Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-05-19

Chickweed wintergreen

Tuuli osuu kasvoihin. Musiikki soi täysillä. Muutama lenkkeilijä siellä täällä. Ihanan hyvin toimiva pyörä, joka vie kevyentuntuisesti eteenpäin. Mulla on paljon vaatetta, koska kuvittelen että pihalla on kylmä. Ja niin siellä onkin, mutta onneksi huppari lämmittää. Olen siisti lapsi, hupparissa on hieno rasvatahra, joka on näköjään päättänyt jäädä siihen ikuisiksi ajoiksi. Iiriksen puisto on varattu ja mua ärsyttää. En pääse pelaan :( Joudun jatkamaan matkaa pahalammelle. Sielläkin on porukkaa, mut mä löydän tyhjän penkin sieltä, missä tuulee eniten. Istun, koska haluan kuunnella rauhassa musiikkia ja ajatella. Siitä ajattelusta ei tuu mitään, kun musiikki on aina liian kovalla tai hiljasella. Jatkan matkaa. Se pahalammen polku on peittyny veden alle. Ette arvaa kuinka mua ärsytti kun päätin pitkän harkinnan jälkeen jättää kameran kotiin. Nii'in. Olishan mulla sitten loppuenlopuks ollu kuvattavaa, paljonkin. Kaikki oli jossain enkä sillain hirveesti jaksanu ees soitella kun tiesin ettei kukaan voi olla. Mä meen vielä kattoon onko puistossa jotain, ja olihan siellä. Jotain omituisia puissakiipeiljöitä ja nurmikolla nukkujia. Mä olisin sentään urheillu. Sit mä menin keinuun. Mä halusin ajatella mut en pystyny. Ei ne ajatukset pysyny mun päässä vaikka olisin halunnu sitä. Sit mulla meni hermo ja mä lähin kotiin. Mä tiesin että mulla olis vielä paljon tehtävää. Mut mitä mä sit tein. Katoin Bondia ja hymyilin tyhmästi söpöille kohdille. Juu'u. Mun piti mennä suihkuun, mut en halua riisua tätä hupparia. Tää on tämmönen kuori minkä alle haluan piiloutua.  

*     *     *
Mä olen tosi viisas tyttö. Jos väsyttää, siihen auttaa nukkuminen. Ja mä en oo taaskaan hyödyntäny sitä sanaa "nukkuminen" Oon vaan kukkuillu hereillä ja naureskellu Demin surkeille jutuille.
Mä päätin alottaa tekstiviestilakon huomenna. Mä tarviin sitä, koska lähetän niitä viestejä ihan liikaa. Ihan liikaa. Ärsyttävää, koska 1100kin vois olla hyvä, mut sellasia ei oo. Se seuraava on 2500. Kuka hullu lähettää niin paljon viestejä? Mulla on aina jotain asiaa. Se on pakkomielle. Mutta oikeestaan ei huono sellanen. Mä pidän vaan mun kaverisuhteita yllä. Mun ja Iiriksen neteillä on tapana pottuilla, niin tässä maailmassa enää yks luotettava yhteydenpitoväline sen lisäks että nähään on tekstarit. Ja lisäks kun tekstaan myös muiden kanssa. En lähetä sitä tuhatta pelkästän Iirikselle. Kannatti angstata tässä, koska nyt Iiris tuli koneellle<3 Ihanaa! Mun ei tarvi yksin miettiä asioita. 
Mun tekee mieli pastaa!
*     *     *
UIIIII! Nyt kyllä pillitän kun Kiian soittolistassa tuli tää ihan törkyihana twilight kappale ;O ÄÄÄÄÄÄ. Mä voisin kuunnella tätä ikuisuuden kyllästymättä tähän. Tässä jos jossain on kaunis melodia ja Ää, nyt kyllä tahon nähä twilightit xD, koska tuli myös hirveä himo kuolata Robert Pattinsonia. Anteeks mutta mitä oikeen hölisen? XD Nojoo, senkun tietäisin itekkin. Ja joo, älkää pelätkö, tää näin usein postaus ei tuu tavaks. Tää on vaan joku poikkeustoukokuu kun ei oo muutakaan tekemistä, esim. kokeisiin lukemista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti