You wanna steal a piece of time?

 Ao Nangista iltaa jälleen! Olen samassa hostellissa kuin viikko sitten, tosin eri huoneessa, tämä on kyllä erittäin kiva paikka niin sijainnin kun viihtyisyydenkin kannalta. Vielä viimeiset päivät aikaa imeä itseensä aurinkoa täällä, missä se tuntuu paistavan aina kirkkaalta taivaalta. Minusta tuntuu, että aion käyttää päiväbudjettini hyvin tarkalleen loppuun joka päivä, mielessä kutkuttaa nimittäin niin manikyyrit, pedikyyrit kuin kaiken maailman hieronnatkin... Voisin aloittaa heti aamusta heh...

Vaikka täällä maailman toisella puolella olenkin, niin on tässä tullut Suomenkin uutisia seurattua jonkun verran. Olen myöskin ymmärtänyt, että tänään käydään UMK:n finaali (eli siis Suomen euroviisuedustaja ratkeaa).  Yleensä en ole yhtään kärryillä näistä finaaleista, vaan seuraavan päivän lehdestä vasta huomaan mitä olen missannut. En tosin tykkää sitten yhtään tuosta ideasta, millä nykyisin tuo edustaja valitaan, mutta kun siihen ei voi vaikuttaa niin sanotaan nyt mielipide niistä finalisteista.

Luin sattumalta tänään erään Iltalehden "uutisen", jossa kerrottiin ilmeisesti tämän hetkinen top kolmonen? Kuuntelin eilen näitä kappaleita sivukorvalla ja voi jessus taas mitä kaikkea sieltä löytyykään. Esimerkiksi se oopperalaulaja joka kirkuu kuin viimeistä päivää, voi hyvää päivää. Se biisi on erilainen siinä mielessä, että siinä yhdistyy jumputus ja ooppera, mutta en kyllä syty kymmenennelläkään kerralla siihen totiseen oopperapölötykseen.

 Sitten on se välkky joka laulaa espanjaksi. Siis se biisi on kiva ja kuuntelisin sitä mieluusti radiosta kesähelteillä, mutta että edustamaan Suomea euroviisuihin?? Sitten tää Aslak, tässäkin tapauksessa biisi on ihan kiva, mutta se on niin massaa, että en radiosta sen soidessa erottaisi sen esittäjää ja minusta euroviisuissa on ideana erottua jotenkin joukosta. Suomeksi laulettu Ostarilla, ou gaaad. Kuulostaa joltakin intialaisen ja suomalaisen kaljalaulun sekoitukselta. Toisaalta olisi hyvin suomalaista lähettää sinne jotakin tällaista.

Sitten niihin lemppareihin. Ajattelin ensimmäistä kertaa nimen Järjestyshäiriö kuullessani, että ei onko tämä nyt jotain ihan kamalaa ei-downsyndrooma-punkkia. Mutta sitten kuuntelin biisin ja olin ihan väärässä. Toi biisi, Särkyneiden sydänten kulmilla, on ihan hirvittävän ihana! Voin kuvitella laulavani sitä autossa kesäyönä täysillä. En tiedä erottuisiko sekään mitenkään massasta, mutta tästä kyllä tuli mun uus kesäyöpopitusbiisi. Jostain syystä tykkään myös Satin Circuksen Crossroadsista. Sekin kyllä massapoppia, mutta yllätti minut positiivisesti.

Mieluiten tietysti lähettäisin euroviisuihin tietenkin Pertti Kurikan nimipäivät (ja oikeasti toivon, että he sinne pääsevät) koska ensinnäkin ne itse tietoisesti haluaa levittää tietoa downin syndroomasta ja näillä äijillä on asenne kohdallaan :D Vaikka tommonen punkki mikälie nyt ei oo lähinnä sydäntäni niin ainakin sanat on passelit! Erilaisuudellahan siellä yleensä voitetaan, joten tässä sitä erilaisuutta minusta olisi ihan kivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Eikä me sitä nyt kuitenkaan voiteta, varsinkaan kun Australia (kyllä luit oikein, Australia Euroviisuissa :D) on mukana. Toinen mistä tykkäsin oli Soljun Hold your colours, koska ainakin ymmärtääkseni biisissä lauletaan myös saamenkielellä (korjatkaa jos olen aivan väärässä) ja se ainakin olisi suomalaisuuteen liittyvää, tai ainakin Suomeen, enemmän kuin joku espanjaluritus.

Noniin tässä mielipiteeni, aamua odotellessa jolloin saan tietää voittajan :D

Mä katon tulevaisuuteen, ihan sama mitä tänään teen, eilisen aurinko laskenut on länteen

Palautin eilen skopaa illan vasta hämärtyessä, joten pari kertaa olisin voinut miettiä tekeekö sillä kameralla tällä reissulla jotain vaiko ei. Onneksi mun Sonyssa on kuitenkin sen verran hyvä normikamera etukamera onkin sitten aivan paska, että sain sillä ikuistettua vähän noita kylämaisemiakin rantamaisemien sijaan.

Huomenna matka jatkuu, tai oikeastaan palautuu takaisin Ao Nangiin, jossa vielä muutama auringonottopäivä jäljellä. On varmaankin itsestäänselvyys, että pakkausta tässä vältellään. En saanut raahattua kamojani, tai siis ruhoani, sinne pesulaan, joten pyykit jäi nyt tulevaisuuden harteille. Oon viidessä päivässä onnistunu tyhjentään ton rinkan ihan totaallisesti, että tässä nyt vaan mietin, että miten jaksaisin sulloo kaikki kamat sinne takaisin :D Vaihe yksi saavutettu, oon laittanut pyyhkeet muovipussiin ja heittänyt tyhjän aurinkorasvapurkin roskiin. Yö aikaa vielä pakata. Musiikit kaakkoot ja hommiin.

ps. Välillä kyllä ärsyttää joidenkin suomalaisten tapa puhua. Oon ihan ilonen, että monilla ei oo hajuakaan mitä kieltä puhun, niin voin sitten salaisesti esimerkiksi juuri tätä suomea salakuunnella ja naureskella päänsisäisesti. Auta armias tänäänkin olin kestämistä rannalla, kun kahden ehkä noin omanikäiseni tyttöjen juttuja kuuntelin. Ne eivät olleet edes mitenkään noloja, mutta silti jotenkin äh öh. Käyttäydynkö minäkin noin, jos olisin jonkun kaverini kanssa O_O.

There are so many great places under the sun

 Tässä sisältörikkain postaus hetkeen, sillä seuraavat pari päivää ajattelin maata vain rannalla tekemättä mitään kovin erikoista. Starttasin aamuni aikaisin kahdeksalta ja otin skopan suunnan kohti eteläisempiä rantoja. Eilen ajellessani menin aivan hukkateille, joten tänään kartan kanssa sitten paremman menestyksen toivossa lähdin tutkimusretkelle.

Toisin kuin Ao Nangissa, jossa en ikipäivänä vuokraisi skootteria, täällä Lantalla liikenne on jossain määrin rauhallisempaa ja erityisesti saaren eteläosassa saat varsinkin aamupäivisin ajella kutakuinkin yksiksesi. Päätie täällä pohjoispäässä on myös tosi leveä, että siinä on helppo pysytellä sivussa ja päästää autoja ohitse. Vuokrasin skopan pariksi päiväksi n. 5€/päivä ja oli kyllä fiksu päätös. Täällä skopa turisteilla on enemmänkin välttämättömyys kuin harvinaisuus, sillä täällä ei ole mitään varsinaista keskustaa ja kaikki palvelut sijoittuu pitkin tätä pääkatua, puhumattakaan tietysti kaikista rannoista etelämpänä. Vasemmanpuoleinen liikennekin on ihan ok, kunhan ei joudu paljoa kääntyilemään risteyksistä, heh.

 Eteläisemmät rannat olivat toki kivoja, mutta mikään niistä ei varsinaisesti aiheuttanut sellaista kunnon WOW -efektiä, joten loppupäivästä tulin takaisin tuohon ihan läheiselle rannalle aurinkoa ottamaan. Ehkä niistä olisi saanut enemmän irti, jos olisi ollut joku ottamassa tyylikkäitä bikinikuvia minusta, mutta anyway.

Suunnistin kuitenkin ihan saaren eteläkärkeen kansallispuistoon, jossa oli myös turistinähtävyys; majakka. Kansallispuistoon oli pääsymaksu, joka oli suunnilleen saman verran kuin yhden päivän skopavuokrani (ei ehkä ihan rahansa arvoinen paikka, en tiedä siinäkin vissiin kaksi yhdessä skopassa, kuin yksi yhdessä skopassa -tyylillä säästäisi who knows) mutta kuitenkin näkemäni maisemat olivat edes puoliksi rahan arvoisia. Suosittelisin siis ensikertalaisia käymään siellä, jos skoparetkellä olisivat. Selfietikkukin pääsi tällä matkalla käyttöön, yritin parhaani ottaa edes jonkunlaisia otoksia minusta, että näette että yhä täällä ollaan, eikä kukaan avaruusolio kirjoita tätä blogia :D

 Söin aamupalaa eräässä pienessä ravintolassa eräällä hiljaisella rannalla. Paikan pomo tuttuun tyyliin hirvittävän mukava, antoi samalla retkivinkkejäkin. En tiedä mitä appelsiineille on täällä thaimaassa tapahtunut, mutta kun ensimmäisen kerran maistoin appelsiinimehua, minusta tuntui, että se olisi makeutettu kilolla sokeria. Ovatko appelsiinit täällä oikeasti noin hyvänmakuisia :o.

 Ruuasta puheenollen odotan jo toisaalta innolla paikan vaihtoa, kaipaan sellaisia aasialaisia food marketteja, jossa maksat ruuan ennenkuin saat sen edes pöytään ja sitten voit syödä niin nopeasti kuin haluat ja jatkaa matkaa. Syöminen on edelleen suuri intohimoni, mutta se ei tarkoita, ettäkö tykkäisin odotella sitä ja tehdä siitä niin suuren numeron.

En ole edelleenkään yhtään ravintolatyyppiä ja varsinkin yksin matkustaessa on ehkä idioottimaisinta istua yksin pöydässä ja tuijottaa seinään Okei vaikka täällä ollessa on kyllä viereisten pöytien tyypit alkaneet ihan kiitettävästi keskustella, eilenkin eräs brittirouva oli hyvinkin puhelias :D. Vaikka ruuan odottelu ei haittaa, silti minua tökkii laskujen pyytäminen ja sitten siellä loppupäässä oleva ihme odottelu kun kukaan ei tule keräämään astioita pois, eikä varsinkaan tuo laskua ellei sitä itse pyydä. Olen ehkä tosi outo ihminen :D, mutta kun minä en vaan niin tykkää.

 Apinat olisivat tuolla kansallispuistossa varmaan vieneet kaiken mahdollisen, jostain syystä tykkäsivät vainota minua :D Onneksi osasin näyttää vihaiselta, joten eivät uskaltaneet kuitenkaan tarttua reppuuni.

 Pitäisi raahata huomenna puolet vaatteista pesulle, tai sitten teen sen vasta kun olen takaisin Ao Nangissa, täytynee miettiä asiaa. Täällä olisi tien toisella puolen pesula, mutta Ao Nangissa voisin heittää kaikki vaatteet vaan hostellin aulaan, josta ne kulkeutuisivat pesulle. Nämä on taas näitä ensimmäisen maailman ongelmia.

Mutta palailkaamme parin päivän kuluttua, ellei nyt sitten iske yhtäkkinen kuvaton postausinto. Hauskaa viikkoa sinne Suomeen :)

Pakkaaminen on vaikeaa.

Koska tämä on mun ensimmäinen reissu rinkka selässä johonkin lämpimään, liittyy pakkaamiseen tietysti kaikenlaisia ongelmia ja vääriä valintoja. Netistä nyt löytyy vaikka mitä listoja, mutta kun jokainen on yksilö. 

Vaelluksille on suht helppo pakata, sillä siellä tietää tasan tarkkaan mitä tarvitsee, makuupussista ja alustasta ei voi luopua, trangia ja kaasu sekä ruokaa. Sitten pari vaihtovaatekerrastoa. Yksillä kengillä pärjää ja kun muistaa illaksi ottaa jonkun lämpimän fleecen, pipon ja hanskat, ei voi pahasti mennä metsään. Toista se on täällä, missä rinkka on täynnä vaatteita, kosmetiikkaa, latureita, tietokoneita ja matkan pituus kutakuinkin seitsemän kertaa pidempi kuin normi vaellus missä olen ollut.. Tässä siis alkulomallani tekemiäni havaintoa virheistä ja oikeista valinnoista.

 1. Mulla on mukana kaks pyyhettä, mietin tätä kotona pitkään, mutta päädyin kuitenkin rantapyyhkeeseen ja pienempään "hostelli" pyyhkeeseen. Hostellipyyhe on osoittautunut hyväksi, kun tykkään laittaa myös hiuksiin turbaanin ettei valuva vesi kastele kaikkea. Rantapyyhekin olisi voinut olla pienempi, mutta tykkään tosta isommasta. Eli jos olisin oikeasti halunnut vähemmän kamaa, tästä olisi voinut tinkiä.

2. Kaikenmaailman lippulappuset ja erityisesti rahat painaa. Esim. kantamani thaimaan bathien määrä on järkyttävä, vaikka ei se sitten euroissa ole paljoa. Jos kaikki setelit on suurimmillaankin 12euroa, niin kertyy siitä helposti melkoinen tukku rahaa. Puhumattakaan, että raahaan neljää rahapussia ja neljää eri valuuttaa. Loppureissusta varmaan helpottaa onneksi tämä :D (tiedän että automaatit on keksitty, mutta en luota)

3. Otin kolmet kengät + matkustamiseen lenkkarit. Nyt olen sitä mieltä, että kaksilla pärjäisi. Yhdet kusiluistimet heitin jo roskiin ja toiset lähtee varmaan viimeistään siinä vaiheessa kun lähden Thaimaasta. Turhaa.

4. Kaksien bikinien sijaan yhdet on riittävästi, koska mielesi tekee kuitenkin ostaa thaimaasta toiset.

5. Yöpaidankin olisi voinut jättää kotiin, jos kaikissa hostelleissa jossa yövyt, on verhot. Nimimerkillä nukun kuitenkin alasti, tai no alushousuilla.

 6. Shampoon olen huomannut turhakkeeksi. Mulla on jotain niin kamalia kokemuksia hotellien shampoista, ei vaahtoa, ei riitä, tukka miljoonassa takussa, että tekee mieli ihan sen takia raahata sitä omaa. Mutta tällä reissulla hotellien shampoot on osoittautunut hyviksi. Jos tuota shampoota nyt raahaisi kuitenkin vielä Thaimaan ajan.

7. Rinkka on täynnä näitä entä jos -tavaroita, joista ei ikinä voi tietää. Buranaa, sideharsoa, nenäliinoja, laastareita... Ne tuntuu tällä hetkellä turhalta, mutta kun huomenna pamauttaa jalkansa johonkin, alkaa yhtäkkiä kaikki yllämainitut tuntua tosi tarpeellisilta.

8. Aurinkorasvat on must, mutta ne painaa ja vie tilaa. Onneksi ne ovat katoava matkatavara. Itsekin täällä jo yhden kokonaan olen kuluttanut ja epäilen, että kolme vielä menee. Viikon matkallakin menee vähintään kaksi, niin mites sitten täällä...

9. Kahden repun kantaminen on ärsyttävää, varsinkin näin kuumassa ilmastossa. Olisi helpompaa laittaa kaikki vaan yhteen rinkkaan, olkoonkin se sitten vähän isompi. Harmi vaan, ettei toimi käytännössä kun rinkka joutuu kuitenkin niin moneen paikkaan yksin, lentokoneen ruuma, laivan säilytys, hostellien yhteiset tilat jne.

10. Mulla on täällä mukana sellainen partiokaupasta saatava pieneen menevä reppu, tiedätte varmaan? Oon kantanu sitä jo vaikka kuinka monet kerrat aurinkolomille rantakassiksi. Rinkkanäkökulmasta ajateltuna seuraavalla kerralla en tee niin, pikkureppu jossa on kaikki tärkein riittää ihan hyvin, ne tärkeät saa kuitenkin päiväksi lukkojen taakse.

11. Vaatteita on ylivoimaisesti eniten, mutta en vielä ole oiva ihminen sanomaan, onko niitä liikaa vai liian vähän, joten palataan tähän sitten loman loppupuolella!

Tämän listan perusteella olisin pakon edessä voinut luopua vielä muutamista kamoista. Onneksi täällä kuitenkin näkee ihmisillä yhtä isoja rinkkoja kuin minulla, joten ei tule paniikkia sen osalta :D Toisaalta täällä näkee myös niitä, jolla rinkka on ehkä mun koulurepun kokoinen. Siinä vaiheessa ei voi kun ihailla...

Ocean view

 Noniin, tänään matkalla Koh Lantalle oli hyvä hetki napsia vähän lisää kuvia! Tällä hetkellä on lievästi meneillään löhöloma, mikä käytännössä tarkoittaa päivärytmiä rannalle -> hotelliin -> syömään -> nukkumaan. Maisemat ei siis juurikaan vaihdu ja sen takia kuvasaldoni on vähäistä :D Nautin kyllä joka sekunnista, mutta te ette varmaan nauti jokaisesta samanlaisesta rantakuvasta heh.

Eilen tapahtui jälleen jotain tosi epähannamaista. Joku tyttö huikkasi mulle rannalla, että puhunko englantia ja vastattuani myöntävästi alettiin keskustella henkeviä. Kävi ilmi, että hän oli Paige Etelä-Afrikasta, joka tosin tällä hetkellä toimii opettajana Krabilla. Meillä oli hyvin samankaltainen näkemys ruuasta (tärkein, jos tässä asiassa on samaa mieltä niin kaikki on hyvin XD) ja jäinkin ottamaan aurinkoa ja puhumaan kakkaa hänen kanssaan. Paige oli ehkä täydellinen vastakohtani, mitä tulee sosiaalisuuteen. Siinä missä itse väännän tuntemattomalle hädin tuskin jonkun hey how are you -jutun, piiloutuen samalla näkymättömän "teinköhän nyt oikein" seinän taakse, Paige jutteli suunnilleen tuhannelle ihmiselle rannalla. Heitteli jotain ruotsalaista poikaa kivillä saadakseen sen huomion ja suusta tulvi pientä smalltalkia. Ja lopulta päätettiin lähteä poolpartyihin.

Tässä kohtaa kaikkien pitää olla silleen ":O Hanna menee poolpartyihin???" Jep. Olin itsekin tota mieltä XD (Tästäkin jutusta tulisi hauskempi, jos kertoisin että ne oli Viru Valge allasbileet, mutta jos kertoisin sen, äiti ja isä luulisivat että olin jossain ryyppybileissä, vaikka oikeasti join vain kokista) Olin aluksi just se tyyppi, joka menee nurkkaan piiloon kaikkia ihmisiä, mutta lopulta kyllä keskustelin tosi monenkin tyypin kanssa :) Nimet nyt tietenkin ihan kadoksissa, mutta siinä oli eurooppalaisia poikia, joku eurooppalainen malesiassa asuva poika, sitten kanadalainen Scott (jäi jostain syystä mieleen, kun tyyppi halus koko ajan ottaa kavereilleen "hajotkaan pakkaseen" Snappchatteja), suomalainen tarjoilija jolle en kyllä ja puhunut ja joku englantilainen tyttö jne. Oli se sosialisoituminen sitten lopulta ihan kivaa, vaikka aluks suomalaisena junttina kuumottikin.

 Tänään tosiaan vaihdoin paikkaa Ao Nangista Koh Lantalle, joka on teoriassa kahden tunnin laivamatkan päässä, mutta käytännössä siihen menee kyllä enemmän. Ostin lipun yhdestä Ao Nangin miljoonasta tourist information ferry timetables bus schedule systeemistä, joten aamulla oli pieni kuumotus, että tuleeko kukaan minua hostellilta hakemaan. Yllätysyllätys viisitoista minuuttia myöhässä pääsin bussin kyytiin, mutta pääsimpähän kuitenkin! Täällä on aika tasapuolisesti sekä rinkka- että matkalaukkumatkaajia, mutta sitä en kyllä ymmärrä, että kuka jaksaa raahata matkalaukkua jos moneen paikkaan on lomansa aikana menossa kun rinkka on vaan niin paljon helpompi esimerkiksi juuri täällä saarelta saarelle mentäessä.

 Laivamatka meni aluksi mukavissa tunnelmissa, mutta kun 10 minuutin matkan jälkeen laiva pysähtyy keskelle merta ja ottaa toisesta samanlaisesta laivasta lähes kaikki matkustajat tähän meidän laivaan, oli loppumatka melkolailla sillipurkissa istumista :D Ulkona ei voinut juurikaan liikkua, koska se oli täynnä matkalaukkuja. Ei siinä muuten mitään, mutta jos olisin tajunnut, että omiin matkatavaroihin ei ole asiaa matkan aikana, olisin ottanut hatun ja huivin sekä enemmän vettä istumapaikalleni. Mutta menihän se näinkin.

Ajattelin myös aluksi, että minä kävelen reippaana sitten hotellilleni, mutta haha vielä mitä. Tuktukilla tulin ja hyvä niin, olisi muuten ollut hieman liikaa patikoitavana (vaikka kyseessä vain muutama kilometri). Fiiliksiä hotellista ja Lantasta ylipäätään sitten myöhemmin!

Meil on kaks aurinkoo ja meri joka kimmeltää

Täällä ollaan, Ao Nangissa! Mitään suurta kuvaoksennusta ei minulla ollut nyt teille tarjota, kun tämä Ao Nang ei mikään kuvauksellisuuden perikuva ole, mutta jospa sitä lähitulevaisuudessa pääsisi näkemään lisää.

Tänään oli niin kuuma päivä, että painuin lähes suoraan rannalle mukanani vain kaikki oleellisin, kuten pyyhe ja aurinkolasit. Turhakkeet, eli suomeksi sanottuna kamera, sai jäädä hostelliin.

Tein tänään ehkä yhden epähannamaisimmista asioista; menin hierontaan. Mitäh. Vähänkin enemmän minua tuntevat tietävät, kuinka en mielelläni hiero ketään, mutta vielä kuinka sitäkin vähemmän haluan, että minua hierotaan. Ihmeitä näköjään tapahtuu, ja se oli jopa ihan kivaa. Ei se pahin runnominen nyt vieläkään parhaimmalta tuntunut, mutta kaikki ne hellät jalka ja sormihieronnat oli kyllä nannaa.

Olen edelleen maitovalas ja jauhosäkki:D, mutta lienee ihan ymmärrettävää, kun tässä puoleen vuoteen ei ole tullut tehtyä auringon kanssa tuttavuutta muuta kuin kasvojen osalta. Kädet tuntuu kyllä saavan ansaitsemaansa venyttelyä, kun yritän saada selkääni voideltua. Nyt puuttuu se oleellinen selänrasvaaja, jonka hommia hoiti viime matkalla Ellu :D

Krabi on kyllä päivän jälkeen yllättänyt ihan positiivisesti. Eilen oli pientä yleistä paniikkia, joka tosin johtui siitä, että yhtäkkiä kaikkialla olikin länsimaalaisia ihmisiä, jotka puhuvat joko suomea tai ruotsia. Kaikki mitä täällä tarvitsee, löytyy läheltä. Auringonlaskut ovat sellaisia, kun lomalla niiden kuuluukin olla (laskevat horisonttiin) ja samaan aikaan tämä vihreys tekee kaikesta niin paljon pirteämpää. Että ei niinkun ihan turhaan Thaimaata mainosteta matkakohteena. Tuossahan olisi noita lähisaariakin paljon nähtävänä hienoine maisemineen, mutta päätin jättää niiden mahdollisen vierailun vasta loppulomaani täällä, näkee sitten vähän paremmin, että mihin on tuhlattu rahat ja paljonko jäljellä.

Tervehdys

Nopeat terveiset täältä Kuala Lumpurista. Olen tällä hetkellä kyllä jo matkalla Thaimaahan, tai no istun lentoasemalla ja odotan koneeseen pääsyä, joka koittaa ehkäpä puolen tunnin päästä.

Minähän olin jo neljältä aamuyöstä pirteä kuin peipponen, mikä kyllä varmasti johtui siitä, että nukuin periaatteessa kaksi yötä putkeen näkemättä päivää välissä ollenkaan. Nukahdin kuitenkin uudelleen viiden jälkeen ja herättyäni kahdeksalta lähdin vähän tutkimaan kaupunkia. Tavoitteena oli vihdoinkin niiden aurinkolasien hankkiminen, kun alkoi aurinko olla jo niin kirkas, että mistään varsinaisesta kaupunkiseikkailusta ei ollut kyse. Mun lentoni takaisin kotiin sitten aikanaan lähtee sieltä minne saaapuikin, Kuala Lumpurista. Eli ihan näin lyhyeksi ei jää tämä Malesiavisiittini, vaan palataan tähän sitten jonkun ajan kuluttua.

Nyt jo hieman väsyttää, hyvä asia!!, yritän tosin sinnitellä iltaan, jotta hyvät yöunet ovat varmasti taattu. Täällä on porukkaa ihan riittävästi, tossa lähtevissä lennoissa lähemmäs sata Air Asian lentoa ilta yhdeksään mennessä, että en usko tämän yrityksen ihan heti konkurssiin menevän..

Niin ja sen ainoan kerran, kun olen varustautunut. Patikoin repun kanssa lenkkareilla ja sukilla, enkä suinkaan kusiluistimilla, niin enköhän minä jonkun kohtalon ivan saattelemana saa isovarpaaseeni rakon. Reilu peli. Nyt siis vaan toivotaan, että laukku löytää perille taas, jotta pääsen liimailemaan rakkolaastaria varpaaseen :D

Muuten kaikki on hyvin. Hyvää aamupäivän jatkoa sinne Suomeen!:)