No voihan elämän kevät. Mistä sitä aloittaisi? Asiaa olisi vaikka millä mitoin, haluaisin kertoa kaiken, enkä jättää mitään pientäkään yksityiskohtaa kertomatta. Haluaisin pystyä kirjottamaan tunteeni juuri tähän ja nyt, mutta se olisi vaikeaa. Ylioppilasjuhlat ovat sarjassaan taas niitä kerran elämässä -juttuja, joita tulee silloin tällöin tehtyä. Mutta kyllä oli nämä juhlat niin paljon paljon erilaisemmat paremmassa merkityksessä, kuin mitä ikinä olisin osannut kuvitella.
Meidän lakitus oli Tampereen Yliopistolla, ja onhan se nyt myönnettävä, että siellä tilaisuus oli liikkasalin koripallokenttään verrattuna aika paljon arvokkaampi. Lakitus meni hyvin, vaikka kuvasta päätellen näytin aivan idiootilta yleisölle niiatessani, mutta ei se mitään :D Hymyilin tyhmästi ainakin hyvästä syystä. En uskonut kavereideni lukuisista sanomisista huolimatta, että saisin mitään rahaa niistä Pirkanmaan parhaista pisteitä maantiedossa syksyllä 2013, mutta ihmeitä tapahtuu ja ne huimat 37 pistettä lihottivat lompakkoani 50€:lla. Vähän olin vihainen, kun lukudiplomin suorittamisesta ei mainittu mitään, enkä saanut siitä edes kirjapalkintoa edellisen vuoden tapaan, mutta mitä pienistä.
Itkin ja nauroin sekaisin kun kakkosluokan pojat ja Tulikari esittivät kauniille naisille laulun. Ne esitti sen niin asenteella että eihän siinä voinut kun hymyillä ja itkeä. Erilaisuus on parasta - tässäkin tapauksessa huumorilla höystetty esitys pinttyi mieleeni ikuisuuksiksi.
Toisen kerran aloin itkeä vuolaasti, kun Riina lauloi itse tekemänsä kappaleen Horisonttiin Tulikarin säestämänä. Onneksi en vielä juhlassa tajunnut Riinan tehneen kappaletta itse, sillä en olisi varmasti voinut lopettaa itkemistä ollenkaan :D Riinan laulutaito jo itsessään on niin mahtavaa kuunneltavaa, että ihan sama vaikka hän olisi laulanut puiden hakkaamisesta.
Itkuhermoja kyllä koeteltiin todella, kun Riinan laulun jälkeen Elina menee lavalle puhetta pitämään. Ellun puhe oli paras puhe, jonka oon ikinä koskaan kuullut. Siinä oli hyvää huumoria, se oli selkeä ja silti monipuolinen ja niin itkettävä, totuudenmukainen en minä tiedä. Että hyvä valinta rehtorilta tuo Ellu puheen pitäjäksi. Välillä piti tuijotella kattoa ja sulkea korvansa ettei meikit olisi ihan täysin menneet perseelleen.
Edes sade ei lannistanut mun tunnelmaa! Hitot sateesta minä olen vihdoin ylioppilas.
Mulla oli tosiaan lievä addikti, ja on yhä, turkoosia väriä kohtaan. Eli meillä oli siis turkoosi pöytäliina, limenvihreät lautasliinat, oranssit pöytäkukat ja pinkit ruusut. Ja mulla kaksi turkoosia mekkoa. Ja kutsut oli turkoosit. Lista on loputon :D Oltiin tosiaan lähes kaikki tarjottavat tehty itse, toinen voileipäkakku tilattiin, samoin ylioppilaat ja mummu teki pullapitkon.
Lastenkin viihtyvyydestä oltiin huolehdittu :D Ja kyllä vaan näytti karkit iltaa kohti katoavan nopealla tahdilla. Ennen varsinaisten juhlien alkua syötiin Mamin ja Mummun kanssa kalakeittoa, itseni kohdalla kalakeitto toimi kylläkin aamupalana, mutta ei sillä niin väliä :D
Yllä lapsenvahti ja vahdittava lapsi, tosin niistä lastenvahtihommista ja vahdittavana lapsena olemisesta on jo yli kymmenen vuotta aikaa :D
Ja tässä kuvamateriaalia meidän tarjoilusta. Oon ehkä eniten ylpeä tosta mun täytekakusta, jumankauta osasin tehä tollasen kakun joka näyttää suoraan leipomosta -materiaalilta!! Kyllä tää mun kondiittoriura tästä vielä hyväks tulee :D En ymmärrä miten ton lohivoileipäkakun kurkut pystyi jäätymään jääkaapissa... en sitten tiedä mikälie syväjääkaappi se oli :D
Meillä ei pitään puheita pidetty, mutta äidin kortti kyllä tuntui hieman puheelta, niin pitkä ja puhemainen runo sieltä paljastui. Äiti oli ahertanut jotain kuukauden ton kortin parissa ja hieno oli kyllä lopputulos. Kaiken kukkuraksi vastoin kaikkia äidin ja isän periaatteita ne antoi mulle ylioppilaks lahjaksi Lego City rajavartioston. Ja nyt siellä joku on varmaan silleen "O_O ylioppilaslahja" mutta voi kuulkaa kyllä, lahja osui ja upposi täydellisesti minun sydämeeni. Tänään illalla voisin alkaa leikkiä!
Keskittynyttä lahjanavausta. Sain Katrilta tommosen ihanan turkoosin värisen (!!) rannekorun ja siihen sopivat korvakorut, sekä aivan himoihanan tyynyliinan, jossa on pöllö ylioppilaslakki päässä. Voi vitsit!
Mietin aiemmin toukokuussa, että voisin hankkia mahdollisilla yo-lahjarahoilla itselleni uuden ja pienemmän makuupussin. Harvemmin tulee kuitenkaan joulukuussa matkailtua, niin pienempi pussi riittäisi vallan mainiosti. Noh, eipä tarvinnut hankkia sitä itse kun paketista paljastui täydellisen kokoinen makuupussi ja makuupussilakana. Ja mikä parasta, makuupussi on väriltään mikäs muukaan kuin turkoosi :D!
Mä en pitänyt isoja juhlia, vaan kutsuin lähinnä niitä ihmisiä joiden kanssa oon oikeasti tekemisissä. Epäsukulaisia oli luultavasti enemmän kuin sukulaisia, mutta minusta ei ylioppilasjuhlat tarkoita sitä, että pitää kutsua vaan kaikkia randomeita sukulaisia. Paremmat juhlat tulee kun kutsuu ihmisiä, joista oikeasti välittää ja jotka tuntee. Mun mielestä meillä oli ainakin ihan huippuporukka, hyvät jutut ja hyvä meininki. Pieni suku takaa kyllä myös ihanan läheisen meiningin.
Mä en oikein koskaan ole saanut keltään rahaa, enemmänkin juuri kaikkia jänniä esineitä ja siksi olinkin melko wtf -ilmeellä koko päivän kun pelkkiä kirjekuoria seteleineen vaan sateli lähes jokaiselta :D En voinut sisäistää, että ylioppilasjuhlissa saa oikeasti rahaa.
Mutta ei siinä mitään vikaa ole, me päästään jo lähes näillä yo-juhlien tuotoilla Kaisan kanssa Australiaan, eli ihan hurja kiitos jokaiselle muistaneelle!:)
Sain Kirstiltä ja Jarmolta kukkaseksi tommosen aivan täydellisen värisen onnen valtikan, jossa oli helminauhaa ja murattia. Rakastan murattia yli kaiken ja haluaisin semmosen puskan myös tänne huoneeseeni muiden kasvien sekaan, mutta äidin mielestä se on hautajaiskukka ja sellaista ei hankita pahaa onnea tuottamaan. Eli siis se, että joku ei pidä murattia hautajaiskukkana lämmitti mieltäni syvästi :)
Ja tässä meidän perhepotrettia vesisateessa :D Edustus.
Illalla oli hauskaa olla kaupungilla, kun monet onnitteli meitä. En ois sitäkään ikinä uskonut, että ylioppilaita vaan onnitellaan Suomessa randomisti kaupungilla... :D Elämä on yllätyksiä täynnä. Oltiin eilen illalla baarissa siis ja minä halusin kerrankin olla humalassa (mami ja äiti älkää vihatko :D), joten tein Jennyllä itselleni alkumaljoja malibusta ja ananasmehusta. NAM. Oli ihan huippu ja yllätyksellinenkin koko ilta ja kotiin päästiin
jo neljäksi! :D
Koko päivä oli ihan huippua alusta loppuun ja oon ihan himo kiitollinen ja iloinen, että sain viettää lukioni teidän kaikkien ystävien kanssa, mulla on ollut tosi hauskaa♥. Okei en ala mitää nyyhkyjuttua vääntään tähän, vaan kerron, ettei tänään oo ollu kovin hehkee olo, mutta onneksi Pommac rose on kaveri :D
