Pitäisikö tuntea helpotusta?

 Koeviikko ohi. Facebookissa onlinessa vain 6 ihmistä. Kaikki loput 200 ovat juhlistamassa viikonloppua joko norssibileissä tai muuten vaan ne ovat viikonlopun vietossa. Paitsi minä. Mua hupututtaa (ymmärtäkää tuo sana samanlaisena kuin eräs v:llä alkava yleisempi :D, äiti vain käski rajoittaa kielenkäyttöä). En tiedä mikä. Kaikki. Kun fysiikan koe oli ohi, en todellakaan tuntenut helpostusta vaan huputusta. Siitä asti kun pääsin koulusta oon vaan löhönny sohvalla ja kattonu Lostia. Mua ei huvita mikään.

Suostuin Kaisan kävelypyyntöön ja tulikin oikein syvällinen keskustelu tulevaisuudesta. Todettiin, että lukio ei vaan oo mulle. Mietittiin myös tulevaisuuden ammatteja ja kaikkea siitä läheltä. Potuttaa kun meitä ei infota mistään. Menisin mieluusti vaikka ikuisuudeks armeijaan, enkä palais takaisin mihkään normaalityöhön vaan lähtisin mieluiten vaikka jonnekkin huitsin nevadaan hyppimään pyssyjen kanssa ja auttamaan ihmisiä. Mulla on teille kuvia, ja teenkin niistä postauksen kun keksin jotain muuta aihetta kun tätä. Huominen menee varmaan ainakin osaksi nukkuessa ja maalatessa. Illan tuijotan telkkaria.

PS: Miks hemmetissä Miley Cyrusin kaikkia kappaleita on kuunneltu youtubessa joku 100 000 000 kertaa? :o Okei hyvä mun sanoo kun oon kuunnellu tänään pelkästään niitä... Ihmeenlisen tarttuvia ja nykyään jopa ihan jees kun ne ei oo enää mitään Heloy I'm Hannah Montana daaaa. :D Siis ihan tälleen btw.

I make sure everybody knows

//EDIT. Teitä onkin jo 10 ;O!!♥// Wow, pikkasen hämmästyin kun tänään tulin koneelle, 8 painettua nappia. Teitä on siis oikeasti enemmän kuin miltä näyttää, ja se on kivaa! Piristitte mun päivää ihan huimasti, ja toivon, että toi ihana napin painallusten määrä saa mut motivoitumaan enemmän, kun luen fysiikan kokeeseen! :) Eilen lakkasin vielä kynteni ajankuluksi ja ne onnistuivat odotettua paremmin, joten päätin ottaa niistä kuvan. Toi väri ei ole niin tumma kun kuva antaa ymmärtää vaan se on ihoon sulautuva ruskea :) ja kyllä, sormeni ovat koulunkäynnin takia muuttuneet epämääräisen muotoisiksi ja niihin on ilmestynyt luomi (jälleen)

 Jihuu, arvatkaa miten iloinen olen, kun astun enemmän tai vähemmän hengissä pois auditoriosta huomenna. Mitä enemmän luen tänään, sitä eloisampi olen luultavasti huomenna. Toivon, että ymmärrän edes jotain niistä laskuista ja maolin käytöstä. Matikan kokeessa se vain oli, olisikohan siitä fysiikankokeessa vähän enemmän hyötyä. Vähän pelottaa, kun ei lunttilappua sallita kokeessa :( Siitä olisi meinaan nyt kovastikin apua. Ehkäpä mä saan Kaisan tänään raahattua pihalle, koska kerrankin voitais yhdessä vähän kerrata (okei silloin kun me lähetään pihalle ollaan niin vittuuntuneita, että huhhuh. Silloin ei koulusta puhuta xD)

 Ah, menin tänään ensimmäistä kertaa puol 12 kouluun. Wow, se oli jännää. Ehdin lukee aamulla vielä enkkua, kävin suihkussa ja heräsin vasta yheksältä. Kerrassaan mukava aamu. Jossei lasketa mukaan enkkuvitutusta yms. Mun eilinen ilta meni miettiessä mun lukkareita. Ne on kaikki ihan perseellään kun luulin tykkääväni eriasioista, kun mistä sitten oikeesti tykkäänkin. Lol. Hyvä minä. Lukio neljässä vuodessa kutsuu aika vahvasti. Ei tästä muuten tuu mitään muuten. Mietin myös otanko ens jaksoon venäjän, mut musta tuntuu et tuun oleen niin kujalla, etten viitti edes yrittää. Mut ääh en tie. Toisaalta se kiinnostaa, toisaalta ei ja äh en tiedä :(

Onhan tästä viikosta ollut jotain hyötyä. Olen meinaan saanut siivottua DVD-hyllyni ja nyt kaikki DVD:t ovat hyvässä järjestyksessä, kerrankin. Mulla vaan alkaa olla niin paljon noita kiekkoja, että ei ne meinaa enää mahtua ollenkaan tohon ihanaan Ikean hyllykköön. Silloin kun muuten kokosin tuon, en ihan hallinnut niitä ohjeita ja nyt näyttää siltä, että koko hökötys on valahtamassa käsiin, kun tuli pari rakennusvirhettä tehtyä.

Words can't bring me down

 Päivän pelastus oli matikan kokeen jälkeen se, kun venäjän tunnilla vähäinen osanottajajoukko sai kokeensa takaisin ja puolestani päätettiin, että aijon lukea kakkoskurssin. Hiemanko hypin ilosta, kun opettaja oli ottanut käyttöönsä 30% taulukon ja minä repäisin tyylikkäästi 9½. Lukioni parhaiten mennyt koe tähän asti xD Ja luulen, että siinä se koko lukion paras numero on sitten tullutkin. Kotona odotti vielä Cosmopolitan, joten voidaan sanoa, että tämä päivä on mennyt loppujen lopuksi aika hyvin. Varsinkin kun tämä on jo kolmas postaus tänään. Huomaatteko, silloinkun minua ei vituta, postauksia syntyy kuin itsestään :D

(Olen myös huomannut, että blogia lukee mahtavat 3 henkilöä, joskus jopa 4. Tai siis, itse en näe mitään ongelmaa sen jo suoritettavan rullauksen lisäksi painaa yhtä nappia, jossa lukee luin. Siihen ei edes tarvita sisäänkirjautumista (kai). Tein sen helpottaakseni teidän elämää, ettei tarvitse vaivautua kommentoimaan :D Mutta noh, anyway, kirjoitan tätä jokatapauksessa vaikka vain itselleni, että voin sitten eläkkeellä katsoa mitä on tullut 16-vuotiaana tehtyä)

 Jesh. Aamulla kun äiti ja isä lähti MiinusViiruksille (ja minä jäin dataamaan) pyysin katsomaan, olisiko siinä kampaamotuotteiden outletissa jotain jännää. Ja olihan siellä. Vaikka mitä itseasiassa. Kun tulin koulusta kotiin, minua odotti mukava värishampoo (joka pääsee hiuksiini silloin, kun värjään seuraavan kerran hiukseni), syväpuhdistava shampoo (koska tuhlaan liikaa hiuslakkaa) ja vahvistava tehohoito. Ihania kaikki kolme, koska ensinnäkin noiden purkit on syötävän ihania. Voisin syödä ne kaikki värin puolesta.

 Sitten kaikkea muuta kuin "tavallista". Olen istunut tällä hemmetin huonolla tietokonetuolillani (huono siksi, ettei sillä voi rullailla ympäri huonetta xD) kohta ikuisuuden ja miettinyt vain sanaa, tai oikeastaan lausahdusta "Älä välitä" Käytän sitä itsekkin usein, mutta äsken tajusin, että tuo sanonta on äärimmäisen surkea. Tai siis me ihmiset ymmärrämme sen juuri oikein, mutta eihän kukaan oikeasti voi sanoa, ettei välittäisi. Pakkohan on välittää. Niistä kaikista tuhansista sanoista on PAKKO, hei PAKKO välittää, mutta niiden ei tarvi vaikuttaa suhun.

 Miettikää nyt. Kun joku haukkuu mua läskiksi ja rumaksi, en saisi väliittää asiasta? Anteeksi. Siis kyllähän kaikesta pitää välittää. Jos emme välittäisi siitä, mitä meille sanotaan (Siitäkin huolimatta että sanoja olisi joku inhoamamme henkilö X), olisimme välinpitämättömiä. Eikö tuolla sanonnalla periaatteessa tarkoiteta niinkuin "Älä reagoi". En jaksa antaa tähän enää tuhatta esimerkkiä, mutta siis noh, minusta se vaan menee noin. Ihan oikeasti. Nyt mä lähden tämän ajatuksen siivellä juomaan Terhille synttärikahveeeet ja sitten VÄHÄN enkunsanoja. En pääse tänään nukkumaan :)

New way

And who do you think you are?

Kuvia tulee sitten kun saan aikaiseksi muutettua pois nekalasta ja löydän jotain kuvattavaa (Okei en oo muuttamassa mihinkään, ainakaan vielä :D) Nyt on vaan pakko tulla ihQuttaa ja rageen teille, siitäkin huolimatta että kello on 10:19 ja mulla alkaa tunti 1h 10min päästä, ja sitä ennen pitäis opiskella englantia (koska kieltäydyin menemästä MiinusViiruksille.
Tänään piti siis herätä puol seitsemän! O_O, koska meillä oli liikuntaa, uintia. Pakko ihkuttaa tässä välissä, että kiitokset sille neropatille (ilman sarkasmia), joka on keksiny kuukupin, koska sen ansiosta pystyin uimaan oman liikkaryhmäni kanssa, eikä mun tarvinnu mennä ens viikolla koulun jälkeen ysien kanssa ;o. Mut siis joo. Sain Iirikseltä, tai siis sen isältä kyydin ja autossa kuulin NRJ:ltä hienon laulun, jota en oo kuullu aikasemmin koska NRJ tauko todellakin on meneillään. Ja siitäkään huolimatta en oo kuullu sitä, että se on jo yli vuoden vanha :D Kuitenkin, se laulu oli ihan superihana tai on, ja nyt kuuntelen sitä putkeen varmaan kymmenennettä kertaa, kyllä.

Uinti sai suorastaan naamani räjähtämään. Siinä on nyt tuhat finniä lisää ja se on kuiva kuin kivi, enkä osannut todellakaan mitään kroolia :D Lähinnä vaan nauroin silmille tulevasta otsatukastani, jonka takia en nähnyt mitään kun nousin pinnalle :D Mutta noh, onneksi uinti on nyt ohitte ja pääsen liikasta läpitte :D

Ja juuh todellakin. Oikeastaan se, että tänään ei ole koetta, ei ole yhtään kivaa. Tekisin mielummin tänään vaikka liikkunan kokeen ja menisin huomenna fysiikankokeeseen, kun että nyt opiskelin tuhat enkun sanaa, ruokasanoja ja hemmetisti kielioppia (vaikka se onkin kertausta, mutta silti) Täytyy ottaa varmaan kirjat kouluun kun mulla sattuu oleen venäjääkin vielä. Kunnon turha päivä, kun joka tunnin jälkeen on hyppytunti... :D
Ja sitten ihan oikeasti, oli 0.01% kiinni, etten alkanu eilen oikeesti pillittään matikan kokeessa. Se koe oli vaan tuhat kertaa vaikeempi kun se niiden toisten ja mua vitutti jokainen tehtävä ja koko eilisen illan vaan huomasin koko ajan lisää virheitä siinä ja totuus on, etten IKIMAAILMASSA halua sitä takaisin ja koska se kuitenkin takaisin pitää saada, hypin luultavasti jo vitosesta ilmaan, koska se koko koe oli todellakin jotain niin hepreaa että huhhuh. Ja siis ärsyttävää on se, että mä olisin osannu niitä peruslaskuja, mutta kun ei. Niissä joka laskussa oli kirjaimia ja numeroita sekasin ja kaikki oli huonosti ja ääh.

Se oli vaan vähän isompi sorsa

Huhhuh. Koeviikon ensimmäinen koe ohitte, vihdoin. Enää neljä jäljellä. Miten rentouttava olo. Mä keksin, että olis varmaan järkevää ottaa kuvat etukäteen ja tallentaa ne tänne valmiiks jotta sit tää kirjottaminen ei tössäis kuvien puutteeseen. Niin siis tosiaan. Meillä oli tänään äidinkielen koe, johon kuului itse koe ja sitten referaatin kirjoitus. Referaatti kirjoitettiin aiheesta TV-uutisten kieli Arvi Lindin mielestä. Melkein meni se otsikkokin oikein mutta nyt ei niin murehdita sellaista, heheh :D

Todellakin mä voisin nyt syventyä vähän tarkemmin vielä noihin kokeisiin ja silleen, toivottavasti Jaatinen ei olis päättäny tehä meillä sitä superhypervaikeeta matikankoetta. En tiedä haluaisinko todellakaan huomenna mennä valmistavalle tunnille, koska siellä näkee vaan, kuinka paska onkaan.. :D Musta tuntuu nyt, että tarvisin jotain extraraikasta juotavaa, koska mulla on samaan aikaan hirvittävä jano, että ärsyttävä kylmyys ja kuumuus. Rakastan edelleenkin näitä puutaloja<3

Tänään mä tajusin muuten, että koulu on oikeesti kiva paikka (ilman oppitunteja). Siellä oli kivaa istua yksinään ja lukee äikkää, kun ei ollu minkäänlaisia viihdykkeitä tai pehmoisia sohvia lähettyvillä. Silloin oli vähän niinku pakko keskittyä vaan siihen yhteen ja samaan, äikän kirjaan. Ajattelin, että totahan vois hei daa hyödyntää jatkossakin, niinku siinämielessä meinaan, että jos kotona ei läksyt suju, herään kaheksaks kouluun niitä tekemään (koska ens jaksossahan sitä aikaa pitäis olla ihan riittävästikin). Siis tiettekö, keskityin kokonaiset 75minuuttia yhteen asiaan, en tiedä opinko mä mitään, mutta se on toisarvoista. Kotona taas tästä ei tuu mitään. Kuka näitä hemmetin viihdykkeitä keksii perkele tähän maailmaan! ;O

Virheistä voi oppia tekemällä ne uudelleen

Ei en ole kuollut. Äh en taas jaksaisi alkaa valittaan, että kamerassani ei ole akkua, mutta se on vain yksinkertainen tosiasia, koska eiliset kookospähkinä kuvaukseni yksinkertaisesti kuluttivan sen loppuun :D Ja lisäksi tuntuu, että oon kuvannu Nekala-Viinikan jo ihan kokonaan, eli niissä kuvissa ei koskaan olisi mitään uutta teille. Pitäis löytää jotain uusia jänniä kuvauspaikkoja :D

Mitä ikinä mä tähän kirjoitankaan, se ei koskaan tunnu hyvälle. Mun pääni on totaallisen tyhjä nerokkaista ajatuksia tai muusta enemmän tai vähemmän tarpeellisista. Voisin pölistä vaikka tunnin tässä tulevasta viikosta, mutta en jaksa. Elämässä pitäisi olla paljon sitäkin tärkeämpää ja itseasiassa onkin. Nyt mua esimerkiks himottaa hirveesti mennä leikkiin mun kookospähkinällä. Any ideas, että mitä siitä vois leipoilla? :O

Asia jota en koskaan ajatellut kirjoittavani tänne, asia joka saa mut nauramaan :D Puhuin äsken Evalle ruotsia ja tajusin, että se on hauskaa O_O Hei, ei ruotsin pitäis olla hauskaa. Mutta se vaan oli. Okei, valitettavasti ei riitä, että joku on hauskaa, koska sitä pitäisi myös osata. Ja mä en osaa kun Jag vet inte och jag måste gå ny. (Meniköhän noikaan oikein?) Eikä Pekkis edelleenkään auta asiaa ollenkaan. Miks kaikkiin muihin aineisiin tulee uusia opettajia paitsi ruotsiin? Vai onko se joku Pekkiksen ja Aleniuksen salaliitto, että kukaan ei vie niiden paikkoja? Se tunne kun enkussa yhtä asiaa opiskellaan ensin taululta, sitten kirjasta, sitten monisteesta, sitten suullisesti + että siitä tulee läksyjä jotka tarkistetaan ja ruotsissa sama asia kuulostaa tältä; Pekkis kirjottaa yhden esimerkin taululle, sanoo että se on simppeliä mutta tyhmät ei osaa, tehdään yks tehtävä ja puhutaan lopputunti and that's it (+ että se pitäis osata kokeessa lol)

Tajusin ei oo olemassakaan

Uuteen blogiini ->

Mainostan tätä edelleen täällä (koska olen tyhmä) :D, koska luulen sen olevan järkevintä. Varsinkin, koska nytten blogissa on kuvat ja ensimmäinen ohjekin (huomatkaa, sain kerrankin jotain järkevää aikaan). Kaikki alkaa siis näyttää jo paremmalta :D

Kahvikupista tuijottaa Pikku-Myy

 Mitä tämä on olevinaan ;O. Minulla on varmaan ensimmäisiä kertoja blogini historiassa kuvia, muttei asiaa! Tämäpä merkillistä. Aamulla tahdoin vetää sukkahousut jalkaan. Mua ei yhtään huvittanut pukeutua kireisiin farkkuihin tai epämukaviin paitoihin, vaan mukavan löysään mekkoon. En kuitenkaan aamukiireessä sellaista löytänyt, joten sain tyytyä hameeseen ja paitaan. Parempi sekin.

 Tuntuupa ihanalta. Matikan tunnilla tehtiin toisen pitkän matikan ryhmän koe. Jes, ekat kolme kohtaa meni oikein ilman apua mutta sitten olin kyllä ihan poruilla että mitä hemmettiä. ÄÄÄ. Jos ne kaikki pitää osata muodostaa ite ja voi herranen aika. Kuolema koulussa voisi olla hyvä nimi jonkun kirjailijan uudelle dekkarille. Toivottavasti se opettaja muuttaa vaan ne numerot laskuihin eikä vaikeenna niitä. Jos vaikeentaa niin I'M SO DEAD.

 Olenko jo maininnut, että on ihanaa tulla koulusta kotiin joka päivä, kun sisään astuessa aina tuoksuu joku omenapiiras tai muu omenoihin liittyvä ruoka. Kohta alkaa mennä jo hermo ainaisiin omenoihin, tuntuu ettei ne lopu ollenkaan. Mieli tekis kovasti tehdä itsekin jotain omenaista, mutta taitaa äiti olla käyttäny jo kaikki ideat, eikä noista kaneleista tuu ees kovin hyvää hilloketta... :(

Jokainen ihminen muistuttaa eläintä, koska hei. Me polveudutaan eläimistä daa! ;O Ei ole haukkumista sanoa että joku ihminen muistuttaa jotain eläintä. Koska se on oikeestaan jo sanomattakin selvää. Se tekee ihmisistä persoonallisia. Mä en ole oikeastaan koskaan miettiny mitlä mä näytän. Tossa ylläolevassa kuvassa ehkä joltain tosi sekaselta hmm.. sellaselta pieneltä viidakon eläimeltä, jos tajuatte mitä tarkotan. Siis voi kammotus. Mitkä ihme valkoset silmäpussit mulla on, tosta nyt tulee ennemminki mieleen panda ku mikään muu :D

Mullahan oli koulusta lainassa siis pari musiikin kirjaa, mistä sit soittelin kaikkia kivoja kappaleita. Ja just kun olin palauttamassa niitä kouluun, huomaan, että siellä kirjan alussa on selitetty kaikki ne soinnut, mitä en oo tähän päivään mennessä tajunnu. Voi huhhu. Miks mä en oo tätä ennen tajunnu??? Moni asia helpottu kiitos niiden selitysten. Joululaulutki saattaa taas alkaa kuulostaa joululauilta :)

Hei ystävät, mä olen alkanut oikeasti harkita uutta blogia, joka kantaisi nimeä Peppermintheaven. Okei, no ei ihan :D Mutta siis ihan tosissaan että se olisi mun ruoka/leivonta yms. kaikinpuolin ruokaisa blogi, missä jokainen juttu liittyisi jotenkin ruokaan, vaikka ihan vaan hehkuttaisin jotain todella hyvää suklaata :D. Mä en meinaan enää jaksais tunkee tänne mitään ruokia, koska ne ei tuu täällä niinku esille (okei ihankun ne tulis sielläkään, mutta niin, päätös on nyt kuitenkin tehty) Siis sellainen blogi tulee, oikeastaan viimeistään huomenna kunhan keksin sille hyvän nimen ymsyms. Mutta siitä sitten lisää pian (huomenna) pian (huomenna)...

Mun rakkaat sukkahousut, ne on deletoituneet. Mä en halua luopua noista koska toi väri on jotain tosi ihanaa ja ne on hyvät jalassa. Ärsyttävää kun kaikki hyvä kuluu käytössä (ja kyllä kuluu kaikki vähän vähemmänkin hyvä) Jos joku miettii mulle edelleenkin joululahjoja niin oon jo keksinyt ne muutamat mitä haluan ja tässä lista (kuka sen tekee oikeesti näin aikasin... xD)
1. 2 Mäkkäreiden tuotantokautta
2. Parit superkivat sukkahousut (mieluiten kokoa L, että ne ei varmasti tipu päältä)
3. Joku uusin Singstar (jos sitä on mahdollista saada PS2:seen)(ja vain koska rakastan laulamista)
Joo hei hyvä idea lisäänkin tän mun listan tänne blogiin et a) muistan sen ite vielä kun joku sitä kuitenkin kysyy ja voin päivitellä sitä kun mulla on ollu mielessä vielä jotain muutakin oikeesti järkevää (ja b) saatte siitä vinkkejä xDDD)

Find the words and talk to me

 Tänään on ollut kaikin puolin hyvä päivä. Mulla on rento fiilis, vähän sellanen ei huolta huomisesta. Iiris kysyi mitä tabuja oon oikein vetäny ja totesin syyn olevan luultavasti Ullalla syömissäni omenoissa. Kuvat on ennennäkemättömiä läppärin kätköistä löydettyjä :D

 Koulussa oli rentoa. Musan tunnilla soitettiin kivoja kappaleita (tai no... xD) ja puhuttiin syvällisiä. Enkkua vihasin vähän vähemmän, joten oikeastaan sekin tunti meni nopeasti. Fysiikassa jatkettiin Aurinkokunta -työ loppuun. Ja siitä tuli kyllä aika hieno! Äikän tunnilla koin kummallisen välähdyksen. Opettaja oli alkamassa jakaa meidän kommentteja ja sitten se sanoo, että haluaisi kahden ihmisen lukevan omansa koko luokalle. Silloin mun sydän alko hakkaan varmaan 500 kertaa minuutissa. En edes tiedä miksi, koska olin varma että kommenttini oli mennyt päin seiniä. Sydän vaan hakkasi enkä tajunnut miksi, mutta syy selvisi kun opettaja pamauttaa "Hanna sä voisit aloittaa". O_O Anteeks? Kukaan ei oo ikinä arvostanu mun äikän töitä niiden liiallisten mielipiteiden takia. Asiassa oudointa oli se, että tiesin etukäteen joutuvani lukemaan sen, ennenkuin oikeasti edes tiesin siitä O.o.

 Mun mielestä tää kuva on jotenkin pysäyttävä. Iiris yksin kattoo jonnekkin. Vaikka tää kuva ei oikeestaan kerro yhtään mitään, samalla se kertoo paljonkin. Se on yksinkertaisuudellaan kaunis.

 Blogin ulkoasu on kokenut jälleeeen uudistuksia. Mua ärsyttää toi sivupalkki edelleen, mutta en halua sitä tonne alas, joten pysyköön nyt tuossa. Kyllä se menee. Mä oon jo kauan ihaillut muiden pelkistettyjä valkoisia blogeja. Ne tuo kuvat paremmin esille, ehkä, ja mun mielestä kaikki taustat mitä oon löytäny on ollu jotenkin huonoja. Se ruskee oli kyllä ihan kotoisa, mutta siitä huolimatta huono.

 Olin tänään taas kuntoilullisella päällä, koska tosiaan terkka (ja äiti ja isä) painostani rageaa enkä jaksa kuunnella sitä enään. Ei sillä, ettäkö mä muka oikeesti laihtuisin, kun ruoka maittaa samaan tapaan kun ennenkin, niin ehkä ulkoilu vaan oikeesti parantaa esimerkiksi keskittymiskykyä ja jaksamista. Illalla lähdin sateen tauotessa lenkille. Mä en tajua miten kuupperissa se 12minuuttia on loputon aika. Okei tajuan, kuka idiootti haluaa juosta äärettömän tylsää viinikanpuistoa??? Kun mä juoksen yksin, 10 minuuttia menee jotenkuten helposti, mutta meneepähän kuitenkin. Miks kuupperissa ekan kierroksen jälkeen meinaan kuolla? Lenkin jälkeen oli superihanaa mennä saunaan nukkumaan<3 Nyt oon puhdas ja tunnen tehneeni tänään jotain muutakin kun datanneeni and that's positive.

 Nyt mä meen nukkumaan ihanan pehmoisen peiton alle, ja huomenna herään viimeiseen ykkösjakson normaaliin päivään ja sen jälkeen viikonloppuni tuleekin painottumaan kokeisiin (katotaanko?) Voisin myös joskus fiilistellä kynttilänvalossa, ihan vaan istua pimeässä huoneessa ja tuijottaa liekkiä. Se on oikeasti mukavaa! :)

Mun kesä. Mä katon kesäkuvia. Ekassa kuvassa Veera nukkuu, tokassa Iiris ja Reko halaa, kolmannessa Julia iloitsee siitä että on repinyt kynsilakat pois, neljännessä Tuomas, Emil ja Make kattoo angstisesti maata, viidennessä penkki on täynnä ihmisiä ja kaikki tuijottaa maahaan, viidenessä pelataan korista, kuudennessa puhutaan kärsivän näköisesti puhelimeen, seitsemännessä Heli hautaa päänsä käsiinsä. Mun kesä<3. Kuulostaa äärettömän pitkästyttävältä mutta Iiristä lainaten "Ehkäpä se on nykynuorison perusilme. Vuosituhannen vaihteessa syntyneet teollisuusmaiden lapset, nykyinen nuoriso, kun on tottonut yltäkylläisuuteen ja siihen, että koko ajan on järjestettyä aktiviteettia. Sitten kun tekemistä ei ole, pitkästytään. Vaikka kiireisinä aikoina kuitenkin haaveillaan kesän joutilaisuudesta" Kyllä. Tekstarifilosofisoimme.

Симпатичная булочка

 Kuvissa on viikkoni yksinkertaisuudessaan.  Tänään piti tehdä valmisteluja äikän referaattiiin, mutta ehei. Meille tuli Kaisa ja Elina (siis ne tunkivat oikeastaan) ja ilta meni singstaria laulaessa. Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa! :) Illalla ajattelin vielä mennä haukkaamaan happea, mutta vielä mitä. Keitin punaisesta maidosta puuroa, joka sattuu olemaan lempiruokaani tällä hetkellä. Ah♥

 Olen vihdoin todennut, että englanti ei ole minua varten. Se on kielenä erittäin mukavaa ja tykkään oikeasti "harrastaa" (ööh ajatelkaa tota laajana käsitteenä :D) sitä vapaa-ajalla. Koulun oppiaine englantia en vain voi sietää ja tunnillakin tulee piirreltyä enemmän sieniä kirjaan, kun tehtyä yhtäkään tehtävää. Harmi vain ajattelin silti kirjoittaa englannin, koska siitä näyttää olevan eniten hyötyä tässä maailmassa. Tänäänkin ärsytykseni oli huipussaan, kun tunnilla on joku 12 täydellistä brittienglantia puhuvaa auskua säätämässä. Lisäksi tunnilla puhuttiin paljon, eikä se ollut ollenkaan mukavaa. Mä en osaa vastata niihin kysymyksiin edes suomeksi, tai mulla ei ole mielipidettä saatikka että pitäis  vääntää enkkua. Joo haistakaa paska. Lisäks kaikki muut puhuu niin hyvin, etten edes halua avata suutani, koska sitten kaikki tarttuu mun jokaiseen pikkuvirheeseeni... Onneksi huomenna on viimeinen enkuntunti pitkään aikaan! :)

 Ainoan viikon vapaa-iltani olen käyttänyt siihen Osama BinLaden dokumenttiin, ja kirjastossa käyntiin, koska tosiaan tuli se lukudiplomikurssikin valittua... Kammottavaa ajatella, että huomisesta eteenpäin tulen istumaan nenä kiinni kirjassa lukien kokeisiin. En tiedä miten tulen tästä selviämään (varsinkaan enkusta), mutta no, kai pitää vaan ymmärtää että vitonenkin on ihan hyväksyttävä numero.

Tälläkin hetkellä mun pitäisi olla lukemassa kokeisiin, eikä istumassa koneella, mutta koska motivaationi katosi oikeastaan jo kuudennella luokalla, yllämainittu saattaa olla hankalaa. Ainiin. Tänään venäjän tunnilla oli oikeasti hauskaa, kun käytiin läpi adjektiiveja. En tiedä oliko iltapäivätunti vain hyvää aikaa hepulille, vai oliko tuo Симпатичная булочка (suomennettuna: Sympaattinen sämpylä) oikeasti hauska? Tätä voimme jokainen jäädä miettimään.

Kyynelillä pahat henget poistan

Jihuu kerrankin vähän muokattua videota. Ja video yksinkertaisesti siksi, mitä videon otsikossakin sanotaan! :DD Pahoittelen kestoa, mutta mulla oli kuus asiaa mistä puhua! :D

Ps. Rakastettu puolikymmenen aamu ikuisuuksiin! Nukun varmaan pommiiin.... (voi silli ekana enkkua..)

Hepoasteiden korkeapaineet ei tiedä hyvää koetulosta

Tämä video on sitten eiliseltä! Mutta koska eilisista nettiongelmista johtuen (koska niitä ei olisi.. -.-) blogger ei luonnollisestikaan suostunut julkaisemaan tätä, joten nyt tällain päivän myöhässä. Ajatelkaa eilistä kun katotte tätä :DD Ja tossa jotain hölisen et tulee kuvapostaus, niin se sitten on mahdollisesti luvassa tänään (tai sitten videomuodossa, jos en jaksa rageta kirjoitten)

Ainiin, muistaakseni ääni kuuluu tosi hiljaa tossa videossa, vaikka mä kyllä huusin aika kovaakin. (Eli siis äänenvoimakkuus täysille :D) Ehkä se on tän hieman huonon läppärin vika, mutta kuten sanottu sitä toista en käytä ennenkun oon tiedostokoon oppinu pienentään.

Nuoria me oltiin silloin, nuoria me ollaan vieläkin

 Kohti terveellistä elämää, vai miten se oli? Mun piti kirjoittaa jo eilen, mutta sitten mua pyydettiinkin vielä illalla pihalle, niin tämä vähän jäi, eikä netti suostunut enää toimimaan pihalta tultua, joten tämä sai sitten jäädä. Eilinen meni siis Kaisan kanssa ja illalla vielä Kiian, Juhon ja Oskarin kanssa Koikkarissa kävellessä :)

 Eilen siis löydettiin mulle vihdoin takki (koska äiti täältä blogista luki, että sellaista tarvitsisin :D) Onhan tuo vähän kuin urheilutakki, mutta luultavimmin tulen sitä ihan sellaisena perus syystakkina pitämään. Värit on ihan superhyperihanat!♥ ja toi on tosi lämmin. Rakastan urheilutakkeja, koska ne oikeesti osaa asiansa, on samalla kevyitä ja lämpimiä. That's all I need. Merkki on IcePeak, samainen merkki on siis myös viimetalvena hankitulla ihanalla toppatakillakin. Eikä oo pahemmin tarvinnu pettyä siihen, joten tuskin tähänkään.

 Huomenna on aah niin ihana maantiedon koe. Ongelmani taitaa olla siinä, että olisin voinut aloittaa lukemaan aikaisemmin, koska asia oikeasti kiinnostaa mua ja kyllä mä jotain osaankin. Nyt on tulossa vaan pienoinen paniikki, että mitä helvettiä, kuuluuko tääkin ja toi tähän koealueeseen! ;o. Siis toisinsanoen tuntuu, ettei toi alue meinaa loppua ollenkaan. Poikkeuksena muihin kokeisiin oon lukenut nyt myös aika paljon kirjaa ja se on ehkä hyvä asia. Oikeastaan huolettaa vain pikkasen, että kokeen maksimi on 24 (O______O) ja siihen tulee luultavasti 4 essee kysymystä. *Okei, tappakaat mut jo valmiiks ettei mun tarvi kuolla häpeeseen kun tajuan kokeessa että en mä tästä aiheesta kyllä muista mitään* Ja joo oon melkein osannu kirjottaa ton vihkon nimen.. :D

 Tänään mut patisteltiin taas kauppaan, tälläkertaa tuulinpuvun takia, koska en yksinkertaisesti ole omistanut sellaista PITKÄÄN AIKAAN. No, nyt olen onnellinen omistaja, tai no miten sen nyt ottaa. Minulle meinaan ostettiin uusi tuulipuku, jotta mut saataisiin urheilemaan ja kuntoilemaan............... Kauheita takaa-ajatuksia nykyäään ihmisillä. Ainiin ja oli muuten vähän ärsyttävää ostaa tuulipukua, kun jos takki oli hyvä, niin housut pienet ja jos housut hyvät niin takki iso...! -.-

 Kattelin äsken (LENKILTÄ TULTUANI, kyllä lukekaa uudestaan jos ette usko silmiänne xD) vähän aikaa telkkaria kun siellä tuli joku Avara luonto -dokumentti. Sit siinä oli joku sarvipää, jonka äiti kuoli maanjäristyksen takia ja sit se laps loukkas jalkansa hyi että! Sen etujalka meni niinku kirjaimellisesti poikki :( Sit ku se astu sillä niiin se meni joka suuntaan. Hyi että se oli kammottavaa :( Säälin sitä.

 En tiedä tuleeko muille, siis teille, mieleen ankka, mutta mun mielestä mulla on ankan kanssa jotain samaa. Tai itseasiassa nään aika paljonkin. Lisäks näätte muute näistä kuvista ton mun hassun tukanki :D

 Syksy on ihanaa aikaa, varsinkin omenoiden suhteen. Meillä kun on joka päivä jotain uutta omenapiirakkaa. Ja senkö pitäis auttaa mun liikunnallista elämääni? No ei todellakaan. Arvatkaa vaan sitä houkutusta kun pöydällä on piirakka jota ei saa syödä! ;O Ja vaikeemmaks tän tekee vielä se, että ne piirakat on törkeen hyviä!

Löysin sisäisen lapsuuteni taas vaihteeksi, kun puistoon oli tuotu tällänen supertyylikäs uusi heppakiikkujuttu. Tosin toi istuintila oli vähän pieni kuten näkyy, eikä jalatkaan oikein mahtunu tohon... Ja joo, nyt mantsa. Enää kolme tuntia tehokasta lukuaikaa. Miten musta tuntuu, että tuun kuseen kokeen vaikken haluais :(