Fuksiristeily pähkinänkuoressa.

Mitäpä tässä nyt sitten enää mitään selittelemään. No jos jotain kuitenkin.

Elikkä siis keskiviikkona lähdettiin Silja Serenadella kohti Tukholmaa AS:n, TIKkiläisten, Inkubion ja Fyssan kanssa. Meininki meidän hytissä, tai oikeestaan meidän juttujen taso, oli alusta alkaen niin sekopäistä, että huhhuh. Keskiviikkona suunnistettiin laivassa, syötiin hyvin buffetissa, biletettiin yläkerran baarissa ja mentiin lopulta ryyppäämään fuksien valtaamalle vitoskannelle. Laivan järkkärimiehetkin oli loppuillasta jo, ettei ne jaksa valittaa ja että menkää nyt vaan sinne teidän vitoskannelle bilettämään :D Iltaa istuttiin erilaisissa hyttibileissä ja loppuilta meni lähinnä fyssalaisten kanssa jossain niiden hytissä. Kolmelta nukkumaan ja sitä rajaa.

Aamulla kaheksan aikoihin aamupalalle, kolmen mustikkakeittolasillisen jälkeen hyttiin lagaamaan ehkä minuutiks, jonka jälkeen patikoitiin 45min Tukholman korkeakoululle, siis sen piti olla "ihan siinä sataman lähellä". Sieltä metrolla sekoilemaan keskustaan. Käytiin mäkissä. Mulla meni jossain kohtaa hermo sekoiluun, joten lähin metrolla takasin laivaan. En ollu muuten koskaan aikasemmin seikkaillu Tukholman metrossa, että ensimmäinen kerta sekin.

Laivalla sitten pienten päikkäreitten (lue: juorukerhon kokoontumisen) jälkeen uuteen nousuun. Hyttibileitä ja ravausta ympäriinsä. Mun ovikortti ei toiminu enää kun se oli ollu liikaa kännykän kanssa kosketuksissa. Hukattiin Ullan kanssa meidän hyttikaverit, joten mentiin pelaamaan pelikoneita ja syömään leipää. Nauratti kovasti. Nukkumaan neljän jälkeen.

Aamulla olo oli aika kuollut. Toisaalta melko mahtava kun ottaa huomioon parin edellisen päivän riehumisen. On tässä pahempiakin koettu. Laahustus täpötäyteen ratikkaan ja Lidlin kautta niemeen. Ilmeeni oli koko päivän viimeisen kuvan mukainen.

Tänään ohjelmoinnnin tentti. Eilen ei lukemista ja 12h yöunet. Oli tosi kiva risteily. Ja haalarimerkki on 10+ :D

Sillai kai hei!

Hohoo hän ♥

Mun Putoussuosikki oli kyllä koko kauden ihana Pasi x), vaikka ajattelinkin, ettei se tuu tätä kilpailua viemään koska sen huumori oli hieman vähän ehkä semmosta joka tehoaa vähän tyhm... tälläsiin, ku seki on vähän semmone. Olen kyllä täysin vapaaehtoinen menemään Salme Pasin kanssa naimisiin, se on niin symppis :D Katottiin Putousta Oskun ja Helin kanssa, ja Helin kanssa heitettii ihan et joo Orava on kyllä kolmas ja sitte kun se olikin Svetlana oltiin ihan wtf. Sitten todettiin et ohhoh no onnea sit vaa Kissille mut Paasonen sanoki et Pasille meni tää nyt. Ilmeemme O_____O.

Orava on niin söps ♥ hihihihi

Antaisit luvata sinulle kaiken

Ikkuna auki siniseen metsään

pimeä huone, ovi on jätetty raolleen

sylissä varjot, liikuttaa kättään

Hellästi piirtää hiljaista runoa sydämeen

Antaisit luvata sinulle kaiken

suojan ja turvan ja rakkauden

ja kun se kerran mun luotani lähdet

antaisit muistaa vain tämän hetken

pimeän huoneen

ja huokauksen

Sieluun laskee valtava rauha

yölintu laulaa outoa laulua itselleen

Antaisit luvata sinulle kaiken

suojan ja turvan ja rakkauden

ja kun se kerran mun luotani lähdet

antaisit muistaa vain tämän hetken

pimeän huoneen

ja huokauksen

Antaisit luvata sinulle kaiken

suojan ja turvan ja rakkauden

ja kun se kerran mun luotani lähdet

antaisit muistaa vain tämän hetken

pimeän huoneen

ja huokauksen

Rakastan tätä biisiä. No more words needed. Edelmann ♥♥

Heittäää tapaansa järkevään, taas jo pois nämä vaivat pään

 On pitänyt salailla kamalasti. Iiris piti perjantaina tuparit, joihin en alunalkaen ollut pääsemässä, johtuen jäätävästä koulukiireestäni (kyllä, kiireestä, ne neljä jäljellä olevaa koulupäivää ei kerro yliopistolle tyypillisistä itseopiskeluista yhtään mitään). No muutama viikko sitten mulla kuitenkin napsahti ja ostin bussiliput Tampereelle. Kerroin asiasta ensin vaan Oskulle ja Kaisalle ja sanoin että pitäkää suunne kiinni koitan kerrankin jotain yllätystä. Lopulta asiasta kyllä tiesi varmaan kaikki paitsi Iiris :D

Torstaina oli kamalan vaikeaa olla laittamatta mitään Tampereeseen viittaavaa Häneen. Olisi tehnyt mieli kirota kehä ykkösen ruuhkia, pimeyttä, piparitalon kokoamista, iloita kotona olemisesta jne. Mutta en voinut :D Perjantaina lähettelin kuvia Espoon lumisateesta, jotka Ulla oli oikeasti lähettänyt mulle ja valittelin kun en päässy mukaan tupareihin. Kaikesta tästä salailusta huolimatta selvisimme Iirikselle perjantaina ja Iiriksen kommentti minut nähdessään oli lähinnä jotakin "Hanna mitä hittoa?". Hehe. Onnistui.

 Väänsin tosiaan viime viikonloppuna piparitalomme lähes loppuun asti, tänä torstaina sitten kokosin sen. Lopputulos näkyy postauksen ensimmäisestä kuvasta. Viimevuonna sanoin, kuinka sitten tänävuonna aion panostaa taloon!! Ja sitten siitä tuli tollainen rötiskö. Huoh. No ensivuonna sitten se kauan kaivattu panostus. Ja jotta tämä pipareiden kanssa riehuminen ei olisi mitenkään liian helppoa, Ulla (siis tätini, eri Ulla kuin aiemmin postauksessa vilahtanut Ulla, tää on tosi hämäävää kun Ullia onkin yhtäkkiä kaksi) eilen vihjasi, että itsenäisyysviikonloppuna voisin auttaa häntä kokoamaan parit piparitalot, jos hän tekisi ne muotit. Katoin siinä sitten hetken tyhjyyteen ilmeellä O____O ja parin sekunnin päästä totesin, että joo mää voin tehdä ne.

Hanna mitä, lupasit just tehdä neljä piparkakkuataloa lisää??

Ja Hanna, niitä ei suinkaan olisi tarvinnut tehdä heti, vaan niin, että ne ovat valmiina 8.12. No mutta, mutta. Mä olen projekti-ihminen. Jos jotain tehdään, se tehdään kerralla tai vähintäänkin aletaan heti. Ja mitä vaan, että muista velvollisuuksista voi luistaa.

Löysin eilen vihdoin mun kynttilävarastot. Olin siis piilottanut ne kesällä yhteen laatikkoon huonetta raivatessani. Ja testasin eilen kaikkia mahdollisia kynttilöitä. Ne on niiiiin kauniita. Enkä ole muuten saanut palovaroitinta soimaan vielä kertaakaan, hyvä minä! Keskipäivälläkin on jo niin synkkää, että kynttilät valaisee ihanasti. Kun sen marrasmasennuksen yli pääsee, tämä pimeys ei ole yhtään hassumpaa. Minä pidän siitä. Edelleen. Ja tulen aina pitämään.

Huolestuttavaa on myös se, että kittaan nykyään ihan kamalasti teetä O_O Asiaa, jota olen aikaisemmin inhonnut niin kauan kuin vain muistan.

Hyvät viikonlopunjatkot teille :)!

ps. Koska huomenna on tasan kuukausi jouluun, otan blogihaasteeksi kirjoittaa jokaisen ilmestyvän postauksen otsikon jostakin joululaulusta.

Joulupukille...

Olen myös vihdoin päässyt käsiksi perheessämme riehuvaan "Rakastan siivoamista" -oireyhtymään, enkä tiedä muuta parempaa, kuin vessan kaakeleiden putsaus. Petaan sänkyni joka aamu ja asettelen päiväpeiton kauniisti jalkopäähän. Imuroin vähintään kerran viikossa ja järjestelen paikkoja sitäkin useammin. Vessanpönttö tulee kuurattua myöskin vähintään kerran viikossa, ja huomionarvoisena; siivosin yläkerran vessan kaappien sisällön järjestystä myöten. Kun arvoisa Pukki-väki saapuu kotiin, toivon myös, että huomioitte keittiön siisteystason. Ennen huoneeni vallanneet pölypunkit eivät nykyään saa mahdollisuutta edes hengittää, sillä minä pidän niitä silmällä, märän rätin ja cifin kanssa. 

Tänä vuonna olen siis tulevaisuuteni kanssa melkolailla yhtä sekaisin, kun vuosi sitten, mutta kasvoin ihmisenä ainakin itsenäistymisen ja siivouksen saralla. Sorruin syömään purkkaa vuoden tauon jälkeen, mutta ainakin osaan nykyään siivota syödyt purukumit pois pöydiltä. 

Joten jos arvoisat Pukit voisivat edes hetken olla muistamatta näitä vuoden turhimpia pohjanoteerauksia, vaikka ne ehkä omalta kannaltani olivatkin hyvin avartavia, ja muistaa nämä valoisat hetket aina yksin matkalla selviämisestä, parin ällän ylioppilastodistuksesta, kesätöiden saamisesta, koulupaikan saamisesta, siivousvalaistumisesta niihin hetkiin, jolloin nukuin teidän välissä päikkäreitä ja olin yhä teidän vauva. 

Josta päästäänkin asiaan:

Mä en todellakaan tarvitse mitään joululahjaksi. Tai mulla ei ole mitään, että nyt on pakko saada imuri koska se nyt on vaan saatava ja ilman sitä ei voi elää. Siispä kiteytin kerrankin joululahjatoiveeni muutamaan hassuun.

1. Sillanpään Rakkaudella merkitty mies ♥

Tämä on kyllä aivan number one toive. Oon tän levyn myötä kuunnellu pitkästä aikaa varmaan kaikki Sillanpään aikasemmat biisit ja nyt oon vihanen, etten mä päässy äitin kanssa kuunteleen Siltsua Tampere-taloon (oon ihan varma, että ne oli siellä isän kanssa viimevuonna :@).......

2. Teräsniskan Joulun henki

Tää on vähän tämmönen ei-niin-tärkee, koska on spotify ja kaikki, mut jos kukaan ei halua tukee mua mun kolmannessa toiveessa, mutta haluaa silti jotenkin muistaa, niin ei tässä mitään vikaa. Ah, Lindholmin ja Teräsniskan Maailman kaunein ystävyys, se on niin hieno biiisi!!

3. Macbook Air 13''....

Ostan tän joka tapauksessa enemmin tai myöhemmin, koska oon aivan totaalisen kyllästyny kantamaan tätä mun konetta joka suuntaan. Tämä painaa aivan jumalattomasti oikeesti, vaikka joskus ajattelin että hehehe täähän on ihan kevyt!! Ha ha. Terveisin kohta on olkapäät samanalaiset tän kantamisesta kun isällä ylipäätään :D Tosin tää ei sinänsä oo kovin ajankohtainen, koska tää pikku(jätti)rakas 15,6'' vielä pelittää ihan hyvin!, mutta rahalahjoituksia otetaan vastaan.

4. Älkääkä pliis kukaan ostako mulle mitään kosmetiikkaa

Syystä, että sitä pursuilee vielä ihan jokaisesta tuutista, mitä meidän talosta löytyy. Jotenkin kiitos ja kumarrus jo etukäteen, jos pukinkontti pysyy tyhjänä niistä.

5. Mutta esim. lahjakortti stadiumiin vois olla ihan okei, koska mun urheiluvaatteet on ihan dead.

Kiva kiitti moi Pukki!

Terveisin Hanna 19-vuotta.

This and that

Mun on tosi vaikee kirjoittaa yhtään mitään positiivista tällä hetkellä. Eikä se johdu siitä, että mulla olis jotenkin kamala olo. Se on vaan taas tätä, että kun mitään ei oikein tapahdu, niin mistään ei oikein voi kirjoittaa. Ja ne, mitä tapahtuu, on pelkkiä typeriä koulujuttuja, kuten esim. että tänään oli matikan välikoe, josta en osaa taas sanoa yhtikäs mitään.

Aloin tossa äsken laskea mun kalenteria, ja totesin, että jos paria välikoetta ja tenttiä ei oteta huomioon, mulla on enää neljä koulupäivää ennen joululomaa. Että joo. Mitäs tästä sanotte. Tosin mulla kyllä on sitä koulua joulukuun puoliväliin saakka, mutta no, kuten näistä koulupäivien määrästä ehkä voi päätellä, sitä ei ole hirveän paljon. Kiwaa!

Olin äsken hakemassa mun pyykkejä koneesta ja kun avasin ton oven, siinä seisoi joku mies aika eksyneen näköisenä. Aloitin heti keskutelun tyylillä "Are you coming in or whaaat??", vaikka hetkeä myöhemmin tajusin, että no olisihan se teoriassa ainakin voinut olla ihan suomalainenkin. Jotenkin sitä automaattisesti olettaa, että jos joku on tänne pyrkimässä sisälle, se ei ainakaan puhu suomea. Vaikka onhan tässä näitä esimerkkitapauksiakin, että oon mennyt tonne keittiöön puhumaan vaihtareiden kavereille enkkua, kunnes oon tajunnut, että ne on suomalaisia. Nojoo. Eteenpäin.

Oon kuluttanut eilisen lukuillan ja tän päiväisen teen-läksyjä-tunnollisesti-illan ommellen merkkejä upouusiin haalareihini. Opiskeluaika hyvin käytetty.

Mun huulet huutaa kuivuuttaan. Onhan se joka syksy odotettavissa, että suupielet vääntyy alaspäin ja suuta ei saa auki, mutta tää tuli kyllä nyt ihan puun takaa. Oon parhaani mukaan koittanu kulkee huulet valkosena rasvakerroksesta, mutta tuntuu ettei se mitään auta, tarttee varmaan lähtee pepantteeniostoksille. Tää tunne on nimittäin inhottava.

Thank god it's time to go to bed

Pitkällisen pohdinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että jokaisen opiskelijan ystävä, Ikean kokovartalopeili, on kusetusta. Aina ollessani täällä etelässä, kattelen itseäni peilistä asenteella "Näytämpä kivalta, jenkkakahvatkaan ei pursuile joka suuntaan" jne. Sitten meen pohjoiseen vaan toteemaan että %#?!!)¤#" näytän ihan mursulta, ja lopetan syömisen tähän pisteeseen. Ja se tapahtui taas. Kotona menin vaa'alle joka suunnilleen räjähti ja totesin, että en enää ikinä mene sen päälle uudestaan ja sieltä peilistä katsoi kamala norsu potenssiin tuhat. Sitten tulin tänne ja katselin että no näytämpä kivalta!!!!!

Minulla ei siis ole edelleenkään mitään järkyttävää itseinhoa, vaikka aionkin laihduttaa keväällä vähintään 6 kiloa pysyen silti täysin normaalipainon rajoissa ja venyttää itseni spagaatiin. Ja kun nyt joku kuitenkin kysyy, että miksei nyt, niin tässä on aika monta muuttujaa ja liian kiireinen elämä. Ehkä yritän taas tuhannennensadannen kerran jotain uudenvuoden lupausta? Who knows.

Oon taas syönyt ihan koko ajan, mutta nälkä ei ota hellittääkseen. Tiedän tosin, että se johtuu opiskelusta. Kun on kamalasti hommaa, tekee mieli vain syödä. Ja sitä kautta paeta. Oikeasti ihan pirun hyvä taktiikka paeta opiskelua syömällä, kun esim. urheillakin voisi. Ja on myös tosi koomista tässä selittää kuinka tekee mieli vain syödä, kun ensin on selittänyt ikuisesta kuntokuurista.

En muuten kestä kuinka järkyttävän idiootti se Holopainen voi olla Sykkeessä. Miten joku edes osaa esittää niin mulkkua ihmistä :D Samoin se mikälie päällikkönainen. En kestä :D Muuten sarja on kutakuinkin edelleen 6/5. Se Max on jäätävän komea. Ja nyt menen nukkumaan, koska huomenna on ihan järkyttävän kamala päivä koulun osalta.

Ei itkevä nenä porkkanaa haista

Hyvää iltaa! Heli sanoi mulle, että olen ollut laiska blogin suhteen, eikä kyllä käy kieltäminen. Mun Tampere viikonloppu oli taas vaihteeksi niin pirun täynnä ohjelmaa, että eihän olisi tullut kuulonkaan, että blogin kirjoittamiselle olisi jäänyt aikaa. Tässä siis tiivistelmä viikonlopusta:

Torstai
Saavuin Tampereelle varttia vaille 12. Se lumen määrä oli oikeasti ihan hirveän hämmentävää. Olisi tehnyt mieli tehdä lumienkeleitä ja pomppia ja riehua muutenkin. Olin innoissani. Tuli ihan joulufiilis. Kotona söin kanakeittoa ja painuin nukkumaan Niiskuneiden viereen.

Perjantai
Kuumotti lähteä kauppaan siinä lumimyrskyssä, mutta onneksi kerrankin auton renkaat yllättivät positiivisesti ja oli mukavaa ajella. Kävin Kodin1:stä hankkimassa isänpäivälahjaani kehykset ja Lidlissä ostamassa ruokaa illan Rappio-tapaamiseen. Päivä suorastaan hujahti ohjelmoidessa ja pian kello lähentelikin jo viittä. Paistoin parit omenamarmeladijoulutortut Jassun kanssa ja siirryttiin sitten Ullan puolelle iltaa viettämään.

Meitä oli Ellu, Emma, Jassu, Jenny, Taru, Sanna ja Kaisa iltaa viettämässä. Vihdoinkin rappioporukka töissä olevaa Oskua lukuunottamatta kasassa, vaikka ympäri Suomen ollaankin levittäydytty. Syötiin kanasalaattia opiskelijabudjetilla ja nautittiin toistemme seurasta. Kuulumiset tuli vaihdettua, glögiä juotua ja paljon paljon naurettua. Esitettiin Kaisan kanssa taitavasti Vesa-Matti Loiria ja käärmeenlumoajaa. Ilta päättyi syvällisiin keskustelunaiheisiin puoleltaöin, jolloin vein Jassun ja Emman kotiin. Näin Nenäpäivän loppulaulun, jonka jälkeen olin aika valmis kaatumaan sänkyyn.

Lauantai
Heräsin aamulla joskus kymmenen aikoihin ja menin Ullalle siivoamaan, ei siellä sekaista ollut, lähinnä vaan kamalasti tiskejä. Päivällä puursin Koivukylän parissa ja katoin samalla Nenäpäivää nauhalta. Voi vitsi kun kyyneleet vaan valui, mutta onneksi tuli siellä niitä hauskojakin kohtia. Ja Sillanpää laulamassa♥. Iltapäivällä menin käymään Kaisan kanssa XXL:ssä, ja ei luoja miten voi olla Prisman parkkipaikka niin täynnä autoja ei huhhuijakkaa :D Miksi kaikkien pitää tehdä ne isänpäiväostokset viimeisellä mahdollisella hetkellä. XXL:kin oli ainakin 50 metrin jono ellei pidempikin, sain tosi hyvän ensivaikutelman kyseisestä kaupasta kun asiakkaita oli kun pipoo XD. Ostin kuitenkin 90 sentin fleecehanskat, koska mulla ei oikein ole muita hanskoja laskettelutumppuja lukuunottamatta, kun tapahtui se äidin pesumoka......

Kauppareissun jälkeen menin saunaan pitkästä aikaa (tai ainakin se aina tuntuu pitkältä ajalta). Saunapuhtaana leikkasin kynteni ja katottiin äidin ja isän kanssa eilistä Possea. Täytyy myöntää, että ensimmäistä kertaa varmaan koko sarjan historiassa, mua nauratti oikeesti.

Sitten pikapikaa vaatteet niskaan ja Tammelaan Iiriksen tupareihin. Oikeastaan vieraina oltiin vaan minä, Kaisa ja Ellu (ja nekin tuli puoli tuntia myöhässä :O). Meheviönistit aikaa. Iiriksen kämppä oli kyllä melko kotoisa ja soma. Siinä oli mielenkiintoinen pohjapiirrustus ollakseen yksiö. Iiris oli tehnyt toooosi hyvää salaattia ja foccaciaa. Mättäsin niitä ihan urakalla, mutta se oli niin hyvää!! Katottiin Putousta ja loppuillasta meno meni siihen, että esitin lammasta ja kuvattiin tosi-tv:tä Ellun laihdutuskuurista XD Juttujen taso huononi kellonumeroiden kasvaessa. Ennen yhtätoista lähdettiin kotiin, minä nukkumaan ja Kaisa ja Ellu ties minne partioon.

 Sunnuntai
Isänpäivä. Aamusella (lue: keskipäivällä) sain ison rutistushalin isältä, ja annoin sille "lahjaksi" meidän perhepotretin kunnon kokoisena. Meillä kun sellaisia koko perheen potretteja on ihan naurettavan minimaalinen määrä.

Iltapäivällä Mami tuli meille syömään. Oli kyllä taas niin hyvää ruokaa, ja herneitä! Nam. Ruuan jälkeen pelattiin "piirrä sananlasku" peliä. Mun näkemys pitkäniemikyltistä, kakseuroo vs. viissataa euroo ja näsinneulasta ei tuonut muille mieleen "Hulluilla on halvemmat huvit" -sananlaskua, mutta ei voinut mitään. Yrittäessäni piirtää "Ei auta itku markkinoilla", äiti muotoili kokonaan uuden sananlaskun, joka oli muotoa "Ei itkevä nenä porkkanaa haista". Ja nauruhan siitä syntyi.

Mamin lähdettyä kotiin menin Rekon kanssa Tappiin syömään. Oli niin mukavaa nähdä Rekoa pitkästä aikaa! En edes muista koska viimeksi nähtiin, Vapaassa nekalassa? Juttu kyllä luisti ja reilu tunti saatiin kulutettua, kunnes mun piti lähteä Ullaa auttamaan. Pohdittiin mitä voisi alkaa harrastaa ettei olisi tylsää, ja päädyttiin kutakuinkin siihen, että syömistä voisi alkaa harrastaa :D.

Loppuillan autoin Ullaa pakkaamaan kaloja pusseihin ja laskemaan kalojen hintoja. Oli hauskaa, vaikka sen jälkeen kyllä koko autotalli haisi, korjaan tuoksui, lohelle. Tosin lohi on niin hyvää että NAMMMM. En malta odottaa joulua kun kylmäsavulohta saa joulupöydästä. Naaam x 392

Maanantai
Meni aikalailla nopeasti. Käytiin Lidlissä ja minä yritin tehdä jotain fiksuja kouluhommia, mutta päädyinkin leipomaan leipästä ja auttamaan äitiä wordin käsittelyssä. Niin nopeasti se viikonloppu on ohi. 18:00 Onnibussilla matkani alkoi kohti Helsinkiä ja muutamaa tuntia myöhemmin olinkin jo kotona neljän hesarin kanssa. Iltalukemista ja puuroa minulle! Mun piti ottaa sen punaisen repun sijasta rinkka mukaan. 75litran rinkka täynnä ruokaa (ja tietokone ja parit farkut). HAhahah. Mutta kyllä 3 litraa maitoa on välttämättömyys. Samoin joululaulukirja. Mutta mieluummin minä sitä rinkkaa kannoin, kun siinä on niin paljon parempi vyötärötukikin, ettei olkapäät rasitu.

Nyt vihdoin täällä ja nyt nukkumaan. Yritän taas parantua blogin kanssa, mutta kattellaan :p!

Viikonloppuni oli siis aivan mahtava, mites teillä?!

Tampereella on paska keli

t. Bussikuski. Mutta Helsingissä on kyllä vielä paskempi, jos saan sanoa. Kaikki, okei suuri osa, on hehkuttanut tänään taas vaihteeksi about jokaisesta tuutista, kuinka cool juttu ensilumi on. Ja no onhan se. Jos sen pääsisi kokemaan. Tai no pääsihän sen. Tavallaan. Aamulla naamaan satoi jäätäviä valkoisia ja märkiä juttuja, en tiedä voiko niitä kutsua lumeksi? Pari tuntia myöhemmin satoi jäistä räntää. Great. Pari tuntia siitä, maa oli täynnä loskaa ja lumisade oli vaihtunut vesisateeksi. Ja se vesisade jatkuu yhä. Olen kuin uitettu kissa. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Sukkani ovat märät. Kaikki tavarani ovat uitettuja kissoja. 

Fuck this loska.

Onneksi siis olen matkalla pohjoiseen, jossa on pakkasta ja luminen maa. Älkää tuhotko minulta tätä mielikuvaa, jossei se pidäkään paikkaansa, ainakaan vielä. 

Kerrankin olis taas oikeesti aikaa kirjoittaa jotain tosi syvällistä tekstiä, mutta tietenkään mieleen ei tuu yhtään mitään. Ostin tommosen minttulaten pitkästä aikaa ja oli kyllä melkosen hyvää. Nam. 

Uskaltauduin tänään kuunteleen ensimmäiset joululaulut. ja fiilistelin suomalaisessa yhtä joululaulukirjaa. Oon yleensä antanut itelleni luvan alkaa soittaa niitä pianolla marraskuun puolesta välistä, mutta ehkä voin ottaa nyt varaslähdön noihin virsiin edes, kun muuten mun käpinistä ei tota joulumieltä tuu löytymään. Oon oikeesti vähän surullinen, kuinka joulunodotus menee multa ihan ohi korvien tänä vuonna. Joululoma alkaa 12. päivä, siinä on niinkun 10 päivää aikaa fiilistellä joulua ja poltella kynttilöitä, sitten on joulu ja sitten se on ohi. Ja ennenkun sanotte, että voithan sä siellä Espoossa sitä fiilistellä, niin joo, mutta reissaan tässä kaupunkien välillä niin paljon ja mulla on niin paljon Espoossakin ohjelmaa, että sitä fiilistelyaikaa kun vaan ei ole, eikä sitä mistään persuksista niin vaan revitä. Ennen oon fiilistelly tulevaa joulua jo tyyliin lokakuussa viimeistään marraskuussa kynttilöin ja jouluvaloin. Mutta eihän tuolla käpinissä voi polttaa edes yhtäkään kynttilää, kun se palohälyttimen vireystaso on hieman liiankin virkeä...

Ehkä paistelen jotain joulutorttuja si päivälliseks jossain välissä ja poltan parit piparit mustiks, että sen palohälytyksen laukaisija on välillä joku meidänkin solusta :)

Memories

Mun oli ihan pakko postata nää legendaariset kuvat (vaihteeksi) tänne blogiinkin :D Mua nauratta aina ihan himona kun nään nää :D Muistan kun yritin olla vakavalla naamalla mut Iiris nauratti ja mua sattu koko päähän jäätävästi jo pelkkä hymyily. Mut oon ilonen että Iiris otti nää kuvat, jotta nää voi yhä edelleen pidentää mun ikääni xD
Aattelin myös, et jos jollain on huono päivä, niin josko nää piristäis edes vähäsen?

Lehden alla päikkäreillä haalareissa

 Näin alkuun mun on todettava, että olipas huisia että rakkaat ystäväni kommentoitte niin reippaasti tuota mun maitovideoo :D! Hyvä, että se herätti eräänlaista keskustelua ;) Kommenteista puheenollen, mä mietin viime uutenavuonna, että voisin palkita vuoden parhaan kommentoijan jotenkin söpösti jouluna, tietysti sitä mitenkään etukäteen mainitsematta. Laskin tänään vähän noita kommentteja ja totesin, ettei kukaa enää voi mitenkään voittaa Heliä tässä taistossa, ellei toisena oleva Ellu nyt repäise jostain 39 kommenttia ja Heli katoa maapallolta tai siis kommenttiboksista :D Eli tästä tuli nyt vähän liian selkeää Hahaha. Voi Heliheli... ;). Mutta oikeastaan enemmän mua hämmensi tässä kommentiasiassa, että oon saanu vuoden aikana viisi anonyymi-kommenttia, joista en mitenkään voi päätellä kuka niiden takana on :D, onko se siis joku sama vai joku eri, vai joku paras ystäväni joka vaan pissii silmiini ja piilottelee... Tätä voinkin pohtia loppuvuoden. Oon kuitenkin erittäin iloinen kaikista teidän laittamista kommenteista, olette ihania :)

Mun viimeyöni oli erittäin ihana (halusin luoda tähän jotenkin kaksimielisen vaikutelman, mutta epäonnistuin surkeasti). Menin nukkumaan kymmeneltä, ensimmäistä kertaa varmaan puoleen vuoteen. Ja nukahdin heti, ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen. Tuntui mahtavalta. Heräsin tympeänä herätyskelloon ja laitoin valot päälle. Tässä kohtaa kaikki instagram-seuraajani tietävät, että kello oli silloin 3:25 ja onneksi huomasin sen hetkeä myöhemmin. Ei ollut todellakaan ensimmäinen kerta, kun meikäläinen tekee näin. Siis mun unessa soi herätyskello, avaan silmäni ja oon mun huoneessa. Samassa unessa yhä painan herätyskellon pois ja tässä kohtaan vissiin oikeasti herään ja nousen sängystä. Joku päivä vielä unohdan katsoa kellon ja meen hammaspesulle tms. Varsinkin kun nyt ulkona on yhtä pimeää, oli mikä vuorokaudenaika tahansa.. :D Onneksi kuitenkin nukahdin melko nopeasti takasin ja sain ihanat 9,5h unet. Luksusta.

Olisin saanut kymmenen tunnin unet, jos en olisi niin puupää ja olisin muistanut jo vaikka tällöin 3:25, että meidän matikan luento ei suinkaan alkaisi 8:15 vaan 8:30.... Onneksi en ollu ainoa joka tätä ei ollu muistanut.

On muuten oikeesti tosi sivistävää ja piristävää lukea tota Hesaria ihan paperiversiona. Ihanaa, kun saa kerrankin tuijottaa paperia, eikä näyttöä. Musta ei oo kyllä vielä tullut uutisnörtti, joka kahlaisi jokaisen uutisen myös sen talousosaston mukaanlukien, mutta ainakin tossa Hesarissa näyttäis olevan aina jotain kiinnostavia ja ajankohtaisia tutkimuksia yms, niin saan olla vielä autuaan tietämätön taloudesta.

Tulostimet eivät ole puolellani. Totesin sen tänään.

Tylsät sunnuntait: Maito vs. Maito

Niin. Mikä onkaan paras vaihtoehto. Sarjassamme: Sunnuntaitylsyys ajaa ihmisen tekemään mitä kummallisempia asioita. On niin synkkä sää taas vaihteeks ettei sitä pihallekaan kehtaa mennä ilman sadeasua.

Unholasta takaisin nykypäivään

Ja nyt olisi taas aika pienen musiikkikatsauksen. Menin etsimään yhtä biisiä youtubesta ja eksyin puolivahingossa mun vanhoihin youtube soittolistoihin, aikaan, jolloin spotify lopetti olemasta ilmainen äidin työpaikkatunnuksilla ja oikeastaan kaikilla mahdollisilla tunnuksilla, enkä siinä vaiheessa halunnu pistää rahaa moiseen roskaan (:D mieleni on muuttunut ja samoin kyllä myös Spotify...). Kaikki biisit siis kuunneltiin youtubesta. Ja voi kauheus mikä nostalgiafiilis. Tässä siis pari unholasta Spotifyyni löytänyttä biisiä: 

(!!Varoitus, suomi-iskelmä yliannostus mahdollinen!!)

1. Rainio Bros. ~ Hiljaisissa huoneissa

En tiedä miten ikinä löysin tän biisin, mutta tää on mahtava. Miten oon edes kyennyt unohtamaan tän niin moneks vuodeks :O

2. Tiina Räsänen ~ Sateenkaari ja tähdet

Tätä ei edes ole Spotifyssä. Hanna 5v:n lemppari ja vieläkin sanat tulee ulkomuistista. Onneksi löytyy vielä edes sieltä youtubesta :D

3. Tommi Kalenius ~ Vieläkö rakkaus kantaa / Me ollaan

Onko tää artisti elossa vielä? :D Nää oli mun muistaakseni olevinaan jotain hyviä radiohittejä (Iskelmäradiossa ja Tampereen radiossa), vai oonko aivan väärässä? Ainakin toi Me ollaan on ihan varmana soinu radiossa joskus vuosia sitten!!

4. PistePiste ~ Elän sut uudestaan

Kyseinen biisi tuskin on saanut vielä sitä muinaisjäänne-titteliä, mutta siitä huolimatta maininnan arvoinen. Hyvä biisivalinta.

 Sitten vähän jotain ehkäpä uudempaa ja ei-suomi-iskelmää

5. Jason Derulo ~ Pick up the pieces
En ehkä muuten oo suuri Derulo-fani, mut jotenkin joskus löysin tän youtubesta ja tää on kyllä ihan hyvä heilumisbiisi. Mietin tätä itseasiassa yks päivä pari viikkoa sitten, mutta olin silloin niin laiska, etten jaksanut sen nimeä mennä etsimään youtubesta.

6. Green Day ~ The forgotten
Tää on muistaakseni Twilight Breaking Dawnin kakkososan joku tunnusbiisi. Että sen puolesta ei mikään kamala muinaisjäänne. Mut ihana biisi ♥ En Green daytäkään kuuntele normaalisti, mutta tätä biisiä kyllä nyt alan taas kuunnella!

7. Chris Medina ~ What are words
Oon kyllä maininnun tän ennenkin. Olikohan toi nyt joku Idols-heppu vai mikä. Sairas tai kuoleva tyttöystävä sillä ainakin oli. Ihanan herkkääääää. Ehdottomasti Spotifyyn pääsi tämäkin -->

8. Enrique Iglesias & Whitney Houston ~ Could I have this kiss forever
Youtuben kätköistä löydetty. idfjndlafnasl Tykkään.

 Mun Spotifyn starredeissa on tällä hetkellä 506 kappaletta. Eihän se nyt paljon ole, mutta sieltä on tosi vaikee koittaa löytää yhtään mitään tiettyä, vaikka onhan siellä se haku ja kaikki. Yleensä vaan selaan sitä mielivaltaisen hetken alaspäin ja alan siitä eteenpäin kuunnella niitä biisejä. Tuntuu, että sekotuksellakin tulee aina vaan samat biisit uudestaan. Oon usein yrittäny siivota ja karsia ja tehdä uusia kansioita, mutta ei siitä tuu mitään :D Kaikki vaan päätyy aina tähdellä merkittyihin. Maailmassa on liikaa hyviä biisejä.

psst. Kuvat eiliseltä, kun menin Oskulle kyläään. Tosin toi Party Kitchen koristaa kyllä ihan tätä meidän solun keittiön seinää...