Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2014-12-31

Kiinasta mekon tilaaminen on sattumankauppaa

Ensalkuun, jos mä vielä huomiseks saan väännettyä jonkunlaisen postauksen jostakin, voin onnitella itseäni. Edellisen kerran kuukaudessa on ollut yli 30 postausta joskus toukokuussa 2011. Tässä on nyt vissiin tätä blogini nousujohteista meininkiä havaittavissa.

Ja sitten itse aiheeseen. 

Suunnittelin jo meidän wanhoihin, että olisin tilannut netistä mekon, no hylkäsin sen suht nopeasti, kun löysin täydellisyyden Zazabellasta. Ajatus sitten vähän jäi ja seuraavan kerran olin tilaamassa ihan himo jännännäköistä mekkoa JenJenHouselta yojuhliin. Mutta kuten ehkä tiedätte, JJhousen saama palaute tuntuu enemmän negatiiviselta kuin positiiviselta. Hylkäsin siis tämänkin ajatuksen. En vaan uskaltanut. No sitten tänä syksynä kaiken muun ohella mulla naksahti. Löysin hindehienon mekon JJHouselta, ja ajattelin, että no aina voi ottaa riskin. Mietin tilaamista pitkään ja kun lopulta kaikki oli käytännössä luottokortin tietoja vaille valmista, koko roska ei sitten hyväksynytkään mun korttia. Aha. No yritin jotain viis kertaa ja sen jälkeen luovutin ja peruin tilauksen.

Tilasin sitten lopulta 9.11 mekon kiinalaisesta nettikaupasta, DinoDirectistä. Olin ottanu enemmän selvää tullista ja muista jutuista, ja päätin ihan vaan kokeilumielessä tilata halvimman mahdollisen mekon, joka ei postikuluineen ylittäisi 150e, koska silloin täytyy maksella myös niitä tullimaksuja ALVin lisäksi. Kyseinen nettikauppahan myy about kaikkea mahdollista, joten vähän kuumotti, että millanen rötisköpulju niillä on näille vaatteille. Koot oli ilmotettu kahdessa eri paikassa sivustolla, molemmissa paikoissa oli eri taulukot, hieman kuumotti, kun huomasin kyseisen jutun vasta pari päivää tilauksenteon jälkeen. Valitsin väriksi summamutikassa turkoosin, koska käytännössä oikein mistään ei ollut esimerkkivärejä. Hintaa tällä pelkällä mekolla oli n. 80€, johon sitten tuli 30€:n postikulut DHL:ltä päälle. 

Rehellisesti sanottuna en odottanut mitään. Netistä kun lukee miljoona kauhutarinaa, kuinka kaikki menee päin vittua, kun kyseessä on jotku 250€:n mekot. Vähän tulee sellanen olo, että no joo, ite tilaan 80€:llä mekon, että voiko sieltä käytännössä edes tulla mitään. Just luin yhden tytön ragepostausta aiheesta, että älkää ihmiset tehkö samaa virhettä ja tilatko Kiinasta mitään.

Mun mekkoa tehtiin jotakin noin kuukausi, eli about 20 työpäivää, mikä oli ihan sivuilla ilmoitetuissa rajoissa, jonka jälkeen se pakattiin ja lähetettiin DHL:lle. Oli kyllä kiva juttu, kun lähetystä pystyy seuraamaan niin yksityiskohtasesti ja tarkkojen kellonaikojen mukaan. 

Paketti saapui Suomen tulliin tosi nopeasti, jonka jälkeen lähetin DHL:lle viestin, että tahon tullata itse, jonka jälkeen tulotiedot saatuaan ne lähetti ne mulle, jotta pystyin hoitamaan nettitullauksen. Reilu kakskymppiä oli ALVi. 

Noh, mikään ei koskaan mene kuten römssöössä, joten tietysti mulle oltiin annettu väärät tullaustiedot, jotka huomattiin vasta 23. joulukuuta, (eli parin päivän päästä), eli paketti ei päässyt tullista pois. Kiitosta kuitenkin DHL:lle, että ne lähettivät sähköpostia huomattuaan virheen ja ilmoittivat viivästyksestä. Noh, koska Suomi on varmaan ainoa maailman maa, jossa viiden päivän pyhä on mahdollinen, alkoi se nettikauppa jo lähetellä mulle sähköpostia Tapaninpäivänä, että ota yhteyttä DHL ettei sun pakettia lähetetä takaisin, ja soittipa ne vielä kaiken huipuks Kiinasta samoilla asioilla. Kutsun tätä asiakaspalveluksi. Lähetin sitten varmuuden vuoksi sunnuntaina vielä sähköpostin DHL:lle, jossa kysyin mitä paketille kuuluu, ja nopea vastaus ilmoitti, että tullaus on hoidettu nyt oikein ja paketti pääsee matkaan. Jee. Sitten vielä päälle säädöt, että paketti oli äidin tiedoilla tilattu oman osoitesotkuni takia, eikä äiti tuijota puhelinta samanlailla kuin minä, mutta loppuhyvin kaikki hyvin ja paketti tuotiin tänään ovelle.

Se oli pieni kun mikä ja painoin vain puoli kiloa, vähemmästäkin kuumottaa :D Mutta kun avasin sen,  ja yhtäkkiä muovipussista vaan paljastu kangasta ja kangasta, vielä ihan hindekivassa värissä, ei auttanut kun hymyillä. Pituutta lukuunottamatta tää on ihan täydellinen. En tosin saa laihtua hirveästi (lihasta keräämään :D) koska koko on vähän niinkuin just eikä melkeen.

Ja syy miksi kirjotin näin random pitkän postauksen tästä aiheesta on, että netistä lukee aina liian vähän positiivisia kokemuksia näistä Kiinatilauksista. Se on sattumankauppaa, mutta mulla kävi tuuri. Ja oman kokemukseni perusteella suosittelen kaikille DinoDirectiä (jo pelkästään ton hindesöpön nimen ansiosta)

Parempia kuvia saatte sitten, kun mekko pääsee tositoimiin. Toivottavasti vielä tällä lomalla. Joten olkaa kuulolla. Ja nyt kun joku kuitenkin miettii, että miksi helkkarissa Hanna ostaa tollasen mekon ilman syytä, niin mää oon edelleen vähän vajaa :D
I'm in love.

2014-12-29

Niityn poikki käsikkäin, ikuisesti kahdestaan

Okei, meikäläisen uus Siltsusuosikki on kyllä tää Ikuisesti. Niin tuhottoman monta kertaa se on nimittäin soinu tänään mun cd-soittimestani. Haistoin tänään huoneeseeni erään tutun tuoksun ja oli pakko mennä alas keittiöön kurkkimaan osuiko nenäni oikeaan ja osuihan se. Maksarisottoa <3. Santsasin päivällä ja äsken söin sen lopun kylmänä. 

Huomenna mä meen Helsinkiin päivävisiitille (hmm missähän mun bussikortti on :D), ja tänään ilokseni huomasin, että hipheihurraa bussini lähtee klo 8:00 aamulla, meikäläisen nykyinen heräämisaika on jotain 12:05 ja nukkumaanmenoajasta ei sitten puhuta. Hyvää yötä siis minulle bussiin. 

Ette muuten halua nähdä mun käsiä tällä hetkellä. Ne ei taivu mihinkään ja verta valuu koko ajan, kun raukkaparat on niin kuivat. Ja mä kyllä rasvaan niitä joka ilta, mutta tää pakkanen on niille varmaan vähän liikaa. Ja siihen yhdistettynä sitten kaikki muut aineet kun vesi shampoosta lähtien. Pikkuhiljaa ne on ennenkin parantunut, joten eiköhän ne nytkin tee niin. Toivotaan parasta.
Kävin tänään pakkasesta huolimatta Ideaparkissa hamstraamassa itelleni tähtisadetikkuja ja tinaa, eikä edes kysytty papereita (taputuksia, näytän aikuiselta).

Siinä sivussa metsästin itelleni uutta pulkkaa, mutta harmittavasti on kaupat täynnä kaikkia epäluistavia ja huonomateriaalisia pulkkia ja kaikki ne parhaat on tietenkin loppu. Paras on Orthexin ahkiopulkka, legenda, jota nykyään myydään keltaisena, vihreänä ja pinkkinä ainakin. Onneksi niitä vielä myydään, täytyy seuraavalla kerralla prismasta tms. cittarista sellanen ottaa mukaan. Oma siniseni on ainakin seitsemän vuotta vanha ja toimii muuten kuin unelma, mutta se on halkeamassa siitä sivusta, koska peppuni ei enää mahdu kyseiseen pulkkaan niin hyvin. Mietin tässä, että pitäisköhän niitä hankkia oikein kaksin kappalein, jos joskus Orthex päätää lopettaa niiden tekemisen... Hmm...

Stadiumissa villiinnyin. Kuolasin kivoja sinisiä lasketteluhousuja. Haluaisin nimittäin sellaiset, joissa olisi tarpeeksi iso mahaosa ja peppu, sillä ne olisivat lumilautaillessa paremmat. Laudan kanssa kun koko ajan pyllähtää maahan ja jos nykyisillä housuillani sellaista toimintaa harrastan, pamahtaa nepparit niistä alta aikayksikön auki (salille Hanna)... Urheiluosaltolta (ei hitto koko kauppa on urheilukauppa XDD no anyway) ostin pari uutta urheilupaitaa osuvine teksteineen, löysät urheiluhousut jos en joskus halua nähdä jalkaläskejäni, parit alushousut, urheilurintsikat ja tollanen tosi kivaa materiaalia oleva huppari. Kyllä nyt kelpaa mennä kellariin. Olin kerrankin muistanut ottaa myös stadiumkortin mukaan :D Se oli jo melkoinen ihme...

2014-12-28

The way you look at me!!

Mä olen vannonut ja luvannut ja tehnyt vaikka mitä, jotta Piparminttumerestä ei tulisi mitään kuntoblogia. Mä en halua tästä sellaista proteiinipirtelöiden ja sokerittomien kakkusten pyhättöä. Tiedätte varmaan, kuinka inhoan tätä fitness-buumia yli kaiken. Hitot minä oikeasti vatsamakkaroista, mutta haluaisin kuitenkin, että vaatteet mahtuisivat päälle :D Nää on niitä sellaisia elämän peruskysymyksiä.

Salille en mene vaikka maksettaisiin, se olisi pyhäinhäväistys kaikkia muita kohtaan, meikäläinen siellä hehehaha. Siis okei. Mun mielestä salit on tosi ahdistavia paikkoja, varsinkin kun tuntuu, että kaikki siellä on sellasiä älyttömiä hindebodareita. Tiedän, ettei asia oo näin. Mutta silti. Salit maksaa ja on tyhmiä. Ainoo paikka, missä oli oikeesti kiva mennä salille ja jopa nautin siitä, oli Karibian risteilyllä. Ikkunasta merimaisemat ja auringonpaiste, enkä ollu ainoo pullahiiri kyseisellä paatilla, joka mättäs ruokaa aamusta iltaan ja illasta aamuun ihan vaan koska all inclusive... :D

Otin nyt kuitenkin Instagrammissa käyttöön sellasen hashtagin kun #jalateihankaayhteenvuonna2058  jonka kirjaimellinen tarkoitus on, että aloitan tässä jalkaläskien kavennusprojektin. Aikaa on vuoteen 2058, eli 63 ikävuoteen saakka, silloin on vielä varmasti kymmenen vuotta eläkeikään, eli ehtisin 10 vuotta nauttia niistä hankaamattomista koivista työelämässäkin. Ja aion pitää lupaukseni, tästä blogista ei tule mitään kuntoblogia ikinä, mutta satunnainen jalkatilanne voisi olla ihan ok päivitellä tänne. Tämä ei sitten ole mikään uudenvuodenlupaus. Sittenkun tässä vielä tulee hiihto- ja laskettelukelit paremmiksi ja meikäläinen sielä intopiukassa kasvattamassa jalkalihaksiaan (lumilauta, odotan yhteisiä hetkiämme jo niin paljon), on kyllä kaventuminen tiukassa. Käsitykseni mukaan lihaksilla on tapana myös kasvaa, niin inhottavaa kuin se onkin X)
Ja kun nyt tästä sporttielämästä on puhuttu muutenkin, niin olenko oikeasti ainoa, joka on yrittänyt Shazamoida tällä kyseisellä mainoksella soivaa biisiä tuhat kertaa tv-ruudun edessä itku silmässä ja kironnut kun puhelin ei vaan löydä sitä!! Nää ruotsalaiset kyseisen videon kommenteissa on sanonu jo esittäjän ja biisin nimen (The way you look at me), mutta se ei kuulemma oo vielä yleisessä jaossa koska on niin uusi. Ja ne kommentit on 2kk vanhoja!!

Voiko ruotsalaisiin uskoa? Sanokaa, että ne on oikeessa ja kyseinen biisi on oikeesti tulossa kohta. KOHTA!! En pysty kohta enää oottamaan. Näin viimeyönäkin unta, että vihdoin shazam tunnisti kyseisen biisin, mut lopulta se ehdottikin sitä vaan Pharrel Williamssin Happyks... Olin vihainen.

Oon nimittäin sitä mieltä, että se on jo tällä mainospätkällä kiivennyt mun top10-biisilistalle...

2014-12-27

Merry Christmas to you Hanna

 No näinhän tässä nyt kävi, että tällä hetkellä yritän epätoivoisesti osua macbookin näppäimille rakkaan Samsungini sijaan. Tämä on ihan pirun vaikeaa :D, olen suorastaan surkea käyttämään maccia, appleID oli hukassa mielen syövereissä ja koko ajan joku ohjelma sulkeutuu, vaikka sen pitäisi ehkä aueta...

Aamulla heräsin oikeastaan vain ja ainoastaan sen takia, että tiesin Aamulehden olevan täynnä alennusmainoksia. Sitä paljon kaipaamaani Verkkokauppa.comin tai Gigantin mainosta ei kuitenkaan näkynyt missään. Surunaama. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, joten pikaisen gigantti.fi vierailun jälkeen olin ilmoittanut jokaiseen whatsappkeskusteluun, että meikäläinen aikoo nyt ostaa MacBook Airin.

Emme suinkaan olleet ainoita vierailijoita Gigantissa... Koko parkkipaikka oli jälleen ihan jokaista paikkaa myöten tupaten täynnä, myös huoltoaseman pihassa oli autoja ja oikeastaan jokaisen mahdollisen lumikasan päällä oli autoja. Ei pitäisi olla joulun välipäiviä, saatikka XXL:ää, Prismaa ja Giganttia samassa pihassa. Varsinkaan kun XXL:ltä tuli taas sellainen kymmenen aukeaman tarjousmainos. Noh, selvittiin kuitenkin kauppaan ja pääsin varsin nopeasti hieromaan kauppoja myyjän kanssa, pidempi jono oli puhelimiin. Onneks oon kuitenkin helpoin asiakas kaikista, ja totesin vaan että MacBookki 13" kiitos, mikäli se vielä on siihen kivaan hintaan saatavilla. Myyjämies lopetti lisäkaupustelunsa lyhyeen, kun totesin että meikäläisellä on vain se tietty rahasumma, että muuhun en kykene. Kassalla oltiin jotakin noin 15 minuuttia kun oli jotain täystunareita liikkeellä, mutta loppuhyvin ja kaikki hyvin.
 Ja ennenkun joku kysyy, mitä aion tehdä mun rakkaalle Samsungilleni, totean, että se on viimepäivinä toiminut paremmin kuin hyvin ja käytännössä siellä on kaikki tietokoneellinen omaisuuteni tällä hetkellä (eli kuvat ja tekstit ja sen sellaiset), eikä tässä uutuudessa ole vielä edes wordia, niin Samsungi tulee pysymään elämässäni niin kauan, kuin vanhus vain jaksaa puurtaa elämässä eteenpäin. Näissä Aireissa ei ole edes levyasemaa (arvostan sitä, koska tämä keveys on jotakin aivan uskomatonta :D), että jos mieleni tekee jossain muualla kuin huoneessani katsoa dvd:itä, (enkä harrasta netflixiä tai laittomuuksia) niin siihen tämä vempele ei sovellu.
Hän.

2014-12-26

Valkeaa unelmaa, valtakuntaan valoisaan, piilotan sut sydämeeni

 Mulla on ollut naamalla samat ripsivärit jouluaatosta asti. En enää ikinä laita vedenkestävää ripsiväriä, kun se on vedenkestävän lisäks myös näköjään silmameikinpoistoaineidenkestävää. Hyvä puoli tässä on, ettei tarvitse ottaa ripsipidennyksiä, pelkkä sipaisu ripsaria riittää.

On ihan hämmästyttävän kummastuttavaa, ettei mun tarvitse alkaa vääntämään jotakin runoa tässä yksyhteen. Kestää hetki totutella, että nyt on taas se hetki, kun pitäisi saada aikaan äidinkielillisestikin kiinnostavia lauseenpätkiä, eikä vain sitä sun tätä parilla sanalla ilmaistuna.

En ole aikonut vuodenvaihteessa tehdä minkään sortin blogimuutosta. Tällä mennään mitä nyt on kasassa, koska se on näyttänyt toimivan ihan hyvin. Kevään postauksien aiheesta minulla ei edelleenkään ole harmainta aavistusta, mutta enköhän saa jotakin jännää tehdyksi, edes pari kertaan kevään aikana.
Tänä aamuna äiti tuli repimään mua sängystä ylös selittäen samalla, ettei olisi tehnyt tätä muuten, mutta kun pihalla on niin täydellinen sää. Piru vieköön hän oli oikeassa. Ihanasti oli yön aikana satanut vielä lisää lunta, tänään olisi pulkkamäkipäivä ollut vielä eilistäkin otollisempi... Kumman nopeasti nousin sängystä, juoksin suihkuun ja samalla soitin Kaisalle, että tunnin päästä hovikuvaustreffit pihalla!

Testasin siinä kymmenessä minuutissa, mitä minulla oli aikaa ennenkuikn piti lähteä, joulupukin tuomaa lainerautaa. Ihan kivoja kikkuroita sillä sai, mutta olisi varmaan pitänyt muotovaahtoa tunkea pohjalle, että olisi kestänyt kauemmin, varsinkin tuola pihasäässä.
Olin tänään lisäämässä postauksen ensimmäistä kuvaa uudeksi fb-profiilikuvaksi. Kerrankin kiva "tilanne"kuva, mukavan talvinen ja en näyttänyt pulsulta. Meinasin heittää koko koneen siltä istumalta ikkunasta ulos, kun facebookki ilmoitti, että kuules neiti kuvan pitää olla neliö eikä suorakaide. Ärsytti niin paljon. Kuva on kokonaisuus, eikä sitä pitäisi rajata mihinkään pirun neliöön... Instagrammissa on tarpeeksi kestämistä, kun kuvia ei saa jakaa sellaisena kuin ne ovat, vaan aina niistä puuttuu esimerkiksi pää, jalat tai se sivulla oleva kaunis maisema.

Tämähän on maailmanmittapuulla ihan naurettavan surkea ongelma, näitä ensimmäisen maailman ongelmia, mutta sillä hetkellä niin suuri, että teki mieli poistaa koko facebook :D Nytpä ainakin tiedän, että siellä ei enää mitään hienoja kuvia multa nähdä >:(
Pian syöksyn Kaisalle lahnaamaan. Hieman myöhäinen ajankohta, mutta sitähän tämä joululoma on. Kauniit puheeni "rauhallisista" joululomapäivistä ovat kyllä menneen talven lumia. Koko ajan on kamalasti hommaan, aina on lähdettävä johonkin (tosin omasta halustani) ja huoh. Ei auta kuin yöt tuijottaa teeveetä ja nauttia siitä omasta rauhasta. Eilen oltiin pulkkamäessä, tänään menen Kaisalle, huomenna rappioidaan, ylihuomenna Häneillään, 30. päivä menen Helsinkiin, 31. päivä juhlitaan uuttavuotta, 3. päivä mennään Iiriksen synttäreille ja sitten sen jälkeen sulla pitäisikin jo olla kesätyöt hommattuna. Eikös tämä vuodenalku aina näin mene? Jossain välissä pitäisi shoppaillakin ja tehdä jotakin fiksua. Voi pojaaaat.

2014-12-25

24. Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on

Rakkain joululauluni ylitse muiden,
raikaa aattoiltana lävitse planeettojen ja kuiden.
 Tunnelma katossa jo heti aamusta alkaen,
minä yöllä pöydän katoin puurokattilaa kantaen
 Tuoksuu kuusi ja lepattaa linnamme sata kynttilää,
joulun tuoksut ikkunasta uloskin leviää
 Satoi maahan paksu kerros pakkaslunta,
viime tipassa, tämähän on kuin parasta toiveunta!
 Aikaan sain 22 runoa, enemmän tai vähemmän kaunista
onko kalenterin päätös nyt lopullista?
 Illalla hautausmaalle lähdin mieltä ilahduttamaan,
ei ole vielä kaatunut jouluiloni tähän ikuiseen talouslamaan.
 Myöhässä viimeisenkin kohdalla lopulta olin,
vaikka skippasin kynsien lakkauksen ja alkoholin.
Huomenna lähtee lapsi piehtaroimaan ihanaan lumeen,
pulkka mukanaan valkoiselle lasten laitumelle

2014-12-23

23. En mä ole lapseni lintu tästä maasta, olen pieni veljesi, tulin taivahasta

Pahempaa kuin lumeton joulu on vain,
kun luvataan, kosk' lupaukset pettää ain'
Piti sataa toissapäivänä eilen ja tänään,
mutta pelkkää mustaa maata edessäni nään.
Toisaalta se ei jaksa enää mieltäni hetkauttaa,
käy tieni kohti joulurauhan lauttaa.
Siivosin siivosin ja siivosin,
kotoa vähän väliä naapuriin katosin.
Nyt on riisipuuro ja sekametelisoppa pöydässä,
ehtii hetken sille suoda kaikessa aamuhässäkässä.
Huomenna koittaa odotettu ilonpäivä,
katoaa päiväksi jokaikinen huolenhäivä.
Ja olen onnellinen

2014-12-22

22. KopKopKopKopKop kuuluu porstuasta, tää on jännää vasta!!

Nyt on valmista kaikki, myös kakut ja pulla
Saa Herra-Joulu vihdoinkin tänne tulla.
Viimeiset hankinnat tänään hommasin,
naapurissa lahjoja innoissani pakkasin.
Pöytäliinaa käänsin ja kavensin,
melkein pyllylleni pihalla lensin.
Huoneeni merkillisesti on yhä siisti,
tavarat järjestyksessä ja lattia kiiltää kauniisti.
Kynttilät tuoksuu ja joulumieli katossa,
enää kaksi runoa tulossa aamun kajossa.
Aika ylpeä tässä saa olla itsestään,
22 runoa peräjälkeen, kyllä tämä blogi kaiken kestää.

2014-12-21

21. Laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tontun sen

Tänään vuorossa jotakin tosi siistiä, videoruno!! Vierailevana tähtenä Heli (klikklik!!)
ps. Kolme yötä jouluun on ! Omg.

2014-12-20

20. Nyt jumalalle kunnia, kun antoi ainoon poikansa

Tänään olin joulujuhlassa
näytelmän kohdalla pahasti hukassa.
Joululauluja innoissani kuitenkin luritin,
ex norssilainen olen, nykyistä esitin.
Eipä monet opettajat tunteneet,
oli oppilaidet yhteislaulut aika laimeet.
Lumiukon kaa yhteiskuva otettiin,
sitä ehkä vähän poskelle myös pussattiin.
Illalla Ullalla Touhulla siivosin,
paljon jäi vielä tekemättä tosin...
#kylläsenjoulusiivouksenjoulunjälkeenkinehtii

MAITO vs. MAITO part2

Ei tässä varmaan tarvii mitään selittää :D Sekoilen taas, ehkä enemmän kun ennen.

2014-12-19

19. Kuusen kirkkahan luona heille, siintää onnelan kaukomaat

Otteeni on kadonnut pahasti,
vaikka piti jaksaa Jouluun asti.
Totuus on kuitenkin,
että munasin nyt tämänkin.
Eilen aloitin kiukuttelun,
ja nostin Joulusta aikamoisen melun.
Pitäisi nyt tuntua hyvälle,
mutta tuntuu ettei kaikki oo okei hälle.
Sydänsilmänä eilen lumessa temmelsin,
ja lumilyhtyä illalla väkersin.
Aamulla vesisateeseen silmäni avasin,
ja säätä kirosin takaa ikkinalasin.
Kauhea ruuan himo kaiken aikaa,
Hanna nytkin kaurapuuroa haikaa.
Huomenna lupaan viihdyttää teitä videon verran,
tehdä testivideon uudemman kerran.
Minne katoaa tunnit?
Lentelee vaan pois kuin siivekkäät Lunnit?
Pääni on jälleen juurikasvuton ja punainen,
Olen yhä en-pääse-taivaaseen-nainen.

2014-12-17

17. Lumihiutaleet kaikki kauniit nuo, meille terveiset taivaasta tuo

Nyt on mieli iloinen ja levollinen,
kun vielä haistais nenässään pakkasen 
ja näkis taivaan sinen.
Loppui kiire ja hoppu ikuinen,
mielessäin villasukat ja sauna puinen.
On ilo silmälle,
 kun maa täyttyy lumesta
Onko valkoinen joulu sittenkin mahdollinen hälle?
Tekee mieli vain ikkunasta tuijottaa,
niin iloinen oon että ihan hihityttää.
Pitkästä aikaa tänään Ellua näin,
kuulumiset vaihdettiin ympäriämpäri väärinpäin.

2014-12-16

16. Kuinka hassusti se sattuikaan, joulupukin partaan valkeaaan

Huomasin että tekemättä on läksyt parit,
ärsytti tänään perässä homoilevat autokaaharit
En nähnyt eteeni ollenkaan
kun aurinko se porotti silmien korkeudella vaan.
Tie oli jäässä
onneksi kuitenkin järki päässä
(ja pirun hyvät kitkarenkaat autossa x))
Lahjojakin sain vihdoin hommattua!
rahat tosin loppui kesken - pitikin moinen sattua!
(no ei oikeasti, se vaan rimmas tosi kivasti)
Valmistui tänään kuudes piparitalo,
vihdoin näkyi tunnelin päässä loppuvalo

2014-12-15

15. Joku jää, katsomaan, kuka lentää noin, itsekin, hämmästyn, kun lentää voin

Innokkaana aamulla sängystä pomppasin,
ja aamupalaksi hörpin piltin ja vesilasin
Kaikki lahjaideat vihdoin keksittynä
marssin kaupungille ei-niin-viimeisenpäälle pyntättynä
Tyhjin käsin kotiin palaamaan jouduin,
kaupungille lähtöä ylipäätään kaduin
Huomenna yritys numero 492902,
jos ei silloinkaan onnistu, energiani muuttuu vihaksi.
Illalla vuoden kuudetta piparitaloa tein,
vähän joulun tuoksua Mamillekin vein.
Nyt jo kova väsy alkaa olla,
parasta on olla yölevolla.

2014-12-14

14. Joululaulut kauneimmat taas mieltä lämmittää, joulun henki hiipii sisään vaikket sitä nää

Juu ei ole muutto niitä elämän hehkeimpiä tapahtumia,
Olisipa kaikki jo menneen talven lumia.
En ymmärrä mistä tätä tavaraa vaan ilmestyy,
odotan sitä päivää kun tavaranlisääntyminen jotenkin estyy.
Kohta alkaa huone näyttää normaalilta,
pitkä on ollut tämäkin päivä ja ilta.
Huomenna kiireeltä ei vieläkään voi välttyä,
jospa illalla voisi muutama kynttilä huoneessani syttyä.
Joululahjaideoita ei mitenkään liikaa päässäni ole,
toivottavasti ne vähäisetkään ei ennen huomista kuole.
Täytyy teille huoneestani varmaan pari kuvaa räpsiä,
ja itseäni tästä saamattomuudesta pakaroille läpsiä.

2014-12-13

13. Totuus tämänhetkisestä elämästäni

//Tämän päivän joulukalenteri on kaikkea muuta kuin runomitallista. Eikä tämän jutun kirjoittaminen ole ollut mitenkään helppoa, kun yli kuukauden tämä teksti on ollut luonnoksissa odottamassa kirjoittajaansa.

Mistähän sitä aloittaisi. Tässä on yritetty kuvata videota, ottaa kuvia ja kirjoittaa tekstiä, mutta asiaa on niin paljon, että oikeastaan mikään tiedonvälityskanava ei saa kaikkea sanottua. Aivotkaan eivät ymmärrä kaikkea, miten sitten teidän pitäisi ymmärtää? Kysyin Kaisalta miten mun pitäisi asia ilmaista, ja sain niin hyvän vastauksen, että kirjoitan sen nyt tähän:

Lopetan koulun. Älkää kyseenalaistako. Tämä on oma harkittu päätökseni. Suksikaa kuuseen kaikki, joilla on jotain valitettavaa.

En tiedä, pitäisikö aloittaa alusta vai siitä kohtaa, millä oikeasti on jotain merkitystä.
Totuushan on, että minä tulin maitojunalla takaisin kotiin. Ja kiitos kysymästä, olen saanut kyseisestä asiasta ihan helkkaristi jo kuittailuja, säästäkää omanne kuuroille. Näiden vähän vajaan neljän kuukauden aikana minulle valkeni, että elämän ei kuulu nyt mennä näin. Oikeastaan tajusin sen syyskuun toisella viikolla, mutta vähän sama asia kun vaikka raskaudessa, ensin pitää odottaa ollakseen varma, vaikka silloinkaan ei oikeasti mikään ole varmaa.

Minulle on oikeastaan samantekevää, pidättekö minua luovuttajana vai kenties muuten vaan täysidioottina. Minä olen kuullut ihan tarpeeksi kysymyksiä, kysymyksiä joihin en tiedä vastausta. Olen kuullut pottuilua ”pidennetystä joululomastani” ja vaikka mistä. Olen nähnyt hämmentyneitä katseita ja manipuloivia ilmeitä. En jaksa enää yllättyä. Tyyppi lähtee menemään Aalto-yliopistosta oltuaan siellä kaksi jaksoa. Niinpä. Ihme äijä kyllä tuo Hanna.

Jos täällä vielä on joku, joka asiasta ei tiennyt, olette todella huonoja lukemaan rivien välistä tai sitten ette yksinkertaisesti lue blogiini tulleita kommentteja, hehe.  No jatketaan. Syyt tähän päätökseen ovat niin monimutkaiset ja epäselvät, että en jaksa yrittää nyt niitä tähän purkaa, mutta jos jotain kiinnostaa niin yritän vastata ilomielin ihan jokaiseen kysymykseen mitä keksitte esittää.

Tiivistelmä eräästä asiaan vaikuttaneesta päätöksestä oli, että en halua opiskella tällä tavalla. Kiehuin jo lukiossa kaikesta siitä pänttäämisestä ja olin siellä jo monta kertaa vaihtamassa amikseen (uskokaa tai älkää, mutta tämä on totta :D), koska halusin tehdä asioita käsilläni. Halusin sähkömieheksi ja putkimieheksi ja raksamieheksi. Ehkä sitä jotenkin tajuaa vihdoin, että en enää ole vain välikoulussa, vaan siinä koulussa, josta oikeasti saan mahdollisen ammatin. Ja siksi on ajateltava siten, mikä on itselleen parasta, eikö niin?

Sanotaanko nyt näin, että olisi järjen sijaan pitänyt kesällä kuunnella sydäntä. Ja vaikka ehkä hetkellisesti kuuntelinkin asiassa sydäntäni, se sydän oli pahasti hakoteillä.
En ole luopumassa (vielä) opinto-oikeudestani täällä. Ei sitä tiedä, jos vaikka joku kivenmurikka osuu päähäni kesällä ja päätänkin tulla takaisin.  

Tunsin alusta alkaen pientä pistosta siitä, etten pitänyt alunperinkään välivuotta. Olisi ollut niin paljon asioita, joita olisin halunnut tehdä syksyllä ja joita haluan vielä tehdä keväällä. En aio mennä kotiin makaamaan peiton alle koko kevääksi, vaan aion tehdä asioita, jotka aikaisemmin eivät koulun takia ole välttämättä olleet mahdollisia. Ja nyt kun kuitenkin joku miettii, että mitä ihmettä se sellainen tekeminen on, niin vastaan, että kirjojen lukemista (minulla on valehtelematta 20 kirjan jono odottamassa lukemista), käsitöiden tekemistä ja muita projekteja. Tiedättekös sellaisia, että jotka kerran keskeytettynä on vaikea tehdä ikinä loppuun.

Tämän päätöksen teko ei todellakaan ole ollut helppoa. Alkusyksystä purin ajatuksiani toiseen blogiin, sillä en halunnut tänne laittaa kaikkea mahdollista angstia, uskokaa minua, sitä oli paljon. Yhä edelleen kiitän syvästi Sannaa ja Evaa ensinnäkin kuuntelusta, mutta myös tilanteeni ymmärtämisestä. En väheksy ketään muitakaan ystäviäni, mutta myönnän, että oli paljon helpompaa puhua asiasta ihmisille, joilla tiesin olevan kanssasi jokseenkin samanlainen elämäntilanne. Ja vaikka Sanna ja Eva eivät tämänhetkisten tietojeni mukaan ole katoamassa kouluistaan mihinkään, oli heillä silti omaa ajatustyötäni auttavia pohdintoja mielessään.

Pelkäsin kertoa kellekään ja vanhemmillekin heitin näitä juttuja vain vitsillä. ”Mä lähen menee” ”Ei tää oo mulle” ”Lähen vuodeks australiaan pakoon”. Mutta sitten, kun yhtäkkiä kaikki jutut olivatkin totta, olin vähän sormi suussa. Miten minä nyt oikeasti saan kaikki sukulaiset vakuuttuneeksi tästä… Ja kyllä se olikin vaikeaa. Kun aikaisemmin syksyllä kerroin siitä, kuinka vihaan tulla kotiin vain itkemään, ne itkut liittyivät tähän. Lähetin äidille ja isälle kirjeen postissa, puhuin samat asiat ainakin tuhat kertaa läpi. Se vei aikaa, enkä tiedä olenko vieläkään varma, onko päätökseni hyväksytty lopullisesti.

Olen vain aina elänyt niin mallielämän mukaan. Ala-aste, yläaste, lukio, sieltä valmistuminen kolmessa vuodessa ja sitten heti yliopistoon. Olen aina ollut kiltti lapsi. En ollut teinikriminaali ja käytän vieläkin toppahousuja ja meikkaaminen on yliarvostettua jne. Älkää ymmärtäkö väärin, tuo jatkuva koulunkäynti sopii joillekin, mutta itseäni on alkanut tökkiä. Innostus siihen 12 vuoden jälkeen on tällä hetkellä aika pientä.
Pahinta tässä on kaikki ne ystävät joita olen täällä ollessani saanut. Koko syksyn olen vihannut tutustua ihmisiin, joille tiesin joutuvani sanomaan hei hei. Monet rym-kaverinikaan eivät vielä tiedä tästä. Voi kauheus kun mietinkin vain kuinka tammikuussa porukka miettii missä olen. Olisi eriasia, jos olisin vaihto-oppilaana tässä samassa tilanteessa, koska sen vaihtovuoden jälkeen kaikkien elämäntilanne muuttuu. Nyt olen kuitenkin ihminen, joka vain lähtee pois ja muut jatkavat elämäänsä siten miten minunkin olisi teoriassa pitänyt.  

Sitä luulee olevansa sellainen näkymätön turhake. En käynyt syksyn aikana monissa tapahtumissa ja yritin olla muodostamatta ystävyyssuhteita (jossa epäonnistuin täydellisesti). Odotin, että kun kerroin lähteväni, ihmisten reaktiot olisivat olleet jotakin ”okei mee vaan” –tyyppisiä, mutta olin väärässä. Jouduin kamalaan piinapenkkiin ja multa kysyttiin miksi ihmeessä teen näin ja en voi tehdä näin. En ilmeisesti ollutkaan näkymätön turhake. Miten niin vähäisellä käytöksellä (en pidä itseäni edes sosiaaisena) onnistuu silti tekemään vaikutuksen niin moneen ihmiseen.

Ullaa tulee ihan järkyttävä ikävä, koska se on ollut mulle täällä sellainen ”ulkopaikkakuntalainen” tuki ja ystävä jne. Uskon kuitenkin, että viimeistään helmikuussa on mentävä käymään Espoossa, jotta näen Ullan lisäksi Iinan ja Winnien. Meidän hullujen hyttiryhmä.

Myönnän, että olin syyskuussa ihan kauhuissani vaihtareiden suuresta määrästä meidän solussa. Kuumotti puhua englantia ja kuumottia järjestellä asioita niiden kanssa. Mutta onneksi meillä oli Sara, joka itsepintaisesti järjesti dinnereitä ja facebook-ryhmiä, jotta pystyttiin tutustumaan toisiimme. En tiedä, millaisia muut solut JMT1:ssä olivat, mutta omasta mielestäni parempaa yhteishenkeä, mitä meillä kymmenen hengen solussa oli, saa hakemalla hakea. Ruotsin-, muutama suomen-, espanjan-, ranskan-, kreikan-, venäjän-, italian- ja saksankielinen samassa asunnossa. Aluksi pelotti, lopuksi itketti. Tänään hyvästellessäni Kawtaria ja Ireneä ja eilen Saran huutaessa minulle että ”Hanna, come here and take a beer!!!” en voinut kuin hymyillä miten mahtavia ihmisiä nämä kaikki oikein ovatkaan. Kaikki olivat aina toisiaan auttamassa ja yhteishenkeä nostattamassa. Olisi ollut kyllä aika kamalaa asua 9 muun kanssa ja jakaa sama keittiö, jos oltaisi oltu ihan strangerssejä.

Tuntui vähän tyhjältä herätä tänä aamuna, koska tuli tuosta mun huoneesta mulle toisaalta koti. Pidin sitä pitkään vain ”asuntolana”, mutta toisaalta kun miettii, niin olenhan minä nyt vailla sellaista tietynlaista rauhaa ja omaa aluetta. Mutta varmasti se on tämän hetken tarkoitus. Nyt olen asunut yksin ja tiedän osaavani sen. Okei tässä mennään nyt turhan syvällisiin aiheisiin, mutta se on totuus. Noniin.


Tässäpä olisi tämä 13. päivän luukku. Ei tullut ihan kepeää runoa. Mutta ehkäpä tämä nyt vähän selventää, miksi blogini on ollut ärsyttävän pinnallinen ja keskittynyt vain Tampere-asioihin ja siihen, mitä olen tehnyt. On ollut vaikeaa, kun ei ole saanut postata kuvia irtisanomisilmoituksista, muuttokuormista jne. Kiva, jos jaksoitte lukea. Kommenttiboksi on teidän. Minä puran nyt muuttokuormaa.

ps. Niin ja tulevaisuus, kerron siitä sitten joskus myöhemmin.

2014-12-12

12. Ja kohta luona kuusten taas juhlaa viettää voin

Pötköttelin sängyssä yli puoleen päivään,
nukkumatti viereeni päiväksi jäi vaan
Äsken komea saksalaismies soitti pianoa niin,
että se sai ajatukseni harhailemaan uusiin unelmiin
Huomenna aamulla ajattelin Maarille aikaisin herätä,
ja sen jälkeen vähän pyykkiä pestä, eli nou hätä.
Pitäisi suihkun viemäri pestä kohta,
toivottavasti se ei muistuta kuollutta lohta...
Pinkan vanhoja papereita ja lehtiä pihalle voisin viedä.
turhia papereita en ympärilläni vaan siedä.
Odottelen postipakettia tässä joskus saapuvaksi,
kuitenkin tulee vasta loppiaiseksi!

// aika hyvä ajoitus, ei ihan kerennyt aamuseitsemäksi, niin tuli sitten kuitenkin tasan 12h myöhemmin :D

2014-12-11

11. Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan

I still have time to do this
oho väärä kieli,
on nyt vähän muissa maailmoissa mieli.
Äsken söin tiramisua pirun hyvänmakuista,
näki lopputuloksen herkullisuuden muidenkin hymysuista.
Syötiin kerran, ehkä viimeisen, yhdessä,
pieni haikeus iski astioita pestessä.
Kohta lähtee Kawtar ja Sara kotiin takaisin,
kelaisin aikaa taaksepäin jos vain saisin.
Koe meni tänään päin peppua,
saan tammikuussa marssia uusintaan kantaen selässä reppua.
Nyt yritän kuitenkin nauttia tästä loma-ajasta,
hastalavista ja pasta.

2014-12-10

10. Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen, ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli

Huomenna alkaa odotettu loma,
pääsenkö läpi tentistä - se on valintani oma
Huonolta näyttää tällä hetkellä,
pitäisi lukea, mutta matkustan reessä porojen retkellä
Huomisiltaa odotan kuin nousevaa kuuta,
silloin ajattelen koulun sijaan kaikkea muuta.
Hetkellä tällä on kiire bussia kohti,
"voisimpa nukkua koko päivän" Hanna aamulla pohti.
Pitkästä aikaa jauhelihakastiketta söin,
sitä silloin tällöin aina ikävöin.

2014-12-09

Ei syntiä sen kauniimpaa, jos tuntee vaikkei saisikaan

Nyt on aika pienen avautumisen.

Kun sain tietää, että Teräsniska pitää joulukonserttikiertueen, olin ihan into piukassa menossa ostamaan lippuja. No ihme kyllä niitä ei ollut yhtäkään pääkaupunkiseudulla ja sen kerran kun se olisi ollu Tampereella Aleksanterin kirkossa, totesin olevani piruvie Espoossa. Huonoa tuuria, olisin niin halunnut mennä. Äsken selasin facebookkia ja osui silmiin Teräsniska päivitys, että tänään Tampereella!! No missäs minä olen? No Tampereella perkele. Ostin uuden, myöhemmän päivän bussilipun viikonloppuna, enkä minä ääliö tajunnut yhdistää näitä kahta asiaa keskenään. No, en ole nyt menossa kuuntelemaan Teräsniskaa. Huoh. Miksei kalenterikaaan saa asioita pysymään järjestyksessä? 

On oikeasti ihan hullua, että mulla on koko ajan kauheasti tekemistä. En ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät tähän koko ajan, joka viikko. Tai en tiedä miten tule itse ikinä kestämään tätä pitkäaikaisesti. En voisi yhtään enempää odottaa joulua saapuvaksi, sillä jos se ei ole muuta, niin ainakin pitkälle päivään ulottuvia yöunia ja ehkä myös pitkälle valvomista, sängyssä löhöilyä ja ei-mistään-ajattelua. Sen lisäksi, että olen puoli viikkoa juossut paikasta X paikkaan Y, olen myös sortunut katsomaan suosikki Bondini Skyfallin, hyvänmielenleffa Holidayn (Holy shit Jude Law, eihän sen komeutta voi edes sanoin kuvailla tässä bloggerissa xD), hömppäleffan Mitä odottaa kun odotat, muutaman Murdochin ja kuolannut Ruuskasta Linnan juhlissa jne. Olen ollut ilmiselvästi liian kauan ulkona television ihmeellisestä maailmasta, kun nyt yhtäkkiä kaikki teeveeseen liittyvä kiinnostaa.

Vaikka olen suunnilleen kaikissa näissä blogirunoissa valittanut tota lumenpuutetta, täytyy myöntää, että ei se oikeasti haittaa mua yhtään. Kunhan jouluaattona ei sada vettä, niin kaikki on okei. En tiedä miksi olen koko syksyn lietsonut tätä voi ei musta joulu -juttua, kun oikeasti se ei haittaa. Olisihan se lumi nyt erittäin ihanaa, ja vesisade on yhtä persuksista mutta en näytä tänä jouluna yhtä hapankaalilta ja heinäpaalilta jos sitä lunta ei ole, kuin viimevuonna.

On muuten aivan jäätävä himo jo kuvaamaan. Mutta mistä ihmeestä repäsen aiheen, paikan ja kuvaajan, kun hovikuvaajakin hyppelehtii viikot metsässä eläimiä nylkien :D

9. Ne elän yhä uudelleen mä kaikkine tuoksuineen

Taas kerran Norssille juutuin
ja melkein itselleni suutuin.
Mitä tehdä kun 12 vuotta ei riitä,
viime keväänä yritin ajatella, että se vihdoin siitä!!
Joulumyyjäiset on epäsäännöllinen perinne,
kun ne on, on pakko päästä sinne.
Torttua ja piparia kahvin kera,
oli naistoimikunta ollut vaihteeksi tosi ahkera.
Vuosi sitten olisin kahvinmyyntiä vihannut,
mutta kun kesällä kävi tutuksi pullat ja kahvipannut,
se oli itseasiassa ihan kivaa...
#vanhempainyhdistysaktiivintytär


2014-12-08

8. Kädessäin mä kannan neljää pientä kynttilää, jokaisen mä tahdon itse sytyttää

Touhua puuhaa hommaa riittää
Ketä me saamme tästä onnettomuudesta kiittää?
Aamulla teatteriin ja sitten sirkukseen,
päättyi päivä kuitenkin helpotukseen
Kulttuuria ei koskaan liikaa saada voi,
musiikkikin kaikkialla aina soi
Korvapuusteja ja suklaakeksejä täynnä keittiö,
olen kyllä aikamoinen jauhoriiviö
Kumpa aina vois leipoa ja kakkuja paistaa,
ilman että kaikkea tarvii yksin maistaa.
Mitähän tuumaisitte jos leipomon pystyyn laittaisi,
se tuskin varmaan ketään ainakaan haittaisi?

2014-12-07

7. Haukkuivat toiset illoin, majakaksi pilkaten

Nyt taitaa ottaa ohraleipä,
kun näin pahasti petin teitä.
Ei tullut blogi tänään aamuseitsemältä,
ei ole hetkeen näyttänyt kalenterini tältä.
Kiireinen elämäntyyli ei minua pue,
eikä se tätä blogin nopeaa päivitysvauhtia tue.
Eilen juhlittiin Veronikan ja Juanin uutta asuntoa,
testasi pullonpyöritys pokkaa ja kuntoa.
Kauniita pukuja ja Arvoisa Sakke,
esiintyi joukossamme ajoittain Nalkuttaja Nakke
Piti aikaisin kotiin kerrankin tulla.
mutta oli kello yli puolenyön,
kun synttyi yölampun valo mulla.

2014-12-06

6. Kuusi tuoksuu tuikkii monta kynttilää, on pirtti täynnä hälinää

Täytyy jokaiseen päivään jotain jouluista mahtua,
tänään koko perheen voimin hoilattiin muutamaa joululaulua
Eksyin jälleen tulevaisuuden tiellä,
ei helkkari eikö tästä oikeasti selvitä kuin tuskalla ja hiellä??
Ajatukset pursuavat ulos,
onko pakko saada aikaan hetinyt joku lopputulos?
Huoneeni tehokkaasti päivän mittaan sotkui...
Tarvitsee peppuun saada tehosiivouspotkui
On ihana kotona muutama päivä olla vain,
keittiöä ei tarvitse kymmenelle jakaa
 - se on tunne vapain.
Kello jo jotain tosi lähellä aamuyö
toivottavasti unohtuisi täksi päiväksi tämä ikuinen ajatustyö.
Ja saisi vain olla ja iloita :)

2014-12-05

5. Sua halajan, sua odotan, sä Herra maan ja taivahan

En ole mikään superuskovainen,
mutta parasta on joululaulu harras ja kotimainen.
Jouluinen tunnelma näistä virsistä huokuu,
synkistä aiheista huolimatta hymyyn kääntyy aina suu.
Nyt yhden asian teille kerron:
Skippasin tänään vaihteeksi luennon, 
koska ei lukiossa voinut tehdä niin;
pahuksen poissaoloja siellä niin tarkasti laskettiin!
Olemme täynnä d-vitamiinia
ja siksi niin iloisia.
Joimme glögiä Jägermeisterilla maustettuna,
nousi poskille ehkä pienoinen puna.
Maha täynnä suklaakeksejä pehmoisia,
nyt on hyvä hetki aamuun asti koisia.

2014-12-04

4. Jollei jouluna ole lunta, voiko Joulupukki tullakaan??

Ihana aurinko aamusta alkaen mieltä kirkasti
Sormia jäädytti viima myös hyvin napakasti.
Pullapitkon tuhdin iltapäivällä pyöräytin,
ja keittiön siivoamiseen aikaa käytin
Joulutorttuja illalla mussutettiin,
kunnes kukin omille teillemme lähdettiin
On ilmat vieläkin hyvin sateettomat,
sataisi lunta nyt edes vähäsen
ennenkuin kaikilla alkaa joululomat.
Aloin viimeinkin mennyttä syksyä ajatella
taaksepäin voisi useammin katsella.
Joskus tuntuu ettei mitään ole vieläkään itsestään oppinut
vaikka totuus on 
tunnen itseni paremmin kuin sinut.

2014-12-03

3. Saat tästä vanhan silinterin päähän paljaaseen

Ei nämä runot synny ilman syvää hiljaisuutta
Tahtoisi välillä keksiä jotain ihan uutta.
Pienet päikkärit koulun jälkeen on ihan mukavat,
mutta neljän tunnin jälkeen alkaa unohtua jo ne fiksut tavat.
Kahdeksaksi oli kuitenkin pakko herätä,
ei auttanut kuin puoliunessa itsensä kerätä.
Pienoinen paniikki torstain esitelmästä,
3 minuuttia aikaa puhua siitä tuosta ja tästä.
Kasvava stressi kaikesta alkaa kuumotella,
täytyisi rennommin ehkä elämää katsella!?
Koska saan nenässäni joulukinkun tuoksun haistaa?
Ja sitä yönpikkutunneilla pimeydessä maistaa....



//Sain muuten nyt aikaiseksi, että tämä mun superihanat luukut aukeaa joka aamu seitsemältä, jouluaatto lienee ehkä poikkeus, koska olen kyseiselle luukulle ajatellut vähän muitakin jutskeleita. Ja sellaista kärsivällisyyttäkin toivon, että en ennen neljättätoista päivää saa okei ens viikonloppu saattanee olla poikkeus tänne oikein mitään kuvia lätättyä/muita postauksia, syystä että en tee mitään järkevää. 

2014-12-02

2. Perheen pienin aikoo selvittää, saako joulupukki porot lentämään

Jälkeen kuukausien,
alkoi tv vihdoin viimein toimia
pakeni yhtäkkiä kasa opiskeluvoimia.
Päätin kuukaudeksi matkalle karata
täytyykin tässä lähiaikoina lennot varata (DF)
Jos jostain matkaseuraa löytyisi
se tosi kiva juttu olisi
Suklaakalenterini on väärässä kaupungissa,
eikä edes piilotettuna vaatekaapissa!
kääk jos joku syö sen...
Paukkuu pakkanen edes vähän täällä etelässä,
miksei lunta silti näy Teekkarikylässä???
#mustajoulu


//Ja heti taidettiin päästä modernien runojen ihmeelliseen maailmaan, hastageja ja kaikenlaista.

2014-12-01

1. Vaiennut vaikerrus on vankilan

Ensimmäinen päivä, on nyt kuu viimeinen
Alkaa odotus jokavuotinen
Ei adventtikynttilää sytyttää ole voinut,
koska palohälytin olisi kuitenkin soinut.
Vaihtaribileitä keittiössä tuplasti,
keittiö taas räjähti pahasti.
Kello kohta jo puoliyö
huomenna pitäis kiinnostaa koulutyö
Seinänaapuri Sylvian joululaulua pimputtaa.
minua sen pitäisi ehkä raivostuttaa.
Mutta se ei tee niin.
Joulu tulee kuitenkin.


//Eli tuota juu. Mulla on ollut itseasiassa montakin aika hataraa joulukalenteri-ideaa blogiin, mutta eilen illalla sitten tajusin, että noin 99% niistä ideoista tarvitaan rekvisiittaaa, joka on Tampereella. Eli ei. Joten otin käyttöön suunnitelma B:n. Saatte (tai ei pakko oo hei) siis seuraavan 24 päivän ajan lukea mun peruspäivistäni ja jouluun valmistautumisesta runomitassa. Kyllä, hahahahehehe. Mun runosuoneni on pahasti hukassa ja kuolleena, joten jää nähtäväksi mitä kaikkea taiteellista tästä vielä syntyy. Meneekö tää lopulta ihan johonkin modernien runojen syvimpään ytimeen vai rustaanko näitä riimipareilla täytettyjä, se jää nähtäväksi.

Ja aiheet on yleensä otettu aina edellisen päivän meiningeistä, tai sitten sekaisin. Että älkää nyt olko niin pilkunviilaajia sitten. Kerrankin kun yritän panostaa johonkin...