MustikkaPuolukka rahkapiirakka

Mulla oli taas kerran menossa rahkaa jääkaapissa vanhaksi, joten ei auttanut kun tehdä piirakkaa :D Sehän on aina ratkaisu kutakuinkin kaikkeen. Tää piirakka on ihan supersuper helppo tehdä, eikä vaadi juurikaan leipurintaitoja, ellei tuo tähtikuviointi nyt tuota jollekin suurta päänvaivaa, heh. Tosi helppo tehdä esim. jollain mökillä, jossa ei oo sähkövatkaimia yms. vempaimia.

pohja (lainattu kutakuinkin Kinuskikissalta):

1dl sokeria

3dl vehnäjauhoja

1dl kaurahiutaleita

1tl leivinjauhetta

1 muna

1dl maustamatonta jugurttia

1dl sulatettua rasvaa

1. Sekoita kuivat aineet keskenään

2. Sekoita märät aineet keskenään.

3. Yhdistä aineet ja sekoita nopeasti tasaiseksi

(YLIHELPPOA, eikö?)

4. taputtele jauhojen avulla korppujauhotetulle piirakkavuualle

päällinen:

250g mascarponea 

(sanokaa joku leipomus, johon en laita tätä :D. Ok muffinsit)

200g sitruunarahkaa

n. 1dl mustikoita

n. 1dl puolukoita

2rkl sokeria

1 muna

1. Sekoita mascarpone, rahka ja muna sekaisin, lisää mustikat

2. Survo puolukoita ja sokeria haarukalla sörsseliksi

3. Kaada puolukat muun mössön sekaan

4. Kaada täyte pohjan päälle.

Uuniin vähän alle puoleksi tunniksi 200asteeseen. Tummuu reunoilta aika nopeasti, joten lämpötilaa voi alentaa puolenvälin jälkeen 150asteeseen. Lopputulos 9+

 Tuli muuten postissa tänään kortti! Piristi ihan huimasti kyllä tätä sateista päivää!! Yyhäähööh ompas mulla ihania ystäviä. Kiitos, puspus :* Hyvää sateista keskiviikkoa kaikille muillekin! Mä suuntaan leffaan tässä pikapuoliin oujee.

Real Techniques ja peruskauraa

Vihdoin mun synttärilahjani pamahti postiluukusta! Jäätävän söpössä paketissa vielä, hihii. Oon aivan ihastunut kyllä näihin uusin meikkipöydän täyttäjiin. Ehkä eniten hypin ilosta ton meikkivoidesiveltimen ja noiden isoimpien luomivärisutien kanssa. En malta odottaa, että pääsen testaamaan käytännössä! Vielä kun kirja pamahtais postilaatikkoon! Okei mulla on taas vaihteeks kolme kirjaa kesken... :D Vois aloittaa jostakin ja lukea loppuun vaikka tänään..

Käytiin Äitin kaa sittarissa hakemassa äitille muotovaahtoo. Se ei halunnut mitään ultra strong hold:ia, toisin kuin minä, niin ostettiin sitten kaks. Oikeasti ylipuhuin äidin kokeilemaan tota Lórealia, että mäkin pääsen sitä testaamaan. Wella kun on jo tuttu ennestään ja hyväksi havaittu. Vitsailin tässä yks päivä mun metrin mittasista kainokarvoista oon maailman surkein sheivaaja niin tartti ostaa lisää sheivereitäkin. Siis eihän sheivaus oo ees mitenkään rasittavaa ja vaikeeta, mutta kun mä vaan _unohdan_ sen aina suihkussa. Jos nyt tunkisin suihkun täyteen noita sheivereitä, niin saattaisin ehkä jopa muistaa käyttää niitä :D

Oon ollut järkyttyny noista miesten dödöjen hinnoista, jotain yli neljä ja puoli euroa. Sittarissa oli niistä 15% alennus, ja vanha loppu joten sekin tarttui mukaan. Oli kauhean vaikea valita hajua. Yks oli sellanen tosi kivan naisellinen, äiti olisi valinnut sen, mutta kyllä multa niitä naisversioitakin löytyy ja Axe ostetaan nimenomaan sen hyvän tuoksun takia, niin päädyin sitten tollaseen "Apolloon". Tän tuoksu on aika samantyylinen, kun sen naisille tarkotetun Rexonan, jota ei vissiin enää oo myynnissä. Se sellainen turkoosin värinen, jossa oli jotain discopalloja tms. Se oli täydellistä! Tungin tätä uutta vahingossa nenänpäähän haistaessani, ja nyt haistan hajun luonnollisesti koko ajan :D Mutta ei valittamista koska AH.

And I'll be fine if you go, and take a piece of my soul

Heli haastoi! Ja minä toteutin. Oon kyllä vähän yliaktiivinen duracel-pupu ja vastauksetkin vähän omituisia, mutta ei anneta sen(kään) häiritä! Mukavaa päivää ja palataan illalla, mulla on lisää pölistävää!

Little children everywhere. When you see them I'll be there.

Kuvaan varmaan huomennakin videon, kun Heli haastoi mut vastailemaan joihinkin kysymyksiin. Pakko siis tässä välissä tehdä jotain tekstiä, ettei musta täysin tuu vloggaajaa.

Suomalaiset jonottamassa ilmaisia ämpäreitä on yleinen naurunaihe. Itekkin sille kyllä tullut naurettua, mutta taidan ottaa sanani takaisin, ainakin osittain. Ämpäri on oikeesti tosi oleellinen osa jokaisen elämää. Musta tuntuu muutenki, että kaikki meidän ämpärit on jotain hiekkalaatikko- tai maaliämpäreitä. Oon tehny mun XXL:stä saamaani jo kolmet simat, eikä mitään valittamista. En olis varmaan selvinny ilman sitä ämpäriä, hehe. Mua vähän pelottaa, mitä tälle kolmannelle simasatsille tapahtuu, toivottavasti ei kauheita. Toivottavasti hiiva ei kuollu, kun se neste oli aika lämmintä.

Haluaisin puhelimen, jossa on väh 5 megapixelin etukamera. Tiedän, missä malleissa se on, mut olis tässä nyt tarkotus käyttää sitä rahaa muuallekkin kun puhelimeen, varsinkin kun nykyinen toimii hyvin :D En vaan kestä miten surkeita etukameroita ylipäätään vielä tehdään.

Tänään olis ollu Viinikan Wappu -tapahtuma Nekalan koululla, mut koska heräsin tänään kuudelta, totta se on, sammuin kun saunalyhty vähän ennen viittä ja heräsin jotain puol kaheksan :D Skippasin sen wapun siis varsin tyylikkäästi, mut onneks oikea vielä edessä. Ehkä hieman kaivelee, että jäi nyt Hintsanen näkemättä, mutta minkäs teet.

Hautajaisten lisäks tekis mieli postata menkoista. Ihmisen parhaimmista ytävistä. Blogi on kuitenkin saavuttanut päätähuimaavan suosion sukulaisten keskuudessa, että loppupeleissä en taida kehdata :D

Mun piti istua illalla ihan ikuisuus keittiössä, kun Iskelmältä tuli koko ajan ihan mahtavia vanhoja biisejä. I want it that way, Seasons in the sun, Viimeinen, Myrskyn jälkeen jne. Ja nyt mun on ihan pakko kuunnella Kari Tapioo. En vieläkään osaan ton Viimeisen sanoja muuta kun Smurffeilla suurista opetteluyrityksistä huolimatta, mutta Kari Tapion Juna kulkee tulee kyllä ihan ulkomuistista :D

Eksyin kuunteleen myös Jari Sillanpään version Negativen Jealous sky:sta ja jessus se on hyvä!!! Mietin pitkään, että mikä hiton biisi tää oikein on, että kellä on näin hyvä biisi herranen aika. Mä oon aina luullu, et Negative on jotain jäätävää rähinämusiikkia (mikä olis kyllä tosi outoo ottaen huomioon mitä Jonne Aaron nykyään laulaa), mut täytyy vissiin antaa sille uus mahdollisuus, jos se on jotain Bon Jovi -tyyppistä. Mitähän on taas tullu oikein missattua... Monet coverit on kyllä alkuperäistä niin paljon parempia. Esim. Christina Grimmien versio Katy Perryn The one that got away:sta, mutta esim. tän Jealous sky:n kohdalla molemmat on hyviä.

Okei mä oon missannu jotain tosi hyvää tän Negativen kohdalla. Perkele.

Tän niistä ennakkoluuloista saa.

Astuit varpaillein mut veit silti sydämein

I don't always drink champagne, but when I do, It's night and I'm alone.

 Lauantai-ilta. Ei sillä, että tässä päivässä olisi mitään erikoista. Tänään vaan tuli sellainen fiilis, että jospa nyt ryypiskelisin shampanjaa yksin huoneessani, kun en muuallakaan ole iltaa viettämässä. Pitkästä aikaa. Oon ihan iloisesti kotona kyllä illan, ei mitään valittamista, mutta oon miettiny tätä ryypiskelyä jo niin monta päivää, että pakko se nyt oli toteuttaa :D En ikinä muuten edes käytä näitä mun shamppanjalaseja, paitsi ehkä kymmenen vuoden päästä. Nää on varmasti mun tulevan astiakaapin ylivoimasesti arvokkaimmat astiat, että sopii toivoa, ettei ne joudu vaikka maanjäristyksen tuhoamiksi.

Oli tällä postauksella tarkoituskin. Koska oon suunnilleen koko illan venytelly samalla kun oon katellu Frendejä, käskin äitiä ottaan kuvan mun edistyksestä. Ei ole enää paljoa, mutta liikaa silti :D Toi loppu lienee kuitenkin pahin, ei auta kun jatkaa harjottelua. Kyllä se tästä vielä... Viikon päästä vaikka uutta kuvaa kehiin!

Tähän tunnelmaan taivuttiin, taikaan tanssin kun vaivuttiin vain

 Mun haaste on mennyt siinä suhteessa vaan entistä huonompaan suuntaan, että menin vaihtamaan lakanat sellaisiin, joissa yksinkertaisesti nukkuu kuin tukki. Ei ole kuuma, ei ole kylmä, peitto on pehmeä ja kaikki on hienosti. Että yritäppä sieltä sitten nousta ylös?!?

Kun syksyllä sain tän 120 senttisen sängyn, en saanut lakanoita. Puoli vuotta on siis menty mun 90 senttiselle sängylle tarkoitetuilla, about 140 senttisillä alulakanoilla, jotka ei käänny yhtään petauspatjan alle. Onneks mä en oo mikään levoton nukkuja, jonka lakanat on aamulla puoliks irti (en vieläkään käsitä ihmisiä, jotka saa ihan oikeankokoisetkin lakanat irtoamaan petarin alta?? Miten se on mahdollista???), joten ei ole ollut mitään akuuttia tarvetta hankkia uusia. Jouluna sain lahjaksi alulakanan, parisänkyyn. Jee.

Tänään mä sitten ajattelin, että no jos menisin Hemtexistä kattoon jonkun yhden alulakanan, sen verran voisin sijoittaa parempien unien puolesta, ei sitten tarvitsisi joka aamu suoristella alulakanaa ja kirota. Joo. Kerrankin menin oikeaan aikaan, Koskarin Hemtexissä oli nimittäin loppuunmyynti. Yksi aluslakana olikin lopulta kolme aluslakanaa + pussilakana. En vaan voinut olla ostamatta, kun satiinialuslakanat maksoi parikymppiä kappale ja tuo tavallinen valkoinen 13€. Pussilakanan punaisesta 24€:n hintalapustakin lähti puolet vielä pois, että sanotaanko tätä nyt hyväksi tarjoukseksi?

 Oon muuten aina miettinyt, kerääkö miehet pussilakanoita johonkin "kun muutan pois kotoa" laatikkoon? Mietin vaan, että kun mulla näitä pussilakanoita on jo ihan kiitettävästi. On lammas-, muumi-, pinkkiraita-, sateenkaariraita-, oksaporo- ja kukkalakanoita, plus ihan vaan mustat satiinilakanat ja ylläolevan kuvan kukkalakanat, jotka on vielä ihan paketeissaan. Niin toivottavasti mun future husbandia ei ihan hirveesti haittaa nukkua sit kukkalakanoissa, jos hän ei ole itse tajunnut kerätä omaa lakana-joukkiota. Tiedän, että kaupasta saa uusia, mut mikä hiton pointti on kerätä jotain pussilakanoita ensin koko elämä ja sit kun niille kerranki ois tarvetta, ni mennään kauppaan ja ostetaan jotkut neutraalimmat?!? Minulle ei käy tämä ratkaisu. 8)

 Mulla on ollut ihan kummajaisen hektinen viikonloppu. Viikonloput ovat ilmeisesti niitä päiviä, kun tapahtuu, vaikka olen ollut pitkään tätä vastaan. Eilen oltiin Kaisan kanssa pikakuvausreissulla ja Lidlissä. Sitten pelasin korista ja sieltä päätä pahkaa kotiin, kun Kaisa, Iiris ja Ellu tuli meille syömään itetehtyjä hampurilaisia.

Tänään herättiin aamusella, ja lähdettiin Ellun (eri Ellun) ja Kaisan kanssa metsäretkelle. Ei ihan löydetty määränpäähän XD, mutta istuttiin sitten aurinkoisella puunrungolla ja nautittiin eväitä ja naurettiin. Nelli hyppi jokaiseen mustikkapuskaan ja kuralätäkköön, jonka jälkeen turkki oli sen mukainen... Sitten kävin lakanaostoksilla ja illalla suuntaan vielä varmaan lautapelejä pelailemaan :o

Huomenna varmaan Mamille ja illalla Ellun (ensimmäisen Ellun) Tupperware kutsuille. Jäätävää pää kolmantena jalkana juoksemistä kyllä nyt :D, mutta pitää arvostaa, että näkee näin lyhyessä ajassa niin paljon kavereita. Onneksi yöllä ehtii nukkua.

Nyt vähän venyttelyä!

Who's gonna hang it up when you call?

Pyöräytin videon. Mun piti ensin puhua paljon henkevämmästä aiheesta, hautajaisista, mutta koska kaikista yrittämistäni videoista tuli niin tajunnanvirtaa, luovutin. Suunnittelen sen paremmin ja toteutan sen myöhemmin. Koska haluan puhua siitä.

Huomiseen!

Haluan haasteen.

Haluaisin kamalasti aloittaa jonkun haasteen. Meeri kysyi mun synttärikahveilla, että pitäisikö laittaa pystyyn sellainen, että saa käyttää vain muutamaa vaatekappaletta. Tyyliin kolmea erilaista paitaa ja kolmia eri housuja. Ihan noin radikaaliin en kuitenkaan suostunut, kun oon muutenkin karsinut ihan jäätävästi vaatteitani pois.

Kun sanon jäätävästi, tarkoitan sitä. Siinä missä mulla oli ennen vaatekaappi, vaatehuone + kesävaatteet erikseen kaikki pursuilivat, nyt mun kaikki vaatteet mahtuu kutakuinkin vaatekaappiini, vaatehuoneessa on vain toppeja, oloasuja ja jotain bilepaitoja (ja tietysti sitten uima-asut ja yöpaidat). Talvivaatteisiin ei enää kuulu oikeastaan muita kuin paksuimpia villatakkeja, jotka erityisesti kesällä tykkäävät kerätä itseensä jäätävät pölykerrostumat. Ja kesävaatelaatikkokin menee ensinnäkin helposti kiinni ja kunhan saan sen vielä Suomen kesääkin varten kaivettua esiin, sieltä lähtee melkoinen kasa huonoja sortseja ja paitoja kierrätykseen... Joitain retkumekkoja olisi saanut heittää menemään jo ajat sitten, mutta jotenkin kummasti vuodesta toiseen lämpöisenä kotikesäiltana sieltä vetää jonkun rytkyn päälleen ja vielä nauttii siitä.

En yhtään keksi, mistä netin syövereistä tällaisiä pieniä kivoja haasteita voi löytää. Täytyisi siis käyttää omaa pääkoppaa tähän. Mä en halua mitään "penkistä nousee 100kiloa" haasteita (se nousee muutenkin kun nostelen sukulaisia syliini. Älkää nyt pitäkö sukulaisiani satakiloisina, tai ottako ihan tosissaan.) Enkä mitään kirjojen lukemista tai leipomista. Teen sitä muutenkin. Sen takia toi vaatehaaste herätti kyllä kiinnostuksen. Meeri let's do it :D

Hauska haaste voisi olla myös kuudelta ylös pomppaaminen, ja heti aamusta jonkun marttakerhon pitäminen. Tällä hetkellä haastetta on kyllä jo taimien kasvatuksessa. En yhtään tiedä nouseeko niistä mikään siemen, mutta you can always try.

Taidan lähteä nyt lenkille kehittelemään tätä ideaa, kun Ellu ei kutsunut BananaBreadille, jota koko illan odotin :(. Haluan hauskan haasteen. Ideoitakin saa heittää, eikä tarvi edes olla järkeviä. Kunhan jotain jännää!

ps. Ja taas onnistuin tässä kuvattomassa postauksessa.

Putkeen menee

Tuntuu, että jos alan tässä kertoa mielipiteeni eduskuntavaaleista, niin mut varmaan ammutaan alas. Ja sitten vasta ammutaankin, kun kerron ketä äänestin. Joten sivuutan aiheen vain toteamalla, että vaadin näihin eduskuntavaaleihin saman, kun suomen presidentin virkakausien pituuteen. Kaksi kautta ja vanhat ulos. Noita vaalivalvojaisia on niin masentava kattoo, kun 75% vähintään on vanhoja naamoja, jotka ei ennenkään mitään ole osanneet. Oma ääni on ihan hukkaanheitettyä kakkaa kun ei tuonne uudet mitenkään pääse. Paitsi joku Sanna Marin, mutta mitä yhdellä uudella tekee, kun siellä pitäisi olla 200 uutta. //Okei editoin tätä tekstiä nyt vähän, että onhan tuolla nyt paikoittain ihan kivasti tullut uusia, mutta silti siellä on myös niitä vanhoja :D... Kuka helvetti edes jaksaa äänestää noita vanhoja kurttunaamoja perkele sentään. Siis kertokaa mulle oikeasti, että kuka kävelee vaalikoppiin ja äänestää jotain Matti Vanhasta, oikeesti en voi käsittää :D Ja tämän takia en tykkää politiikasta. Nostattaa liikaa verenpaineita.

Mun eilinen meni kutakuinkin putkeen. Käveltyäni aamulla alakertaan, äiti kysyy, kävinkö suihkussa. Öö en. Okei kiva mun hiukset kuulemma näyttää niin märiltä, eli rasvasilta, että hän luuli mun käyneen suihkussa. Kiva. Sitten kauppaan lähdössä olin laittamassa mun kevättakkia, jonka luulin miellyttävän kaikkia perheenjäseniä, kunnes isä toteaa, että kyseinen takki on aivan kauhea. Sitten Lidlin pihassa toinen takki päällä alkaa kauhea päivittely, kuinka mun perseessä on jotain likaa. Että elämä kuulemma pilalla XD Illalla tein munkkeja ja kaikki oli taas hyvin.

Tänään käytiin Ellun kanssa Kangasalla lenkillä. Oikeasti siis kuskattiin Kaisa hakemaan autoa, ja sieltä sitten päätettiin jäädä harjulle lenkkeilemään. Kivaa vaihtelua ensinnäkin mennä metsässä, treenata pohje- ja reisilihaksia rinteessä ja ylipäätään olla uusissa maisemissa. Tuntuuhan se kehveliltä mennä autoilla kuntoilemaan, mutta kun tässä tapauksessa ei vartavasten menty kuntoilemaan, vaan ystävän auttaminen oli etusijalla, niin miksei :D

Mulla on jäätävä leipomis- ja mässäyshimo koko ajan. En tiedä, kapinoin ruualla tai jotain sinnepäin. Aina kun ärsyttää, tekis mieli mennä pyörittään jotain kakkusia tai pastaa. Ihan vaan, koska silloin aivot saa jotain muuta ajatelteltavaa. En esimerkiksi osaa tässä kohtaa hyödyntää liikuntaa ollenkaan, siellä on vaan liikaa aikaa ajatella :D

Hide your hedgehog and look like a normal person

Olin tänään siellä työhaastattelussa. Saan maanantaina tietää, että kävikö huonosti vai hyvin. Sinänsä hieman kuumottavaa, kun tähän tehtävään, jota hain, otetaan 1 (yksi) henkilö ja tänään oli kuulemma vielä muitakin haastatteluja. Kuumotus. Olisi pitänyt olla parempi ja olla sekoilematta. Ajattelen jo nyt, että mun monimutkainen kouluvalinta hakujuttu jonka jouduin selittämään pilas mun mahdollisuudet, vaikka totuus ei näin olisikaan. Onneksi kuulemma olin tosi vahva hakija, kukaan ei varmaan tästä osaa päätellä mun työkokemuksen tietäen mihin oon hakemassa :D, joten peukut ja varpaat ja nenäkin pystyyn!

Tuli tässä kerran Ullan kanssa vessanovet puheeksi, tänään juttu jatkui eräästä tietystä vessanovesta, joka innoitti nyt kirjoittamaan tästä teillekin. Juttu lähti siis siitä, kun Ulla on hankkimassa sellaisen tavallisen huoneen oven vessaansa, tiedätte varmaan millaisia vanhojen kerrostalojen vaatehuoneiden ovet ovat esimerkiksi, sellaista tarkoitan.

Jos mulla ikinä on mahdollisuus rakentaa itse asuntoni vessa/remontoida se kokonaan, niin voitte olla varmoja, että teen siitä täysin äänieristetyn. Käytännön puolesta en osaa sanoa, että miten se tehdään, mutta enköhän siihenkin keinot keksi. En tiedä mitään kamalampaa kuin ohut vessanovi. Siis aivan samantekemää, jos nukkuisin asunnossani jollain patjalla, kun budjetti olisi mennyt vessaan. Mä puhun niin hirveästi vessassa, siis yhä edelleen selitän vaikka minkälaisia tarinoita, milloin olen poliitikko jossain keskusteluohjelmassa, milloin tyyliin big brotherin päiväkirjahuoneessa tai Amazing racessa, niin mitä äänieristetympi, sen parempi :D Vaikka oon ihan sinut kaikkien kakkajuttujen kanssa, ihan jäätävää esimerkiksi, miten paljon lahnoissa puhutaan kaunistelematta kakkajuttuja, niin vessa on silti pyhättö.

Hassua ehkä, mutta itelleni vessa merkitsee ihan hirveästi, esimerkiksi jos jonkun uuden ihmisen kotiin menee. Ei se nyt sitä ihmistä, kenen vessasta kyse, muuta mitenkään :D, mutta kyllä se jotain tekee. Joten jos ikinä saan remontoida itelleni vessan, teen siitä hienon ja hyvän ensivaikutelman antavan. Meidän alakerran vessa antaa ihan hyvän vaikutelman, vaikka en yhtään pidäkään sen pöntönkannen kylmästä materiaalista. Yläkerta puolestaan näyttää lapsiperheen vessalta pesukoneineen ja suihkukaappeineen. Alotin tässä eilen projektin "ylipuhun isän hankkimaan meille modernimman suihkun", kun tosiaan se hiusten vetely viemäristä pinseteillä ja mattoharjalla sen kaapin lattian hinkkaaminen ei ole niitä elämän kirkkaimpia hetkiä. Aina, kun joku menee meillä yläkerran vessaan, mietin vaan mielessäni, että voi raukka oikeesti, millasen kuvan sekin nyt kaikesta saa :D Se ei ole edustava. Ja tämä on totuus.

Vessa on elämä.

Kiitos.

Elämä alkaa pahvilaatikosta ja tänään vietämme pahvilaatikon 20-vuotissyntymäpäivää

 Ja niin minäkin liityin näihin kakskymppisiin, jotka ovat jo lähempänä neljääkymmentä kuin omaa syntymäänsä. Oikeasti siihen hetkeen, että olen lähempänä neljääkymppiä on vielä pari tuntia, mutta ainakin henkisesti tuntuu jo vanhemmalta ja joka paikkaa kolottaa ja niveltä särkee. Noh, vitsit vitseinä :D (Ja unohdin julkaista tän, joten nyt synttärini on jo viiden minuutin päästä :D, okei ne on jo olleet kun saan tän julkaistua)

Tämä ollut kyllä hämmentävin syntymäpäivä vuosiin. Heräsin aamulla Evalle siivoamaan. Meillä ei ole juhlia, ei kakkukahveita eikä edes kakkua. Mitä minulle on tapahtunut. En ole menossa tänään minnekään, kuurasin tänään vessan ja vetelin suihkun viemäristä pinseteillä varsin kauniin limaisia hiustukkoja.

Kuvat käytiin napsimassa äidin kanssa pari päivää sitten. Mun oli ihan pakko väsätä paperista kakkonen ja nolla, kun iski ilmeisesti joku ikäkriisi, että kyllähän sitä nyt vielä voi askarrella! Mulla on muuten päälläni kuvissa Singaporen Forever New:stä ostettu mekko, maksoi jotakin lähemmäs 40€, ja olikin koko reissun kallein hankitani. Ei nyt ihan pääse oikeuksiinsa näissä kuvissa, mutta se onkin sivuosassa. Jos ikinä tarvitsette jotain valmistujaismekkoa tai vastaavaa, niin oikeesti forevernew.com.au on oiva paikka nettishoppailulle. En tiedä missä kaikkialla noita liikkeitä on maailmassa, mutta jessus ne kaikki vaatteet on ihan täydellisiä, mekot erityisesti! Ne toimittaa myös Suomeen jollain parinkympin postikuluilla, mikä oli itelleni varmaan maailman huonoin tieto, koska entistä vaikeempi pysyä kaukana kyseisiltä nettisivuilta :D

 Jee vanheneminen on kivaa!!!!

Otsikossa viitattu pahvilaatikko viittaa meidän perheen käymään keskusteluun mun ensimmäisestä vauvavuodesta. Elämäni alkoi isän mukaan Kelan äitiyspakkauksen pahvilaatikosta, jossa alkuaikojen yöni vietin hyvin tyytyväisenä (kai). Mulla oli pitkään sellanen käsitys, että kaikkihan siinä on nukkunut, mut sit joskus jonkun keskustelun jälkeen olin varma, et oon ainoo ihminen, joka sinne on tungettu koisimaan :D Juttu jatkui luonnollisesti siihen, että äiti kertoi laatikkosängyn olevan yhä voimissaan vintillä odottaen uutta asukkia ja parin itseeni kohdistuneen silmäniskun jälkeen pakenin paikalta kutakuinkin yhtä nopeasti kun olin äidin ja isän huoneeseen saapunutkin.

 Eilen kun oltiin Danielilla, Pin antoi mulle mukaan paketin, joka oli hämmentävän suuri ja painava. Luulin, että siellä on lakanat tms. Aamulla avatessani pakettia järkytys oli suuri, kun sieltä paljastuikin valkoinen kangaspussukka Guessin tekstillä. Ja vielä enemmän järkytyin, kun siellä oli laukku!! Varmaan tuhat kertaa täälläkin sanottu, että Guess on ylivoimanen merkkimerkki suosikkini. Ja nyt mulla on jo kello, lompakko ja laukku. Voi herranen aika. Ton laukun värit on niin ihanat ja no ylipäätään tulee kyl tosi tarpeeseen ja käyttöön! Kiitos siis Pinille tästä hankinnasta (sillä epäilen, että muilla perheenjäsenillä oo ollut mitään mielipidettä asian suhteen :D)

 Poikkesin Evalta tullessani vielä Lidlissä ja Tokmannilla. Lidlistä hamstrasin vanulappuja ja fariinisokeria vain todetakseni kotona, että äiti oli tehnyt tismalleen samat ostokset heidän Lidl-reissullaan. No nyt on vanulappuja enemmänkin, ei niitä koskaan liikaa voi olla. En voinut vastustaa myöskään noita lasten eläin laastareita. Nyt pitäis vaan saada niitä tyypillisiä lasten minihaavereita, joihin tollaset laastarit käy :D

Ja taas jonossa

 No kuka heräsi tänään 4:15 ja lähti 4:40 kohti Lielahden XXL:ää? Hanna tietenkin. Harmittelin jo syksyllä, kun en silloin Forumin Gigantin avajaisiin mennyt jonottamaan, vaikka tilaisuus olisi ollut mainio. Tällä kertaa en aikonut jättää tilaisuutta käyttämättä, vaikka kieltämättä illalla houkutus oli suuri. 5:10 marssin jononjatkoksi, kutakuinkin olin noin viidestoista jonottaja, hieman ennen kuutta parkkipaikka oli jo aivan täynnä, ja ihmisjono kyllä melkoinen.

Mä lähdin hakemaan noita Niken 20 euron lenkkareita, jotka onnistuneesti sitten loppupeleissä kotiutin, sukkien, fleecen ja ilmaisen ämpärin kanssa. Pidin noita kenkiä tyyliin koko päivän jalassani, ne on kyllä tosi tukevat ja hyvät jalassa. Rahan arvoiset. Ja toi väri on niin täydellinen että ei vitsit sentään. Rakkautta ensisilmäyksellä.

 Päivällä pyöräytin parikymmentä karjalanpiirakkaa, himo oli ollut jo liian pitkään. Vähän noiden pohjien pyörittely oli hakusessa, mutta kyllä siinäkin harjoittelemalla kehittyisi.

Illalla mentiin Danielin 9-vuotissynttäreille, jossa oli kyllä ihan jäätävän hyvät tarjoilut. Olisin voinut vetää kaikkea triplasantsin, mutta piti sitä rasvakerrostakin vähän (hyvin vähän) ajatella ja skipata ne loput santsikierrokset. Pääsin avustamaan legoilla rakentelussa ja selattiin koirarotukirjaa ihan urakalla. Äidillä ja isälle koira on kutakuinkin NO EI VARMASTI. Ja sitten kun sanon, että otan ite, niin vastaus on kutakuinkin NO ET SÄ SITÄ JAKSA HOITAA. Että ei koiraa sitten. No isän kanssa oltiin kutakuinkin yhtämieltä hyvästä rodusta, mutta tämähän on tätä turhaa ajattelua. Matkustan kuulemma liikaa ja opiskelen liikaa.

Mutta mitä nyt näistä pienistä. Alan siivoamaan!

Aurinko laskee nainen laittaa vikan röökin palamaan

Jessus sentään kun on viimepäivinä tullu kannettua kameraa mukana ja ylipäätään otettua kuvia. Kivaahan se on blogin kannalta, tekisi vaan mieli taas postata koko ajan jotain, tosi vaikea rajottaa tätä tahtia :D

Se, että hengasin puoli viikkoa Oskulla päivittäin ei muuten ihan oikeasti tarkoita sitä, että olisin suunnittelemassa jotain vuosisadan "ryöstän Oskarin Heliltä" -operaatiota, kuten jotkut teistä varmaan jo kuvittelee, kun koko ajan Osku joka ig-kuvassa ja blogissa yms :D Vaan jostain ihmeen syystä keräilen varattuja miehiä yhä edelleen kavereiks ja ystäviks yleensä miljoona kertaa helpommin kun ei-varattuja. Ei-varattuja en keräile sitten oikein mihinkään.

Ainiin, just pari postausta sitten kerroin, kuinka en oo vielä sellasessa ystävyyssuhteessa, että ovelta jääkaapille, niin lauantaina sitten heti takin pois päältä saatuani ryntäsin jääkaapille Oskulla ja kauhoin lautasen täyteen tiramisua. Mission completed. 

Tällä hetkellä mun naama näyttää petolinnun perseeltä (Kaisan isän sanoja lainaten), siihen on ilmestyny maailman kaikki finnit ja toi nenän arpi ei oo hävinny yhtään mihinkään. Äiti sanoi eilen halatessaan mua, että haisen ihan tupakalle, että oonko alkanu polttaan. Törkeää. Tupakan suurena vastustajana ja kavereille siitä aina kuittailevana on suorastaan häpeällistä väittää minua tupakoitsijaksi. Pyhpah. En oo ikinä edes maistanut. Isän kanssa lopulta päädyttiin siihen, että äidillä on varmaan jotain kekäleitä nenässä, heheh :D

Ajattelin, etten tästä nyt heti blogiin huutele, mutta no tietysti pitää. Sain tänään kevään ensimmäisen työhaastettelukutsun. Suhtaudun vähän skeptisesti omiin mahdollisuuksiini, mutta yrittää aina pitää. Mun ongelmat liittyy tällä hetkellä lähinnä siihen, että meikäläisellä on niska ja toinen puoli siilinä, enkä näytä ollenkaan CV:ni kaltaiselta kiltiltä tytöltä. Onneks harrastamieni kokeilujen perusteella jakauksen vaihtaminen keskelle piilottaa siilin, sikälimikäli kun sitä voi mitenkään piilottaa. Ja jos huomenna värjään hiukset sellaseks tasaiseks niskaa myöten, saatan jopa saada itestäni normaalin näköisen. Muussa tapauksessa mut varmaan potkitaan jo ulko-ovelta pihalle, joten pitääkäähän peukkuja, että pääsen edes sisälle keskustelemaan :D

Käpyukkoja ja kaatuneita kuusia pellonreunan nuotiolla

Ulla kysyi perjantaina, lähtisinkö lauantaina sellaselle pienelle puunkantovisiitille Mouhikselle. Kysyin, että kauanko siellä menee, kun meikäläisen lauantai on jo aikalailla buukattu. No jotain 1,5 - 2h kuulemma. Oltiin lopulta viisi. Ja pari puuta oli parisataa kuusta ja niiden miljoona oksaa höystettynä parilla piikkilanka-aidalla ja havunneulasella paidan sisässä. Oli kuuma. Puunkantokin tarkoitti sitten lopulta, että meikäläinen raahaa sellasia muutaman joulukuusen mittasia kuusia pihaan, Jee. Markus riehui moottorisahalla, minä ja Ulla raahattiin puita ja Katri etsi kukkasia koulun keväthavaintokirjaan (ihanaa, että lapsille vielä opetetaan jotain järkevää)

Tästä pienestä informaatiokatkoksesta huolimatta oli kyllä ihan hauskaa. Varsinkin, kun lopulta päästiin syömäään makkaraa ja eväitä pellonlaitaan tehdylle käpynuotiolle. Kahvi nautittiin kipoista, jossa luki Tea, mutta mitä pienistä. Lopulta tehtiin Katrin kanssa tollasia käpyihmisiä, mun on toi, joka näyttää pahikselle havunoksineen. Sinivuokkojakin bongattiin ja kotimatka puhuttiin Wiin Super Mario Brossin pahiksesta Bowserista :D Onneks olin kerrankin kartalla, että kuka mitä häh, kun on sitä Brossia sen verran tullu pelattua.

Kappas kappaverhot

 Mä olen ja en ole verhoihmisiä. En ole addiktoitunut vaihtamaan verhoja vuodenajan mukaan, vaan lähinnä fiilistelen verhoja uusien sisustusjuttujen tai tapettien myötä. Tai sitten kun pesee ikkunat, eikä jaksa laittaa vanhoja verhoja takaisin, on uusien hankkimisen aika. En voisi ikinä ostaa kaupasta valmiita verhoja, koska mun mielestä verhot on vähän sellainen juttu, että niin minimaalisella panostuksella ja vähemmänminimaalisella työllä kotiin (tai huoneeseensa) saa jotain niin itsensä näköistä. Oon tehny omat verhoni jo vuosikausia, enkä ihan heti tästä oo luopumassa. Poikkeuksena jos metrikankaan hinta nousee älyttömäksi, niin ehkä sitten.

 Oon ollu kyllä jo parikin viikkoa ilman verhoja, eikä mulle tule mitään pakonomaista tarvetta niitä mistään hankkia. Joissakin taloissa verhottomuus näyttää ihan kamalta, mutta omassani kykenen elään. Tänään kun oli mun virallinen tehdään käsillä päivä (tai sitten keksin sen kaks sekuntia sitten), ja pihallakin alkoi sen kauniin aurinkoisen aamun jälkään satamaan kuin esterin perseestä, päätin tarttua härkää sarvista.

Verhojen ompelu on oikeasti huijausta, kun vähintään puolet tästä "ompeluajasta" menee silittämiseen ja kääntämiseen. Verhojenompelua pitäisikin siis mielestäni nimittää silitysompeluksi :D

Tää kangas on tosi kiva. Mietin tän ja sellaisen "perinteisemmän" kukkakuosiverhokankaan välillä pitkään. Epäilin, olisiko tästä ollenkaan verhoihin, olisiko tää liian "tyttömäinen" ja tekstiäkin vielä. Mut nyt täytyy kyllä sanoo, että nappiostos oli! Pituuskin just passeli, vaikka en ikinä ollu kappaverhoja tehny. Ja on kivan vaalee kesää ajatellen, raikas ja kesäinen, vaikka ei oo ohuimmasta päästä toi kangas.

 Ja kun sanon, että tänään oli mun tehdään käsillä -päivä, se tarkoittaa, että; Aamupäivällä otin Markuksen moottoripyörästä kuvia. Iltapäivällä meikkasin äidin silmät ja kulmat (tuli ehkä paras tähän mennessä) kun se meni jotain muotinäytöstä katsomaan. Iltailtapäivällä ompelin verhot ja suunnittelin karjalanpiirakoiden tekoa, mutta en sitten tehnytkään. Illalla leikkasin isän hiukset, ihan en vieläkään siltsu-kampausta saanu salaisesti vedettyä, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Ja juuri äsken lopettelin pienoisen askarteluprojektin, jonka tulokset näette jonkin ajan kuluttua :D Vois vielä vähän kahvakuulaa nostella, kun t-paitakelit lähenee ja allit ei tästä oikein tykkää.

Eli jos sitä vaikka huomenna sitten lukisi hiljaa pöydän ääressä.