. Joo'o, jos ette kysy mitään. 
*    *    *
Mä tajusin tänään. Tajuan muuten nykyisin aika paljon kaikkia asioita. Mutta siis tajusin, että mun kaikki kuntokuurit on ihan turhia. Parempi olis olla liikkumatta oikeesti. Tai siis ei, kyl mä tykkään liikkua, mutta tajusin et liikkuminen ei oo mun kohdalla tie hyvään vartaloon. Mitä enemmän liikun, sitä enemmän syön. Koska mä näköjään kulutan jotain. Ja mun elimistö on heti rageemassa jossei se saa tarpeeks ruokaa. Eli siis, jos en liiku, mulla on vähemmän nälkä. Ja tää on todistettua. Mutta ottakaa huomioon, kun mulla on "vähemmän nälkä" voin silti vetää kilon lihapullia, paljon perunamuusia, piirakkaa, maitoa ja vaikka viinirypäleitä. Joo, sellanen mä oon. Ja siis joo, mun ei varmaan tarvi enää kertoo, et mitä mä syön normaalisti. On se oikeesti jännä, miten ihmisellä on koko ajan nälkä. Mä saatan syödä ja tulla sen jälkeen ihan himo täyteen. Silloin tuntuu, että en vois syödä enää mitään koskaan. Mutta sitten jotenkin kummallisesti se ähky katoaa ja oon taas valmis syömään vaikka norsun. Että joo'o. 
*    *    *

Mummulatie. Toi näyttää nykyään niiin sairaan autiolta. Silloin kun olin pieni, niin tossa oli koivuja ja muita puita. Nyt tuolla kököttää vaan tollanen yksinäinen kuusi ja katulamppu. Mummulaan oli aina kiva mennä kun siellä oli kaunista. Nyt siellä on ihan vitsin kuivan ja köyhn ja tylsän näköstä :( Ei kaikkee tarvis kaataa. Koivut on kauniimpia kun kuuset. Mutta sehän on vaan mun mielipide.


Joo, piti pysähtyä kerään valkovuokkoja. Jotka tosin hieman kuoli automatkalla. Mummulle kun vietiin niin ne oli ihan sellasia siedettäviä ja ne nousi maljakossa pystyyn ja ties mitä.
*    *    *
Ei mulla varmaan muuta asiaa ollu. Tai nojoo. Kouluinnostus on nollassa. Oon ihan ilonen jos ja kun tää viikko on ohi, vaikka silloin kaikki kokeet ei tietenkään oo ohi. Mut tällä viikolla on se äikän päättötyön esitys ja mua jännittää ihan järkyttävästi. Mustonen oli ihan wtf voiko jotain jännittää. Nojoo, mua voi. Ei mua se luokka jännitä mutta oon niin vitsin sekasin kaikesta, mitä oon ajatellu mennä puhuun sinne. Mulla ei oo asiaa. Se kestää mulla jonkun minuutin. En halua lukee mitään tekstin pätkää. Ketään ei varmaan kiinnosta. Eikä muakaan. Ärsyttää jo valmiiks, että kaikki mitä oon ennen ahkeroinu ei vaikuta mitenkään mun päättönumeroihin. PITIKÖ SIT PISTÄÄ KAIKKI PERUSAINEET vitsi vikaan jaksoon, missä mikään ei kiinnosta. Tässä kohtaa kiitokset*haistattelut* Sarra Maalalle, joka on tehnyt näinkin perseen lukkarin. Kiitos.
Anteeks mitä. En oo tienny et mulla on joku automaattitulostin, joka avaa ton luukun kun alkaa tulostaan ;O;O No, kiva juttu. Eihän se oo ollu mulla kun joku 2 vuotta. Noh, aina oppii uuutta. Kärsimisiiin, koska ens viikko tulee oleen niiin perseestä! :)) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti