It's time to g r a d u a t e

Aivan näillä näppäimillä astumme sisään Tampereen Yliopiston juhlasaliin parijonossa, aivan samoin kuin 12 vuotta takaperin mennessämme ensimmäiselle luokalle. Musiikki soi ja kaikki vanhemmat tuijottavat meitä. Me ollaan isoja lapsia nyt.

Jostain hassusta syystä oletan lukion yhä kuuluvan peruskouluun ja vasta nyt koulun päätös tuntuu oikeasti lopulliselta. Outoa, etten ole oikeasti ollut peruskoulussa enää kolmeen vuoteen. En varmasti ysillä edes tajunnut koko asiaa.

Ihania yo-juhlia kaikille niitä juhliville, palataan huomenissa, jos krapulaltani kykenen, niiden yo-kuvien ja juhlakuvien kanssa takaisin tänne! Nauttikaa kaikki, myös ei valmistuvat, tästä päivästä. Ikinä ei meinaa osata ottaa sitä kaikkea iloa irti, mutta parhaani aion yrittää. Paljon meillä on ainakin ruokaa, että kenenkään vieraan ei pitäisi kuolla ainakaan nälkään.

ONNEA KAIKKI :)

Baking sewing cooking writing

Melkoisen kiire päivä on taas ollut. Kyllä on abin elämä kiireistä. Huomennakin odottaa aikainen herätys kun on vielä niin paljon leivottavaa, koristeltavaa, viimeisteltävää jne. Ajattelin veripalvelussakin piipahtaa, ettei se taas kerran veny ikuisuuksiin. Toivottavasti olis hemoglobiinit kohdillaan ettei tarvitsisi turhaa reissua tehdä :)

Aloitin päiväni suhteellisen myöhään ompelemalla lisäpituutta meidän pöytäliinaan, jonka piti alunperin olla kaikkea muuta kuin pöytäliina. Mutta mun mielestä se hoitaa liinan tehtäviä aivan mainiosti ja sen väri on täydellinen, joten se on nyt pöytäliina. Tehtiin tänään myös täytekakut koristelua vaille valmiiksi. Noh. Niin. Onnistuin sitten tekemään niin korkean kakun, ettei se mahtunut kuvun alle :D Hyvä minä. Mutta eikö näytäkin mehevältä? :D Iltapäivällä tein chili sin soijarouhetta, joka oli namia. Vaikka äiti ja isä eivät varmaan oikein sille soijarouheelle lämmenneetkään.

Leivonnan ohessa taistelin päänsisäisesti runosuoneni kanssa. Se oli todellakin lomalla, enkä meinannut millään saada runoa aikaiseksi. Halusin siis pistää runon mun kiitoskortteihin, kun fiksusti tein niistä sellaiset aukeavat ja olisihan se vähän ollut kökköä antaa kortti, joka aukeaa, mutta jonka sisällä ei ole mitään.. Päivän runoa hiottuani sain sen valmiiksi, ja nyt mulla on sitten kiitoskortit runolla varustettuna valmiita. Ja ei, ei osannut päättää vain yhtä kuvaa, eli siis kaikenmaailman kuvia laitan jakoon :D Vielä pitäisi varsinainen kehyksiin laitettava yo-kuva tilata, mutta se odottakoon vaikka syksyyn ja siihen mennessä voidaan käyttää jotain pienempää versiota.

Just try not to worry, You'll see it some day again part6

 Itku kurkussa oon lykännyt tän postauksen tekemistä, mutta nyt sekin kamaluus on kohdattava. Sitä sun tätä kolmelta viimeiseltä amerikkapäivältä, ei mitään erikoista siis.

Ensimäinen kuva on selvästi to die for -materiaalia :D Ei jumankekka miten hyvältä voi salaatti näyttää. Mentiin Central Parkissa olevaan mukavaan ruokapaikkaan muutaman kerran risteilyn aikana nauttimaan purtavaa. Parasta siellä oli luultavasti toi salaattibisnes. Siinä oli subway -tyyppinen meininki, sanoit vaan tyypille tiskin takana mitä haluat salaattiis ja se teki työtä käskettyä. Eli siis jee mun ei tarvi mennä ikinä subwayhin voittamaan tilauspelkoani, kun selätin sen vieläpä englanniksi :D  Melkoisesti salaattitiskillä oli myös ihmisiä aina päivän mittaan. Otin myös tollasen hedelmäkipon ja sipsiä.... Ihan vaan koska se tyyppi kysy että haluanko sipsiä :D Palvelu pelaa...

 Lapsenmielisyys 10+, kun Royal Promenadella järjestettiin Dreamworksin paraati ni me siellä taas etunenässä tanssimassa noiden kanssa. Voitte varmaan taas kuvitella miten jumalattomasti kuolasin pingviinejä ja Alexia ja tota helkkarin Kung fu pandaa. Tuli muuten yhtenä iltana katottua Kung fu panda laivan telkkaristakin, kun se Dreamworks kanavalta kerran tuli :D Sehän oli ihan mahtava, täytyy varmaan kattoo ne täällä Suomessa vielä uudestaan. Miten oon voinu missata moisen parhauden :O!

 Aikaisemmin kirjoitin jo ton altaan rikkoutumisesta. Mentiin sinne pällistelemään sen korjaustöitä, jotka osoittautuikin tosi mielenkiintosiks. Siellä oli sukeltajaa ja asentajaa ja lopulta myös esiintyjiä harjottelemassa jne. Eikä oltu ainoita joita kyseinen juttu kiinnosti, tai sitten ne muut ihmiset vaan istuskeli siellä huvinvuoksi.

 Illalla nautittiin vaihteeksi Michaelin taidonnäytteistä. Tää oli ihan mahtava :D, muistaakseni inspiraationlähteenä toimi mun lattialle jättämä henkari, joka sitten päätyi loppumatkaksi verhotankoon meitä hauskuuttamaan.

 Ainiin tänä iltana oli laivan toinen Formal night, mikäli muistan oikein. Äidin käydessä vessassa menin makoilemaan tuolla kannella eräälle aurinkotuolille ja ehkä kahden sekunnin kuluttua jostain pamahti työntekijä, joka kysyi onko mulla kaikki hyvin ja mitä mulle kuuluu ja ketä mä odotan jne :D Näytin varmaan jotenkin kuolevalta siinä löhötessäni. Voikohan tätä avoimuutta ja ystävällisyyttä korostaa liikaa?

 Viimeisenä meripäivänä menin kuuntelemaan Captain's corneria, josta varmaan jo aikaisemminkin mainitsin :D Oli yksi kohokohdista kyllä. Olisin mieluusti kysynyt jotain, mutta ei sitten sillä hetkellä tullut mitään mieleen, näin jälkiviisaana olen miettinyt, että olisi pitänyt kysyä kuinka monta kiloa ruokaa viikon risteilylle oikein hamstrataan... Paras kommentti tuli eräältä muistaakseni eurooppalaiselta rouvalta joka sanoi, että jos kapteeni koskaan jää työttömäksi kapteenin virastaan, hän voi suoraa päätä marssia Comedy Liveen kannelle neljä :D Olen ihan samaa mieltä.

 Tältä näytinkin sitten oikeastaan aina kun en poseerannut kameralle. Häikäsee ja mulla on jotain kummallista päällä ja kaksoisleuka riehaantuu.

 Äiti halusi välttämättä salakuvata kannella kierteleviä tarjoilijoita. Niin, siinäkin mielessä palvelu pelaa, että ei tarvitse kuin sormea nostaa ja jostain pamahtaa tarjoilija joka tuo sitä juomaa mitä haluat. Ja siis ei ollut suinkaan vain kannella tämä meno, ihan teattereista ja comedy livestä miksei casinostakin lähtien näitä tarjoilijoita oli kaikkialla...

 "HÄIKÄSEE OTA NYT SE KUVA!!"

 En toki himoinnut koko viikkoa tota allasta. Siinä siis virtasi vesi myötäpäivään, jota nämä kuvassa näkyvät lapset yrittivät selvästi vastustaa ja liikkua vastapäivään. Vaikka itseasiassa, kuinka mahtava liikuntamuoto! Harmi, että se oli keskellä lastenallasta, olisi ollut kyllä kätevä kuntoilulaite.

 Sitten tankkausta selfmade burgerilla. Noi oli ihan törkeän hyviä... Puhumattakaan tosta mansikkalimemehusta jota tuli kitattua aamupalalla melko hitosti :D Voin vieläkin maistaa ton burgerin ihanuuden suussani. AAAAAA. Näitä postauksia tehdessä tulee kyllä hulluksi ei voi muuta sanoa. Mä olen muuten ihan sekaisin mitä olen jo sanonut ja mitä en, eli ehkä mahdollisesti teen vielä sen kokoavan postauksen vaikka kännykän kuvien avulla tms. Mutta jos ette näistä kuudesta postauksesta nyt saa sitä revittyä niin väännetään nyt jo tässä vaiheessa rautalangasta että ELÄMÄNI PARAS LOMA ei voi muuta sanoa....

 Viimeisiä rusketusmahdollisuuksia... Onneksi edes rusketusraja on näkyvissä :D

Oltiin menossa syömään aikaisemmin varattuun aikaamme ja kysyttiin päästäisiinkö me Julietan pöytään. Siellä oli kuitenkin vielä edelliset ihmiset syömässä, joten mentiin reiluksi vartiksi kannelle ottamaan kuvia. Siis koska meidän oli ihan pakko päästä Julietan pöytään viimeisen illan kunniaksi :D Olin kunnon makkarankuori tolla kyseisellä vaatteella, mutta jos se kerta on otettu mukaan, sitä myös pidetään.

Myös siellä illallismestassa oli mahdollisuus istua ja odottaa. Noilta penkeiltä tuli sitten eri tarjoilijat ohjaamaan pöytään.

 En kestä tota mun naamaa tässä kuvassa, järkyttävää kun en voinut edes kulmiin laittaa väriä saatikka puuteria :D:D Mutta minkäs teet. Salama paljastaa kaiken. Tässä siis kuitenkin meidän huipputarjoilija Julieta, jonka positiivisuutta ei kyllä voi käsittää ennenkuin sen itse näki :D

 Toi vaalea jälkiruoka oli aivan suoraan päärynä ville vallatonta, niin jumalattoman hyvää... Kuten joka ikinen jälkiruoka ja pääruoka jne. Noi suklaahiput tuolla koloissa ja oih nam perkele :D Julietalla oli tapana tuoda meille pitkin viikkoo aina joku extrajälkiruoka, mutta vikana iltana sanottiin, että ei kyetä siihen, no extra anymore :D

 Allas oltiin saatu korjattua ja illalla mentiin kattomaan Oasis of dreams. Se oli kyllä hieno show. Hyi hitto, kun noi miehet hyppi jostain 25 metristä alas siihen miniseen altaseen, miten hitossa ne osuu siihen :D Rispektiä siis täältä suunnalta niille. En edes huomannut ottaa valokuvia kun keskityin vain ensinnäkin kuolaamaan siinä eturivissä istuvaa niiden esiintyjäkaveria, joka oli niin kuuma. Ja toisekseen sitä itse showta.. Meni aina puolet kaikista showsta ohitte, kun tuijotin vaan sitä yhtä kuumaa miestä XD

 Tästä näkymästä en tykkää. Tai mennessä se oli hieno, mutta tullessa kamala inhottava typerä masentava jne. Huomatkaa jonossa olevat rekat, jotka toi vain ja ainoastaan tavaraa tähän yhteen laivaan, kuvaan ei mahtunut edes kaikki :D Laukut oltiin jätetty huoneiden ulkopuolelle jo illalla ja ilmoitettu haluamme lähtöaika. Jokaiselta monitorilta laivassa pystyi aina kattomaan, koska oli oman lähtönumeron poistumisaika. Jonka siis oli edellisenä iltana saanut itse päättää. My dining roomiin pystyi mennä ottamaan naposteltavaa ja juotavaa ja mentiinkin sinne hetkeksi pelaamaan korttia, ennenkuin tuli kuulutus, että nyt voitte poistua.

Matkalaukut odotti meitä hallissa oman numeromme kohdalla - helppoa kuin heinänteko. Pitkän, mutta nopeatempoisen tullijonon kautta hypättiin kyyneleet mielessä tietysti taksiin, joka vei meidän Fort Lauderdale Airport Tri Rail stationille, sinne minne oltiin reilu viikko sitten saavuttu ihan pöllön näköisenä Amerikkaa ihmettelemään.

 Pienet tekohymyt junassa... Piti laittaa toi paitakin että jokainen tietää mistä olen tulossa :D Junan konduktööri kyllä ansaitsi ihan hullut kiitokset meiltä. Kun saavuttiin asemalle, en pitänyt mitään kiirettä lippuautomaatille juostessa, kun huomasin että hiton juna saapui juuri samaan aikaan asemalle. Tiesin, että seuraavaa saisi odottaa tunnin, mutta eipä meillä mikään kiire ollut Miamin kentälle. Ostin liput rauhassa ja ihmettelin kun juna seisoi vieläkin paikallaan. Konduktööri sitten huikkas mulle että ollaanko etelään menossa. No ollaan ollaaan!!! Ja sitten törkeä pikaspurtti laukkujen kanssa junaan. Konduktööri odotti asemalla vain ja ainoastaan meitä, vaikka ei näytetty yhtään kiireisiltä junaantulijoilta. Kuinka ihana ihminen ♥ Toivottavasti se osasi lukea huulilta mun kiitokseni, joita samalla ilveilin nostaessani äidin sikapainavaa matkalaukkua junaan.

Lentokenttäbussi olikin ihan tupaten täynnä porukkaa :D, mutta sopu sijaa antaa jne. (Huomatkaa matkalaukkujemme kokoero.... + että äidillä niitä oli kaksi) Vielä viimeiset hymyt Miamin lämmössä ennen lentokentälle astumista.

Minä menin sitten innostuspäissäni kokeilemaan sitä sellaista itsepalvelu check-inniä. Kaikki meni hienosti siihen asti, kunnes äidin tehdessä omaansa tajusin, ettei se hiton kone antanut mulle mun boarding passeja lainkaan vaan pelkän sen matkalaukkutarran :D. Menin sitten sille virkailijalle, jonka kautta laukut punnittiin ja laitettiin hihnalle, sanomaan että tää kone vihaa mua (XD) ja se tuli auttamaan. Noh, se sai sieltä ulos vaan toisen lipun, eli Miami-Pariisi. Se nyt ei hetkauttanut mua kun tiesin jo Singaporenreissulta miten niitä boarging passeja hankitaan lisää joten kiitin kauniisti ja matkamme jatkui turvatarkastukseen.

Naurettiin kyllä miten helposti maasta pääsee pois verrattuna siihen mitä sinne pääseminen vaatii.

Kentällä taistelin ihan oikeasti kaksi tuntia päästäkseni nettiin. Siellä piti olla ilmainen wifi jne, mutta mun puhelin ei sitä suostunut avaamaan. Sitten yhtäkkiä lähes unessa eräällä penkillä loikoillessani whatsappiviestejä pamahti ruutu täyteen, JEE NETTI. Loppu odotteluaika menikin sitten datatessa.

Tulihan se toinenkin H sitten vihdoin lentokentän Starbucksissa :D Ainiin, miinusta sai matkatoimisto siitä, että meidän liput oli tosiaan erikseen, eli ei päästy vierekkäin koneessa istumaan vaikka alunperin niin piti ollakin. Olin siinä ihan paniikissa, että minkä ihme ranskalaisen saan viereeni, kun koko kone tulisi meitä lukuunottamatta olemaan täynnä ranskalaisia :D Mun viereeni tuli sellainen mukavan näköinen mies, joka istuttuaan paikalleen vaan totesi mulle "Niin sä olit varmaan Suomesta kanssa" Ilmeeni: O___O "joooooh". Äiti ei asiaa tajunnut ollenkaan ja sain hyssytellä oikein olan takaa sitä Pariisin lentokentällä, kun eihän se ollut tajunnut että mies puhuu suomea :D Lentomatka meni lähinnä nukkuessa, vanha rotisko boeing 767 ei omista edes omia viihdenäyttöjä joten noh, ei siinä ollut muutakaan tekemistä.

PS. En enää ikinä lennä Pariisin kautta. Nyt ymmärrän miksi sitä vihataan ja dissataan. Meidän laukut nyt kuitenkin tuli perille IHME, mutta aion tästä eteenpäin boikotoida Pariisia niin paljon kuin mahdollista. Inhottava kenttä, suorastaan kamala. Jopa Amsterdamissa oli enemmän järkeä... Siltä kentältä puuttuu sitä loogista suunnittelua. Jos pitää olla niin pirun ison kenttä, niin eikö sitä voida rakentaa loogisesti. Joo, yhdellä terminaalilla siitä ei selvitä, en minä sitä oleta. Mutta joku logiikka esim. noiden transfer asiakkaiden kanssa saisi olla...

Pääsykoemietteitä

Postauksen kuvituksena on vanhaa blogimateriaalia, jotka löysin äsken arkistojen kätköistä. Se, miksi valitsin kyseiset ovat on, että näissä molemmissa on on jo valitettavasti haudassa makaavat farkut. Erityisesti nuo alemman kuvan farkut... Katkerana jouduin niistä haaravälirikon takia luopumaan, vaikka muuten täydelliset olivatkin. Ohuet, sopivat, pehmeät, kivan väriset jne. Hitto..... Ehkä löydän jostain uudestaan 10€ samanlaiset ihanuudet.

Alkuun haluan sanoa sille eräälle anonyymillä eräässä postauksessa, että kiitos onnitteluista ja oon kesätöissä liikenneasemalla, eli siis huoltoasemalla :) Toisekseen hirmuiset kiitokset näistä huimistä kävijäluvuista, yli kahdeksaakymmentä näyttää konemasiina eiliseltä, vaikka täällä ei ollut edes uutta postausta. Ihmeenlisesti te täällä poikkeatte mutta mikäs siinä :D

 Tänään aamulla oli hieman epärealistinen fiilis. Olin lähdössä TTY:lle tekemään Diplomi-insinöörisysteemin pääsykoetta, enkä todellakaaan ollut lukenut tarpeeksi Lue: yhtään. Lukemattomuudesta kieli myös esimerkiksi se, etten jännittänyt tippaakaan :D Se oli outoa oikeasti, koska kyllä mä nyt voin sanoa lukeneeni about jokaiseen näiden kahdentoista vuoden aikana olleeseen kokeeseen ja oikeasti osannut vastata suurimpaan osaan kysymyksistä, lukuunottamatta paria matikankoetta. Nyt mä sitten menin kokeisiin, josta jätin kuusi tehtävää kokonaan tekemättä. Ja lähdin menee. Enkä todellakaan pääse sisälle :D

Itseasiassa se ei harmita, koska kuten mainittua, pidin sitä helkkarin taloustiedon kirjaa merkkinä siitä, että ehei nyt kyllä ei meikälaisen jauhot kuulu jauhopussiin. Enkä mä ole edes mitenkään vihainen itselleni, kun oikeastaan tämä on kevät on ollut sellaista ajatusten selkeyttämistä. Oikeastaan vasta nyt alkaa hahmottua halujeni ääriviivat. Mun haluni päästä AMKkiin voimistuu koko ajan. Huomenna tosin on se totuuden hetki, että jos ei postilaatikosta pamahda kutsua pääsykokeeseen, niin minä en sinne sitten pääse. Ja voi ihan hyvin olla, että ens keväänä istun kirjottamassa jotain bilsaa norssissa ihan vaan koska mun suunnitelmat muuttuu totaalisesti tms. Never know.

Ja sitten mulla ainakin on välivuosi. Jota en sinänsä edelleenkään vastusta ollenkaan, vaikka on myönnettävä että hieman pistelee mahassa facebookin "jee pääsin kouluun" -ilmoitukset... Ehkä osittain siksi, että sillä välin kun toiset saavat tietää päässeensä kouluun itse joudun hikoilemaan pääsykokeissa ja ylipäätään odottamaan kutsua niihin...

Ja hieno lokakuu muuten tuola pihalla. Kävelin sen TTY:n pihan läpi villatakilla ja olin ihan jääkalikka. Ja sitten seuraavan kerran kun kävelin siitä läpi, satoi vettä ja tuuli kuin hullu..... En ihan näin lyhyttä kesälomaa odottanut, mutta noh niin.... Ja nyt särkee päätäkin kaiken lisäksi, ehkä se johtuu tästä aikaisesta heräämisestä ja liiallisesta dataamisesta. Ehkä pienien torkkujen jälkeen lähden happihyppelylle, sillä sitä tarvitsen.

Ja jotta tämäKIN postaus ei olisi niin pirun angstinen, niin loppuun jotain positiivista:
Voi kuinka rakastan Chandleria ♥. Ja ihanaa kohta on yo-juhlat, jotka on oikeasti ansainnut :)):)

Lämpösekoilua

Tein sitten koko sillerön uudestaan :D En tiedä onko tässäkään mitään päätä tai häntää, mutta yrittäkää nauttia :)

Smile - olet piilokamerassa

Me oltiin ottamassa musta tänään ne ainoat oikeat viralliset yo-kuvat, heh. Alkuperäinen suunnitelma oli ajoittaa kuvausreissu ensiviikolle, mutta koska olin hiuskirurgilla tänään katkomassa hiuksia ja sain aivan törkeen hienon kampauksen siinä sivussa, (älkää edes luulko että hiukseni näyttää tältä ensiviikon lauantaina... :D) niin pitihän se tilaisuus käyttää hyväkseen. Vaikka itse kehunkin, niin kyllä myös toi hiusteni väri on tosi passeli, tässä taas todistettu että kotivärjäyskin voi onnistua.

Kuvaajana toimi hovikuvaajanakin tunnettu Kaisa, jonka kuvaustaitoja käytin törkeästi hyväkseni ainakin neljä tuntia. Välillä oltiin muurahaispesässä, välillä pellolla rekkamiesten tööttäiltävänä ja välillä rikkinäisellä laiturilla tippumassa aaltoilevaan veteen. Mutta ehkäpä se kaikki oli vaivan arvoista.

Kuvia tuli muutama sata ja olenkin tässä loppuillan saanut kiroilla, että mitä niin moni on mennyt onnistumaan :D. Eihän tästä päättämisestä tule yhtään mitään. Saatte nyt kuitenkin odotella vielä siihen 31.5 asti, että lätkäsen kasoittain niitä varsinaisia otoksia jossa on lakki päässä ja ruusu kourassa. Ehkä siihen mennessä on se oikeakin löytynyt. Ylläoleva kuva on hämäävä, sillä minulla on siinä väärä mekko ja hiuksetkin olleet jo monta tuntia tuulen armoilla.

Niin tosiaan sitä videopostausta olin tänne lätkäsemässä myös, mutta youtube ei tehnyt yhteistyötä, niin ajattelin huomenna kokeilla paremmalla menestyksellä uudestaan. Siihen asti, heiheiii!

Sekaisin säästä

Tietokoneeni huitelee yhä korjauksessa, joten saan edelleen nauttia tästä äidin webbikamerasta samalla kun rasvailen itseäni ja silmät suljettuna kuvittelen makaavani risteilyaluksen kuudennellatoista kannella nauttien loputtomasta auringosta ja limsakoneen antimista. Hyvään aikaan tämä aurinko kyllä näyttäytyy täällä Tampereella, alkoikin jo tuo rusketus kadota taivaan tuuliin.

Huomatkaa muuten kamala lettini. Kampaajaan on enää kolme päivää aikaa enkä yhtään taas vaihteeksi tiedä mitä aion siellä tehdä. Muuten leikkaisin automaattisesti lyhyeksi, mutta en kyllä tiedä millaiset hiukset haluaisin sen helkkarin lakin kanssa. Kiharat vaiko eikö. Takaa lyhyt vaiko edestä. Kenties ei mitään radikaalia, ehkä vähän kerroksia. Pitäisikö tukka saada töissä pompulalle (KYLLÄ t. isä) jne. Äähäähhkrnkn. Onneksi vielä pari päivää aikaa pähkäillä asiaa :D

Sitten taas näitä once in a lifetime -juttuja. Vastasin tänään lehtimyyjälle. Olin ensin tuttuun tapaani painamassa punaista, mutta tajusin etten uskalla tehdä sitä :D Ties kuka sieltä soittaa ja millä asialla, varsinkaan nyt kun on kontakteja ulkomaailmaankin (töihin :D) Ja mikä vammasinta ikinä, ostin lehden lehtimyyjältä. Hanna hanna hanna...... Omituista kyllä, tämä oli ensimmäinen puhelu lehtimyyjältä ikinä, joka ei alkanut "Anteeksi mutta olisiko Paula tavoitettavissa", tyyppi vaan aloitti puhelun että Terve Hanna :D Hämäännyin ehkä jo tuosta puhuttelusta niin paljon, että oli pakko sortua.

Mutta kuten sanottu, once in a lifetime sortuminen... :D Laitan kesäsään piikkiin.

Jummietana mitä täällä tapahtuu!?

Kukapa ei olisi viime päivinä lukenut miljoonia "minäpä valmistun ylioppilaaksi" tai "Kiva LLLLLE rivihän sieltä pamahti" -päivityksiä facebookista jne. Itsehän en jaksanut kuluttaa moiseen energiaa facebookin puolella, vaan ajattelin tehdä tehoiskun blogin kautta hehe.

Älkää pelätkö saatte vielä kunnon postauksen meidän metsäreissusta, mutta en kykene enää pidättelemään tämän postauksen tekoa, joten tärkeämmät ensin.

En minä todellakaan epäillyt ylioppilaaksi pääsyäni. Totta mooses minä nyt ylioppilaaksi olin pääsemässä, en minä niin huono ole. Enkä minä ole mitenkään pitänyt tätä niin suurena juttuna. En oikeastaan osannut edes jännittää tuloksia saatikka valvonut öitä miettien kokeita, kuten tein mantsan kanssa. Mutta ette arvaakkaan kuinka onnelliseksi tulin näistä tuloksista, ja ihan varmasti muistan sen hetken ikuisesti kun tieto silmiini niistä kantautui.

Lyhyesti sanottuna olin tekemässä henkistä ja fyysistä kuolemaa sateen lähestyessä, kun oli reissumme kolmas ja rankin vaelluspäivä. Lähinnä kiroilin mielessäni ja mietin, että miten ihmeessä saisin jaloille "en tunne kipua" -fiiliksen. Oltiin juuri kiivetty ihan hervoton ja raskas nousu Ryläykseen (Ryllikseen Hannan kielellä) ja oltiin eräällä tuulisella näköalahökötyksellä. Ellu avasi puhelimensa ottaakseen kuvia maisemista ja samalla ohimennen mainitsi, että käy katsomassa yo-tuloksensa. Itse olin jättänyt kännykän autoon, eikä mulla ollut mitään kontakteja someen. Ellu ystävällisesti lainasi kuitenkin puhelintaan ja vähän "nojoo katotaan nää nyt sitten" -asenteella menin wilmaan. Ja voi vitsi millainen reaktio multa pääsikään:

Kiljuin ja hypin ja pompin näköalahökkeliä ympäri, eikä Oskari ja Ellu saaneet mitään selvää mitä huusin. Mulla oli ollut pari rajatapausta YTL:ään lähtiessä. Ensinnäkin äidinkieli. Se lähti ällänä, vaikka kirjoitinkin kielten opiskelun tärkeydestä omasta mielestäni surkeimman referaattiesseen ikinä. Mutta se L, jolla se lähti ei ollut vahva. Yksikin sensorin epäsuotuisa tulkinta mun vastaustekstiä kohtaan olisi tiennyt tuhoa sille ällälle. Mutta sensorit olivat puolellani ja ylitin ällän rajan huimalla kahdella pisteellä!!! Jumankauta sain äidinkielestä ällän.

Toinen lähes epärealistinen rajatapaukseni oli pitkä matematiikka. Kuten varmaan kerroinkin jo täällä blogissa, hypin riemuidiootisti koulussa, kun Nieminen kertoi mun saaneen vahvan ämmän alustavista. Se oli jo niin hieno saavutus. Ne 45 pistettä jotka sain olivat lähihistoriassa kerran aikasemmin riittäneet matematiikan E:hen. Unohdin mahdollisuuteni E:hen lähes totaallisesti, koska mun tavoite oli ollut C. No jumalauta silmäni tipahtivat 10 metriä alaspäin kun Ellun puhelin ilmoitti mun saaneen matikasta E:n................................. Mitä helvettiä. Tässä kohtaa menetin järkeni ja aloin kiljua ja riehua ja pomppia ja juoksin halaamaan Kaisaa. Ei pitkästä matikasta voi saada E:tä. Mitä täällä tapahtuu!!!!!!!! Itkin seuraavan tunnin tuntematta kipua koska mä olin niin iloinen. Tein taas jotain johon en ikipäivänä uskonut.

Olisikin tuo matikan E ollut kirsikka kakun päällä, mutta se ei ollut. Kotimatkalla Kaisan ajaessa päätin mennä tutkimaan vihdoin puhelimen saatuani mulle annettuja pisteitä esimerkiksi äidinkielen esseestä. Seuraava järkytys oli, kun tajusin että ei jumalauta, MUN PITKÄ ENKKU ON M!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Sitten aloin kiljua autossa ja itkeä. Eihän se nyt herraisä voi olla todellista. Enkun koe oli hasardein ikinä, ja lähinnä pelkäsin että C olisi pudonnut B:hen. Olin edellisenä päivänä ollut niin järkyttynyt noista kahdesta aikaisemmasta arvosanasta, että olin kokonaan jättänyt huomioimatta englannin. Minä sain pitkästä enkusta M, what the fuck. M:n raja oli nyt keväällä 220 ja itsehän sain huimat 220 pistettä.

Ihan sama mikä hikari oon, mutta ylitin taas itseni niin tuhatkertaisesti että ei mitään rajaa. Mä olen niiiiiiin onnellinen ja iloinen ja en tiedä mitä vielä. Todellakin haluan juhlia yo-juhliani koska ei, ei tämä ole todellista :D Vaikka mun todistus ei vedä vertoja mun hikarikaverien todistuksille niin ei kulkaas kiinnosta. LJFBNSLFGNS

Kiitos ja hyvää yötä. Ja anteeksi jos tällaisia asioita ei ole suvaittua paljastaa netissä. Noh, nytpähän ainakin tiedätte.

Patikoinnille

Ajattelin kertoa että lähden retkelle. Retkelle tonne jonnekkin metsään, suomensisäisesti kuitenkin. Joten palataan kun palaamme, eli siis lauantaina tai siis sunnuntaina. Toivottavasti oon siihen mennessä saanut koneeni ja yo-mekkoni takaisin, jotta voin jatkaa bloggailua omalla koneella. Vaikka ei tässä äidin koneessakaan mitään vikaa ole.

Vähän jänskättää, mutta eiköhän me selvitä. Ainakin toivon niin.

Music I love

Tiedätte varmaankin tämän facebookissa leviävän haasteen, jossa käsketään listaamaan enempiä miettimättä 10 jotenkin elämääsi vaikuttanutta tms. biisiä. No kukaanhan ei mua haastanut, mutta aloin toissapäivänä asiaa miettimään. 10 osoittautui kuitenkin ihan ylitsepääsemättömän vaikeaksi, kun yhtäkkiä niitä biisejä vaan tuli ja tuli :D Siispä tässä mun kahdenkymmenen biisin mittainen lista biiseistä pienine selitykseen vaikka sitähän haaste ei velvoita, jotka jotenkin ovat minuun kolahtaneet. 

Kuvituksena muuten minä, mun pepsodentti ja keltaiset hiukseni, jotka ehkä tässä ennen ylioppilasjuhlia muuttuvat vielä vaaleanruskeaksi. Kaisa tosin kuuli eilen että blondeiksi :D Siunattu Ombre, en enää ikinä koske kaupan muihin vaalennusaineisiin. Miksi ette ole kertoneet sen monikäyttöisyydestä aikaisemmin??

 1. Lighthouse family - High
Vanhoina hyvinä aikoina kun Groove oli vielä olemassa, tää soi sieltä usein. Ja mä en tiennyt sen nimeä, enkä tiennyt Shazamin olemassaolosta, joten pitkän googlettelun jälkeen löysin kyseisen biisin spotifystä. Kertokoon mistä hyvänsä pilvenpoltosta yms, mutta melodia on mahtava, koko biisi tuo muutenkin hyvän mielen ja kertosäe kruunaa koko biisin. Kesä ♥

2. Suvi Teräsniska - Vaiettu rakkaus

No olisin kyllä voinut valita lähes minkä tahansa muunkin biisin Teräsniskalta, kuten vaikka Särkyneiden sydänten tie, Järjen ääni, Jos mikään ei riitä jne... Teräsniska on paras suomalainen suomeksi laulava artisti.

3. Glee cast - Hopelessly devoted to you

Oih, olin ihan sydänsilmä kun kuulin tän ekan kerran Gleestä Blainen laulamana. Ja oon vieläkin ihan sydänsilmä kun kuuntelen tätä. 

4. Abba - The winner takes it all

Tarvitseeko tämä edes mitään selitystä? Eilen radiossa sanottiin, kuinka Dancing queen olis monen mielestä SE Abba, mutta mun mielestä se on tämä. Ensinnäkin osaan laulaa tämän ja tässä on kiva sävellaji singstaria ajatellen ja lisämausteena myös se, että tämä lauletaan yhdessä mun lempikohdassa Mamma Mia - The moviessa!

5. Osmo Ikonen - Stay true

"So don't you know faking is easy, being yourself is the hardest part". Voiko parempaa hyvänmielen biisiä olla. Melodia on suoraan Päivä Positiivisuudesta. Ja sanat hienot.

6. Bon Jovi - Always

Tää oli ehkä ensimmäisiä Bon Jovin biisejä, joiden tiesin olevan Bon Jovia. En edes muista mistä youtuben kätköistä löysin tän, mutta ainakin tän löytäminen antoi potkun pehvaan etsiä lisää Bon Jovin biisejä.

7. Big Bad Voodoo Daddy - Mr. Pinstripe Suit

Löysin tän täysin sattumalta. Kuulin tästä lopun radiosta, ja viime sekunneilla Shazam löysi kyseisen biisin. Suorastaan rakastan tällasta musiikkia, niin tanssittavaa, ja erittäin hyvää juoksumusiikkia, että ihan harmittaa kun sitä ei joka hetki radiosta tuputeta. Noh, toisaalta se tekee biisistä paljon arvokkaamman. Itse ainutlaatuisuus. Ja plussaa siitä, että ainoa kanava missä tän oon kuullu on Radio Suomi... :D

 8. Sheidi - En sanonut niin (Sarah Connor - From Sarah with love)

Ah rakkaat käännösbiisit. Oikeasti kyllä pidän enemmän tosta alkuperäisversiosta, mutta koska kuulin tän biisin suomenkielisenä joskus kauan sitten ala-asteella, sillä se oli eräällä vieläkin hengissä olevalla Iskelmälevyllä. Ja koska eihän silloin mitään kunnon tietokoneita ollut, kuuntelin tota biisiä niin paljon, että ehdin kirjottaa sanat ylös vihkoon, ja sitten osasinkin sen parin päivän päästä ulkoo. Ja osaan vieläkin, nykyään tosin molemmilla kielillä :D

9. Mamba - Vielä on kesää jäljellä

Se kesä, kun tää biisi julkaistiin, en varmaan muuta biisiä kuunnellutkaan. Ja tää tuli ihan jokaiselta radiokanavalta. Muistan, kun oltiin menossa äidin kanssa Porvooseen ja mille tahansa kanavalle käännettiinkääm, aina sieltä soi "Sä etsit vielä tilaisuutta, kaipaat jotain etsit uutta, on kuin ois kuuma kesä jo mennyt menojaaaaan..." Ja erityisen mieleenpainuvan tästä biisistä on tehnyt mun ja Kaisan oma versio "Vielä on kesää jäljellä / vielä tulee kauniita kukkia / vielä voit löytää kansion  / vielä tilaisuuden saat!!" Kyllä, olimme kasvikansioiden uhreja.

10. Lara Fabian - I will love again

Lara Fabian on nyt kaikessa yksinkertaisuudessaan niin hieno artisti, että olisin tähänkin voinut laittaa vaikka minkä biisin. Mutta tämä siksi, että tässä on ihanan, mikähän sana tähän sopisi, vahva kertosäe... Semmonen tsemppibiisi itelle. Vaikka nyt ei ehkä tossa rakkausmerkityksessä, vielä, niin yleensä. Kadehdin ihmisiä jolla on noin voimakas ääni. Ihanku itellä olis mitään ääntä mutta kuitenkin :D

Ihankun oisin voinut jättää tän tähän...

11. Irene Cara - Fame

Voi kuinka etsinkään tätä biisiä. Tai oikeastaan hukkasin sen syksyllä uudestaan. Mä en vaan muistanut tän biisin nimeä, hämäävästi sitä tulee haettua termillä "I'm gonna live forever", kun se niin tarttuva hokema tässä biisissä onkin. Enkä oo ikinä edes nähnyt Famea... Hyi Hanna...

12. Marie Fredriksson - Tro

Kuulin tän ensimmäisen kerran lukion ekalla eräällä ruotsin tunnilla. Yleensähän ne biisit on sellasia, että kaikki dataa niiden ajan kännykällä, mutta tätä biisiä mä vaan kuuntelin sanattomana ja seurasin sanoja ja halusin vaan kotiin kuunteleen tätä uudestaan. Laulajahan on Roxetten jäsen (miksi ruotsalaiset osaa tehdä hyviä biisejä??) ja noh, olisihan tähän Roxettenkin biisejä voinut laittaa... It must have been love ♥

13. Procol Harum - A whiter shade of pale

Sekotin tän niiiiiin monta vuotta siihen Puu, Penkki ja Puistotie -biisiin. Tässä on jotain vanhaa ja herkkää. Ja tän melodia on ihana. Ja toi laulajan tyyli laulaa tätä, aaaaaa, ihana, hieno, hihihihi.

14. Elton John, Blue - Sorry seems to be the hardest word

Hmm en näin äkkiseltään muista mistä ihmeestä eksyin kuuntelemaan tätä biisiä. Mutta nyt kuunnellessani tätä, ehkäpä tämä iski kovaa ja korkealta näiden sanojen takia. "What have I got to do to make you love me? / What do I do to make you want me?" jne, voi sitä ihastumista :D  Mutta en kyllä yhtään muista miten päädyin tähän, olisinkohan kuunnellut Elton Johnia tms.... Ja tää biisi on tosi herkkä.

15. Tuure Kilpeläinen - Eloon!

Viime kesänä Valkeakoskella kesäteatterissa kun oltiin kattomassa sitä Topi Sorsakoskesta kertovaa juttua, tää biisi soi siellä viimeisenä. Ja tulin niin hyvälle mielelle. Tässä on vauhtia ja meininkiä. Eloon, iloon, elämään, eloon eloon eloon ja kyllä kestää kiittäää! Ja Kilpeläisellä on about 20039 muutakin mahtavaa biisiä eli ei siis varmaan ihme, että näitäkin levyjä mulla on peräti kaks kappaletta. Kilpeläinen, Teräsniska ja Juha Tapio, siinä levyjen arvoiset artistit. Valon pisaroita...

16. Vanessa Hudgens - Vulnerable

Itseasiassa Taru linkkas mulle joskus ala-asteella näitä Vanessa Hudgenssin biisejä ennenkuin tiesin yhtään mitään High School Musicaleista. Taru kyllä tunsi mut ilmeisen hyvin suositellessaan näitä biisejä, koska noh, kuuntelen niitä vieläkin :D Tää biisi vaan erottui muista, ehkä tollasen kellopelimaisen taustamusiikin takia, en minä tiedä.

17. Jason Mraz - Lucky

Tiesin monta vuotta Jason Mrazilta yhden biisin ja se oli I'm yours. Ja sitten kerran Eva linkkasi mulle tän Luckyn, tai itseasiassa se taisi linkata tän Colbie Caillatin takia. Ja silloin tajusin että ei hitto tällä äijällä on muitakin biisejä :D No kuitenkin, sitten vähän myöhemmin Juhon mökillä Oskari paljasti, että sen iPadissa oli kokonainen levy Jason Mrazia, ja sitten tajusin, että ei hitto nää biisit on helkkarin hyviä! Make it mine, Details in the fabric... Lucky toimi mulle sellasena avaimena.

18. Rautakoura - Ilmalaivalla

Oikeasti tämä ei olisi mitenkään ikinä päässyt euroviisuissa finaaliin, mutta mä ihastuin tähän näin lapsenmieliseen ja täysin avaruudellisiin sanoituksiin niin paljon, että en paljoa muuta kuunnellutkaan UMK finaalin jälkeen. Pyykkilautapoppi toimii.

19. En osaa päättää. Joko Hans Zimmer - Tennessee (Pearl Harborin Soundtrackilta) tai Jope Ruonansuu - Enkeleitä toisillemme

Arvasin että tässä varsinaisen viimeisen kohdalla käy näin. Toi Pearl Harborin biisi saa mut kyyneliin, vaikka en ees näkis sitä elokuvaa, koska se muistuttaa mua siitä elokuvasta ja sen kauheudesta ja sen todenmukaisuudesta ja hyi. Niin ihana, hyvä ja kamala elokuva. Jope Ruonansuun ääni ei varsinaisesti sytytä mua, mutta ton biisin sävellys pianolla soitettuna kyllä. Ja siinä on niin realistiset sanat, niissä on totuus. "Sä tulit'suruinesi savuiseen kuppilaan /miltein kyyneleitä silmissäs näin / jäimme yhdessä huoliamme hukuttamaan /joku katsoi meitä ylhäältä päin" En osaa päättäää.

20. Conchita Wurst - Rise like a Phoenix

Halusin tähän viimeiseksi vielä jonkun euroviisun, kun niistäkin niin monta on lähellä mun sydäntäni. Mietin kaikkia Rybakkeja, vanhoja suomen euroviisuja, Georgiaa, Romaniaa, Dima Bilania, mutta päätinkin valita tän vuoden voittajan. Mä kannatin tän voittoa toisesta semifinaalista alkaen, koska tämä oli erilainen ja hyvä. Biisi oli hyvin sävelletty ja hyvin laulettu laulu, ja sitä ei oltu täytetty taustalaulajilla tai jollain hämärillä tanssijoilla. Tässä oli vaan mies, tai nainen, hämmentävää kylläkin, jolle sopi parta pitkien hiuksien kanssa kuin ihmiselle nenä päähän. Ja ne sen silmät, oih. Eikä tämä todellakaan ollut lähelläkään sitä Puolan naisten tissien esittelytanssia jossa hoettiin kuinka kuumia slaavinaiset on........ Minusta ansaitsi voittonsa.

St. Maarten ja lumoavat rantamaisemat part5

 Keskiviikkona aamukahdeksalta parvekemaisemat näyttivät tältä. Laiva kääntyi ympäri, peruutti ja päästiin jälleen ihailemaan laiturimaisemia. Okei toiseltakin puolelta niitä olisi kyllä nähnyt kun vieressä oli ankkuroituna Celebrity Cruisesin Reflection. Aamusella oli hieman pilvistä, mutta toisaalta oli melko aikainen aamu, joten ei mikään ihmekään. Edellisenä päivänä oltiin yllättäen väännetty retkistä, ehdotin jo, että äiti olisi mennyt keskenään, mutta päädyttiin sitten kuitenkin molemmille retki iltapäivälle varaamaan.

 Heti satamaan päästyämme polttoainelautta (!? ei tota nyt veneeksikään voi nimittää :D) kurvasi laivan toiselle puolelle täyttämään polttoainevarastojamme. Viimeisenä meripäivänä menin Captain's corneriin yks reissun kohokohdista, kapteeni oli niin mahtava :D, jossa selvisi, että nämä kaksi laivaa ottaa polttoainetta kahden viikon välein käydessään täällä St. Maartenilla. Sitten ne ajaa sen perusreittinsä Fort Lauderdale - Haiti - Jamaica - Mexico - Fort Lauderdale - Bahamas - St. Thomas ja takaisin Maartenille tankkaamaan.

Ja arvatkaa vaan alkoiko himoitella, kun kapteeni kysyi, että onko täällä nyt joku joka on vetänyt ton koko reitin, eli siis toisin sanoen ollut kahden viikon risteilyllä yhdistelmäristeilyllä. TAHTOO SELLASELLE!! Että jos joku on lähdössä, niin muistakaakin huikata niin tungen mukaan X) Vitsivitsi, odotan että oon 25 ja lähen yksinäni.

 Ostettiin menopaluulippu vesitaksiin, olisko ollu 6$ tms, joka vei meidät satamasta Philipsburgin rantakadulle. Philipsburg siis on St. Maartenin Hollannin puolen pääkaupunki. Ja se koostuu loogisesti kahdesta pääkadusta - Front Streetistä ja yllätysyllätys Back Streetistä :D

 Rantakadulla oli aurinkotuolien tuputtajia vaikka millä mitalla - tosin ei ihmekään kun oltiin aikaisessa liikkeellä eikä hirveää tungosta vielä ollut. Käveltiin rantakatu toiseen päähän, sitten hieman valokuvattiin ja lopulta mentiin eräille aurinkotuoleille ottamaan aurinkoa. Meillä ei mitään hirveitä aikoja siinä olemiseen ollut, kun tosiaan se retki puolen päivän aikaan meitä odotti. Mutta aikaa oli tarpeeksi nauttia hiekasta ja varpaita hipovista aalloista. Nyt on karibianmerikin koettu varpaissa.

Oih se merivesi oli ihanaa. Niin lämmintä ja suolaista :D Se hiekkapohja oli tosi jännä kun se parin metrin jälkeen upotti ihan täysin, siis siinä oli tosi vaikea kävellä kun jalka vaan upposi. Juoksuhiekkaa.. :D Saatiin joltain rantakaupustelijalta tommoset St. Maarten passit, jotka oli siis täynnä erilaisia ostoskuponkeja yms, lähinnä timanttikauppamainoksia.

Kun aika oli käymässä vähiin, pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin takaisin kohti vesitaksiasemaa. Käveltiin hetki toisella kadulla, jossa oli kauppoja ja ravintoloita. Olo siellä oli kuitenkin melko tuskaista, koska kuumuus. Kysyttiin tietä postitoimistoon, mutta sinne olisi ollut pieni kävelymatka, johon meillä ei ollut enää aikaa, joten jäi sitten St. Maartenilta kortit lähettämättä. Ja jäi lähettämättä myös Miamista, kun mistään ei saanut postimerkkejä :D

Ja se veden väri... Kuvasin veneestä jotain 10000 kuvaa vain ja ainoastaan vedestä, koska se oli niin kaunista. Halusin imeä kaiken sen mieleeni, mutta koska minun muistini tiedetään. Tänä aamuna en muistanut, että vein eilen tietokoneeni huoltoon.... Piti siis ottaa paljon kuvia juuri näitä muistinvirkistyshetkiä varten. Voi vain sulkea silmänsä ja todeta taas olevansa heiluvassa pikku paatissa matkalla satamaan Happyn soidessa taustalla.... ♥

Rannassa tarjottiin ilmaismaistiaisia ihan himo hyvästä kookos smoothiesta. Näin jälkikäteen taas mietin, että miksi ihmeessä en lopulta ostanut sitä juomaa kun tultiin retkeltä?! Ehkä unohdin :D Ehkä aivoni olivat pehmenneet liikaa bussissa.

Olisin niin halunnut kiivetä tolle muurille :D, harmi vaan, että tuossa luki Do not climb on wall... ja paikka kuhisi vartioita yms poliiseja..

Eikä tuo Reflectionkaan mikään pieni laiva ollut. Mä odotin vaan sitä, että Silja Europa olisi pamahtanut paikalle ja olisin nähnyt näiden laivojen todellisen kokoluokan...

Oli muuten ihana päästä ilmastoituun bussiin istumaan retkemme ajaksi. Pelkäsin ihan tosissaan että se olisi joku epäilmastoitu versio, jossa saisi lämpöhalvauksen viidessä minuutissa.

Meidän retki siis koostui opastetusta kiertoajelusta, jossa opas kertoi humoristisesti saaren historiasta ja nähtävyyksistä. Aloitettiin ajelu Philipsburgista, joka siis on Hollannin puolen pääkaupunki.

Pysähdyttiin viideksi minuutiksi hienolle näköalapaikalle, josta näki kaukaisesti saaren ranskalaisen pääkaupungin Marigotin. Opas myös hölisi bussissa jotain saaren casinoista, toisella puolella pelaaminen oli laillista tai casinoita oli enemmän tai jotain, mutta en pystynyt keskittymään kaikkeen, kun piti myös yrittää valokuvata parhaansa mukaan. Kuvaustyylihän oli, että pidin kameraa äidin päänpäällä jotta se pysyi jokseenkin vakaana :D

Matkalla Marigotiin opas myös pisti koko bussin laulamaan :D Se oli hämmentävää mutta samalla hauskaa. En tosin osannut sitä laulua, joten oli vähän vaikeuksia kun oli naisten vuoro laulaa :D Onneksi se bussi oli täynnä muita, jotka sen biisin osasivat...

Marigotissa meillä oli 45 minuuttia aikaa katsella ympärillemme. Me suunnattiin kiinalaiskojuihin ja kirottiin mielessämme kun kaikki eurot oli jätetty kopin (siis huoneemme) tallelokeroon.  Täällä kun olisi voinut ihan hyvin maksaa euroillakin :D Ei sitä nyt tule ihan heti ajatelleeksi kun matkustaa karibialle, että no hei otampa tässä vähän euroja mukaan shoppailukierrokselle. Katoin kuitenkin, että euron ja dollarin kurssi oli kutakuinkin ihan kohdillaan, eli eipä siinä nyt häviölle tai voitolle tullut maksaessaan dollareilla.

Mukaan tarttui tyylikäs St. Maarten laukku. Mun koko reissun tavoite oli ostaa jostain paikasta kassi ja koska oikeastaan tämä oli viimeinen tilaisuus, se oli käytettävä hyväkseen.

Matkalla takaisin Philipsburgiin nähtiin lisää hienoja nähtävyyksiä ja maisemia. Opas kertoi esimerkiksi, että eräällä kauniilla paikalla ollut hotelli oli nykyisin vain täynnä tavallisia asuntoja hotellin mentyä konkurssiin. No ei paha, kyllä mullekin siltä paikalta olisi asunto kelvannut.

Ja se mikä ehkä eniten yllätti minua, kuten varmaan muitakin matkustajia, oli, että vaikka saaren rajamuodollisuudet Hollannin ja Ranskan puolen välillä rajoittuivat vain pariin patsaaseen, eikä suinkaan olleet mitään USA:n maahantulotarkastuksen kaltaisia, niin silti puhelinsoitot Hollannin puolelta Ranskan puolelle olivat overseas -puheluita. Ja hyvä Hanna, en osaa suomentaa tuotakaan :D onko se suomeksi ulkomaanpuheluita?

Noh, jos rajamuodollisuudet Hollannin ja Ranskan välissä olivat mitättömät, rajamuodollisuudet satamassa olivatkin sitten jo lähempänä sitä USA:n maahantulotarkastusta. Ensiksi meidän piti bussissa näyttää poliisille, että meillä jokaisella on kortti laivaan ja sitten tietysti satamassa ne piti näyttää virkailijoille (joita ei kyllä kiinnostanut tippaakaan :D) ja sitten vielä ne läpivalaisut tietysti.

Mutta päivä St. Maartenilla oli kyllä erittäin mukava ja vähän kaihoisasti sitä lähti laivaan, kun tiesi, että kun seuraavan kerran sieltä poistutaan, odottaa ulkopuolella taksi lentokentälle... Minun mielestäni St. Maarten oli kyllä sinänsä risteilyn kohteista paras, että ensinnäkin kaupunkiin pääsi helposti, kaupunki ei ollut järin suuri ja siellä oli paljon hiekkarantaa ja uintimahdollisuuksia lähellä. Bahamassakaan ei mitään vikaa ollut, mutta silti pidin tästä enemmän.

Illalla puin päälle tuon retkun. Pidän sitä retkuna, koska se on ensinnäkin kokoa L tai XL Sokoksen alennusmyynneistä ja on siksi löysähkö. Lisäksi se on trikoota, mitä ei ehkä tule ulkopuolinen ajatelleeksi. Eikä siinä ole edes vetoketjua. Ja nyö höyhenet ovat minusta vähän yliampuvia. No tämä retku osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi, ainakin muiden silmissä, sillä ainakin neljä ihmistä, joista ainakin kaksi, en muista oliko peräti kolme aivan täysin randomia kanssamatkustajaa kehui minua ja erityisesti mekkoani erittäin kauniiksi ja minulle sopivaksi.

Ja itsehän olin ihan hämmentynyt :D Miksi kaikki kehuu tota mekkoa joka on mun mielestä ihan retku :D!!! Mutta noh, eihän siinä auttanut kun kiitellä kamalasti ja hymyillä kauniisti, vaikka mieluiten olisin ollut ihan sanaton niistä kehuista :D