Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2016-04-13

Kevätfiiliksissä

Mulla on niin hyvä fiilis.

Edessä on neljän päivän vapaat, joista aion nauttia parhaani mukaan. Ensi viikko on yhtä saatanaa työpäivien osalta, mutta enköhän saa tästä jotenkin voimaa jaksaa senkin yli.

Väsyttää. On väsynyt mutta onnellinen olo. Onnellinen olo ylipäätään kaikesta. Tekohampaat on kyllä hukassa, enkä millään jaksaisi täältä sängynpohjalta niitä lähteä metsästämään. Tulee kylmä, kun ottaa jalat pois peiton alta. Muutenkin tuntuu, että hampaat heiluu ja liikkuu joka suuntaan. Masentavaa, että kun en esimerkiksi kipeyden aikana voinut joka yö niitä hampaita pitää, seuraavana päivänä sen heti huomasi, että joka suuntaan ne on liikkuneet. Ei ne ikinä asetu. Tekareita saa pitää koko loppuelämänsä. Yhyy.

Kevät on täällä. Ja valoisat päivät. Tänäänkin kun Päivin kanssa lähdettiin töistä kotiin, oli vielä ihan valoisaa. Auringonlaskun kajastus näkyi taivaalla, ei ollut pilkkopimeää, kuten vielä pari viikkoa sitten oli. Kestää taas hetki tottua tähän. Tänä aamunakin, vaikka olin oikeasti melko poikki ja unentarpeessa, heräsin pirteänä seitsemältä, koska aurinko paistoi sälekaihtimien läpi niin kirkkaasti. Onneksi nukahdin uusiksi.

Ai että. Tykkään.