Mulla on Kånken ja mä kävelen se selässä kohti uusia haasteita.

 Siitä on taas hetki, kun viimeeksi olen täällä blogin puolella näyttäytynyt. Viikko tuntuu hyvin pitkälle, vaikka onhan täällä nyt näitä hiljaisia aikoja ennenkin nähty.

Ensimmäinen kuva johdattaa heti tuhannen eri asian pariin. Sain tänään vihdoin mun tilaaman Kånkenin. Lasku ei kyllä vielä saapunut, mutta ehtiihän sen maksun myöhemminkin, sopii toivoa, että sain siihen yhtä hyvät alennukset kun mulle luvattiin. Muutenhan noi maksaa aivan maltaita, järkyttävää :D En siis varmasti ikinä olisi voinut ostaa tuota reppua täysihinnalla.

Tosta kuvasta huomaa myös, kuinka mun niskastavilloista ei sitten tule tasaisia millään, näköjään. Sitä on leikattu ties kuinka monta kertaa, mutta ei.  Ne on vinot ja olkoot.

 Huomenna on jo kesäkuun ensimmäinen. Tätä aikaa ei vaan voi pysäyttää. Mulla on ollut aivan järjetön kiire koko viikon. Järjetön on tietysti suhteellinen käsite. Puhuin whatsappissa tästä kiireestäni, joka ei suoraansanottuna ole mitään verratuna monen kaverini elämäntyyliin. Mutta jos ei ole tottunut, niin kyllähän se aikamoista haipakkaa on, kun joka päivä on jotain, töitä, sovittuja tapaamisia, yo juhlissa auttamista, toisia juhlia, sukulaisia, kukkiakin pitäisi kastella, istuttaa uusiin ruukkuihin ja vaikka mitä. Tässä on taas se kohta, kun en halua kasvaa aikuiseksi. Kohta on pääsykokeet ja olen hyvin tyylikkäästi unohtanut suunnilleen kaiken lukemani. Naureskelin tässä hetki sitten, kun selitin äidille mun "plan B:stä", että oikeasti tässä taidetaan olla jo lähellä "plan X:ää", sitten kun on Ö:n vuoro, olen pulassa.

 Selitän eilisestä vaikka alkuviikosta tarkemmin! Tänään oon kyllä näyttänyt melkoisen räjähtäneeltä, kun silmänaluset ihan mustat eilisistä meikeistä, hieman vajaasti suoritetun meikkienpesuoperaation takia. Tukkakin lennellyt tuulessa vähän joka suuntaan, ja kiharat näyttää kyllä jo selkeästi eilisen tekeleiltä. Herättiin Ellun kanssa tänään ennen yhdeksää kuvaamaan Evan kenraaleja. Kuvia tuli melkein 2000 kappaletta, joista oon joitakin heilahtaneita versioita jo ehtinyt tuhoamaan. Sitten treffasin hetken Kaisaa, nukuin parin tunnin päikkärit ja illalla siivosin huonetta ja poikkesin Helillä palauttamassa lainassa olleen kameran. Ainii suuri osa postauksen kuvista on Helin räpsimiä, vain Kånkken-kuvat ja sorsa on minun ja äidin hahah.

Huomenna on ensimmäinen varsinainen työvuoroni, ilman sitä ah-niin-pelastavaa "harjoittelu"-etuliitettä. Hieman kyllä kuumottaa. Mulla on niin paljon enemmän vastuuta viimekesään verrattuna, että voi vitsit :D Työtä tekemällähän sitä oppii ne uudetkin asiat, mutta sitä on jotenkin niin hitsin vaikea takoa tähän pääkoppaan. No, pitää varmaan vetää pepsodentit naamalle ja sen kautta sitten selviytyä.

Mihin katosi minun salainen agenttini?

Treffasin eilen Juliaa, käytiin kahvilla ja mentiin leffaan. Valittiin katsottavaksi Helin ja Tonin suosittelema Kingsman - salainen palvelu. Jos leffan pääosassa on Colin Firth, voiko leffa mennä hirveästi pieleen? No ei. Leffa oli lopulta ennakko-odotuksiani väkivaltaisempi, sellainen kaikki tapetaan ties millä käsikranaateilla. En tarkoita, että asiassa oli mitään huonoa, mutta en olisi ihan heti tästäkin leffasta sitä uskonut. Kovasti väitti Harry olevansa herrasmiesagentti, mutta minä epäilen, ettei täällä osata enää 2015 vuonna käydä kuin kybersotaa. Pakko katsoa vanhaa Bondia, ja muistella mitä agentit tekivät ennen pirullista nettiä.

Leffassa viitattiin useasti Bondeihin ja onhan se nyt siis selvää, että nykyään kaikki nuo leffat liittyvät jollain tapaa nettiin. Onhan Skyfall samanlailla Kingsmanin tapaan näytös siitä, mitä netillä voi saada tuhottua. Jostain syystä kaipaisin jotain 2010-luvulla tehtyä leffaa, joka kuitenkin nykyaikaisuudellaan sijoittuisi menneisyyteen. Esimerkiksi leffan agentti voisi noudattaa jotain vanhoja tutkimuskeinoja, mutta silti leffa voisi olla menevä ja sijoittua nykyaikaan. Kyllä siinä räiskintää saa olla, mutta että nyt kaikenmaailman vuorensisäisiä lentokenttiä, jotka lähinnä kuuluvat joihinkin Nälkäpeleihin (koska kirjat ovat scifiä ja kertovat tulevaisuudesta tietoisesti :D) Että kertokaa jos tällainen leffa on jo olemassa, tehty viiden vuoden sisään ja on katsottava. Muussa tapauksessa odotan sitä hamaan loppuun asti.

No mutta kuitenkin, jos nyt ei oteta huomioon, millainen olisi unelmieni Agenttileffa, niin puhutaampa vielä vähän tästä Kingsmannista. 

Jos ajatellaan, että nettiä ja "tulevaisuutta" ei vaan voi ohittaa, niin ainakin se tässä leffassa oli otettu hauskasti mukaan. Pahis oli kerrankin samalla ärsyttävyydellään hyvin hauska ässävikoineen ja pukeutumistyyleineen. Eräs kirkkokohtaus kesti kyllä melkoisen pitkään, enkä tiedä olisiko jokaisen henkilön teurastusta tarvinnut näyttää niin pitkästi, vaikka no, tämäkin toisaalta yksi huumoripilkku leffassa, kun niin randomisti tällainen kohtaus leffassa tapahtui. Kaksi rinnakkaista tarinaa, itse maailman pelastaminen ja agenttiopiskelijat. Huumoria, rakkautta, päättömyyksiä, kuumia miehiä. Toisaalta sitä klassista tyyliä sekoitettuna ties mihin James Bond -tyyppisiin kuulakärkikynäaseisiin. Odottamattomia juonenkäänteitä, vain yksi traaginen kuolema ja mikä parasta, onnellinen loppu. Ärsyttää lähteä leffasta tai ylipäätään lopettaa joku leffan katselu jos se loppuu jotenkin sydäntäraastavasti, onneksi useimmissa leffoissa kuitenkin on edes jotenkin onnellinen loppu. Katsoisin tämän kyllä koska tahansa uudestaan, että ei kyllä turhaan hyväksi kehuttu. Kannatti katsoa.

Sen sijaan eilisistä Euroviisuista en taida sanoa sanaakaan. En ikipäivänä olisi halunnut antaa voittokunniaa Ruotsille, mutta kun tilanne näytti siltä, että voiton vie joko Ruotsi tai Venäjä niin voi huhhuh, jos nyt sitten kuitenkin se Ruotsin kuuma mies. Toisaalta on typerää, että nykyään nämä viisuvoittajat kerrotaan viikkoja etukäteen, eikä äänestystilanne siitä lopulta juuri poikkea. Paitsi tätä eilistä Venäjän suosiota en kyllä sulata. 

Ja taas täytyy tunnustaa tyhmyytensä. Menin kuuntelemaan vuoden 2006 Euroviisuja, kun en käytännössä muista kyseisistä viisuista muita kuin Dima Bilanin Never Let You Go:n, Anna Vissin Everythingin ja Lordin Hard Rock Hallelujan. Ja sitten taas sarjassamme järkytys. En todellakaan muistanut tai oikeastaan edes tiennyt, että Ruotsi on tullut viidenneksi biisillä Invincible, joka paremmin tunnetaan (tai ainakin minä tunnen) nimellä Evighet. Luulin, että kyseinen biisi on jotain 90-luvun Ruotsipoppia :D Aina sitä oppii näköjään uutta.

Haukottele niin, että korvat aukeavat

Selittäisin varmaan vielä ensikesän keskiviikkonakin kesätöistä, jos se olisi minusta kiinni. Ei kuitenkaan pidä kyllästyttää teitä näin kesän kynnyksellä ihan jokaisella työvastoinkäymiselläni, joita tuntuu joka päivä löytyvän aina vain lisää. Ei pitäisi "ylentyä" työssä ja saada vastuuta, tykkäisin niin paljon olla duunari vaan hahah. Ilmeeni oli kyllä aamulla näkemisen arvoinen, kun ensimmäinen asia, mitä kuulin töihin mentyäni oli, että "Hanna tilitäppä kassat". Loppuhyvin kaikki hyvin kuitenkin, ehkä vaan noin puolet asioista oli unohduksissa. Ja se niistä työjutuista.

Ellu toimitti eilen Tupperitilaukseni, johon siis käytännössä sisältyi oleellisena ostoksena tuo salaatti (tai no mikä hyvänsä ruoka) kippo. En vaan voinut sitä vastustaa, niin söpö ja myös hyvin kätevä. Se on sopivan kokoinen ja tuo erillinen kastikepurkki kruunaa kaiken. Tykkään hyvin paljon, ja uskon että tuolle tulee paljon käyttöä. Varsinkin, kun ylipäätään tykkään raahata ruokaa kaikkialle.

On pitänyt jo kaksi päivää mennä ruukkukaupoille, mutta en ole saanut aikaiseksi. Huomenna on _pakko_ mennä, koska kesäkurpitsat ja chilit ei kykene enää päivääkään kasvamaan niissä minimaalisen kokoisissa istutusruukuissa, joissa ne nyt kärsivät.

Väsyttää kuin hirvi. Ajattelin katsella euroviisujen toisen semifinaalin tänään, mutta taitaa mennä haaveiluksi. Hammaspesulle ja nukkumaan vaan. Herra Pötkylä on muuten osoittautunut myös erinomaiseksi dataustyynyksi. Ihanan tukeva, mutta pehmeä istua puoli-istuvassa asennossa.

Isä ja äiti sai tänään (taas) kohtauksen näistä mun lähtevistä hiuksistani, kun olin aamulla heittänyt vessanpyttyyn harjastani kaikki hiukset. Totesin, että tähän ei ole kuin yksi ratkaisu. Leikkaan kaljuksi ja ostan pitkähiuksisen peruukin. Kaikki ongelmat ovat poissa. Urheillessa ei tukka likaistu ja ompahan sitten isän mieliksi pitkät hiukset heh.

Aurinkoista päivää ihmiset!

Ohhohhoijakkaa. Kello on paria kymmentä minuuttia vaille yksi. Ja minä olen ollut paria kymmentä minuuttia vaille yhdeksän tuntia jo hereillä tänään. Kyllä, huoltoasematyö ja puljun avausvuorot eivät anna työntekijän nukkua aamuneljää pidemmälle. Oli kyllä tosi outoa herätä aamuneljältä pirteänä kuin peipponen, oikeastaan oudompaa oli saada unta kahdeksan aikaan illalla ilman pimennysverhoja tai melatoniinia tai silmälappuja.

Älkää ihmiset oikeesti tupakoiko. Jumankekka mikä työ purkaa neljä laatikkoo kaiken maailman tupakoita, jotka ei edes lopulta mahdu minnekään. Ja asia, jota en varmaan ikinä tule tajuamaan, että voiko ne jokainen merkki oikeasti maistua jotenkin erilaiselta? Tässä varmaan sama tilanne, kun joku kysyisi minulta, että onko ruoka-, vispi- ja kuohukermalla oikeasti jotain makueroa... :D Eikö voisi olla vain L&M:n punainen, sininen, forwardi ja sitten PallMallin kaikki vihreät, mallun gold, nortti ja vaikka Al Caponen sikarit. Ja no ehkä joku chessu (miten tää lyhennetään kirjakielellä, puhekielellähän se on vaan tsessu :D) ihan vaan, koska niillä on kaikista hienon se itse aski. Eikä jotain pirun ice blasteja ja Kentin harmaata ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan. En vain käsitä, eikä mun ehkä tarvitsekaan.

En eilisestä nukkumaanmenoajastani johtuen katsonut Euroviisujenkaan esikarsintoja. Katselin niitä nyt Areenasta ja en voi kun todeta, että ei helkkari Hanna. Siis mähän olen koko kevään (ok jotain pari kuukautta) suunnillen kuunnellut tätä Elina Bornin ja Stig Rästan Goodbye to Yesterdaytä. Jos selaatte esimerkiksi hieman taaksepäin, löydätte täältä otsikon, joka on ote kyseisestä biisistä "Why didn't you wake me up, I'm pretty sure I would have told you to stop" Löysin biisin kun olin kuuntelemassa The Beatlesin Yesterdayta. Googlasin tän biisin sanat ja huomasin, että tää on kuulemma joku Viron euroviisu. No googlasin noita vanhoja viisuja ja mietin, että minä ihmeen vuona tää on ollut, miks en muista ja miks tää ei voittanut. Kunnes nyt tänään tajusin, että no piru vie tämä on TÄMÄN vuoden viisuissa hahahah. Luojan kiitos tää on ennakkosuosikki. Ei ole ainakaan epäselvää, mitkä on meikäläisen tän vuoden suosikit. Go Viro ja Australia!! :D Ja on noi Pertti Kurikan Nimipäivät vaan niin symppiksiä :D!

ps. Postaus julkaistu yllättävästi tunteja sen kirjoittamisen aloittamisen jälkeen.

Kiakkoo

Illan fiiliksiä ja hömpänpömppää :D
En kyllä uskonut Kanadan häviöön, mutta mistä tämä 4-0 tuli XD

Kun sä et nää et nää et nää

 Tässä on Kehli Kirjosieppo. Nimesin hänet juuri, inspiraation nimi sai sanasta kehveli. Ja nyt haluaisin jakaa teidän kanssanne Kehli Kirjosiepon tarinan.

 Kehli ei ole tavallinen kirjosieppo. Hän asustaa nimittäin Nekalassa. Ja hän on vähän sekaisin. Kirjosiepolle tyypillisesti hän on käynyt pihan neljä lintupönttöä läpi, eikä hän osaa päättää mihin hän asettuisi. Tinttejäkin on kiva häätää matkoihinsa, että Kehli saisi aivan yksin tutkia pönttöjä etsiessään pöntöistä parhainta.

Kehli sijoittuu yhteiskunnassa hieman laitapuolenkulkijoiden, epäonnisten rakkaustarinoiden ja raukkojen ryhmään. Hän pääsisi myös todennäköisesti osaksi jotakin 4D -dokumenttia sinne halutessaan. Kehlillä on nimittäin suhde auton kanssa ja hän kakkaa jumalattomasti.

Auton hohtavan kiiltävä, hopeisen harmaa pinta on hyvin houkutteleva kieltämättä. Tai sitten kukaan ei ole kertonut Kehlille, miten peili toimii. Tai sitten Kehli onkin homo, joka ei saa vastakaikua muilta linnuilta. Ja nyt hän luulee vihdoinkin löytäneensä elämänsä rakkauden. Hän istuu suurimman osan päivästään auton takaikkunalla yrittäen päästä auton sisälle tapaamaan toista yhtä kiihkeästi autosta pois haluavaa typyä.

Kehliä ei kiinnosta, onko lähellä ihmisiä vai ei, kunhan hän saa vain olla rakkaansa kanssa. Hän suuttui kovasti, kun Hanna lähti illalla autolla vieden Kehlin (mahdollisesti) suurimman rakkauden mukanaan. Tuskissaan hän siirtyi toisen auton katolle katsomaan kaihoisasti rakkaansa perään sirkuttaen iloisen kuuloista, mutta sisäisesti surullista sävelmää hämärtyvään iltaan.

Kehli on myös hyvin luultavasti kakattuaan auton oven jo täyteen valkoista kakkaa kakannut peruutustutkan anturit peittoon, sillä ne eivät toimi. Hanna on ollut tästä hyvin suunniltaan. 2010-luvun autoilijan on hyvin vaikeaa ollut selvitä liikenteessä ilman tätä elämänpelastavaa tutkaa. Melkein kuului tänäänkin räskispuskis pum, mutta onneksi sitten lopulta ei. Hanna on kyllä sanonut, ettei haluaisi ajaa niin mahtipontista autoa, koska hänen tapoihinsa kuuluu tuhoaminen, erityisesti autojen tuhoaminen, mutta häntä ei ole kuunneltu.

Niin. Kehlin suurin ongelma tällä hetkellä on, että hän haluaisi asettua aloilleen, muttei osaa. Yhteiskunnan avuntarjoajien mielestä Kehli tarvitsisi ennen kaikkea psykologi-istunnon, jossa voitaisiin keskustella Kehlin minä-kuvasta ylipäätään. Myöskään pari fysiikan tuntia ei olisi pahitteeksi. On hyvin vaikeaa saada etukäteen tietoonsa Kehlin suhtautumistapa tulevaan kesään, kun hänen rakkaansa joutuu olemaan pitkiä päiviä poissa Nekalasta ilkeän Hannan käydessä töissä.

Tästä Kehlin epäonnisesta rakkaustarinasta huolimatta minulla oli oikein kiva lauantai. Ja tarina on siis tosi. Tuo lintu ei vaan lähde tosta auton ikkunalta vaikka tekisi mitä. En tiedä voiko olla raukempaa lintua :( Toivottavasti jostain ilmestyisi nyt kaunis neitokainen hänelle kesäksi. Pelottaa vähän kun linnut kuitenkin aika symbolisia eläimiä, ainakin niin koulussa aina opetettu. Niin entä jos tässä nyt jotain oman elämäni metaforaa seuraan vierestä? Että vuoden päästä ollaan Kehlin tilanteessa XD

Itse olin illalla Cafe Europassa Ellun Evan ja Lauran kanssa. Pelattiin kovin äänekästä Aliasta, eikä edes aluksi huomattu sen olevan englanninkielinen :D Hauskaa oli, vaikka neljän kauniin naisen porukan sijaan vaikutettiin kovaääniseltä miespoppoolta. Päivät vaan kuluu ja tuntuu kun hiekka taas vaan valuis sormien välistä niinkuin tiimalasin aika hupeni meidän Aliaksessa. Jäätävää. Ja kellokin taas ties mitä. Huomenna ryhdistäytyminen.

Raparperikiisseli on hyvää.

Kun sänkyyni tuli mies

Kerroin eilen innoissani, kuinka tänään aion kertoa teille siistin jutun. Oli hassunhauskaa keksiä postauksen otsikko, vaikka oikeasti kyseessähän on enemminkin korvike kuin oikea mies. 

Puhuttiin Bettinan kanssa mun Espoo-vierailulla nukkumatyynyistä, tai ainakin oletin meidän puhuvan niistä, sillä siitä lähtien mun päässä on ollut järkyttävä himo sellaisen hankkimiselle. Olisin tehnyt tämän jo eilen, mutta koska Helatorstai vähän häiritsi kaupassakäyntiä, piti siirtää homma tälle päivälle.

Mä nukun kahdessa asennossa. Joko selälteen kädet mahan päällä, tai kyljellään halaten jotain. Jos mulla ei ole tyynyä, pehmolelua tai jotain vaatekasaa halattavana, mulle tulee levottoman kädet, joita on hyvin vaikea saada hyvin yhtään mihinkään. Oon himoinnut tällasta Herra Pötkylän tapaista tyynyä jo ikuisuuden, mutta vasta nyt tuli mieleen, että voisin tehdä sen itsekin. 

Näytin varmasti taas kerran kylähullulta, kun raahasin kaupungista kotiin neljä jäätävän kokoista pussia vaahtomuovitäytettä kotiin. En saanut äitiä kiinni, että se olisi tullut hakemaan mut, joten ei auttanut muu kuin uhmata sadetta ja lähteä kävelemään. 

Kankaan ostin Eurokankaasta. Himoitsin taas kerran sitä "matkustuskangasta", joka on mustavalkoinen. Se on kuitenkin aika ohutta puuvillaa, joten valitsin sitten vahvemman ja halvemman. Näyttää ehkä vähän mummolan verhokankaalta, mutta Herra Pötkylä on oikein tyytyväinen ulkonäköönsä :D Ajattelin ensin pistää vain täytteet sisään ja ommella kiinni, mutta sitten järki sanoi, että jos tätä nyt vaikka puoli vuotta halailee, se saattaa tulla vähän likaiseksi. Ei muuta kun vetoketju sivuun, jotta seuraavien pakkasten iskiessä voin heittää Herra Pötkylän koneeseen ja ottaa täytteet pihalle tuulettumaan.

Hintaa tyynylle tuli noin 18 euroa, en tiedä olisiko sitä mistään edes halvemmalla saanut. En malta odottaa iltaa :D 

Lakanasta pelottavaksi kymmenessä minuutissa

Ougaad mikä aloituskuva :D Yritetään elää sen kanssa. Video on omistettu Jennylle, koska oikeastaan hänen ideansa oli tämä.

En kestä oikeasti tota peliä. Tekis vaan mieli sulkea silmät ja mennä peiton alle piiloon ja kahdeltatoista katsoa, kuinka Suomi on jatkossa :D Meillä ei edelleenkään tarvitse välttämättä olla telkkaria auki tietääkseen pelitilannetta, kun alhaalta kuuluu hyvin selkeästi joko kiroamista tai taputtamista... hahah.

Laihaa kahvia.

Vaihdoin tänään lakanat aivan jäätävän ihaniin satiinilakanoihin. Olisi tehnyt mieli jo aamupäivällä sukeltaa sänkyyn ja vaipua höyhensaarille. Aika lähellä se olikin kyllä, mutta väkipakolla nostatin itseni kuin pullataikinan ylös ja istutin maisseja. Istutin kesäkurpitsat, joille en millään meinaa keksiä nimeä, isompiin ruukkuihin ja heitin ei-itäneet taimiruukut ikkunasta pihalle. 

Mulla on pahemmanluokan hiustenlähtöaika. Oon yrittäny väärinkäyttää hiustenkasvupillereitä ja ottaa niitä aina kaks kerrallaan. Oikeesti siellä lukee, että 1-2, mutta silti. Ei mulla nyt yleisestikään oo mitenkään pulaa hiuksista, mutta kyllähän se aina riipasee sydäntä, kun lavuaarista poimii 100 hiusta ja toiset 100 kun harjaa hiuksensa. Jee.

En myöskään oo voinu käydä hetkeen suihkussa, tai ainakaan nauttinu siitä, kun kädet on ollu enemmän ja vähemmän rikki ja veressä. Se on tosi hassua, että vaika niitä kuinka rasvais, niin se kuivuus kestää aina tietyn ajan. Sitten se lähtee. Mun ei esimerkiks tarvii ylläpitää niiden kuntoa jokapäiväisellä rasvauksella, koska ne ei kuivu koko ajan. Onneks kumihanskat ja lavuaari on keksitty, niin ainakin hiustenpesu onnistuu käsiä turmelematta.

Vihasin ennen rucolaa. Kirosin yhden kesän, kun olin tietämättäni istuttanut rucolaa ja se oli vaan niin helkkarin pahaa, että hyi. Sen koommin sitä ei meille oikein ostettu. Nykyään se on hyvää. Sitä voisi tunkea jokaisen ruuan päälle ja nauttia siitä. Syön sitä pelkästään, pitsan päällä, salaattissa ja niin edelleen. Se on oikeasti hyvää. En edes muista, missä kohtaa koin valaistumisen. Sitä oli joskus jonkun pitsan päällä, Iiriksen perunasalaatissa ja jossain toisessa salaatissa. Ja sitten olin yhtäkkiä ihan myyty.

Spagaatirintama ei etene oikeasti yhtään. Mun jalat on päättänyt, että tämän enempää ei suostuta venymään ja sen kanssa on elettävä :D Ilmeisesti. 

Tunsin suuria omantunnontuskia tästä postaamattomuudesta, niin piti nyt tällainenkin tähän tulla rustaamaan.

Why didn't you wake me up, I'm pretty sure I would have told you to stop

 Ohhoh. Tulipas tästä pitkä postaustauko - niin pitkä, että Mami jo alkoi soitella, onko maa minut niellyt, kun minusta ei ole kuulunut. Kiirettä on pitänyt. Torstaina olin Otaniemihuudeilla järjestämässä yllätyssynttäreitä Iinalle, perjantai vaan hujahti, lauantaina oli Ellun ja Hannan synttärit, sunnuntain äitienpäivä ja nyt onkin taas maanantai.

Otaniemessä ollessani tuntui kyllä ihan siltä, etten olisi ollut päivääkään pois, vaikka lähes puoli vuotta (tuntuupa se jäätävältä ajalta kirjoitettuna) olinkin todellisuudessa jo ehtinyt olla poissa. Olihan siellä juttuja, mitä en ollut kuullut, mutta kyllä se juttu luisti taas Ullan ja muiden kanssa niinkuin syksyllä. Iinakin saatiin yllätettyä ja voi pojat meillä oli hyvät tarjoilut! Maha ainakin metrin edellä vähän haikeana odottelin illalla Onnibussia Kampissa. En ymmärrä miten voin muutamassa kuukaudessa löytää niin samanhenkisiä ihmisiä, siinä missä täällä Tampereella olen kerännyt porukkaa lähemmäs kaksikymmentä vuotta. Pakko varmaan ostaa jo seuraavat bussiliput.

 Lauantaina oltiin viettämässä ensin aamubrunssia Elinalla yhdestätoista eteenpäin. Oli kyllä melkoisen hyvät tarjoilut Ellu saanut kasaan yhdessä yössä :D. Voi kun joka päivä saisi herätä sellaiselle aamupalalle. Oli ihana kokoontua pitkästä aikaa sillä porukalla ja nähdä yhtä ala-asteenaikaista luokkalaistakin pitkästä pitkästä aikaa. Pelailtiin meidän lahjaksi antamaa Life Coach peliä, joka osoittautui tosi hauskaksi peliksi. Jokainen pelikerta tulee kyllä olemaan hyvin erilainen, että en usko, että kyseiseen peliin ihan heti kyllästyy.

Illalla mentiin kuuden aikaan puolestaan kuokkimaan Hannan, siis Elinan pikkusiskon 18-vuotisbileisiin. Mua ja Oskua luultiin jehovantodistajiksi, eikä siksi meinattu päästä sisälle hahah. Oli kyllä tosi hauska ilta. Päätimpä pitkästä aikaa myös ryypiskellä, humalatila tuli saavutettua, erittäin kiva sellainen, mutta ette varmaankaan taas halua tietää, paljonko _viinaa_ siihen vaadittiin. En voi muuta tähän todeta, kun että on se viinapää taidettu isältä periä. Kun kuulemma hänkään nuorena näyttänyt ikinä humalaiselta vaikka kuinka paljon olisi juonut. Kiitos isä siis tästä, halvat ei ole Hannan kännit XD. Täytynee vielä mainita, että en tiedä mitä ihmettä hajuaistilleni tapahtui, tai on tapahtunut :D, kun ihan innoissani menin siivoamaan oksennusta (joskin ihan asiallisessa paikassa olevaa) haistamatta mitään, siinä missä muut pysyttelivät muutaman metrin etäisyydellä tapahtumapaikasta :D

Kahden aikaan yöllä lähdettiin kotiin, kunhan ensin oltiin siivottu hieman jälkiä. Yön paras juttu oli meidän portin kohdalla harhaileva humalainen miekkonen, joka raukka ei löytänyt kotiinsa :D Yritin siinä kymmenen minuuttia vääntää hänen kanssaa, että miten Kuoppamäentielle pääsee. Tuli puhuttua myös hänen tyttöystävänsä kanssa puhelimessa ja laitettua lopulta karttasovellus päälle sen miehen puhelimesta. Toivottavasti löysi kotiinsa :D Mä en oikein koskaan ole pelännyt humalaisia ihmisiä. On tietysti asia erikseen sellaiset Katiskan rähinä-äijät, joita sietää juosta karkuun, mutta usein puheille yrittävät humalaiset tuppaa oikeasti vain kysymään jotain apua, eivätkä suinkaan käydä käsiksi. Ja minä en ole sinisilmäinen, älkää pelätkö.

Äitienpäivänä en sattuneista syistä ollut hereillä kukonlaulun aikaan, vaan vähän myöhemmin. Annettiin äidille isän kanssa Schollin jalkaraspi ja jalkamömmöjä, sekä ruusu. Päivällä tein meille ruoan ja illalla väänsin kakun, josta tuli omastamielestäni täysin floppi koristeluiden osalta. Siitä tuli myös hieman liian märkä, kostuttamista en ikinä opi. Musta on alkanut tulla aikamoinen perfektionisti näiden kakkujen suhteen, mutta toisaalta onhan se ihan hyvä, että on tavoitteita.

Katottiin eilen äidin ja isän kanssa Tähdet tähdet -finaali. En voi sanoa kyllä yhtään mitään muuta kun voi jumankekka miten kuuma mies on Waltteri Torikka. Oon kattonut sen Livin' la vida loca vedon youtubesta tänään jotain noin 20 kertaa ja joka ikinen kerta huokailen kun mikäkin kuolaava virtahepo. Oli kyllä ansaittu voitto hänelle, vaikka ei Laurassakaan mitään vikaa. Tykkäsin vähän tollasesta ei-niin-itsestäänselvästä voitosta. Ei helkkari että se on kuuma mies. Sanoinko sen jo? Sanon vielä kerran. AAh.

Erehdyin tänään avaamaan television kolmoselta ollessani Mamilla. Ajattelin että no huh tilanne 2-1, peliaikaa minuutti, että kyllä tää Suomelle menee. No perkele eipä ollut niin itsestäänselvää. Sitten siellä Mamin kanssa kaksin kiljuttiin televisiolle. Lopulta kuulin rankkarikisan tulokset Heliltä reaaliajassa, kun piti käydä pihalla hakemassa hammasvahalähetys. Oli kyllä lähellä verisuonten puhkeaminen :D, mun verenpaine ei kyllä tykkää yhtään jääkiekosta. Iltalehti tiivisti tunnelmat hienosti: "Maamme-hymni raikuu kuin raikuukin Ostravan alkuillasta. Vaikka moni lienee räplännyt nitropurkin turvakorkkia auki, on kiitos Leijonille jälleen paikallaan" Tää on niin mulle osoitettu XD Oon hämmentävän perillä tästä jääkiekkotouhusta. Tiedän Suomen mahdolliset vastukset, tiedän lohkotilanteen, tiedän peliajat. Mitä i h m e t t ä mulle on tapahtumassa :D Tämä ei lupaa hyvää. Täytyy hommata verenpainelääkkeet huomiseksi kello 21:15 mennessä.

ps. Kuvien selitykset 1. Kahvittelua Mamilla wienerin merkeissä. 2. Mun tän päivän lounas. Hamstrasin lidlistä kilon raejuustoo, pari kiloo pakastevihanneksia ja kolme pakettia noita alaskanseiti -fileitä ja smetanaa. Rakastan tota ruokayhdistelmää! 3. Se epätäydellinen äitienpäiväkakku

Postimies Pate hyvällä tuulella

Posti on harvoin suotuisalla tuulella. Yleensä se ei tuo minulle mitään. Ja silloinkin kun odotan jotain postilta, niitä saa odottaa viikkoja. Tänään tilanne oli kuitenkin toinen. Rakastan, kun postista tulee jotain, kunhan ne eivät ole laskuja. Helin ja Oskun lähettämä korttikin piristi silloin niin paljon, että voihan pojat!

Sain vihdoin pitkään odottamani kirjan booky.fi:stä. Se oli siis toinen osa synttärilahjaani niiden meikkisiveltimien lisäksi, Light Plan. Se on siis sen aivosyöpään kuolevan miehen kirjoittama kirja. Kuvittelin sitä enemmän romaanimaiseksi, mutta se onkin täynnä vähän runon tyyppisiä ajatuksia. Oikeastaan se on siis paljon hienompi, kuin mitä aluksi aattelin. Ahmin sen varmaan tänään kokonaan iltapalaksi.

Postin kohokohta oli kutsu hammaslääkäriin. En edes tiennyt, että ketään kiinnostaa enää nähdä mua hammaslääkärissä, mutta mikäs tässä :D Positiivinen yllätys. Sydänsilmänä avasin tuonkin kutsun ja ilokseni huomasin ajan olevan Piipolle. En malta odottaa kesäkuuta!! Voisinkin tässä välissä käydä kuuraamassa kiskon...

Ja viimeisenä oli joku käännytysviesti Vuokkosilta. En edes muista, koska viimeeksi ne olisivat ahdistelleet mua postitse :D, ehkä joskus seiskaluokalla?!? Miten ne edes muistaa osoitteeni :o Ne ovat saaneet ilmiselvästi jostain tietää, että en kannata enää mitään kertakäyttöroskaa, kuten siteitä tai tamponeja *emojin violetti pirunaama*, kun heti ovat omaa selustaansa turvaamassa. Okei kuulin, että muutkin on saaneet näitä :D Noh, laatikonpohjan täytteeksi taitaa mennä. Olis nyt voinu olla ees jotkut trooppiset pakkaukset tms, mutta tollanen valkonen ja ruskee. Aika tylsää sanoisin. Noi on sitä paitsi liian lyhyitä potenssiin tuhat, joten en ole tyyliin ikinä edes voinut hyväksikäyttää tuotteitanne, kun okei ehkä vähemmän ympäristöystävällinen Libresse osaa homman tuhat kertaa paremmin. Vuokkoset pystyisitte parempaan.

Herra Piisami ja pari muuta otusta

Kesä on totaallisesti menettänyt merkityksensä. No ei nyt ihan, mutta kun lukee blogeja ja katsoo vlogeja, niin monet selittää juuri nyt jostain kesäsuunnitelmista. Oletteko keksineet kesäsuunnitelmia, mitä aiotte tehdä, mitä haluaisitte tehdä??

No minä haluaisin käydä jossain Euroopan pääkaupungissa pienellä kaupunkilomalla, Pariisi, Tukholma ja Tallinna eivät tosin ole listalla. Haluaisin ajaa Nuorgamiin Juhannuksena. Haluaisin olla pari viikkoa mökillä (niin kenen mökillä?) täysin mökkifiiliksissä. Haluaisin mennä junalla Helsinkiin ihan vain koska en ikinä muuten menisi junalla. Haluaisin lähteä vaeltamaan pariksi päiväksi ihan vaikka vaan Kolille (kun lähempääkään ei mitään paikkaa löydy... :D)

Mutta tässä iässä kesät ovat työntekoa parhaimmillaan. Ei tässä iässä tehdä mitään kesäsuunnitelmia, ehkä sitten eläkkeellä seuraavan kerran. Tai ainakaan minä en tee. Enkä nyt mitenkään tarkoita, että kesätyöt olisivat typeriä, tarkoitan vaan, että olisihan sitä kesälomaa voinut joskus arvostaa _vähän_ enemmän, esimerkiksi yläasteella. Musta on varmasti hyvää vauhtia tulossa tulevassa elämässäni työnarkomaani, koska mun omatunto ei vaan kestä sanoa työnantajalle jotain tyyliin "mulla on tolloin juhlat saisinko sen vapaaksi" :D Enkä tiedä miksi avauduin nyt tästä asiasta.

Arvatkaa vaan kuka on täysin koukussa Suitsiin. Liian kuumia lakimiehiä lähettyvillä. Ei olisi ikinä pitänyt aloittaa mitään uutta Netflixistä, kun aina sitä saa katua :D Toisaalta, ehkä järkevämpää sivistää itseään jollain uudellakin sarjalla. Himottelee niin paljon Amerikan Netflixissä oleva Greyn Anatomian kymppikausi, mutta kun haluaisin ymmärtää edes jollain tasolla niitä lääketieteellisiäkin ongelmia, mikä ei englanninkielisistä tekstityksistä huolimattakaan ole kovin helppoa puuhaa, joten yh äh öööööäh.

Treffasin tänään rannassa Herra Piisamia, jonka huomasin oikeasti ihan vahingossa. Menin lähestulkoon veteen seisomaan, että olisin saanut lokeista parempia kuvia, mutta yhtäkkiä vieressäni uiskentelikin jokin pitkulaisempi ja karvaisempi otus. Niin suloinen!! Mulla ei ihan ollut mitkään lintubongarivaatteet, kirkuvanpunainen takki ja turkoosit lenkkarit, mutta yllättävän hyviä kuvia tuli silti.

Avioliittosimulaattori esimerkiksi

kirjoitettu sunnuntaina 3.5

Mulla on neljättä päivää päässäni vapuksi tekemäni letit. En jaksa ottaa niitä pois, koska mun tukka ei vieläkään näytä likaiselta ja mikä aamun helppous, kun ei tarvitse miettiä hiuksia. Toisaalta toivottavasti kukaan ei myöskään tuijota näitä lähietäisyydeltä, koska mikroskooppisella tarkastelulla hiuslakan määrä on järkyttävä.

Aamulla tajusin, että toisin kuin olin luullut, blogger seuraa yhä mun omia sivunkatselujani. Se käytännössä siis tarkoittaa, että koska itse vierailen suunnilleen sata kertaa päivässä blogissani, mulla ei oikeasti ole yhtäkään lukijaa :D So sad. Enkä myöskään jostain pirullisesta syystä saa sitä muutettua. En tiedä mikä tämän Safarin ongelma on olevinaan.

Onnistuin jotenkin täysin käsittämättömästä syystä X tappamaan mun istutetut syötävät kasvit. Kesäkurpitsa makaa pitkin pituuttaan chilin kanssa, pari tomaattia on vielä voimissaan, mutta muuten aika huonolta näyttää. Minusta ei siis ole tulossa hortonomia, joten tyydyn silittelemään pääsiäisestä asti olleita pajunkissoja, jotka eivät onneksi ole osoittaneet nuutumisen merkkejä.

*   *   *

Puhuin vähän aika sitten, että täytyy ryhdistäytyä kirjojen lukemisessa. Sain luettua loppuun Avioliittosimulaattorin. Se on kirja, jonka luin silkasta mielenkiinnosta isäni arvostelujen johdosta. Jos yhtään teatterikesää seuraatte ylipäätään, saatatte tietää, että tämä kyseinen Avioliittosimulaattori on tulossa Pyynikin kesäteatteriin - nyt jo lähes loppuunmyydyillä näytöksillä. Kesäteatterit on parhautta, esimerkiksi se Kesä 85 Pyynikillä, aijai tykkäsin. Näytöstä mainostetaan hulvattoman hauskana komediana. Isä luki kirjan ensimmäisenä meidän perheestä ja manasi joka ilta, ettei ole nauranut kertaakaan, eikä siten ymmärtänyt, miten kyseisestä teoksesta voitaisiin tehdä hauska kesäteatteri muuttamatta itse kirjaa radikaalisti.

Tottakai tällaisesta sitten kiinnostuu ja muutamassa päivässä olin lukenut koko kirjan itsekin. Minun mielestäni siellä oli kyllä muutamia hauskoja kohtia, jotka eivät kyllä välttämättä isälleni auennut, jotenkin enemmän ne olivat oman ikäluokkani ymmärrettävissä, jotain englanninkielisiä lauseita esimerkiksi. Kokonaisuutena tykkäsin kyllä kirjasta, se oli ajoittain jopa surumielinen :(, vaikka yleisesti ehkä enemmän hyvänmielenkirja. Mutta täytyy kyllä olla isän kanssa samaa mieltä, että miten ihmeessä siitä tehdään kesäteatteri. Jos olette lukeneet 50 shades of Greyn, tiedätte, että suuri osa kirjan "hienoutta" on Anan omat ajatukset, jotka naurattavat ja ovat nyt vaan niin hienosti kirjoitettu. Leffassa niitä ei tietenkään saatu esille ja leffa kärsi, tai siis muuttui lähinnä "On tuo Christian kuuma" ajatteluksi :D. Tässä simulaattorissa on sama ongelma. Kaikki tapahtuu päähenkilön ajatuksissa mikä kirjassa toimii mainiosti, joten vähän kyllä mietin, miten siitä voi saada hulvattoman teatteriesityksen, tai miten sillä välitetään katsojalle kirjan tunnelma. Onhan siinä niitä murteiden sekoittumista, mutta onko nekään nyt loppupeleissä niin hauskoja asioita? Pakko ehkä mennä katsomaan se esitys :D

Ja en tiedä, miksi kirjoitin kirjakielellä kaiken tämän.

Ja en viikonloppuna saanut aikaiseksi spagaatin edistymiskuvia, koska mun jalat oli kutakuinkin jumissa :D Koitan nyt alkuviikosta saada jotain kuvia, vaikka edistystä ei ole tapahtunut oikein nimeksikään.

Vappuja ja perkuleen hyviä munkkeja!

Heipäheii ja oikein munkkien täyteistä vappua kaikille! 

Eilen juhlistettiin vappuaattoa Kiian tupareissa. Oli oikein makoisia tarjottavia ja kämppäkin tosi kiva! Illalla siirryttiin keskustaan, piti mennä Miamiin, mutta koska se oli  k20 ja kaikki eivät olleet 20 vaihdettiin suunnitelmaa. Tai siis oma alkuperäinen suunnitelmani oli tietenkin lähteä kymmeneltä kotiin nukkumaan, mutta yeah right... Muut jäi jonottamaan Unioniin (tosin heidän suunnitelmansa muuttui myöhemmin kai) ja itse lähdin metsästämään K baaria jalat hoosiannaa huutaen. Oli fiksu valinta laittaa korkkarit, mutta mistä minä olisin voinut sitä patikoinnin määrää tietää. 10 yli 1 bussilla sitten tultiin Ellun ja muutaman haalarihemmon kanssa. Yösyöpöttelin päivällä ylijääneen kalan ja keittokinkkua. Oli tosi outoa olla olematta Koskenrannassa. Käveltiin siitä läpi ja voi vitsi niitä nuoria ihmisiä :D Tunsin itseni jotenkin odotettua vanhemmaksi. Heh. 

Tänään meillä oli lahnamiittinki. Hengattiin meillä lopulta tosi lahnausmeiningeissa. Ei jaksettu edes pelata. Väänsin munkkeja, joista tuli kyllä ylivoimaisesti parhaita ikinä. Ei voi muuta tässä nyt sanoa. Kaikki ihan sanattomina syötiin niitä, äiti yritti tarjota tytöille lisääkin, vaikka mä kovasti vastustelinkin. Kaisa totes, ettei musta varmaan ikinä tuu sellasta tuputtavaa mummoa, kun haluan syödä kaiken itse. Totta. Mutta tosiaan. Ei hitto ne munkit, en kestä! Juotiin myös simaa ja lahnat tyhjensi tehokkaasti meidän jääkaappia xD. Kuten aina.

Ennen ruokaa otettiin tyylikkäitä perhepotretteja. Isällä oluthattu ja mulla sekä äidillä yo-lakki. Tuli hassunhauskoja. Näköjään meikäläisen lantio on leventynyt eteen sivuille ja taakse, mutta murehtikaamme sitä sitten huomenna. Mennään vaikka lenkille. Tänään on päkiät hieman olleet kuolleet, kiitos eilisten korkkareiden. En jaksanut edes vapputorille raahautua :D, mutta ehkä tää silti voidaan laskea ihan vapun viettämiseksi.