Piparminttumeri: Even though it seems it's not for me

Lupasin teille juttua jostain muustakin kun perus päivämätöstä, joten tässä olisi nyt jotain edes hieman erilaista. Syksyn pimenevät illat saavat jonkun vivun aivoissa napsahtamaan ja se vipu saa minut nousemaan ylös sohvalta ja hakemaan vintistä lankoja ja puikkoja. Se hetki tulee joka syksy puun takaa, eikä sitä voi ennakoida. Tänä syksynä se tuli toissapäivänä.

Päätin kerrankin niiden tuhansien pipojen sijasta aloittaa kutomaan viidellä puikolla. Villasukkaan en vielä pysty/kykene, koska ei ole halua oppia sitä hemmetin kantapäätä tai kavennusta. Sen sijaan halua riittää tällaisten mukavien skopailuhanskojen tekoon. Näin syksyllä skopalla on jo aika kylmä ajaa ilman hanskoja, mutta sellaiset normi hanskat on aika liukkaat ja ärsyttävät. Neroilin siis itselleni tällaiset, jossa ei ole peukaloa ollenkaan (mikä helpottaa mukavasti vilkun kanssa leikkimistä, varsinkin kun sillä on tapana temppuilla nykyään). Myös sormenpäät on ilman päätä, koska niin on helpompi käyttää jarrua. Ja vaikka nämä ei mitkään umpiversiot (huom. vasta ensimmäinen valmis ja toinen puolessavälissä :D) olekaan, niin voin kyllä sanoa, että kyllä se silti lämmittää.

Oon saanu joskus tommosen ihan supersöpön kutomiskirjan, josta yritin löytää epätoivosesti peukalo-ohjetta. Kaikkee muuta sieltä kyllä löyty paitsi sitä, mutta onneksi tämä maailma on jo 2000-luvulla ja netti auttaa♥

Tää päivä onkin sitten menny noissa tumppusissa ja Serranon perheessä. Mikä siinä on, etten voi olla itkemättä siinä kohdassa kun Eva ja Marcos juoksee ulos kirkosta ja ne näyttää niin onnellisilta :'')? Hanna the herkkä tai jotain muuta. Aina pillittämässä, ei auta nyt itkut eikä muut tässä asiassa :D

En oo saanu tänään mitään oikeastaan aikaiseksi. Ja vituttaa. Huomenna on kuupperi (jossa en tule juoksemaan puoliakaan) eikä sitä ärsytystä ainakaan lieventänyt että kun mä käpyilen pyörällä niin Elina ottaa mut juoksien kiinni, koska se oli lenkillä. -.-, onhan se kivaa että jotkut jaksaa... :D, itse en tosin lukeudu niihin. Todistettiin melkein Ellun kanssa auto-onnettomuutta, siis kolaria. Oli kyllä suuri ihme ja kumma, että se toinen auto ei lentäny jonnekkin huitsiin, sen verran kovaa ne molemmat ajo. Oli aika jännä tilanne, kun mä vaan jään tuijottaa autoo, joka ajaa ihmeenlisen kovaa ottaen huomioon että sillä oli punaset. Sitten se ei pysähdykkää ja sit oltiin kyllä Ellun kaa aika varmoja et joo nyt räsähtää, mut ihme ja kumma ei ;o. Ihme autoilijoita sanon minä.

10 vuotta, tiedätte kyllä mistä ja 4 vuotta, ette kyllä tiedä mistä. Mää tuskin tajusin kuusvuotiaana yhtään mistään mitään, vaikka oonkin koko ikäni juossu heti telkkarin eteen kun on jostain onnettomuudesta kyse. Ei WTC:stä oikeesti voi olla 10 vuotta :D, mitä ihmettä. Sehän oli ihan justiinsa! ;o. No, se saattaa tuntua niin vähän ajan takaiselta myös siks, kun siitä nyt tulee koko ajan jotain dokumenttia ja leffaa. Vaikka se onkin suuronnettomuus ja kauhistus yms, se aihe on oikeesti tosi kiehtova. Okei pitäkää vaan hulluna, mutta mä en voi yhtään mitään tälle mun onnettomuusaddiktiolle, joka näkee kaikki onnettomuudet jännänä asiana. (Kyllä olen edelleenkin harkinnut onnettomuustutkijan uraa :D)
Niin ja asiasta josta ette kyllä tiedä (tai no ehkä muutama), siis äidin ja isän hääpäivä, joka on myöskin tänään. Okei toi oli erittäin huono lause, mutta kai te sen idean tajusitte. Vaikka naimisiin meno onkin mun mielestä yks elämän turhuuksista, mä voin silti sanoo vielä kerran että "Hyviä hääpäiviä sitten vaan:)", koska eipä oo ollu äitille ja isällekkää tää avioliittoilu mikään pakkomielle (kai :D)

Okei täytyy myöntää että oon jo pariin kertaan tota suklaata kuolannu ja tänään oli vaan pakko, ihan pakko, sortua, koska toi vihree väri... (kuka sanoo ettei mainonta oo tehokasta?) Lisäks toi on tummaa suklaata ja ahnam. Voin kertoo että oli ihanaa (älkää syökö jos ette tykkää tummasta suklaasta), toi päärynä siinä oli jotain täydellistä...