En onnistu mä lainkaan, sun orjas oon ja aina orjaksesi jään

 Olen täällä, taas. Inspiraation puuskaa on ehkä haettu päivä jos toinenkin, ja se saattaa vihdoinkin olla täällä. Haluaisin kertoa kaikki maailman epäkohdat, mitä tänään luin aamulehdestä.

Pohtia, miten jäätävän tyhmiä ihmiset ovat tukkiessaan risteyksen. En voi käsittää. Ja miten typerää on sulkea Särkänniemen delfinaario ja siirtää eläimet toiseen eläintarhaan. Tämäkö on nyt se, mihin delfinaariota vastustaneet ihmiset ovat tyytyväisiä? Niiltä vaan riistetään niiden rakkaat kouluttajat, joiden kanssa ne on ollut koko elämänsä. Siis ei mulla varsinaisesti ole mielipidettä, mutta on se nyt silti surullista hahah.

Mulla on ollut tänään epäsosiaalisuuspäivä. Oon mä kyllä whatsappissa riehunut ihan riittämiin, mutta en ole ketään tavannut konkreettisesti. On kyllä ollut mukavaa. Päivän ohjelma on saanut muuttua moneen kertaan ja saanut tehdä mitä huvittaa. Ei ole tarvinnut noudattaa orjallisesti jotakin aikatauluakaan.

 Pienensin mun uuden työpaidan tänään. Se oli siis miesten L koko ja voin kertoa, että ei hehkeeltä aluksi näyttänyt :D Kunnon yöpaita joka suunnasta. Ei muuta kun hihat irti, sivuilta sisään, selkään kaks viiltoa ja niin edelleen. Ompelukone ja saumuri sauhuamaan ja muutaman tunnin päästä oli tyydyttävä lopputulos. Nyt ei pitäisi palella kylminä talviaamuinakaan ihan heti.

Katsoin päivällä facebookista Eerikan jakaman linkin (klikkaa tästä) ja ihastuin niin ikihyviksi, että otin auton suunnan välittömästi kohti Ikeaa. Oli ihan, siis IHAN pakko kotiuttaa tuo sininen kyklooppi. Nimettiin se isän kanssa Keijo "Keke" Kemppaiseksi (sukunimi kirjoitetaan Kemppaine ilman viimeistä n-kirjainta). Nyt istun vaan tyhmän näköisenä Keijon kanssa sängyllä ja tuijotan sitä silmään. On se vaan niin suloinen.

 Käytiin kauppareissun yhteydessä Löytöliiterissä, kun sielä oli kanta-asiakkaille joku hyvä kynttiläale. Sillä välin kun äiti shoppaili kynttilöitä, minä menin tutkimaan Jamie Oliver -keittiösarjan 70% alea. Löysin sattumalta tollaset numero- ja kirjainmuotit, jotka on ihan täydellisiä jos ja kun tekee esimerkiksi jotain sokerimassakakkuja. Voi kirjoittaa siihen päälle kaikkea mehevää. Ja eihän kukaan estä tekemästä vaikka numeropipareita.

Nyt suihkuun ja sitten peiton alle. Huomenna on aamuvuoro, en tiedä miten selviän kun ei kassojakaan saa laskea vasta kun iltapäivällä. Ostin muuten Ikeasta myös uuden päiväpeiton hintaan 7,90€. Mun makuuhuoneesta tuli heti jotenkin hyvin harmoninen ja rauhallinen.

Aamen

Ja siellä se on. Spotifyssä Waltteri Torikan Elokuun 16. En ehkä kestä.

Siis kello on puoli yksi yöllä. Oltiin Oskun kanssa lenkillä. Ja sitten toivuttiin lenkistä kolme tuntia ja syötiin omenapiirakkaa. Kalorit hyvin kulutettu ja saatu takaisin.

Huomenna olis töitä. En välttämättä halua taas tietää, mikä helkkarin työmaa siellä odottaa, mutta suhtaudun tähän nyt vielä toistaiseksi positiivisesti. (Töissä tehdään siis pienimuotoista remonttia, ikinä ei tiedä miltä siellä seuraavaksi näyttää)

Teen huomenna kurpitsasosekeittoo. Kerta se on ensimmäinenkin. Oon kyllä kurpitsaa syönyt, mutta en sosekeitossa. Oon kyllä kuullu sen verran hyviä kokemuksia, että uskallan itsekin kokeilla. Tietenkin ilman ohjetta, mutta kokeileva keittiö on se paras keittiö.

Miksei mua väsytä. Oon jotenkin tosi pirtee kun peipponen. Aamulla on varmasti sitä mieltä, että ei ollut taas fiksu idea kukkua yömyöhään. Onneksi on iltavuoro.

En siivonnut tänäänkään. Tai siivosin, laitoin kaksi tavaraa paikoilleen. Ja loput 2000 on edelleen lattialla. En tiedä miksi tämä nyt tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta. Pitäis tehdä partioretkellekin sata asiaa. Mutta kun ei jaksa. En keksi.

Tästä tekstistä saa kyllä sellasen kunnon masennustorstaifiiliksen, mutta mulla oli oikeesti hauska päivä :D Että pahoittelut jos jakelen tätä negatiivista energiaa kaikkialle.

Nyt Apulannan Valot pimeyksien reunalla siivittämänä höyhensaarille.

Hyvää yötä! :)

Ei oo aikaa pelätä ja miettiä hintaa, tämä on jo maksanut liikaa

Heräsin eilen ennen seitsemää ja hiippailin vähin äänin ulos kamera kourassa. Suunnistin ehkä hieman tylsästi mattorantaan, mutta en olisi pidemmällekään päässyt kun auto oli ihan jäässä, ja halusin ehdottomasti johonkin rantaan. 

Valitin loppuviikosta töissä, kuinka auringonnousut on niin kauniita ja ärsyttää, kun en ikinä jaksa mennä niitä kuvaamaan. Mulle aamuvuoroissa on jo hetken aikaa ollut parasta auringonnousu. Se kun kahdeksaan mennessä saat ihailla punertavaa taivasta moottoritiellä, tai katsoa järven päällä olevaa usvaa ja aistia syksyä. Puoli kuuden aamuissa päivä käynnistyy kunnolla vasta, kun kirkkaan oranssina loistava aurinko pilkottaa puiden takaa suoraan silmiin. 

Eilen päätin ryhdistäytyä. Ei niitä auringonnousukuvia saa, jossei jaksa uhrautua. Kuvaan nykyään ihan minimaalisesti ylipäätään siihen verrattuna, mitä ennen kuvasin, joten oli kerrankin kivaa mennä oikeasti kuvaamaan jotain tositarkoituksella. Alla auringonnousu kuvattuna aamuseitsemästä kahdeksaan. Kronologisessa järjestyksessä. Ei voi kyllä muuta kuin ihailla tota värimaailmaa. Kannatti herätä.

 Mulle piti aamulla seuraa vain sorsat, jotka ei mun suurista ponnisteluista huolimatta suostuneet kovinkaan moniin yhteiskuviin. Istuskelin kaivonkannella ja tutkailin flightradarista lentoja. Ellu lähti kanarialle, Siiri amerikkaan. Taivaalla näkyi neljä kullankeltaista vanaa, koneita matkalla ties minne pallon toiselle puolelle.

Kun palasin kotiin kuvausreissulta, lähdettiin käymään Hulluilla päivillä. Löysin kirjan, sanoin aikaisemmin snapchatissa, etten sitten kyllä sorru yhteenkään, mutta koska Camilla Läckbergin toinen dekkari hintaan 3,90€, en voinut jättää kauppaan. Hamstrasin myös yhden uuden kuohuviinilasin, vaikkei se aivan täsmääkään siihen vintissä olevaan sarjaan. Pikkujuttuja. Saman merkin tuote se kuitenkin on, ja oli niin kaunis riikinkukkolasi, että en voinut olla ostamatta. Herkussa mentiin äidin lompakon voimalla eli säästyi vähän menoja taloustutkimuksesta. Päivällä syötiin kasviskuskusta ja kanakastiketta. Oi nam.

 Letitin tänään taas ihan kamalasti ihmisten hiuksia. Aamupäivällä tein Evalle jälleen Sanni-kampauksen. Illalla menin tekemään Meerille Sannit kuudella letillä ja Katrille tein pari ranskalaista. Haluaisin kyllä oppia kaikkia uusia letitystyylejä, täytyy vissiin sukeltaa youtuben ihmeenliseen maailmaan niitä opettelemaan. Hiusmallia kaipaisin, ja käännän tässä kohtaa katseeni Heliin ;). Saa muutkin kyllä ilmoittautua, kunhan hiukset ei oo liian pitkät ja täynnä pyörteitä. Ainakaan näin alkuun.

Heräsin sunnuntai-aamuun vasta yhdeltätoista. Ei sitä siis oikein voi enää aamuksikaan kutsua. Nyt mulla on jäätävä kakunleipomishimo. Haluan täytekakun. Haluan koristella kakun. Haluan pursottaa siihen kermaa. Haluan näpertää käsilläni. Haluaisiko joku näin sunnuntain kunniaksi kakun kymmenellä eurolla :D Miksi kakussa pitää olla kaloreita. Äiti leipoi juuri pullaa ja juustokakun. Miksi minä en saisi tehdä kakkua. Oikeasti, ottaako joku huomenna täytekakun vastaan jos teen sen tänään? Alan olla tosissani.

Näihin syysaamuihin, kuviin ja tunnelmiin. Hyvää sunnuntaita kaikille!

Hei, kuinka voin auttaa?

A niinkuin asiakaspalvelija. Tänään oli jostain syystä tosi hyvä päivä. Kuten aamulla kerroinkin, mä kerkesin tehdä jotenkin ihan hirveesti kaikkee ennen töitä. Yleensä en tee mitään.

No mutta joo. Jotkut tietää ja jotkut ei, että mä hoin itselleni ja muille 17 vuotta elämästäni, että mä en ole asiakaspalvelija. Mä en halua olla asiakaspalvelija, koska mä en ole sosiaalinen ihminen. Mulla ei oo ikinä ollu sellasta hinkua mikskään sairaanhoitajaks tms, missä pitäis olla paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Oikeestaan tosi moni mulle läheinen ihminen on myös ollu mulle tosi pitkään, etten voi hakee mihinkään sosiaaliselle alalle, koska se nyt vaan ei oo mun juttu.

Mä en oikeesti tiedä, minkälaisiin kyrpänaamamyyjiin asiakkaat törmää. Mun kauppakommunikoimiset rajoittuu lähinnä Pirkkalan Lidliin, joissa ainakin kaikki myyjät on mukavia. Mutta niin, en tosiaan tiedä millaisia myyjiä tässä maailmassa oikein on, kun mulle on tosi usein töissä sanottu, että sää oot se iloinen tyttö. Ja että mun kassalle on kiva tulla kun hymyilen. Vaikka en mä mielestäni oo mitenkään erikoisen iloinen. Kyllä mää nyt asiakkaalle hymyn väläytän jo ihan vaan siksi, koska miksei? Ja vakkarit kysyy aina, että mikäs mua taas naurattaa. Ei mun työ ole sitä hehkeintä kaikista, mutta mulla on työ. Enkä mä ihan oikeasti jaksa näyttää kyrpänaamalta töissä, kun siitä ei oo mitään hyötyä. Mitä hittoa ne asiakkaat siitä saa, jos mä näytän kyrpänaamalta sen takia, että selkään särkee kuin saatana. Tuskin ne sitä osaa edes parantaa.

No kuitenkin joo. Mä halusin vaan taas puhua tästä, kun tänään eräs puolivakkari sanoi mulle, että sun kassalle on niin kiva tulla, kun oot aina niin positiivinen ja se tarttuu asiakkaihin. Että kun kaikki ei aina oo. Mutta mää kuulemma oon. En oo ikinä ollu huonolla tuulella. Se oli outoa, koska tää asiakas on nainen. Jos miehet heittää jotain tällästä niin siinä on aina vähän se pilke silmäkulmassa -meininki. Mutta naiset ei sano turhaan. Sen oon huomannu. Kiitin sitten tätä tyyppiä, ni hän sanoi ettei mun pidä kiittää vaan hänen, koska se saa mun asenteesta kuulemma niin paljon ite. En tie. Hymyilin tunnin tän jälkeen entistä enemmän. Et en mä oo ihan kakka kai X).

Oikeesti, ei voi kuvailla paljonko tää piristi iltaani.
Ja ei hyvää päivää kuuntelin uusimman Bondin tunnusbiisin, Sam Smithin Writing's on the wall. Jumalauta nyt on hieno biisi.

Odota mua kun sade maahan kaatuu

Taas oon laiminlyönyt tätä blogia ihan kivasti. Mun piti eilen ihan oikeasti kirjoittaa jotain fiksua alkoholismistani, joka alkoi 20 vuotta sitten, heh heh, mutta jostain kumman syystä naisten pehmoporno ja rekkakuskit jäällä vei voiton. En siis kertakaikkisesti voinut vastustaa kaupassa kirjaa Fifty Shades of Grey told by Christian Grey... Sehän on siis ihan sama kirja kuin alkuperäisen sarjan ykkösosa, minäkertojana on vaan Anan sijasta Christian. Mua kiehtoo noissa kirjoissa varmaan enemmän henkilöt kun aihepiiri. Ne kaikki henkilöt on niin kiehtovia jotenkin, mä en normaalisti jaksa oikein kirjaa lukiessa miettiä mitään syvempiä merkityksiä millekään (voisi joskus avartaa niitä kirjoja vähän enemmän...), mutta näiden kohdalla oon pysähtyny ihan sata kertaa vaan miettimään jotain luonteenpiirrettä, ja sitä miten se heijastuu puhetapaan tai jotain vastaavaa.

Mun työpäivät on jotenkin pahasti kirottuja, kun joka ikinen kerta paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta ja on täydellinen ulkoilusää?? Eilen heräsin päiväunilta juuri parahiksi kuulemaan, kuinka tuuli tuntuu irrottavan kattoa ja sade paiskoi ikkunaa. Oli ihan pakko sytyttää pari kynttilää, kun tuli niin mehevä syysfiilis. Tein superhyvää kanakinkkusalaattia, jota sitten nautittiin äitin tekemän kinkkupiirakan kanssa. Ai vitsit se oli hyvää.

Mä taistelen itseni ja pullattoman lokakuun kanssa. Lupasin itelleni olla syömättä yhtäkään pullaa töissä, mikä on oikeesti ihan jumalattoman vaikeeta kaikissa iltavuoroissa. Ja nyt eletään kuitenkin vasta lokakuun kolmatta, enkä oo ollu vielä yhtäkään päivää lokakuussa töissä :D Tänään, huomenna ja ylihuomenna saankin nauttia pullantuoksusta kolmena peräkkäisenä iltana, ah. Täytyy vissiin vaan juoda ihan törkeesti vettä, ja koittaa viedä sillä himot pois. Mä yhdistin tähän oikeestaan myös herkkulakon, joka ei oo niin kiree kun tää pullalakko, mut vähän sinnepäin. 

Niin ja voi ihanuus mikä tunne oli herätä tänään selkä-ei-kipeänä! Luksusta. Okei ja nyt meen taas töihin paskomaan selkäni, hieno homma.

 "Isä oli jättäny tän tähän lattialle ni mä aattelin kans vähän maistaa"

"Äiti kato mä vähän leikin tällä narukerällä, ei varmaan ollu tarkotus pitää tätä tällä kerällä?" Onko oikeesti ihan ok, jos oon omasta mielestäni tossa kuvassa jotenkin hirmu söpö ja viattoman näkönen?