Vitutuselektroniikka pitäis kieltää lailla.

Sori musta ei oo pahemmin kuulunu, mutta on ollu yhtä ja toista tekemistä tai sitten muuten vaan on laiskottanu niin pahasti. Aurinko on kadonnu niin Hanna on siirtyny television ja kirjan ääreen karkottamaan tätä ärsyttävää kipeyttä, minkä toi pilvinen sää mulle on tehnyt. Tänään tulee siis toinenkin postaus, joka käsittelee myöskin eilistä ja sitten tietty tätä päivää. Nyt kuitenkin pari vitutusasiaa.


Mä menin vaa'alle. Ja silloin mua alko vituttaa. Mun silmät putos päästä ja naamalla oli joukkopaniikki-ilme joku kaks tuntia ja vuodatin kyyneleitä, koska jonkun oli pakko sabotoida meidän vaakaa. Mä olin kerrankin tyytyväinen itteeni, mut vaaka ei näköjään ollukkaan. Miks tollasia laitteita ees rakennetaan, kun ne tuo iästä, sukupuolesta ja painosta huolimatta aina kauheen angstin. Mä angstasin tota jonkun tunnin, kunnes tajusin että se on ihan sama mitä se näyttää, koska mulle mahtuu kaikki vaatteet mitkä mahtu viimevuonnakin. Että ok mitähän hemmettiä. Mihin ne kilot on kadonnu tässä kehossa? :D Mut niin, päätin siis että en mee enää koskaan vaa'alle, koska se ei pidä koskaan paikkaansa. Sinänsä hieman harmittavaa. Mä tykkään itestäni tälläsenä ja piste. Ihan sama jos oon muille joku ongelma. Mut itelleni en oo. Onnittelut sitten niille vaan, jotka ei jaksa kattella mua. Ihan sama jos tykkään kermasta, punasesta maidosta ja suklaasta. RAAH. Noniin, ei puhuta tosta enää kun pistää muutenkin niin vihaks :D

Lähettiin eilen kaatopaikalle, viemää niitä exviemäriputkia siis ja vähän jotain risujakin kuten näkyy. Ennen sinne menoa mulla oli varsinainen pepsodentti naamalla. En ollu käyny kaatopaikalla pitkään aikaan ja mun mielestä siellä on ihan jees :D (Joo, hanna the roskisdyykkari) Ja toisaalta olihan se hieno elämysmatka koko talouden kanssa lähtee sinne.

Autostahan saa hyviä kuvia eiksjoo!? Olisin kyllä loppuenlopuks pysyny mielummin autossa koko ajan, meinaan noh. Se haju. Kerron siitä kohta lisää. Eka vietiin ne risut ja sen jälkeen mentiin maa-ainespaikkaan. Kun nousin autosta ja nuuhkaisin ilmaa, toivon sillä sekunnilla näkeväni pahaa unta josta heräisin pian. Valitettavasti totuus ei ollut ihan sellainen. Se haju. Ei sitä voi kuvailla.

Se haisi siltä, kun sun pää olis työnnetty siitä huussin reiästä sinne paskan puolelle ja sun olis pitäny siellä hengitellä sitä joku päivä. Toisaalta se haisi myös vähän naveltalta, tosin 1000 kertaa pahemmin. En tie oliko lokeilla ollu joku paskantamiskilpailu vai mitä, mutta ennen tuolla ei oo tuollalailla haissu. Harmi, ettei kameralla saanu ikuistettua hajua :( Toi kasahan oli siis maa-ainekselle yms, mutta isä sattu vahingossa tyhjentään sinne vähän muutakin ja ei muuta kun peittämään sitä :D! Joo, pahiksia ollaan.

Voiei, musta tuntuu et se haju on tulossa takas mun nenään kun katon näitä kuvia :DDD! Niin, tuollaiseksi se ilme muuttui sitten siellä. Onneks ei meillä ollu paljoo niitä jätteitä jotta päästiin nopeesti pois. Ja ainiin, sainhan mä Ullan kanssa automatkalla hyvät naurutkin :)) Ja kohta lisää sitten tästä päivästä! :D