Hömppäleffaostoksilla

Lähdin äsken pyöräilemään, tosin vain todetakseni että eihän siitä tule mitään. Avasin eilen pyöräkauteni pyöräilemällä Mamille ja takaisin, mistä ei takapuoleni ihan hirveästi tykännyt. Mun oli tarkoitus pyöräillä tänään järvi ympäri, mutta jooh, Steinerillä totesin että nonii tää oli tässä en kykene kiertää järveä ja pyöräilinkin Kodin1:seen, heh... Ja sieltä löysin 9,99€ maksavan vikan Twilight osan. Kassalla hinta paljastuikin vain 4,90€, joten lähdin vielä suurempi hymy kasvoillani kohti kotia.

Oon kattonut Houkutuksen jotain tuhatmiljoonaakertaa, koska se on tallennettuna mulla televisioon kuinka helppoa siis aina vaan avata se jos on tylsää, samoin on tota Breaking Dawn part.1:stä tullu katottua aika runsaasti, koska se nyt vaan on paras noista kaikista osista ja koska mun mielestä sitä on niin hieno katella indonesialaisilla teksteillä :D Mulla ei oo enää mitään käsitystä noista kahdesta keskimmäisestä osasta XD, vois nekin joku päivä uudestaan kattoa. Oon nähnyt ton vikan osan vaan kerran leffassa, joten eiköhän olis aika verestää hieman muistia senkin osalta ja katsoa se tänään. AAAAA. En malta odottaaaaa. TeinihömppäleffaintoilijaHanna täällä ilmoittautuu löhöämään sängyssä ja kuolaamaan Edwardia, ehkä seuranaan pari pätkistä ja suklaarusinaa...

Sitä ennen kuitenkin vähän ruokaa nassuun että ei nukahda kesken leffan...

Kukkurukuu taivaalle on noussut kuu

 Noniin tilasin ne kengät :D Ja ne tuli tänään. Ah ihanan nopea toimitus, ehdottomasti tilaan jatkossakin footwaylta jos siellä jotain silmäämiellyttävää ja tarpeisiin sopivaa on. Sen sijaan ifolorin tämänkertaisesta toimituksesta en voi sanoa samaa. Perkele, ei oo ikinä tullu kuvat viikkoa sieltä....... Jos ne ei huomenna ole postilaatikossa, niin muutun punaiseksi. Hehhe. Mutta siis kengät. Ne olivat kategoriassa juoksukengät ja ovathan ne ihan hirvittävän kevyet ja ihanat jalassa. Tuo helppo kiinnitys on kiireen pelastus ja koska näiden väri on eksoottinen violetti, eikä kaikkialla likaistuva valkoinen, voi näitä mun mielestä käyttää muidenkin, kun urheiluhousujen kanssa.

Spotify premiumittomuuden (meniköhän taivutus ees sinnepäin..) ja joka ikisen suomalaista musiikkia soittavan radiokanavan ansiosta, olen löytänyt vakituisen työmatkabiisin! Juha Tapion Aito rakkaus on nyt soinut tässä viime päivien aikana aina samassa kohdassa kotimatkaa, eri kanavilta, ja jollain kerralla kaksikin kertaa. Jos se biisi ei muistuta mua lopunikääni työmatkastani ensimmäiseen kesätyöhöni ever, niin ei sitten mikään :D

Fiilistelybiisiksi mainittakoon myös Mariskan Kukkurukuu ♥ Kun tämä tuli tänään radiosta olin ihan oooh tämäkin biisi on olemassa ja hoilasin sitä motarilla kovaäänisesti :D

Tulipa aivoton postaus. Oikeasti on kiire lähteä lenkille uusilla kengillä tottakai, että ehdin illalla hakea äitin.  ja isän kaupungista. Lenkillelähtö viivästyi, koska piti pistää puhelin laturiin, että voi kuunnella musiikkia :D Jospa se nyt olisi ladannut tarpeeksi. Ja ah, huomenna on vapaapäivä ja Helin synttärit. Kuinka ihanaaa. Hmm.. Olempas hyvällä tuulella.

Niin ja Suurjaossa on parhaat irttarit, ette varmaan tienneetkään :D

Don't fight the feeling slow it down

Mulla on ihana olo! Taas vaihteeksi. Mentiin tänään Riinan kanssa kysymään meidän matikan alustavia pisteitä. Silmät meinasi pudota päästä, kun KP sanoi, että sain vahvan M:n!! Onnistuin mun tavoitteessa ja nyt vaan toivon, että sensorit ei ala riehumaan ja pudottamaan multa pisteitä. Kirjoitin tästäkin aiemmin, mutta oikeastaan parasta tossa koko jutussa on KP:n asenne. Se, että se on oikeasti iloinen sen oppilaiden puolesta ja haluaa auttaa niitä. Me ei olla vain numeroita paperilla vaan me ollaan ihmisiä. Onhan niitä muitakin opettajia, joita oikeasti kiinnostaa, mutta jostain syystä KP:n asenne on eniten mun mieleeni.

Käytiin niitä tehtäviä vielä uudestaan läpi ja mietittiin mitä oltiin toheloitu. Eniten kuitenkin lämmitti KP:n kannustus ja onnentoivotukset. Jäätiin myös puhumaan hetkeksi äikänopen kanssa, joka sekin kehui meitä :D ja oli ihan ihmeissään kun meillä ei todella ole enää koulua, haha :D Arvaatte varmaan kenestä oli kyse? Kemiaa en saanut tietooni, koska opettaja oli just menossa syömään, mutta noh, ehkä senkin tässä vois joku päivä käydä kysäisemässä...

Pihalla on nyt niin kaunis sää, että sinne ajattelin nyt lähteä ulkoilemaan. Vietän tänään nälkälakkoa = en syö kotona ruokaa, koska me mennään Kaisan kanssa tänään hampurilaiselle kun siitä on niin pitkään puhuttu :D. Mun spotify premium loppu justiinsa, ja vähän ärsyttää, kun mulla ei ole nyt mitään musiikkia kuunneltavana. Kuinka riippuvainen sitä nyt taas onkaan :D Huooooh. Se vaan maksaa kuitenkin lopulta niin paljon, että perkele :@ Kai se täytyy taas kohta ostaa kun eihän tästä elämästä voi selvitä ilman musiikkia. Ja edelleen himottelee ne yhdet lenkkarit, kai nekin pitäisi klikata ostoskoriin, mutta kun niiden rinnalle tarvitsisin myös kevätkengät niin voihan vitsit. Materialisti-nisti Hanna tässä hei. Mutta kun mulla ei oikeasti ole nyt kenkiä?! Paitsi kumisaappaat ja talvikävelykengät. Yhyyy! Kengät maksaa :( 

kuvat weheartit

So don't you now that faking is easy, being yourself is the hardest part...

 Viime päivinä olen järjestellyt ja ollut Kaisan sanojen mukaan tee-se-itse-mies. Olen pyyhkinyt imuroinut pölyt kaikkialta huoneestani, paitsi sängyn alta. Olen myös yrittänyt siivota vaatekaappia, tällä hetkellä vaatekaappi näyttää hyvältä, mutta oven tällä puolella tuntuu vaatekasat vain kasvaneet haha... Täytyisi viedä tohon UFFin laatikkoon tavaraa ja muutenkin ehkä heittää villapaitoja talvivarastoon jne. Muistatteko kun kerroin heittäneeni reilusti yli puolet vaatteistani laatikoihin ja eläväni vain murto-osalla.. Harrastan sitä edelleen ja se toimii hyvin, vähemmän siivottavaa, vähemmän pukeutumismahdollisuuksia jne :D

Sain tee-se-itse-mies -nimityksen Kaisalta varmaan siksi, että torstaina avasin meidän pöytätietokoneen kirjaimellisesti, ja pinseteillä nypin sen tuulettimen puhtaaksi pölystä ja hellävaraisesti myös imuroin siitä pölyjä :D Kohta joku tulee huutamaan, että tuhoan koko koneen, mutta on se ennenkin toiminut, joten miksei nyt. Toisekseen elvytin tuon ylimmäisen kuvan taulun: pikaliimasin lasin kiinni noihin kehyksiin, kun se oli ihan venynyt joka suuntaan ja vaihdoin siihen kuvat. Oikeastaan nuo olivat ainoa pystyasentoiset 2000-luvulla otetut valokuvat jotka löysin :D Tarkoitus olisi tilata nyt kuvia ifolorilta ja päivittää tuohon jotkut vähän asiallisemmat.

 Niin eilinen... Oltiin perjantaina Rodeossa, sinne oli ensinnäkin ihan kauheat jonot, joka nyt ei ollut mikään yllätys, koska kirjoitukset loppui, mutta kun päästiin sisälle niin eipä se jonon pituus enää haitannutkaan, koska ainakin mulla oli tosi hauskaa :) Oli kiva nähä paljon tuttuja, jutella ja tanssia. Piti lähteä muiden kanssa 3:30 bussilla kotiin, mutta hups, oltiinkin Kiian kanssa sitten neljään asti vielä baarissa ja lähdettiin puoli viiden bussilla kohti kotia :D. Tapahtumarikas ilta ei siinä mitään, tuli ainakin naurettua :D Mutta kyllä oli viideltä aamulla väsy, oli ihanaa päästä nukkumaan. Eilen joinkin sitten varmaan 5 litraa vettä, kun koko ajan oli suu kuiva ja oli pakko hypätä äidin kyytiin kun se meni kaupungilla käymään, koska kebab. Oli ihan törkee himo koko päivän ja olihan se himonsa arvoista, niiin hyväää ♥

On tässä viime päivinä tullut myös tuijoteltua Lostia ihan kiitettävästi. Muistin, että vitoskausi olisi ollut jo ihan tyhmä, mutta muistin väärin. Se on yks mun lemppareista. Toisella katselukierroksella on ollut tosi mehevää kattoa noita jaksoja, kun tietää sen juonen jo etukäteen. Ekalla kerralla ei kaikkeen kiinnittänyt huomiota ja se oli tosi hämmentävää, kun lopulta kaikki liittyy kaikkeen jne. Nyt se on vain tosi mehevää.

 Mami toi mulle viimeviikonloppuna ruukkunarssissin, jossa oli huimat kolme kukkasta. Noh, nyt niitä on muutama enemmän eikä toi meinaa pysyä enää edes pystyssä :D

Kiva kuva, kun kaikista hinkkauksistani huolimatta mun alaripset on vieläkin ihan tummat kiitos perjantai-meikin :D

Rakastan sitä Osmo Ikosen Heaven or Hell biisiä, törmäsin pari päivää sitten kuitenkin samaiselta levyltä löytyvään Stay True -biisiin miksi en ole kuunnellut aikasemmin? ja voi vitsi, se vasta mahtava onkin! Rakastan sen melodiaa yli kaiken, niin semmonen mukaansatempaava ja positiivinen. Myös sanoissa on paljon sanomaa, kuten jo otsikosta käy ilmi. Että sitä täällä nyt on soitettua repeatilla viimeiset neljä päivää..

Yöllisiä älynväläyksiä

Tiedättekö mitä kello on? Hyvä jos ette, sillä en itsekään haluaisi tietää. Se on 23:47. Olen tulossa vanhaksi, sillä en meinaa nykyisin löytää hyvää nukkuma-asentoa. Joko päässäni pyörii miljoona ja sata asiaa, tai sitten lihakseni ovat jumissa innokkaasta autotallikuntoilusta - venyttelyistäni huolimatta. Tänään vaihteeksi hyvän asennon löytäminen oli täyttä tuskaa, yleensä lopulta nukahdan selälleni, mutta sekin onnistuu vain ja ainoastaan, jos olen päässyt sukeltamaan mielessäni meheviin kuvitelmiin, toiseen maailmaan, sellaiseen joka ei ihan nurkan takana odota.

No kuitenkin, koska yöllä ideat ovat parhaimpia, oli ihan pakko nousta sängystä kun kerran nukkumattia ei ollut lähimaillakaan ja hakea kone, koska juuri nyt on sopiva inspiraatio blogin kirjoittamiselle.

Luin ennen nukkumisyritystäni erästä blogia x. Tuo blogi x oli erittäin hyvä, sillä se sai minut tajuamaan, kuinka en pidä omastani. Asia jäi mietityttämään ihan kamalasti. Olen jo pitkään miettinyt, mikä tässä mättää mieltäni, keksimättä vastausta. Olen yrittänyt vaihtaa ulkoasua ja fonttia, ottaa enemmän kuvia, miettiä uutta nimeä, uutta blogia, tätä kirjoitustapaa kirjoittaa kirjakielellä puhekielen sijaan jne. Mikään ei ole tuntunut silti maailmaamullistavalta.

Kunnes äsken keksin mikä minua ärsyttää. Häpeän niin syvästi 2011 kirjoittamiani postauksia, ihan vain siitä syystä, että olen ollut hyvin nolo. Hymiöiden liikaraiskaamista, pieniä kuvia, liikaa puhekieltä ja ärsyttäviä paint-muokkauksia. Olen halunnut pois tuosta vuodesta, tuosta tyylistä. Ja olen päässytkin. Nykyään kirjoitan vain silloin kun on "jotain sanottavaa" tai jotain kuvia näyttää. Ja juuri se on se mitä vihaan.

Kyllähän mulla on viime aikoina mennyt kamalasti aikaa kouluun ja yksinkertaisesti ei ole ollut kiinnostusta kirjoittaa. Mutta en yhtään pidä siitä, että olen asettanut kriteerit postauksilleni? Mitä ihmettä miksi olen tehnyt niin :( Ymmärsin tämän blogin x avulla, kuinka kaipaan näitä 2011 kirjoituksiani. Ei se kuvien laatu, eikä se tekstin pituus, eikä varsinainen aihekaan. Haluaisin kirjoittaa tavallisista päivistäni, siitä mitä niihin on kuulunut, vaikkakin vain kirjan lukemista. Ja ihan sama, vaikka jokainen postaus alkaisi sanalla Tänään mille taannoin nauroin kamalasti :D

Esimerkiksi maaliskuussa 2011 olen kirjoittanut 41 postausta. Nykyään normaali määrä on 10. Ennen mä olen pistänyt tänne ei-laadultaan-niin-hyviä teinipeilejä ja kuvia mun kokeista ja mistä milloinkin. Mä olen pohtinut sitä mitä mielessä on ollut. Nykyään mä joko teen hehtopostauksia tai postaan huolellavalittuja kuvia. Ennen oli netistä poimittuja inspiraatiota ja kaikkea, kivoja ja ajatuksiaherättäviä laulunsanoja. Se entinen blogi oli enemmän mun näköinen. Nyt tää yrittää olla jotain massaa, enkä pidä siitä.

Mulla on nykyään joku sellainen kriteeri, että jos olen kerran postannut jostakin, en tee sitä toiste. Ärsyttävää. Ja ihan turhaa. En saa tästä rahaa. Eikä minulla ole kuin jotain 12 lukijaa ja hyvänä päivänä jotain reilu 70 sivunkatselua. En tiedä onko ne samalta henkilöltä, vai käykö täällä tosiaan 70 eri ihmistä. Yllättyisin aivan kamalasti, jos tämä oikeasti kiinnostaisi 70 ihmistä :D Kommenttiboksini eivät täyty kommenteista, kehitysehdotuksista, risuista tai ruusuista, joten miksi ihmeessä mietin mitä muut haluavat lukea? Tämä on minun blogini ja sellaiseksi tämä myös aikoo nyt muuttua. Tästä päivästä, 21.3.2014 eteenpäin. Ja minä aion muuttaa tämän ulkoasun. Lupaan sen.

En halua että asiat ovat niinkuin nyt.

Haluan asiaan muutoksen. Haluan keskittyä niihin elämän pieniin asioihin, tai isoihin jos siltä tuntuu. En teoriassa enkä käytännössä halua poistaa kaikkia näitä kolmea vuotta vain savuna ilmaan, sillä jos teen sen, häviää aika monta muistoa ja kuvaa kaikkialta. Tästä blogista jos jostakin voi nähdä ihmisen kehittyvän edes jotenkin. Tosin niiden kanssa en ikinä voi aloittaa täysin alusta. Ehkä se ei ole tarkoituskaan. Never know.

Minusta tuntuu, että tyhmenin kun menin lukioon ja viisastuin 2,5 vuoden lukioaikani jälkeen.

Teen tämän.

Abin elämää

Viimeviikkojen sisältörikas elämäni:

1. Reilu viikko sitten kemiapaniikki oli päällä, jos ei sitä huomannut muualta, niin ainakin äidin ja isän huoneen sängystä :D Olin hieman levittäytynyt sinne...
2. Matikan vanhojen ylioppilaskokeiden lukemista, kun ei laskeminen maistunut...

3-4. Sitten kun vihdoin pääsin laskemisen makuun pari päivää ennen koetta, niin kyllä niitä tuloksia sitten paperillakin lopulta oli. Kertasin kyllä ihan turhia asioita, kokeessa ei kysytty niistä oikein mitään :D, mutta ei se mitään.

5. Valmistauduin YO-kokeisiin teippaamalla nimeni laskimeen.
6. Jossain välissä ehdin myös leipoa suussasulavia muffinsseja, joiden hyvänmakuisuus yllätti minutkin todella. Oi vitsi ne oli hyvä ♥ Muffinssien leipominen oli jonkun päivän pakollinen substituutiotoiminta (=korvaustoimintaa lukemiselle)

7. Opettelin esimerkiksi ratkaisemaan tällaisia yhtälöitä, jotka olivat tämänpäiväisen matematiikankokeen kannalta YT-tekemistä. Eli yhtä tyhjänkanssa tekemistä.
8. Huomasin suuren vääryyden, kun viikonloppuna selattiin puhelinluetteloa. Kuka edes kehtaa väittää, että Viinikka on tuossa. Se ei muuten ole, Nekalaa on kyllä ihan tuo koko ympyröity alue kokonaisuudessaan, teollisuusalueineen esim, eikä pelkkä Nekalankulma. Viinikka menkööt puiston toiselle puolelle niinkun olisi jo!

9. Laastaroin leukaani ahkerasti viimepäivinä. Laskiessani nimittäin koko ajan teki mieli repiä leuassa ollutta rupea helkkariin. Ja vähän väliä siitä vuosi verta tai jotakin kirkasta nestettä. Onneksi laastaroinnista oli hyötyä ja nyt leukanu on jo lähes virheettömässä kunnolla! :D
10. Tuo pirulainen 353. Emmalla meni ikuisuus selittää sitä, kun puupääaivoni eivät vain halunneet sisäistää tehtävän oikeaa vastausta :D Mulla oli joku ihan junttilogiikka kyseiseen tehtävään, ja vieläkin tekis mieli olla erimieltä ratkaisusta :D

11. Voih KP, ollaan Rappiossa jo ikävöity meidän matikanopettajia. Kun sitten kokeeseen valmistautuessani luin meidän abikurssin smartmuistiinpanoja, alkoi hymyilyttämään nämä "tärkeät yksityiskohdat", kun pystyy kuulemaan päässään opettajan hokevan tota "VASTAUS ERIKSEEN!!"
12. Normaali lukulomalaisen fiilis :D

13. Normaalijakaumat -.- Luojan kiitos ettei niistä tullut kysymystä, vaikka no toisaalta olisin saattanut jopa osata tehdä tuollaisen eilisen pänttäyksellä :D
14. Onneksi tässä on ehtinyt edes vähän kuntoilla opiskelun ohella (ohella XD), että ei ole ihan pahimmaksi norsuksi muuttunut, vaikka lähellä ollaan, lähellä ollaan... Ja kesäkuntoon vuodeksi 2058!!

12 vuoden työntäyteinen urakka ohi

 Vaikka Norssi yhdistyikin vasta viimevuonna suureksi Norssi-imperiumiksi Nekalan ala-asteen kanssa, väitän silti käyneeni Tampereen yliopiston normaalikoulua nyt hieman alle 12 työntäyteistä vuotta. Ja tänään, 19.3, se on ohi, eikä minulla ole enää mahdollisuutta jatkaa opiskelua siellä :(. Jotkut vaihtavat yläasteelle mentäessä koulua ja useat lukioon mentäessä, mutta minä ja muutama muu olemme suorittaneet koko tähänastisen koulumme samassa koulussa. Se on aika hassua :D

Mulla on ollut kolmesta asti niin hyvä fiilis, että mitään rajaa! En muista koska viimeeksi olisi ollut tällainen tunne, että ei ole stressiä mistään ja voin vain hyvällä omallatunnolla kirjoittaa blogia! AAAA. Mun lukio on ohi!! Mä olen luottavaisilla mielillä mitä tulee matikan kokeeseen. Olin siellä 5,5 tuntia ja sain tehtäviin vastauksia. Kyllä mä nyt siihen C:hen luotan ainakin, toivoisin tietty sitä ämmää mutta ei noista koskaan tiedä, nyt ei voi kun odotella. Mun omasta mielestäni kumotkaa vaan jos haluatte :D toi koe oli tehty jotenkin "vaikeammaksi" hyödyntää tolla älylaskimella, tai sitten mun aivot oli vaan tosi sumeassa tilassa. Sinänsä en ihmetellyt, koska kyllähän se nyt on selvää että tollasten laskinten aikakaudella myös tehtävät tulee muuttumaan, kuten meillekin on aika moneen kertaan lukioaikana toitotettu...

"Palkitsin" itseni kirjoitusten jälkeen lähtemällä kaupungille. En muista koska olin viimeeks käyny koskarissa heh... Vihaan shoppailua, joten sanotaanko vaikka että yllätyin, kuinka paljon onnistuin shoppaamaan tunnin aikana, jonka koskarissa vietin.

Ensinnäkin ostin ihan ihanan mekon, joka on melko 100% mun tuleva ylppärimekko. Just viikonloppuna sanoin, että se on sitten "hankitaan viikkoa ennen" -juttu, mutta koska meillä tuli niin paljon Rappiossa puhetta aiheesta, mua alkoi himottaa ihan hirveästi mennä kattelemaan juhlapukuja. Sitten löytyikin ihan sattumalta oikeastaan täydellinen yksilö, niin ihankun oisin jättänyt sitä kauppaan!? Ja kyllä, luotan siihen että pääsen äikästä, maantiedosta, englannista ja matikasta läpi :D

Mekko-ostoksen jälkeen suuntasin itseni vielä stadiumiin. On ollut suunnitelmissa ostaa uudet jumppahousut, mutta koska äiti taikoi jostain kaappinsa perältä mulle joskus Lidlistä ostamansa kelpoyksilöt, niin niiden tarve siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Ostin Stadiumista uudet urheilurintsikat ja tommosen kivanvärisen paidan. Kai se on myönnettävä että urheilu on nykyään niin välineurheilua, ja noh, kyllähän uudet vaatteet motivoi. Taas se on syötävä sanansa... Tarvitsisin vielä kyllä sisälenkkarit, autotalli sotkee kaikki mun sukkienpohjat niin pahasti :D

Ei mulla muuta tälläerää, loppuillan otan niin rennosti kuin mahdollista :D

Kolmas eväskerta toden kertoo?

 Emma lähetti mulle aamupäivällä viestin, jota en ollut kuullut vuosikausiin: "Voikko olla?" Hetken jouduin miettimään, että siis mitä tämä kysymys nyt tarkoittaa :D Ulkona oli niin niin niin ihana sää, että eihän moisesta nyt voinut kieltäytyä?! Emma tuli meille puoleltapäivin, josta lähdettiin kävelemään vaan vailla päämäärää tai suuntaa. Törmättiin Oskuun, mikä oli aika outoa, koska kukaan ei minun tietääkseni ilmoittanut että missä olemme tai että ylipäätään olen Emman kanssa :D Kierrettiin sitten järvi, nautittiin auringosta ja pitkästä aikaa myös yrjöhyrrästä.

 Huomenna on englannin koe. Huoh. Nyt vähän ärsyttää kun oon niin surkea, mutta eikai tässä tilanteessa taas vaihteeksi voi syyttää muutakuin itseään, eikö? Mulla on vähän kaikkeen asennevamma, niin myös tähän enkkuun. Jotenkin tuntuu, että minkään lukeminen ei auta kun kaikki on ihan tuurista kiinni ja enitenhän siinä kokeessa, minun mielestäni, testataan sanastotietoutta. Jos ei osaa suomentaa sitä tekstiä siellä niin ihan turha toivo, että saisi vastattua niihin kysymyksiin oikein. No äh, turha sitä nyt omaa tyhmyyttään on tässä valittaa :D En pääse puusta pitkälle.

Sen sijaan mun pitikin tulla kertomaan, kuinka mulla jostain syystä on ollut epäonnea eväiden kanssa tässä parilla viimekerralla. Ensiksi äikän esseessä mulla oli eväänä juustosämpylä, jossa oli sisällä kaikkea perus kinkkutomaattisuolakurkku juttua ja mozzarellaa. Noh, se mozzarella oli tietenkin, odotetusti, kastellut sen koko leivän ja sen eväsboxin. No ei siinä mitään ollut maulle tapahtunut, mutta olihan se nyt vähän vetistä puuhaa pupeltaa sitä. Nyt eilen kemian kokeessa mulla oli taaskin juustosämpylä, johon olin laittanut kaikkien perustäytteiden lisäksi cheddaria. Noh, empä tajunnut sitä laittaessani, kuinka paljon se sulaa. En tiennyt että juusto voi sulaa jääkaapissa ihan sellaiseksi valuvaksi mönjäksi. Avatessani boksin sitten kirjoituksissa oli vastassa aika, noh, juustoinen näky :D En meinannut saada välipaperia irti kun se oli tarttunut juustoon niin kovasti. Huomiselle tein sitten ihan niin mahdollisimman perusleivän kun vaan voi tehdä ja toivon, ettei sieltäkin nyt vaikka kananmunan keltuainen ala valua tms :D Sitten kyllä jo alkaisi vain naurattamaan.. 

Mutta mitäpä minä tässä nyt enää pölisen, aika mennä nukkumaan. Huomenna sitten parastaan edes yrittämään :D

Ensimmäinen päivän asu - WHOAAAT?

Maailma muuttuu. Saanko esitellä: blogihistoriani viralliset ensimmäiset asukuvat :D Vähän epäuskoista kyllä, että minä mietin mitä puen päälleni, jotta se näyttäisi asukuvissa kivalle, wtf.

Koska lukuloma ja kaikkea, ei kukaan kaveri halunnut lähteä eilen kuvaamaan, vaikka sää oli mitä mainioin. Ihanan kuivat tiet ja täysi kevätolo. Paitsi että ensiviikolla kylmenee, hohoo JES! Ei sitten kaverin puutteessa auttanut muuta kun pyytää äitiä avuksi, meillä on kyllä yleensä ihan hauskaa kuvaushetkillämme, vaikka äiti ei edelleenkään ymmärrä, kuinka monta kuvaa tarvitsee ottaa, jotta edes yksi onnistuu. Jaksoin jopa kihartaa hiukset mikä oli melkoinen 10 minuutin ponnistus - tosin tuuli sekoitti ne melko nopeasti pihalle päästyämme :D

Tänään oli äikän essee. En ole varmaan ikinä tehnyt omasta mielestäni niin huonoa esseetä kuin tänään. Aiheet oli itseasiassa tosi kivoja ja monipuolisia, ainoa ongelma oli valita aihe, josta riittäisi juttua neljäksi sivuksi. Valikoin aiheen koskien kielten opiskelua, koska en tiedä, olisin varmaan voinut valita paremminkin. Mutta siitä tuli niin sekava. Koko ajan teki mieli analysoida, kuinka joku on voinut kirjoittaa niin huonon kolumnin. Enkä minä etukäteen todellakaan ajatellut kirjoittavani aineistoesseetä, varmasti taas referoin pelkkää tekstiä enkä käyttänyt sitä innoituksenlähteenä omalle tekstilleni. Äh. No sen näkee sitten joskus mitä tulee. Fiilikset jäi silti vähän sinne miinuksen puolelle.

Ylihuomenna on kemian koe. Se on varmasti se kamalin kaikista. Kun se on ohi, minusta tuntuu varmasti, että kirjoitukset ovat ohi :D Se on periaatteessa ainoa luettava aineeni nyt keväällä. Tai aine, jota olen lukenut. En lukenut äikkää yhtään, enkkua olen silmäillyt kieliopista ja matikan olen jättänyt suurimmaksi osaksi tulevalle viikonlopulle. Eli siis kaikki mitä olen tehnyt lukulomalla = lukenut kemiaa?! Ja nyt olen ehkä sillä tasolla, että olen sisäistänyt kaikki aiheet ja saanut jokaisesta pienen jujun päähäni. Ylihuomenna ne kaikki pitäisi taitaa ulkomuistista?! Ei auta kun toivoa, että olen lukenut edes jotakin tärkeitä asioita ja että kokeesta on helppoa napata irtopisteitä. Mitkään huimat tavoitteet mulla ei edes kemian suhteen ole. Koska se on tosi vaikeaa. Ja en pitänyt yhtään siitä, miten meille koko lukio kemiaa opetettiin. Ei riitä sormet ja varpaat laskemaan, kuinka monta täysin tuntematonta juttua on tullut löydettyä tässä lukuloman aikana. Niitä on varmasti tuhansia. Huomenna on aika viimehetken tärpeille ja se on sitten siinä, kemian arvosanani on sinetöity.

I’m a hot air balloon that could go to space

Eilen kirjoitettua, lykkäsin tän julkasemista, koska olisin halunnu samaan syssyyn jotain hienoja kuviakin ettei taas pelkkää tekstiä, mutta enhän minä niitä nyt mistään taikonut kahdessa päivässä. Joten tulkoon pelkkää raamattutekstiä, jonka sisällöstä en mee takuuseen koska kirjoitin tän tosiaan keskellä yötä rakkaan iphoneni muistiinpanoihin :D

Mistähän johtuu, että bloglovinissani on tällä hetkellä vain yksi postaus lukematta, yleensä lukumäärä kun lähentelee neljääkymmentä. No lukulomasta tietenkin. Siinä sivun jos toisenkin jälkeen on yllättävän helppo nopeasti avata bloglovin ja etsiä joku kiinnostava postaus aiheesta x. Oikeastaan sen ei edes tarvitse olla kiinnostava, kunhan se on vain joku, johon voi syventyä antaumuksella pariksi minuutiksi. Yleensä vihaamani kuntopostauksetkin ovat saaneet osakseen paljon huomiota.

Entä miksi huoneeni näyttää meteoriitin tuhoamalta? Täällä on ihan järkyttävän sekaista. Vaatteita siellä ja täällä oppikirjoista puhumattakaan. Yleensä minua ärsyttäisi, jos lakanassani olisi ryppyjä, mutta nyt vain hyvällä omallatunnolla hyppään ilomielin löhöämään sänkyyn välittämättä sen ulkonäöstä. En normaalisti voi sietää sitä tunnetta, kun pääkoppa nojaa tapettiin. Inhoan, jos joku toinen tekee sitä, sillä itse en harrasta sitä lainkaan. Paitsi nyt. Niiinpä, se on se lukuloma, joka mystisesti on saanut minut nojaamaan huoneeni uusimpaan tapettiin ilmeellä "who really cares" samaan aikaan kun sisäinen minäni huutaa täyttä kurkkua että ÄLÄ HANNA NYT VAAN NOJAA SIIHEN HELKKARIN TAPETTIIN !

Kolmas ongelma on tämä ruokapuoli. Kun koko ajan on nälkä. Pitää istua jalkojen päällä, jotteivat ne vain lähtisi kävelemään kohti jääkaappia. Koin eilen mielestäni tämän lukuloman kummallisimman hetken: istuin pimeässä keittiössä toppatakki päällä kylmän grillimakkaran kanssa, jota dippailin illan hämärissä perunasalaattiin. Meininki oli niin outo, että päädyin ihmettelemään sitä ääneen. Perunasalaattiepisodin jälkeen kaaduin sänkyyni ja otin siinä toppatakki päällä kevyet kahden tunnin iltaunet. Mistä saattaa johtua, että olen nyt tiistaina 0:27 hereillä kirjoittamassa tätä postausta täysin sielun ja ruumiin voimin. Hyvä on, kyseenalaistan molempia. Iltaunilla ja eilisellä 3:25 herätyksellä saattaa olla jotain yhteyksiä.

Olemme jo keskellä yhteishakua. Hakua joka määrittelee tulevaisuuttani ainakin vuodeksi eteenpäin, jos ei nyt ihan kirjaimellisesti vuodeksi niin vähän ainakin. Olen jo lähes saanut kasattua mielessäni sopivat valintavaihtoehdot. Uusin ongelmani lienee, että en olekaan enää varma ovatko kaikki hakukohteet mielessäni tasavertaisia ja haluanko kaikkiin yhtä paljon - aloin kyseenalaistamaan tätä otettuani asioista selvää, enkä ole päässyt päässäni ratkaisuun. Pitäisikö mahdollisesti yrittää päästä yliopistoon niin intensiivisesti, että "uhrautuisin" myös välivuosiajatukselle (joka ei oikeastaan olisi edes uhrautumista), ja sille, että pääseminen vaatii useamman vuoden. Vai pitäisinkö vanhaan ajattelumalliini amkkia ja yliopistoa molempia mielessäni tasavertaisina paikkoina. Haluan molempiin yhtä paljon ja lopulta on samantekevää mihin päädyn. Oikeasti mikään ei olisi samantekevää. Yliopistoon päästessäni joutuisin muuttamaan, amkin tien avautuessa saisin jäädä Tampereelle. Olisiko sekään saamista, en tiedä? 

Olin jo tottunut lumettomuuteen. Sitten satoi räntää ja olen vihainen. Jotta lumessa olisi jotain ihanaa, pitäisi olla myös pakkasta. Minulla on päässäni käsitys, ettei tänä "talvena" ole maassa ollut senttiäkään lunta. Muistot ovat häilyväisiä. Pitkän ponnistelun jälkeen muistan, että täällä oli melko kireäkin pakkasjakso. Ja mehän olimme pulkkamäessäkin! Onneksi menimme, sillä siitä muodostui varmasti tämän talveni kohokohta. Lumi <3 

And no one swings as hard to the big bad voodoo band!

Voi vitsit mulla olisi ihan ihan ihan kamalasti höpistävää ihan joka asiasta. Oon kuvannu taas joku kolme videoo kuluneen viikon aikana, mutta kaikissa on ollut jotain "vikaa", niin enpä sitten ole julkaissut. Kirjoitan tätä tekstiä muutenkin kauheella vauhdilla, niin paljon tehtävää! 

Haluaisin antaa itselleni hymynaaman onnistuneesta aamiaisestani. Kyhäsin äsken kasaan kaksi avokadoruisleipää, kun muistin että meillä on vielä noita vihreitä terveyselämäkönttejä kaapissa. Ne menee niin hiton nopeesti pahaksi, ei meinaa keretä edes syömään. Leivät oli namnam ja maidon juominen tosta söpöstä muumimukista oli piste i:n päälle hyvässä mielessä.

Kuten kuvasta voi myös päätellä, on tänään nyt edessä seuraavat kuusi tuntia kemian paahtamista. Tunti/kirja voisi olla ihan kiva juttu näin alkuun, että saa vielä kerran kokonaiskuvan itse kirjojen sisällöistä. Mä olen nyt lukenut ton abikirjan kokonaan ja sieltä täältä noita kurssikirjoja. Toi kemian kirjasarja on kyllä ihan ihmeenlinen, kun mun mielestä molemmissa (abikirjassa ja kurssikirjoissa) on sellaisia asioita joita toisessa on ja toisessa ei.

 Eilinen meni pitkälti englannin parissa. Viimeisestä kirjasta jäi vielä puolet ylöskirjaamatta ja opiskelematta, mutta sitä lukuunottamatta sain koko englannin kieliopin luettua ja kerättyä fiksuja sanontoja ja muita yleishyödyllisiä sanoja ylös, ehkäpä ainetta varten vaikka... Onhan se kieliopin osuus niin pieni koko kokeesta, mutta ompahan sekin nyt tehty! Vaikka tässä lukemisessa on edetty, niin voi vitsit kuinka hälyyttävää huomata, että aika ihan oikeasti loppuu ihan just.

Tänään on pienen paussin aika, kun minä ja muut lähdetään baariin. Kuinkahan kauan oon sitäkin siirtänyt omasta tai kehon tahdosta. Vähän jänskättää kun oon niin surkea baareilija :D Mutta tosi kivaa kyllä vähän pitää hauskaa kavereiden kanssa. Toivottavasti tän päivän hauskanpito ei vie huomiselta kaikkea opiskelukykenevyyttä.

Tein eilen jotain pitkästä aikaa. Lähdin lenkille. Wohoo what!?! Mutta siitä lisää sitten vaikka jossain haman tulevaisuuden postauksessa. Nyt kaupan kautta kemian kimppuun!