Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2014-02-25

Birds flying high you know how I feel

 Me herättiin tänään tosi aikasin, kahdeksalta, heh lukuloma ja aikaiset herätykset... Lähettiin Emman, Oskarin, Jennyn ja Kaisan voimin kohti keskustaa tarkoituksena mennä kuvaamaan jotain ja hengaamaan johonkin. Päädyttiin Pispalaan. Siellä tuuli ihan törkeesti, piti laittaa oikein huppu päähän ja kietoa kaulahuivi tiukalle, mutta maisemat oli hienoja kuten aina. Aurinko ei paistanut, mutta enköhän mää saa vielä tänä keväänä aikaseks mennä tonne Pispalaankin silloinkun paistaa aurinko ja voi oikeesti panostaa kuvaukseen. Mutta meillä oli hauska reissu!
 Kotiin tultuani tein kaljahaasteen - tiedätte kyllä kaikki minkä haasteen - ja kuvasin sen videolle. Olisin mieluusti tehnyt siitä postauksen, mutta tätä blogia lukee taas liian moni sukulainen, että olisin pamauttanut sen tähän julkiseksi. Ties mitä saarnaa sieltä olisi tullut vastuuttomasta alkoholinkäytöstä ja terveysriskeistä jnejne. Joten jos joku sen haluaa nähdä, voi minulta yrittää pummia linkkiä. Se ei ole mikään hienouden multihuipentuma, mutta ainakin minulle se oli hauska kokeilu.

Illalla lähdettiin vielä Ikeaan Kiian, Iiriksen, Oskarin ja Julian kanssa kahveelle. Tai oikeastaan kaakaolle ja mehulle sekä Iirikselle vihkoa etsimään. Ajeltiin myös moikkaamaan Veeraa. Mukavaa oli tuokin. Kavereita on aina kiva nähdä. Nyt pitää kuitenkin mennä nukkumaan, tuo aikaisin herääminen vie kyllä tätä valvomisaikaa illasta! Hyvää yötä!
 Yritys hyvä lukea kemiaa. Tämä menee hetki hetkeltä vaikeammaksi, YHYY, huomenna on kyllä matikan ja enkun vuoro halusin tai en. Kemia tunkee jo nenästäkin ulos.
 Ota kuva itsestäsi ja unohda että kamerassa on 50mm putki... tässä tulos:

2014-02-20

Kun ruusunpunaisiin unelmiin uskottiin

En tiedä miten ikinä pystyn kattomaan Suomi-Ruotsi pelin huomenna :D Mun sydän hakkaa varmaan jotain kymmentätuhatta iskua sekunnissa ja tekis mieli peittää käsillä kasvot ja laittaa äänet pois televisiosta. Kuumottaa jo nyt, koska ruotsi... Huhhoijjakkaa. No jotain positiivista että Suomi ei ainakaan putoa totaalisesti jatkosta vaan on silti mitalissa kiinni :D Tänään kyllä kiljuin riemusta kun Kanada voitti USAn naisten jääkiekossa. Mahtava taistelu oli se :D Miksi minä edes katson jääkiekkoa??

Tänään oon myös popittanut melko paljon Taikakuuta. Se oli pienenä mun lempibändi. Ja kun sanon pienenä tarkoitan sitä :D Niillä on niiiiin hyviä biisejä. Aaah. Syystuuli oli pienenä mun lemppari, mutta nykyään menee myös toi Hiljainen on laulu rakkauden, Kuin Olavi Virta, Luonas sun jne.. Ja nyt kiitos Novan koko illan on Taikakuun lisäks soinu päässä Nylon Beatin Syytön...

Huomenna on Enkun preli, eli toisiksiviimeistä preliä viedään. Ah, ihanaa, edes ne loppusuoralla. Oon ollut tässä aamukymmenestä asti menossa suihkuun, enkä ole vieläkään, 13 tuntia myöhemmin päässyt sinne. Ehkä nyt olisi aika? Taisin jäädä vaan fiilisteleen näitä kesäkuvia. Minä lähdössä lentoon.

2014-02-19

Hanna mööbleeraa

 Muistanette varmaan valitukseni siitä, että mulla ei ole lukupaikkaa täällä meillä kotona. Harkitsin sitä kirjastoon menemistä, mutta koska oon laiskapeppu en sitten jaksanutkaan. Tänään mulla meni lopullisesti hermo lattialla makoiluun. Mahallaan voi datata mutta ei lukee kemiaa. Ja hieman penkinalle menneen prelin jälkeen totesin, että nyt sitä kemiaa on luettava.

Ja aloitin mööbleerauksen. Ilman kunnon työtasoa mistään ei tule mitään. Tämä on fakta. Tiesin, että kaikki mitä tarvitsen on pöytä ikkunan alle. Koska siinä on valoa lukea. Ja koska mun huoneessa on tasan yksi ikkuna, joka on ihan liian vähän lattiapinta-alaan suhteutettuna mun ei auttanut kun siirtää televisio pois ikkunan alta. Ja tältä täällä nyt näyttää.
 Ihanaaaa että mulla on työtila jossa opiskella! Oon myös huippuinnoissani siitä, että sain järjestettyä koneen lähelle, mutta pois pöydältä. Haluan, että tuo pöytä pysyy tyhjänä. Tai noh, eihän se tyhjä ole kun mihis nuo kasvit laittaisi muuta kun ikkunan eteen. Mutta eipä siinä nyt ainakaan tällä hetkellä näy sitä järkyttävää paperikasaa joka siinä oli vielä aamulla.

Ja kuten varmaan huomaatte sain tonne koneen alle ja tonne näppäimistötelineelle kätevästi kaikki kirjat, niin ei tarvi niitäkään mistään lähteä haeskelemaan vaan ne on heti käden ulottuvilla. Päivisin tässä tulee olemaan varmaan todella rattoista, kun pääsee pitkästä aikaa opiskelemaan luonnonvaloon. Koulussakin kun se on ollut melko mahdotonta.
 Mun televisio tosiaan siirtyi pöydän edelliselle paikalle. Käänsin sen tosi epäkäytännöllisesti kohti mun sänkyä, että sitä voi sitten halutessaan sieltä tuijotella. Eihän se nyt mikään kauneuden kangastus ole, mutta sopii ihan hyvin tällaiselle opiskelijalle. Enkä minä saanut siihen enää edes antennijohtoa, kun tuolla puolella ei ole pistokkeita, enkä minä jaksa niitä alkaa mistään jatkojohdoilla vetelemään. Ihan hyvä vaan että ei pääse antenniverkkoon. Ja eihän se telkkari ilman antennijohtoakaan hyödytön ole, kun DVD:t toimii kyllä, eli siis suomeksi sanottuna LOST Here I come :D

2014-02-18

No more braces

Koska jälleen kerran saavutin erään elämäni yhden välipilarin, on siitä ihan pakko tulla tänne vielä kertomaan. Sain tänään vihdoin myös alahampaista raudat helkkariin ja tuntuuhan tämä nyt hieman hullulta. Tuntuu vähän samalta kun penkkareidenkin jälkeen, tässäkö tämä nyt oli? Reilut kaksi vuotta SAIN pitää näitä ja nyt niitä ei enää olekaan missään :( Pidin siitä kivusta kun hampaat vaihtoi paikkaa, koska tiesin, että siitä tulee tuloksia. Onhan mulla vielä tarkistuskäyntejä tulossa useaan otteeseen kiitos paikallaanpysymättömän kulmahampaan, mutta se ei ole sama asia enää.

Hankasin niin kauan vastaan koko hammaslääkäriä ja että kulmahampaissani ei ole mitään vikaa, mutta kun nyt yhä edelleen tuijottaa tuota alimmaista before-kuvaa, ei voin kuin ihmetellä, että kuinka ihminen on niin taulapää että pitää noita ruuanmurskaajia jotenkin kauniina... Minulla ei ikinä ole ollut edes hammaslääkäripelkoa, joten pelkän tyhmyyden piikkiin laitetaan. Onneksi mä en ole ihminen, joka ajattelee, että eihän nyt tän ikäiselle mitään rautoja laiteta koska se olis niin noloooo omg. Olisin varmannut murhannut itseni sisäisesti, jos oikeasti olisin ajatellut noin.
Kyllähän tämä homma on syönyt kukkarosta pennin jos toisenkin, enkä ikimaailmassa väitä tätä halvaksi prosessiksi, varsinkaan jos joutuu yksityiselle :D Enkä halua edes miettiä kuinka arvokkaat hampaat minulla tällä hetkellä on suussani. En keksi meidän kodista asiaa, joka olisi arvoltaan saman hintainen kuin hampaani :D, ehkä kaikki meidän televisiot (5kpl) yhteensä? Mutta toisaalta jos kyseessä on sijoitus, joka kannattaa seuraavat 60 vuotta (toisin kun meidän televisiot, jotka ovat niin out viimeistään parin vuoden päästä), niin ehkä ihan hintansa arvoista?

Ja kun lopulta kyse ei ollut edes pelkästä pienestä esteettisestä haitasta. Kuten itse hammaslääkärikin totesi, toi mun hampaiden kiertymisaste oli jotain ihan liikaa ja hampaat oli tosi sisäänpäinkääntyneet. Enkä tiedä olisiko Nekalan hammashoitola ikinä edes viitsinyt huomauttaa niistä emme-ikinä-tule-ihon-läpi-viisaudenhampaista, vaikka röntgenkuvia olisivatkin ottaneet, kun eivät tähänkään halunneet puuttua.

Tähän väliin kysymys, paljonko kunnallisella maksaa normi hammaslääkärikäyntitarkistus? Tietoa kaivataan, nimimerkillä pitäisi mennä toi reikätilanne katsastamaan :D Kyllä mä tiedän, että monilla rautaihmisillä on varmasti ollut jotain 100 kertaa pahempaakin, tyyliin alahampaat kitalaessa jne, mutta tää oli silti mun ongelmani, joka ei ollut pelkkä omahyväinen haluan näyttää missiltä -ongelma.
Nyt mä olen tyyppi, joka voi huoletta hymyillä pepsodenttiä pelkäämättä ärsyttävää mammuttiefektiä. Tuntuu niin ulkonäkökeskeiseltä ajattelulta sanoa, että kaunis hymy kaunistaa kuvaa. Mutta jos sen on itse omilla silmillään saanut huomata niin minkä asialla edes mahtaa? Hetken on varmaan outoa, kun ei saa kieltänsä tungettua rautojen väliin ja varmasti myös se tulee olemaan outoa, ettei ruokaa jää mihinkään hampaankoloon kiinni. Äh. Meni ihan ihmeenliseksi sepustamiseksi, joten tiivistän koko postauksen sisällön:

no more braces, kaiken hintansa ja vaivansa arvoista ja olen erittäin tyytyväinen

seeeyoou:)

Paras homemade pitsapohja



Sitten astetta vakavampaan asiaan:

Muutama postaus takaperin kirjoitin näin: "Odotan innolla sitä päivää kun VS tai KFC ilmestyy (sanokaa nyt joku vielä että ne on jo ilmestyneet ja pilatkaa mun ilta :D) pisteeksi i:n päälle tänne pohjolaan." Ja tänään sain lukea ihanasta Ostolakossa -blogista, että tuo perkeleen VS on nykyään ruotsinlaivoilla?! ETTE OLE TOSISSANNE?!? Miksi, oi miksi maailma teet tämän minulle? Pitääkö tässä nyt siis noita laivojakin alkaa boikotoida? Vaikka no onhan ruotsinlaiva vielä TOISAALTA vähän sama kun mennä ulkomaille...

2014-02-17

Mustavalkoiset tekoripset

Mikä IHME tässä elämässä on vikana? Miksi kaikki onnistuu aina silloin kun minkään ei pidä onnistua ja päinvastoin? Mä en ole koskaan kertaakaan käyttänyt tekoripsiä elämässäni. Yritin kuitenkin laittaa penkkareihin silmiini tekoripset, sellaiset kunnon överit, mutta eihän siitä mitään tullut, ei ne pysyneet yhtään, vaan tipahtivat alas alta aikayksikön, vaikka se liima kyllä jäi luomiin ainakin kolmeksi päiväksi. Ajattelin eilen huvikseni, että no miten ois jos kokeilisin uudestaan, vaikka kello onkin jo kymmenen illalla ja huomenna on äikän preli. Aina löytyy aikaa uusille kokeiluille. No sitten alta viiden minuutin olin ripsien lisäksi saanut naamani meikattua ihan juhlakuntoon, valmiiksi bileitä varten, sunnuntai-iltana kello 22:10.

EI NÄIN!

Otin sitten itestäni noin 1000 kuvaa vessassa ja puolialastomana, as you can see. Tekoripset antoi mulle ihan hienon ensivaikutelman, koska niiden avulla mun ei tarvitsisi tuhota mun omia ripsiä, jotka irtoavat edelleen 10 ripsen päivävauhtia. Seuraava itkunaihe on sitten, että kun vihdoin opin koko homman jujun, mulla on kotona säälittävät neljät ripset. Miksi en vain hamstrannut sitä matkalaukkua täyteen niitä euron tekoripsiä, kun täällä suomessa samoista saa pulittaa jotain 7€!! Pakko päästä halpatuotantomaahan vielä XD Koko viime yön sitten mietin, että miksei tällaset asiat onnistu silloin kun  olis joku syy onnistua. Myös esim ryyppäys kuuluu tähän kategoriaan. Sekään ei onnistunu silloin kun sen piti onnistua. Se onnistuu vaan silloin kun sen ei todellakaan pitäisi onnistua, kuten koeviikon kynnyksellä.

Kyä tässä ny jotai häikkää o!

Tykkään ihan kamaaaalasti mun hampaista (ette varmaan vielä tienneet sitä) ja sehän käy hyvin esille myös näistä kuvista koska kolmessa neljästä ylläni on kunnon pepsodentti. Ja koska huomenna koittaa matka hammaslääkäriin on piakkoin luvassa myös karua faktaa mun hampaista. Taas. Mutta huomenna on lähes vika kerta.

2014-02-16

Norssin penkkarit 2014

 Tältä näytin suurimman osan ajasta:
Ohhoh. Penkkarit 2014 vietetty, kerrankin niin, että itse sieltä auton lavalta sai heitellä karkkia. Se fiilis siellä lavalla oli aika mahtava, oli ihanaa kun pihassa opettajatkin tuli morjestamaan ja ottamaan kuvia ♥. Matkalla kaupunkiinkin kaikki autot morjesteli meille takasin ja me vaan huudettiin Norssia tai laulettiin meidän abinamiestä! Sitä fiilistä ei vielä sillä itse hetkellä pystynyt sisäistämään. Kaupungissa oli kyllä aika nihkeitä karkinvastaanottajia. Ainakun heitin, niin kukaan ei edes vaivautunut nostamaan niitä sieltä maasta. Joten fuck this shit lopetin karkkien heittelyn, enkä itseasiassa oikein niitä voinut heitelläkään, kun en sille oikealle puolelle kuorma-autoa edes päässyt. Mutta fiilis oli silti 10+ koko matkan ajan. Jäipähän itelle enemmän karkkia hehehe. Nii ja meidän raukka Norssigram jäi kotisatamaan, kun se ei mahtunu rekkaan, koska kiinnikkeet oli liian leveellä :D Mutta ei voi mitään. Kalu sen kilpailun voiton vie kuitenki t. ajankohtaisuus ja hyvä piirrustustaito :D

Meidän abishow onnistui myös odotuksistamme ja peloistamme huolimatta tosi hyvin! Salin koristelut oli mahtavat ja meillä oli siinä kunnon tarinakin! Se oli mun mielestä myös tosi monipuolinen ja ajankohtanen, mitä meidän julisteet ei ehkä ollu, mutta sopipahan erittäin hyvin meidän teemaan :D Mä olin ja olen sitä mieltä, että se oli tehny enemmän opettajille kun oppilaille, mikä ehkä muista vuosista poiketen oli kiva juttu. Ainakin kaikilta opettajilta on tullut kamalasti kehua siitä. Ja opettajia oikeasti nauratti, mitä nyt sivusilmällä seurasin. Olin myös tosi ilonen ja ehkä ylpeekin, että kun opettajille jaettiin palkintoja ne oikeesti osas sanoa jotain osuvaa mikkiin ja naurattaa entistä enemmän yleisöä.

Kaikki meni ihan liian nopeasti ohitte. Dino jää kaipaamaan tota päivää ja tota fiilistä ja tota yhdessätekemisen meininkiä. Onneks mä videoin abishown. Koska nyt siitä on pysyvä muisto. Ah, ihanaa. Kaikki oli niin hyvin ja kaikilla oli kivaa. Nyt Dino jää pelokkaana odottaan tulevaisuutta pikkudino-vauvamahansa kanssa. Kyllä se sieltä vielä syntyy ;D

2014-02-05

Style

Höhöö. Olin eilen kampaajalla. Hartaasti ja pitkään joulukuusta asti odotettu päivä koitti vihdoin, oli aika päivittää taas vähän ulkonäköä. Menin sinne asenteella kääk en tiedä mitä teen hiuksilleni, ei ihan napannut tällä kertaa se kynitty malli, mutta ehkäpä senkin aika tässä koittaa :D Täytyypä myös tunnustaa, että värjäsin ensimmäistä kertaa ikinä kampaajalla koko pääni. Oli siihen ihan syykin, halusin sen ehkä muutamaan kertaan täällä blogissakin valittelun kohteena olleen lähtemättömän mustanruskean pois, eikä se oikein olisi ollut mahdollista kotikonstein. Muutaman asteen vaalennus kun ei ihan helposti kotona onnistu, ainakaan vaaleampaan ruskeeseen.

Päädyttiin ensin vaalentamaan mun hiuksia semmosella pesulla, jonka jälkeen sitten leikattiin, sitten taas värjättiin ja vielä lopuksi leikattiin :D On se monimutkaista. Jos te mut olette tässä viimeaikoina livenä nähneet, niin mullahan oli melkoinen takaletti ja sellaiset kummalliset suirot tossa sivuilla, niin nyt tällä kertaa sitten tasattiin epätasaisuus tällaseksi polkkatukaksi. 

Tämä on kyllä tosi kiva, ensinnäkin koska tämän väri on aivan ihana. Punertava, mutta silti ruskea. Vaaleampi, mutta silti kaukana blondista. On myös ihanaa, kun vaikka takkia päälle laittaessa niskahiukset ei jää ärsyttävästi kääntyilemään ja taipumaan. Ja tästä puolipituisuudestaan johtuen tämä on monikäyttöinen. Koska mun hiukset jätettiin korvilta "pitkäksi", ei kestä "kauaa" ennenkun mä saan nämä esimerkiksi ponnarille. Näitä pystyy myös kihartamaan ja otsatukan nostamaan ylös. Eli ei pitäisi variaatiot ihan heti loppua.

Muotipolkka, heh :D Lapsena sain varmaan oikeesti ne traumat siitä ainaisesta pottapäästä enkä pitkiin aikoihin lue: moniin vuosiin halunnu polkkatukkaa, mutta nyt olin siitä salaisesti haaveillut jo useamman kuukauden.

Ja heli taas tuolta on heitellyt noilla haasteilla. Kyllä ne tässä ajankanssa sitten toteutetaan. Nyt on mielessä 1000+1 asiaa, joten palataan taas myöhemmin. Liikaa kivoja juttuja tulossa, vaikee ajatella fiksusti enää mistään mitään :D Mutta toivottavasti nyt joku tykkää edes tuosta väristä, vaikka omamielipidehän se tärkein on.

2014-02-04

Totta tämä vain on

Tehdessäni silloin vähänaikaa sitten sen haasteen, petin kuulemma Helin totaallisesti, kun en tehnyt haasteesta edes puolia. Noh, totuus on, että mä en keksi yhtään ketään jota haastaa, joten what's the point tehdä niitä uusia kysymyksiä uusille haastetuille. Mutta sen sijaan, mä voin yhä tehdä sen puuttuvan "11 faktaa" osuuden. Oikeastaan oon edelleen sitä mieltä että tiedätte kaiken kaikesta ja erityisesti minusta, ja siitä nimenomaisesta syystä mä yritän koota tähän nyt ihan sellaisia arkipäiväisiä asioita, joita ehkä ihan jokainen ei tiedä.

1. Musta tuntuu, että mä pesen hampaita ihan koko ajan, vaikka nykyään oon onnistunut palaamaan siihen pari kertaa päivässä rytmiin. Mä olen pienempänä ollut surkea pesemään hampaita, mistä kertoo esim. se, että isä on aika monesti pessyt mun hampaat, kun ite tykkäsin luistaa niistä hommista, varsinkin aamuisin :D On outoa, että vaikka olisin kuinka väsynyt tullessani kolmelta yöllä kotiin, niin aina jostain ihmeestä löytyy aikaa ja jaksamista hinkata hampaita ja tekokitalakee monta minuuttia, vaikka sen varmasti voisi tehdä ihan parissakymmenessä sekunnissa. Ja tämä on siis pelkkää positiivista.

2. Tykkään syödä rupia. Viimeeks saunassa revin mun varvastossujen aiheuttamat ruvet irti ja söin ne. En tiedä miksi. Selästäkin on kiva repiä vanhoja finnejä. Tää kuuluu ällöttävyydessään varmaan siihen samaan sarjaan vessanpöntön nuolemisen kanssa, mutta faktoja halusitte ja faktoja saatte.

3. Tykkään olla ilman päällihousuja. Okei en välttämättä ihan tänä kylmimpänä talvisesonkina, mutta kuitenkin. Voin ihan hyvin kävellä ympäri taloo vaan pelkät alushousut ja joku paita päällä, koska se on mukavaa. Kääriydyn mieluumin peittoon kun puen housut, jos haluan saada itseni lämpöiseksi :D Ja nyt kaikki sai musta ihan vajaan kuvan. Hameetkin on kivempia kun housut.

4. Edelliseen kohtaan liittyen tykkään jättää alusvaatteita ja muitakin myttyihin ympäri huonettani, mitä äiti ei voi sietää. Se on ihan hirveää, koska eihän tänne ikinä voi tulla kukaan kun mä en osaa käyttäytyä ikäni mukaisesti. Siivoaminen on vähän sellainen juttu, että kun se into iskee, se iskee. Mä voisin ihan hyvin olla kuukauden tavarat lattialla, no problem.

5. Mä uskon näkeväni enneunia omasta elämästäni. Tätä kukaan ei tietenkään voi todistaa, mutta mä olen pikkuhiljaa alkanut uskomaan tähän ihan tosissaan. Mulle tulee myös sellaisia dejavu -hetkiä ja näiden enneunien ja dejavuiden välillä raja on vähän häilyvä. Mutta se, miks mä olen vakuuttunempi näistä enneunista on, että mä muistan selittääneni näistä enteistä jollekin. Nämä enteet ei ole edes mitenkään ihmeenlisiä ja maailmaamullistavia, mutta silti sellaisia, jotka kiinnittävät huomion. Tätä on vaikea selittää joten lopetan tähän :D

6. Rakastan behind the scenesejä. Olen Putouksen fani facebookissa vain siksi, että saisin heti tietooni jos jostakin pystyy kattelemaan jotain mitä ei teeveessä näytetty, mieluusti sellasia missä näyttelijät on omana itsenään. Esim. se Putouksen lopussa ollut "mitä mieltä olen muiden hahmoista" oli jakson parasta antia. Leffaakin ostaessa katon onko siellä jotain lisämateriaalia. Ehdottomasti suosikki behind the scenes DVD:t on Mamma mia! (ne lauluvideoiden kuvaussesiot ja lavasteiden rakentaminen ♥), Lostin extrat (varmaan parhaat ikinä, en oo katellu muuta sarjaa missä näitä begind the scenesejä olis yhtä paljon), ne on yhtä rakkautta ton Mamma mia!n kanssa :]] Maininnan saa myös Täykkärit, ne ei kyllä mitenkään vedä vertoja Lostille, mutta esim. se hitto en muista tuotantokautta, varmaan 8? visa täykkäreiden tapahtumista, joihin ne näyttelijät vastaa on ihan ♥_♥, ja noh. Onhan näitä muitakin esim. HSM ja areenassahan on niitä Uuden Päivänkin juttuja :D Okei lopetan nyt.

7. En osaa olla vessassa hiljaa. Mun mielestä on ihan kauheeta, jos sun pitää istua siellä vessassa hiljaa. Okei kyllä mä julkisilla paikoilla osaan olla hiljaa, mutta kotona en. En halua edes miettiä montako tarinaa tai juttua tai mitä hyvänsä oon selittäny elämäni aikana vessassa :D Sitä ei edes ajattele kun yhtäkkiä huomaa puhuvansa ties mitä tarinaa.

8. Tää ei nyt varmaan oo mikään kovin spesial, mutta mulla on aivan hiton kovat kynnet isovarpaissa ja sen takia ne on usein ihan kamalan pitkät. En jaksa etsiä mitään moottorisahaa, että saisin ne leikattua. Oikein mitkään sakset ei pysty niihin, tai jos pystyy niin sekin on sellasta ihme louhimista.

9. Äiti ja isä mietti varmaan vuoden vatsalaudan hankkimista, ja nyt kun ne vihdoin hankki sen jouluna, jouduin vaan karvaasti toteamaan, että not my piece of cake. Olen varmaan liian lihava siihen :D Ilmeisesti mun selkä on jotenkin käyrä vino ja jotain, koska mä en pysty tekemään sillä laudalla yhtäkään vatsaa ilman tuskaa. Musta tuntuu että mun koko selkä menee rullalle, silleen tiettekö läskit pakkautuu yhteen ja sieltä nouseminen ei tunnu kivalta. Tai sitten en osaa. Kannatan makuualustaa.

10. Mua ärsyttää karvaasti, että kaikki tällaset "spesiaalit", kuten Starbucks, Burger King, New Yorker ööhm yms. kauppaketjut rantautuu Suomeen. Okei New Yorkerissa ei sinänsä oo mitään vikaa, se on ihan kiva olla täällä, mutta olihan siinä se hehku ja ilo kun pääsi ulkomailla näkemään jotain spesiaalia. Jos Starbucks ikinä löytää tiensä Tampereelle lupaan boikotoida sitä sydämeni kyllyydestä, koska se ei kuulu tänne. Kaiken idea on se, että kun lähdet matkalle pääset kokemaan jotain spesiaalia niiden nähtävyyksien lisäksi, esimerkiksi juuri Starbucksin. Terkkuja vaan Singaporen buckseille Helsingin starbuckshan ei ole mitään koska plyääh! feikkiä! Odotan innolla sitä päivää kun VS tai KFC ilmestyy (sanokaa nyt joku vielä että ne on jo ilmestyneet ja pilatkaa mun ilta :D) pisteeksi i:n päälle tänne pohjolaan.

11. Äh vika on vaikein :D Mä olen yllättävän innoissani tulevista penkkareista ja abiristeilystä. Mä olen ollut vähän liikaa aina asenteella ei kiinnosta, mitä tulee noihin koulun juttuihin. Mutta nyt oon vähä semmonen jokapaikan höylä, tekis mieli olla mukana vähän kaikessa ja tehdä kaikkee. Tekis mieli löytää uus paita abiristeilylle ja haluan jo miettiä että mitkä kengät laitan päälle. Tekis mieli "jalostaa" mun penkkariasua ja olla joka päivä koulussa maalassa rekkamaalauksia tai no mähän olen ollutkin :D Musta on tosi kivaa tehdä jotain yhteisen hyvän eteen ja tää on oikeasti vähän kummallista.