Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2015-12-30

Aika purkittaa edellinen ja kääntää katse avaamattomaan

 En ihan oikeasti jaksa nyt alkaa mitään diippiä shittiä elämästäni kertomaan. Että miten meni vuosi niinkun noin omasta mielestä. No kiitos kysymästä se meni ihan helkkarin hyvin. Mä olin Thaimaassa, Singaporessa, Malesiassa, Rukalla, Lempäälässä, Helsingissä, Orivedellä, Turussa, Teletappimaassa, Mouhijärvellä, kännissä, Siltsun keikalla, XXL:n avajaisjonossa, tinderissä, partiossa, Pariisin ja Lontoon lentokentällä, Tammelan torilla jne. Mulla on ollut oikeesti melko tapahtumarikas vuosi, vaikka koulupaikka jäi saamatta ja jatkoin uraani syksyllä Nesteen kassalla. Vaikka me Heidin kanssa just puhuttiin, että kun kerran huoltoasemalla pääsee, sieltä ei pääse pois, niin mä oon silti ollu melko tyytyväinen mun työpaikkaani.

Onhan siellä niitä täystunareita ja välillä kyseenalaistaa koko oman mielensä, että miksi helkkarissa mä olen täällä töissä, kun voisin olla töissä jossain Prisman kassalla. Miksi mä olen täällä vastaamassa asiakkaiden kysymyksiiin tuulilasinpesunesteestä, hyvä kun itse tiedän, miten Tojohoppelin konepelti aukeaa. Ja kun autopesu tuhannennen kerran alkaa hälyttää sitä helkkarin "muuttuja u6", ja koitat siinä selittää asiakkaalle, että kun tää on vähän tällänen, joskus tätä ei vaan kiinnosta toimia. Ne hetket kun joudut soittamaan pomolle joulu- tai juhannusaattona, että kun tää pesu on rikki.

Ja kun sanoessani asiakkaalle "Terve" se vastaa, että "Ei tässä olla kyllä lähellekään tervettä" ja mun tekis mieli hakata päätä seinään. Tai kun pelikone syö asiakkaan rahat ja sun pitäis kertoo asiakkaalle miten tehä valitus RAYlle, kun ne koneet nyt ei vaan ole meidän vastuulla vaikka ne täällä meidän huoltoasemalla onkin. Ja ne hetket, kun sua ainakin kymmenen vuotta vanhempi asiakas ilmoittaa ottaneensa E10 eikä 95 sun tekis mieli sanoa, että jumankekka se on "YSIVITONEN" koska minäkin olen ysivitonen ja sitä sanaa käyttänyt kyseisestä bensasta 20 vuotta.

Yleensä se puhelinkin soi juuri silloin kun sata muuta hommaa kesken. Molemmilla kassoilla jonoa, keittiössä ei näy ketään ja itse siinä sitten kutakuinkin ulkomuistista vedät, mitä tupakkaa kassalla oleva asiakas polttaa samalla kun koitat lukea Koffin naikkoselle juomatilausta ja elekielellä kertoa tälle asiakkaalle, että HIERO SITÄ SIRUA KUN SE EI NYT VAAN TOIMI.

Tai kun se yksi pappa haluaisi aina sokerittomia munkkeja, toinen itkee kun ne on niin vaaleita, kolmas kun meillä on paskaa paistorasvaa, kun se imeytyy itse munkkiin, neljäs valittaa kun niitä ei ole vaikka näki varmasti ihan hyvin kun edellinen mummo lappasi siitä kahdeksan pussiin. Yksi mies jaksaa joka ikinen kerta valittaa niistä munkeista ja kun kerran sitten vähän raivopäissäni täysin kyllästyneenä sanoin, että ole sitten ottamatta mitään kun ei kelpaa, niin se totesi, että kun ei kahvia voi juoda ilman jotain makeaa. Onko pakko tulla käymään, kun mikään ei kelpaa sinä senkin 14 vuotias teini?
 Ja sitten siirrytään ensivuoteen. Vuoteen 2016, kirjoitan ihan varmasti tilityslappuihin pitkään vielä sen 2015, mutta onneksi se on helppo korjata.

Vähän kuumottaa kyllä taas kerran tuleva vuosi. Taas pitäisi hakea johonkin. Kolmatta kertaa putkeen. Mulle ei varsinaisesti ole kyllä tullut pakottavaa opiskelutarvetta, mutta kai se on johonkin päästävä, että suku saa mielenrauhan. Kun eihän meidän Hanna nyt voi vuotta pidempään olla Nesteellä, siis ihan totta. Ei vaan voi.

Mulla on jotenkin niin hyvä fiilis huomisesta, että en osaa oikein vielä miettiä tulevaa. Se tulee sitten kun on tullakseen. Eli ylihuomenna. Leivoin tänään Emman kanssa 45 pikkupitsaa ja huomenna vähintään saman verran väännän coctailtikkuja. Raahaudun Evalle kameran, aliaksen, ruoan, juoman ja hyvän mielen kanssa ja vietän mahtavan uuden vuoden. Mulla on ihan sellanen olo, ettei mua voi masentaa mikään. Että palataan sitten ensivuonna!

Ja jos perjantaina en pääse ylös sängystä, niin oloja myös kaikille muille jotka eivät pääse. Toivottavasti kaapissa on vielä mustikkakeittoa. Koska lauantaina kuitenkin 7:45 töihin.

Pystytettii Evan kanssa tällanen pieni valokuvastudio mun huoneeseen ja siellä otetuista kuvista tuli niin kivoja, että tässä vähän tuotoksia. En olis uskonu, että mun kuvaustaidoilla irtoo jotain tällasta. Lopuista tuli niin häröjä, että eihän niitä nyt helkkari sentään kehtaa mihinkään pistää.

Ja loppuun huominen bilefiiliskuva:
Oikein ihastuttavaa vuoden viimeistä päivää teille, jotka jostain syystä yhä roikutte menossa mukana! <3 Bilettäkää kuin värimöröt.

2015-12-27

Varon tyytymästä helppoon, viisaudet liian usein kuluneet

Huhhuh. Joulunpyhistä selvitty, vaikka joulu läsnä onkin yhä. En halua ajatella, että se on ohi. Ja että kohta on uusi vuosi, 2016, ja taas ollaan siinä lähtöpisteessä, missä ollaan oltu kolme aikaisempaakin vuotta.

Mulle tänä vuonna lahjojen antaminen oli jotenkin todella mielekästä. Olin kerrankin keksinyt omasta mielestäni edes jotenkin älykkäät lahjat ja oli sitten mukavaa katsella äitiä ja isää niitä avaamassa. Isälle annoin esimerkiksi "Eniten vituttaa kaikki 2016" -seinäkalenterin, johon liittyy ehkä melko suurikin insidevitsi. Lisäksi paketeista kuoriutui konjakkilasin lämmittäjä, joka paljastuikin yllättävän odotetuksi lahjaksi. Äiti puolestaan sai urheiluvaatteita ja kädenlämmittimiä.

Olin vissiin itsekin ollut kohtalaisen kiltti lapsi, koska pukki toi pehmeiden (ja nykyään arvostettujen) pakettien lisäksi jotain muutakin. No myönnetään, ostin itselleni Lego City syvänmerentutkimusaluksen. Se on niin hieno. Olen ollut ihan fiiliksissä jouluaatosta saakka, ja rakentanut sitä osa kerrallaan. Pyhitin huoneestani nurkan legoleikeille ja nyt voimme kaikki taas pohtia, millä tasolla meikäläisen henkinen ikä on, 5 ehkä?

Toinen toivottu ja odotettu kova paketti oli laajakulmaobjektiivi, zoomata voi 10-20mm rajoissa. Niin mehevää, etenkin sisäkuvauksessa, illanistujaisissa jne erittäin hyödyllinen. Viimevuoden arpapaketti oli ilmeisen surkea, sain yhteensä ehkä 8 euroa, mutta tänä vuonna tilanne on toinen. Voittoa kertyi 140 euron verran. Olen oikeasti voitolla. Voitin ensimmäistä kertaa ikinä arvasta 50 euroa, tuntuu jotenkin epätodelliselta :D

Olin 23, 24, 26 töissä ja huomenna 28 menen viimeisen kerran tämän vuoden puolella töihin. Jouluna oli ihan hauskaa olla töissä. Ihmiset oikeasti iloisia ja jotenkin piristävää olla töissä erimittaisia päiviä kuin yleensä. Vaikkakin sähköt meni ja autopesu vittuili. Toisaalta niissä ei taas ollut mitään outoa, että sinänsä :D Ihan outoa ajatella, että on tuollakin Nesteellä tullut oltua jo yli 7kk. Mutta minäpä tästä lähden nyt suihkun kautta höyhensaarille, vuoden viimeinen työpäivä kun sattuu olemaan 5:30 - 13:00...

2015-12-25

24. Aika seisahtuu, on hetki yhteinen

Kun yö aamuun valkenee,
joulun riemua mieli ilmassa kannattelee
Fiilis aivan taianomainen,
tuntea sen voi ihan jokainen.
Saunan lämpö ihoa hellii ja hoivaa,
joulumieli matkaa ylämäkeä loivaa.

Kaipuu menneisiin,
kumpa aikaa taaksepäin kääntää vois,
mutta niin monet asiat muuttuneet,
jo jääneet elämästä pois.
Tahtoisi jokaisen hetken riemulla elää,
eikä jälkeenpäin miettiä aikaa vetelää.

Vaikka aatto on jo päiväksi vaihtunut,
ja meno kylässä täysin rauhoittunut.
On joulu luonamme yhä,
Seuraa aattoa leppoisa pyhä,
joka senkin käsite pian hyvin häilyvä.
Nauttikaa aidosta tunnelmasta joulun,
minä syvennyn jouluyöhön kuuntelemalla
jouluntunnelmaisen laulun.


Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin:

15. Syö kinkkua. No more words needed. Katse kertoo kaiken.

2015-12-23

23. Kaupunki hiljenee, taas joulu täällä on

Tänään aion olla hieman tylsä ja kirjoittaa tälle 
päivälle runon, jonka jo ainakin viisi ihmistä 
on minun tekemistäni joulukorteista jo lukeneet. 
Se kuuluu näin:


Anna tähtien loistaa,
ja laulujen joulunsanomaa julistaa.
Ota valon enkeli
mukaan matkaasi,
kun tontut kuiskivat
joulun taikaa hiljaa korvaasi.


14. Käy joulusaunassa. On näyttänyt kinkku maistuvan Hannalle jo ennen aattoa...

20. 21. 22.

Viisi kokonaista päivää
ja viisi yötä,
sairastin, en voinut tehdä edes työtä.
Oli joulufiilis hyvin kaukana,
mieltä kiinnosti vain tyyny ja lakana.

Mut tänään päätin muuttaa suuntaa,
nyt mua oottaa vain ainoa oikea joulumaa.
Sairastamisen tältä istumalta lopetin,
suihkussa kävin, hiukseni kiharsin.

Joulun aikaan olen varsinainen yökukkuja,
jääräpää kun on osa luonnetta, 
kieltää aikasen nukkumisen tahtoni luja.
Jotenkin sitä ei vain millään malttaisi,
ihan kuin joulukinkun tuoksu nenässä haisisi?

Maailman surkein bloggaaja täällä moi. Inspistä ei oo oikein kun vessanpesuun. Pahoittelen. Mut mulla on nyt mieletön joulufiilis. Tätä ei kyl pilaa nyt mikään. Huomenna töihin ja tästä se lähtee, nimittäin joulu.


11. Tee joulusiivous. Aloita vessasta, koska puhdas vessa antaa parhaan vaikutelman vieraille.

12. Kalasta joulukalat itse (tai osta vaan suosiolla kaupasta, ei sillä ongella mitään saa)

 13. Tee lumityöt, tai siis. Unohda koko juttu.

2015-12-19

19. Unta luumuun

En ole kirjoittanut blogia pitkään aikaan. Sillälailla kirjoittanut kirjoittanut. Oikeasti tuonut ajatuksiani esille kirjoittaen, koska onhan meillä snapchat. Puhun siellä varmasti enemmän, kuin mitä puhun vapaa-aikanani kasvotusten kavereille.

Ja mami älä sekoa joka asiasta, on mulla nyt _jotain_ todellisuudentajua omasta tilastani kuitenkin yhä jäljellä.

Tänään on kuitenkin erittäin harvinaislaatuinen tilanne elämässäni. Kiitokset vaan äidille ja isälle tästä taudin tartuttamisesta, itse vetelivät sen läpi jonain easy-versiona, siinä missä itse kärsin tästä jotain extra hardcore -tasoa.

Kuvittelin, että yö parantaa ääntäni sen verran, että kahlaan sillä läpi työpäivän, kun muuten pientä köhää lukuunottamatta olen ihan kunnossa. No kyllä joo. Aamulla ääni oli entistä huonompi, joten soitin pomolle. Olisittepa kuulleet puhelun, kun siitä ei varsinaisesti tullut mitään. Pomo sai toistaa kaiken mitä sanoin, varmistaakseen, että oli varmasti kuullut oikein. Lopulta se vaan totesi, että jää Hanna kotiin kyllä tämä tästä...:D

Se, mikä tässä on niin harvinaislaatuista, on että minulla ei ole koskaan lähtenyt ääni näin. Kun sitä ei ole enää yhtään. Avaan suun ja koitan puhua, lopputuloksena tulee sellaista pihinää että ei hyvä tosikaan. Tänään on sitten oltu hiljaa. Ja se on oikeasti äärimmäisen vaikeaa. Olen kirjoittanut paperille kaiken, mitä haluan sanoa. Äiti höpöttää mulle kuin viimeistä päivää, enkä voi mihinkään vastata. Olen käskenyt lukea huulilta, mutta tulokset ovat olleet jokseenkin kyseenalaisia. Eikä äiti osaa tulkita näitä nykymaailman ilmeitä ja elekieltä. Tulee fiilis, että osaisimpa viittoa.

En haluaisi valittaa, mutta miksi juuri nyt? En minä tätä jouluaattonakaan haluaisi käydä läpi, mutta edes vaikka viikko sitten. Nyt olisi niin paljon kavereiden treffausta, että lähes pistää itkettämään, kun saan varmaan jokaisen skipata. Hienoa. Haluaisin valittaa äidille, että hoivaa lasta ja tuo jäätelöä ja mehua. Mutta ei, olen hiljaa. Jätin kaikki finrexiinitkin töihin, koska ajattelin ottavani ne sitten tänään kotiin :D

En saa tästä postauksesta nyt mitenkään positiviista, koska tämä päivä on ollut pelkkää vitutusta.
Ostettiin me torilta kuusi ja ovikranssi! Tuli hyvä fiilis edes hetkellisesti. Vaikka kyllä ne myyjät hieman katsoi kun äiti ja isä iloisena esittää mulle kysymyksiä ja meikäläinen tuijottaa tyhjyyteen ja on hiljaa :D Illalla söin lohisoppaa ja kanasalaattia, enkä maistanut kummastakaan mitään.

Sanon vaan, että arvostakaa ääntänne :D Varsinkin, jos sen menetettyänne tajuatte olevanne varsinaisia papupatoja puhumisen suhteen. Ja hiljaisuus on tuskallisen vaikeaa. Eikä nyt irtoa runoa :D Kiitos ja anteeksi. Ehkä tämä tästä. Pikkuhiljaa.

Jouluaattona haluaisin lauluja lurittaa,
joku nyt prkl ääneni takaisin pakottakaa.
Jäätelö kaipaa syvästi mieleni,
näkyy kyllä kilometrien päähän tämä surkeuteni.
Taidan mennä alas keittelemään mehua,
ja juomaan sitä tahdilla, jolla lehmät syö rehua.
Kebab aivoissani vaeltaa haamuna,
nousisi jo poskilleni pieni puna.
En jaksa näyttää enää kuolleelta lakanalta,
Olisipa käsissäni terveeksi taitomisen valta.

2015-12-18

17. & 18. Kun ääntä mulla ei ole lain

Ei ääntä ole mulla lain,
kuiskata kykenen vain.
En ole runoilla kyennyt,
nukkumiseen kaikki vapaa-aikani mennyt.
Eilen olin niin jäässä,
ettei kulkenut yksikään ajatus päässä.

Töissä oli tänään tarjolla torttua ja piparia,
petyin, kun en kuulla saanut juttuja vihjailevia.
Miehet kovin tylsiä olivat,
vaikka yleensä niin pirusti pervoilevat.
Pitkästä aikaa oli ihana nähdä ystäviä porukalla,
ei siinä voinut pitkään olla ilmeellä vakavalla.

10. Vietä aikaa ystävien kanssa niin paljon kuin mahdollista

2015-12-16

16. Joka joulu muistot palaa samaan vanhaan tarinaan

Eihän se terveys ikuisuutta kestä,
ja lämpimät vaatteet sairastumasta estä
kun kurkussa huutaa saha ja sirkkeli.
Tarvittaisiin nyt ihmemanteli,
joka pelastaisi mut tästä,
päästäisi pois kipeyden pälkähästä.

Ei auta kuin kontata taudin yli,
ja iltaisin löytää sängyn lämmin, parantava syli.
Teetä kaksin käsin tänään olen hotkinut,
ja seiniä ärsytyksissäni potkinut.
Viimeisen joululahjan tänään paperiin kääräisin,
ja tankin täyteen 95 E10 pistin.

(En kestä ku jotkut asiakkaat oikeasti Nesteellä sanoo kassalla, että "Tankkasin E10". Siis ihan tosi, se on "ysivitosta"....)

9. Silitä puhtaat vaatteet (ja totea se turhimmaksi ikinä ja lopeta silittäminen tyystin)

2015-12-15

15. Tiedän toiveeni täyttyvän, tämän toivoisin kestävän

Melkein jo hieman pelottaa,
että joulu ensiviikolla oveen kolkuttaa
Kohta ollaan jo seuraavan vuoden puolella,
tinoja varten lämpiää hella
ja raketteja saa ikkunasta katsella.

Millaisesta palapelistä oli tehty tämä vuosi?
Vaihtuiko päälläni leijuvan peiton kuosi?
Yhäkö haahuilen sinne tänne minnelie?
Vai onko tuulet jo päättäneet minne mut vie?

Olisiko pitänyt olla erilainen?
Rohkeampi ja tuotteliaampi nainen.
Olen kuitenkin oppinut nauttimaan elämästä,
jokaisesta hetkestä, 
kun et taaksepäin kuitenkaan pääse tästä.

2015-12-14

14. Tottahan toki täältä löytyy joulupukin maa

Vihdoinkin aikaiseksi sain hiukseni värjätä,
en meinannut enää vanhalla pärjätä.
Eva aikaa vietti meillä monta tuntia,
sain kummallisesti askarteluun uutta puhtia.

Iltapäivällä alkoi melkoinen puurosirkus,
ei tarvinnut sanoa kuin hokkuspokkus!
ja kasassa oli heti 20 litraa puuroa,
ihailimme hetken tätä tekoa uroa.

On ulkona hyvin talvinen sää,
mut tiellä varokaa, 
on siel vaarana lumi ja jää
Ei kitkat välttämättä ole niin paskat,
kunhan muistaa vaan ettei ne ole nastat.

Joulujuhlaakin pääsimme viettämään,
ei pianonsoittajaa ollut tietenkään.
Itsekään en siihen sitten suostunut,
ei minun jouluapuni enää illalla jatkunut.

8. Pistä jouluverhot ikkunaan (ja tonttuja, jos löytyy)

2015-12-13

11. ja 12. ja 13.

Olen ollut raivosta soikeana,
mitä ihmettä kaikki pitää vääränä ja oikeana?
En voinut pitää enää kiinni suutani,
oli aloitettava keskustelu vaikka olin ihan omillani.
Onneksi kerrankin sain tukea,
melkoisen romaanin saivat ihmiset whatsappista lukea.

Eilen pistettiin Helin kanssa lahjoja pakettiin,
lahjanaruakin riittävästi tungettiin.
Illalla saunassa itseäni koitin rauhoittaa,
parempihan se on edes koittaa.

Tänään aloitin aamun taikaa tanssin katsoen,
sen aina yhtä mieltä hellivänä koen.
Varmaan päälle tuhat kuvaa tallentui kameran uumeniin,
autossa leijui pullantuoksu minun ja äidin neniin.
Tänään pakettiin pistettiin peitto jos toinenkin,
loppuillasta näytti siltä, että oltiin tehty se ennenkin

Huomenna mua oottaa melkoinen puurourakka,
toivottavasti ei sorru homma käsiin kuin korttipakka.
Kaikkeen minäkin aina sanon kyllä,
ei ymmärrys aivotoimintaani yllä.
Sanon, etten missään ketään auttaa halua,
mut aina löydän itseni keskeltä ties mitä työtaulua.

(Okei toi viimeinen sana ei rimmaa, mutta mietin sitä puolituntia, joten olkoon)

7. Laske Vihiojalla pulkkamäkeä (tai tämän vuoden tapauksessa ehkä nurmimäkeä)

2015-12-12

10. Joulutägiä

Heli haastoi mut tekemään joulutägi-videon, jossa vastailen jouluaiheisiin kysymyksiin videolla enemmän ja vähemmän sekaisessa keittiössä. Olin ihan ajoissa tekemässä tätä kerrankin, mutta sitten ensiksi mun imovie otti lopputilin ja sen jälkeen netti meni.  Eilen olin myös niin helkkarin kuollut, että yksinkertaisesti vain nukuin 4 tuntia illalla kykenemättä nostamaan edes sormeani :D Eli siis siksi ollaan taas sata päivää myöhässä, mutta tää on niin tätä elämää.
Laiskuutta ja välinpitämättömyyttä.

//edit// Hahaha luulin poistaneeni noi extratekstit tosta kasikysymyksestä, mutta ilmeisesti se oli vain harhaluulo :D

Joten tässä:

2015-12-09

8. että 9. Virtaa vuolahina tuskan veet, siks oi tähtisilmät loistakaa

En ymmärrä, mikä aamuvuoroissa on niin rankkaa,
sitä luulee jaksavansa, 
kunhan vain riittävästi unta tankkaa.
Silti töissä odottaa aina väsymyksen ikuinen ansa.
Partiossa riitti jälleen kerran melskettä ja hulinaa,
onneksi ei syntynyt mitään suurempaa kinaa.
Loppuillan koristelin piparitalon osia,
ainiin yritti yks vakkari vaihteeksi mua kosia.
Alkaa viides piparitalo jo pystyssä itse pysyä
Montakohan kertaa sormeni poltin, jos sopii kysyä?
Piti mun hiuksenikin värjätä,
en kerennyt kun imuroin,  tää on taas niin tätä.
Pakkomielteisesti siivosin äsken,
se on hyvä kun itse itseäni jo käsken.
Nyt kiiltää joka nurkka,
ja roskiin heitetty jok'ikinen purkka.
Voi äiti ja isä (ehkä) ilomielin kotiin tulla,
surunaamoin oon kun loppuu tää yksinasumisen ilo mulla.

6. Tee piparitalo (tai odota, että joku tekee sen sinulle)

2015-12-07

7. Kaulaliinaan kasvoni painan, kun tuoksun tunnistan

Saamattomuus on yksi asia hyvin rasittava,
ulkoilma kerrankin jopa ihan mukava.
Tiskasin ja roskia kierrätykseen piti viedä,
auringon paljastavaa pölyä en vain siedä.
Iltapäivällä paljon joulukortteja postitimme,
oli jo ihan pimeää kun kirkolta lähdimme.
Norssin joulumyyjäisissäkin kävin kääntymässä.
joulutorttua mussutin siinä hässäkässä.
Paljon tuttujakin kohtasin,
kuulumisia vaihdoin
kippistelin kanssa glögilasin.

2015-12-06

6. Talvisin on pelkkää hämärää

Aamulla heräsin aivan tokkurassa,
uudestaan nukahdin vahingossa.
Kiireessä pukeutui tämä neiti,
kirkolle kiiruhti
ja partiolaisen näköiseksi itsensä kutakuinkin hoiti.
Hymyssä suin istui kirkon penkissä,
kun pienet Värimöröt edessä lupauksenanto tentissä.
Reippaasti sujui koko tapaus, 
puolilta päivin koitti vihdoinkin vapaus.
Illalla paistelin 60 torttua,
enkä yhtäkään saanut syödä, ja taas kirottua.
Linnan juhlissa oli siniloistoa vaikka millä mitoin,
Torikkaa jälleen kuolaten katsoin.
Yhä äidin ja isän sängyssä nukun,
tarvitsisin lakananvaihtomotivaatiota aimotukun

5. Käy Löytöliiterissä katsomassa Tonttubändiä

2015-12-05

5. Ja silmät riemusta hehkuvat

Oho nyt kyllä unohtui tämä luukku,
vaikka eilinen oli kaikin puolin huippu
Veeraa illalla juhlistettiin,
seurasta nautittiin,
naurettiin ja hyvää ruokaa syötiin,
ilta päättyi Kiian päähän tehtyyn lettiin.
Oli todellista syysmyrskyä ilmassa yhä,
onneksi yötä seurasi rauhallinen pyhä.
Laiskimus olin kun kotiin tulin. 
En jaksanut sänkyyni lakanoita laittaa,
ei se haittaa,
kömmin äidin ja isän petiin ja heti uneen sulin.

2015-12-04

4. Silmä sammunut auringon

Mikä tätä säätilaa vaivaa,
tarvii helkkari kumpparit kaapista kaivaa.
Likomärkänä luovutin verta
tällä kertaa vuorossa oli kuudes kerta!
Kerrankin olen ollut ajoissa,
joululahjat hankittu ja nyt mielestä poissa.
Illalla lahnat kokoontui meillä,
yhtäkkiä ruoat jääkaapista tietämättömillä teillä.
Jälleen kerran on tiskivuori melkoinen,
mut se on aihepiiri kokonaan toinen.
Piparitalot huomenna vihdoinkin valmiita,
kyllähän niistä nyt tuli ihan kauniita.
Höyhensaarille matkaa Hanna nyt,
huomenna sitten putsaantuu kaikki, myös hyllyt.

4. Mussuta joulukarkkeja salaa pöydän takana 
(koska niiden syöminen on kuitenkin kielletty äidin toimesta)

2015-12-03

3. Ilta tummuu ja hiljenee maa

Kaamea ajokeli heti aamusta,
olisin kahvihuoneeseen jäänyt nukkumaan halusta
Kaaos koko työpäivä tottakai,
Hartwallia ja montaa muuta kuormaa purkaa sai
Pesukin päätti ottaa lopputilin,
uhkailemaan sitä menin kädessäni kaulin.
Jauhelihapihvit maistuivat hyvälle sillä
terästin niiden makua kurkkusalaattidipillä.
Kello on jo ties mitä puoliyö,
ei lopu ikinä tulevan viikonlopun työ.
Joulukuu on ihmisen kiireisintä aikaa,
työt tekemättömät ajoissa havaitkaa,
ja pois alta hoitakaa.

3. Tee pipareita (tai syö pelkkää taikinaa ja katso kun äiti tekee)

2015-12-02

2. Kuka solmi kruunun, nyt sinun hiuksillesi?

Aikaisin aamulla silmiäni raotin
peiton alla oli niin mehevää,
että uudestaan nukahdin
ja kirosin bussia pian lähtevää.
Kaupungille raahasin itseni,
roppakaupalla rahaakin meni.
Illalla töissä en moppiin kerennyt tarttua,
kun tarvitsi vain kassalle linnoittautua.
Sormia palelsi pihalla,
en ymmärrä miten silti oli ihmisiä tupakalla.
Hymyyn päättyi ilta lopulta,
ja hyvin sujui auton raappauskin multa

(XD runon laatu on vähintään A+)


2. (Lue lelulehti kannesta kanteen ja) Kirjoita pukille

2015-12-01

1. Talven syliin tähän taloon jäädään vaan ja unelmiimme uskotaan

Pohdin oikeasti ihan tuhottoman kauan, että millaisen joulukalenterin tänne blogiin tekisin. Mietin kerrankin ajoissa, mutta mitään tarpeeksi järkevää ei tullut mieleen. Kerta toisensa jälkeen ideat lensivät roskikseen. En halunnut jättää joulukalenteria kokonaan tekemättä, koska muuten tämän blogin postauskerrat jäävät niin alhaisiksi, että ihan itseänikin hävettää. Lisäksi näitä on hauska lukea jälkeenpäin, vuosien päästä tarkoitan. Tässä on lisäksi kysymys blogista, eli tekstin tuottamisesta. Voisin availla suklaakalentereita tai soittaa joululauluja, mutta minusta ne eivät oikein toimi tässä blogitoiminnassa, ne sopivat enemmän snapchattiin tai youtubeen.

Joten heipähei ja heissulivei tänäkin jouluna saatte kuulla jouluun valmistautumisestani enemmän ja vähemmän hehkeiden runojen muodossa. Lisäksi ns. "joulubonuksena" nähdään satunnainen määrä "Kuinka valmistautua jouluun Hannan kanssa" -vinkkejä. Hehe.


Pitkästä aikaa ei vettä satanut lain,
näkyi kirkkaan sinistä taivasta vain
Sekunnissa sää lumisateeksi muuttui,
toivo talvisesta säästä mieleen horjui
Kiirettä piti monella tapaa,
ei saanut tuijottaa vain omaa napaa
Mamille kävin kaupassa ja apteekissa,
partiolapsillakin on pian merkkejä hihassa
Kotia rätillä ja imurilla puunasin,
joulukalentereita avasin,
mutta täysin syödä unohdin

1. Virittäydy joulun tunnelmaan soittamalla joululauluja pianolla spotifysta

2015-11-30

Looking at you makes it harder, but I know that you'll find another, that doesn't always make you wanna cry

Hyvää iltaa jälleen kerran täältä Hannan spotify-listalta. Tällä viikolla on kyllä tullut kuunneltua sen verran iskelmää, että huhhuh. Onneksi sieltä muutaman vähän kansainvälisempikin kappale löytyy.

Johanna Pakonen - Kultaista hiekkaa Tää muistuttaa mua jotenkin hyvin oudolla tavalla Tiina Räsäsen Sateenkaari ja tähdet biisistä, niissä on samankaltaset sanat ja melodiat, mutta silti ne ei oo kyllä mitenkään samanlaiset

Petri Laaksonen, Virve Rosti - Talven syliin Tykästyin tähän biisiin jo aikaa sitten, tyyliin viimejouluna. Kuulin tän viimeviikolla taas pitkästä aikaa radiosta. Tosi hieno joululaulu, sytyttää melkein yhtä paljon kun Teräsniskan Pikkuveljen joulupuuro.

Sleeping at last - Already gone Sanoin viimeeksi, että Greyn Anatomiassa on niin paljon hyviä cover-biisejä. Tässä taas niistä yksi, muutenkin tykkään tästä alkuperäisversiosta, mutta nää Sleeping at lastin coverit on niin herkkiä ja ihania.

Laura Voutilainen - Olet mulle enemmän Kyseistä biisiä ei vissiin ole vielä edes julkaistu (ilmestyy tällä viikolla). Se on kuitenkin soinut Iskelmällä ihan kiitettävän usein, joten on jo jonkinmoiseksi korvamadoksi muodostunut. En olisi aluksi uskonut Voutilaisen biisiksi, mutta hieno on.

Tina Turner - Private dancer Tämä kyseinen biisi on soinut niin hämmentävän monta kertaa syksyn aikana aina silloin, kun olen iltavuoron jälkeen lähtenyt töistä kotiin, että ei hyvä tosikaan.
 Sain piparitaloprojektin valmiiksi. Siinä on nyt pieni talokyläni odottamassa pakkausta ja myyntiä. Sinänsä oikeasti tosi hyvä tapa rikastua noin niinkuin koulun myyjäisissä. Yhden talon taikinat + kuorrutukset maksoi n. 2€, enkä edes huijaa. Hyvä on, en laskenut kahden kananmunan hintaa, enkä sitä, että kaapissa oli ranskanpastilleja ja turkooseja nomparelleja, mutta ylipäätään. Ja sitten näistä kuitenkin pyydetään jotain kahtakymppiä (mitä itse vastustan kaikelle mahdollisella tavalla). Työstä en tietenkään pyydä mitään, ihan turhaa, kun tästä hommasta kuitenkin tykkään.

Village people, kuten Instagramin puolelle kirjoitin. Kyllä nuo ehkä vielä tarvitsee jotkut Hattivatit tohon pihalle seisomaan, tai edes kuuset, mutta hoidetaan se sitten loppuviikolla. Oma piparkakkutaloni kyllä uupuu yhä. En tiedä tekisinkö kokonaan uudet kaavat vai jätänkö homman suosiolla vaan tekemättä. Olisihan siinä sitä jotain kun huoneen nurkassa valaistu pikkuinen mökki. Täytyy nyt katsella. Jos ensviikonloppuna vaikka.
Hommasin tänään tällaisen vanhanmallisen päiväkirjan. Sinänsä hyvin hauska juttu, että aloitin päiväkirjan kirjoittamisen seiskaluokalla, eli mitä, kuusi vuotta sitten, tismalleen samana päivänä kuin nyt. Oon käyttänyt pari vuotta niitä Coelhon kalenteripäiväkirjoja, mutta tunsin nyt tarvetta höpöttää pidemmin ja syvällisemmin kaikesta. Tarvitsen tilaa, rivejä ja taas tilaa.

2015-11-23

Life was a party to be thrown, but that was a million years ago

Mitä ihmettä nyt taas. Mihin viikko on taas kulunut.

Tässä on varmaan taas kysymys siitä, kun elämässä ei tapahdu mitään. En voi tulla intoilemaan tänne tulevista matkoista, opiskeluista tai yhtään mistään muustakaan, kun elämäni suurin sisältö on naureskella töissä dieselin loppumista. Meillä oli eilisen ja toissapäiväisen aikana yhteensä joku about 10 sähkökatkosta, pisimmät puoli tuntia, lyhyemmät pari minuuttia.

Olin eilen aivan kikseissä ulkona vallitsevasta säätilasta. Kaikkialla oli niin kaunista. Ja niin hiljaista, kun lähdin aamukahdeksalta lenkille. Oih. Täytyy varmaan viikonloppuna pyöräyttää piparitaikina ja fiilistellä kynttilöin ja joululauluin tätä fiilistä, vaikkakin viikonloppuna on varmaan maa monin kerroin synkempi kuin nyt. Ei ainakaan hyvältä näytä sääennuste. Welcome back vesisade!

Mulla saattaa olla idea joulukalenterista, mutta en kyllä yhtään tiedä, onko se millään tasolla toteutettavissa oleva. Mutta mietitään. Vielä on pari päivää aikaa. Hui että, kohta on joulukuuu :O Eikä mulla edes ole vielä joulukalenteria :( Taidan vaan suosiolla sortua siihen veikkauksen joulukalenteriin ja vetää sieltä tänävuonna edes sen 2000€.
 Mutta nyt sitten viikon 47 listaa! Se näyttää hyvinkin Adelepainotteiselta ainakin omassa mielessäni, mutta koitetaan!

Tyler Ward - Try
Sytyn jostain syystä ihan hirveesti tällasille akustisille versioille joistain tunnetuista biiseistä. Yleensä näitä bongaa paljon Greyn anatomiasta, mutta myös sattumalta spotifystä. Toinen ihan täydellinen on Sleeping at last - Total eclipse of the heart.
Kirka - Elämääni eksynyt 
Fiilisteltiin tätä yks kauppareissu äidin kanssa
Katri Metso - Hyvästi huominen
Adele - Love in the dark 
"Please stay where you are, don't come any closer, don't try to change my mind, I'm being cruel to be kind"
Adele - All I ask 
Jos tällä Adelen uudella levyllä on mun mielestä joku kappale ylitse muiden, niin se on tämä. Siis en edes tiedä mikä tässä kappaleessa on, mutta heti kun kuulin, niin sydänsilmänä kuuntelin ainakin kymmenen kertaa uudestaan. Jotenkin niin rehellinen ja pelkistetty (kuten vaikka Someone like you). Ääni ja piano. "All I ask is.. If this is my last night with you, hold me like I'm more than just a friend, give me a memory I can use"
Adele - Million years ago 
Niin surullinen mutta niin hyvä <3

2015-11-15

Hannan lista 46

Kuulin radiosta eilen kappaleen, jota en ollut kuullut pitkään pitkään aikaan; Kuin helminauhaa. Tätä kuuntelin radiosta niiden muiden iskelmäpopituksien kanssa kymmenen vuotta sitten. Nostalginen hetki kuulla jotain niin pitkästä aikaa (taisin vielä kuunnella tilanteeseen sopivasti Nostalgiaa)

Selasin vanhoja postauksiani taaksepäin ja huomasin joskus kirjoittaneeni sen hetken lempparibiisejä ylös. Se oli fiksua, siinä oli paljon sellaisia, mitä näin kuukausia myöhemmin kuuntelee ihan innoissaan taas, kun hetken on ollut hiljaista. Siispä, tästä eteenpäin joka sunnuntai ilmestyy jonkinmoinen hyvien biisien kokoelma. Ne eivät hyvin suurella todennäköisyydellä ole uusia kappaleita, niitä on vain sillä viikolla soitettu erityisen paljon. Ne saattavat olla jotain arkistojen kätköistä löydettyjä Cascadan Everytime we touch -biisejä. Niitä ei myöskään välttämättä ole usein montaakaan, mutta edes muutama. Jälkikäteen niistä saattaa itse tehdä suuriakin nostalgisia löytöjä, vaikka ne eivät teille lukijoille avautuisi mitenkään.


Viikon 46 kappaleet

Diana Ross - Chain reaction
Conchita Wurst - Where have all the good men gone
Pekka Ruuska - Mä tahdon sun elämään
Sam Smith - I'm not the only one
Suvi Teräsniska - Uusi aamunkoi


Mun viikonloppuni meni muuten hyvin! Kohta vielä partion johtikseen ja sitten kokeileen Evalle lettiä, hyvää sunnuntaita ihmiset!

2015-11-13

Bobobooolia

Hyvää perjantai-iltaa.

Olen uhkapelannut jackpottia ja kenoa, odotan tällä hetkellä viidesosaa 32 miljoonan potista, kenosta riittää ensihätään se 200 euroa. Tunsin itseni aika meedioksi, kun sanoin eilen töissä yhdelle vakikenopelaajalle, että kyllä näillä kupongeilla tänään voittaa. Oli sellainen kutina. Vähän se kattoi mua sillain, että älä tyttö lupaile tollasia. Ja tänään se tulee tarkistaan niitä eilisiä kuponkejaan, ja molemmissa 10 euron voitto euron panoksella.

Töissä on mennyt pitkälti sitä samaa vanhaa rataa. Välillä kyllä tulee fiilis, että kun vaan voisin ottaa lopputilin, mutta sitten taas toisaalta seuraavassa hetkessä joku asiakas tulee ja sanoo jotain mukavaa, niin ei sitten enää teekkään niin mieli lähteä. Oon ottanut jälleen jokasyksyiset puuhat osaksi elämää; kutomisen ja kynttilät. Ostin Ikeasta uuden lampunvarjostimen pienempään pöytälamppuuni, ja nyt lähinnä odotan, koska isä saa aikaiseksi mennä ostamaan mulle toisen samanlaisen lampunvarjostimen isompaan jalkalamppuuni. (Itse en halunnut sitä ostaa säästösyistä)

Mulla on ensimmäinen vapaaviikonloppu hetkeen! Tuntuu jotenkin käsittämättömän oudolta. Huomenna on Evan synttäribileet. En vielä tiedä olenko henkisesti valmis jatkamaan juhlista baariin, ja vastaanottamaan sitä krapulatilaa, joka minua sitten sunnuntaina todennäköisesti odottaa :D Jotenkin on nyt sellainen fiilis, että voisin sitä boolia kittailla enemmänkin, ihan vaan huvin vuoks. Korkata pullo ja vähän maistella. Mami en ole alkoholisti.

Oon alkanut pikkuhiljaa näin joulukuun kynnyksellä (hyvä kun ei olla vielä edes puolivälissä marraskuuta) pohtimaan kolmatta syksyä putkeen (seriously...), että mihin kouluun sitä tällä kertaa yrittäisi päästä. Elämäm kolu hyvä vaihtoehto. No ei. Mulle on vaan jotenkin tullut niin sellainen Tampere-olo. Once again. Ei mua ihan oikeasti haittaa asua jossain muualla, mutta kun täällä on kaikki niin helppoa. En jaksa edes avata noita koulutussivuja, kun vaihtoehtoja on niin paljon, mitään järjestystä ei ole vieläkään, motivaatio nolla jne. Ehkä sitten keväällä. Neste forever.

Okei nyt alkaa jutut mennä siihen suuntaan, että Mamilta tulee kohta joku rappiopuhelu, että Hanna hanki elämä ja ala opiskella. Sen välttääkseni kerron nyt meneväni lukemaan maantiedettä kynttilänvaloon, ihan vaan koska se kiinnostaa. Ainoa varmaan mikä kiinnostaa.

Viikonloput!<3

2015-11-04

Näin saadaan äiti pussiin.

Kuvasin eilen ajankuluksi tällaisen tosi hassun videon. Ja sitten äiti tuli vierailevaksi tähdeksi. Ei ole päätä eikä häntää. Palataan paremman videon kera myöhemmin :D

2015-10-29

En onnistu mä lainkaan, sun orjas oon ja aina orjaksesi jään

 Olen täällä, taas. Inspiraation puuskaa on ehkä haettu päivä jos toinenkin, ja se saattaa vihdoinkin olla täällä. Haluaisin kertoa kaikki maailman epäkohdat, mitä tänään luin aamulehdestä.

Pohtia, miten jäätävän tyhmiä ihmiset ovat tukkiessaan risteyksen. En voi käsittää. Ja miten typerää on sulkea Särkänniemen delfinaario ja siirtää eläimet toiseen eläintarhaan. Tämäkö on nyt se, mihin delfinaariota vastustaneet ihmiset ovat tyytyväisiä? Niiltä vaan riistetään niiden rakkaat kouluttajat, joiden kanssa ne on ollut koko elämänsä. Siis ei mulla varsinaisesti ole mielipidettä, mutta on se nyt silti surullista hahah.

Mulla on ollut tänään epäsosiaalisuuspäivä. Oon mä kyllä whatsappissa riehunut ihan riittämiin, mutta en ole ketään tavannut konkreettisesti. On kyllä ollut mukavaa. Päivän ohjelma on saanut muuttua moneen kertaan ja saanut tehdä mitä huvittaa. Ei ole tarvinnut noudattaa orjallisesti jotakin aikatauluakaan.
 Pienensin mun uuden työpaidan tänään. Se oli siis miesten L koko ja voin kertoa, että ei hehkeeltä aluksi näyttänyt :D Kunnon yöpaita joka suunnasta. Ei muuta kun hihat irti, sivuilta sisään, selkään kaks viiltoa ja niin edelleen. Ompelukone ja saumuri sauhuamaan ja muutaman tunnin päästä oli tyydyttävä lopputulos. Nyt ei pitäisi palella kylminä talviaamuinakaan ihan heti.

Katsoin päivällä facebookista Eerikan jakaman linkin (klikkaa tästä) ja ihastuin niin ikihyviksi, että otin auton suunnan välittömästi kohti Ikeaa. Oli ihan, siis IHAN pakko kotiuttaa tuo sininen kyklooppi. Nimettiin se isän kanssa Keijo "Keke" Kemppaiseksi (sukunimi kirjoitetaan Kemppaine ilman viimeistä n-kirjainta). Nyt istun vaan tyhmän näköisenä Keijon kanssa sängyllä ja tuijotan sitä silmään. On se vaan niin suloinen.
 Käytiin kauppareissun yhteydessä Löytöliiterissä, kun sielä oli kanta-asiakkaille joku hyvä kynttiläale. Sillä välin kun äiti shoppaili kynttilöitä, minä menin tutkimaan Jamie Oliver -keittiösarjan 70% alea. Löysin sattumalta tollaset numero- ja kirjainmuotit, jotka on ihan täydellisiä jos ja kun tekee esimerkiksi jotain sokerimassakakkuja. Voi kirjoittaa siihen päälle kaikkea mehevää. Ja eihän kukaan estä tekemästä vaikka numeropipareita.

Nyt suihkuun ja sitten peiton alle. Huomenna on aamuvuoro, en tiedä miten selviän kun ei kassojakaan saa laskea vasta kun iltapäivällä. Ostin muuten Ikeasta myös uuden päiväpeiton hintaan 7,90€. Mun makuuhuoneesta tuli heti jotenkin hyvin harmoninen ja rauhallinen.

2015-10-16

Aamen

Ja siellä se on. Spotifyssä Waltteri Torikan Elokuun 16. En ehkä kestä.

Siis kello on puoli yksi yöllä. Oltiin Oskun kanssa lenkillä. Ja sitten toivuttiin lenkistä kolme tuntia ja syötiin omenapiirakkaa. Kalorit hyvin kulutettu ja saatu takaisin.

Huomenna olis töitä. En välttämättä halua taas tietää, mikä helkkarin työmaa siellä odottaa, mutta suhtaudun tähän nyt vielä toistaiseksi positiivisesti. (Töissä tehdään siis pienimuotoista remonttia, ikinä ei tiedä miltä siellä seuraavaksi näyttää)

Teen huomenna kurpitsasosekeittoo. Kerta se on ensimmäinenkin. Oon kyllä kurpitsaa syönyt, mutta en sosekeitossa. Oon kyllä kuullu sen verran hyviä kokemuksia, että uskallan itsekin kokeilla. Tietenkin ilman ohjetta, mutta kokeileva keittiö on se paras keittiö.

Miksei mua väsytä. Oon jotenkin tosi pirtee kun peipponen. Aamulla on varmasti sitä mieltä, että ei ollut taas fiksu idea kukkua yömyöhään. Onneksi on iltavuoro.

En siivonnut tänäänkään. Tai siivosin, laitoin kaksi tavaraa paikoilleen. Ja loput 2000 on edelleen lattialla. En tiedä miksi tämä nyt tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta. Pitäis tehdä partioretkellekin sata asiaa. Mutta kun ei jaksa. En keksi.

Tästä tekstistä saa kyllä sellasen kunnon masennustorstaifiiliksen, mutta mulla oli oikeesti hauska päivä :D Että pahoittelut jos jakelen tätä negatiivista energiaa kaikkialle.

Nyt Apulannan Valot pimeyksien reunalla siivittämänä höyhensaarille.

Hyvää yötä! :)

2015-10-11

Ei oo aikaa pelätä ja miettiä hintaa, tämä on jo maksanut liikaa

Heräsin eilen ennen seitsemää ja hiippailin vähin äänin ulos kamera kourassa. Suunnistin ehkä hieman tylsästi mattorantaan, mutta en olisi pidemmällekään päässyt kun auto oli ihan jäässä, ja halusin ehdottomasti johonkin rantaan. 

Valitin loppuviikosta töissä, kuinka auringonnousut on niin kauniita ja ärsyttää, kun en ikinä jaksa mennä niitä kuvaamaan. Mulle aamuvuoroissa on jo hetken aikaa ollut parasta auringonnousu. Se kun kahdeksaan mennessä saat ihailla punertavaa taivasta moottoritiellä, tai katsoa järven päällä olevaa usvaa ja aistia syksyä. Puoli kuuden aamuissa päivä käynnistyy kunnolla vasta, kun kirkkaan oranssina loistava aurinko pilkottaa puiden takaa suoraan silmiin. 

Eilen päätin ryhdistäytyä. Ei niitä auringonnousukuvia saa, jossei jaksa uhrautua. Kuvaan nykyään ihan minimaalisesti ylipäätään siihen verrattuna, mitä ennen kuvasin, joten oli kerrankin kivaa mennä oikeasti kuvaamaan jotain tositarkoituksella. Alla auringonnousu kuvattuna aamuseitsemästä kahdeksaan. Kronologisessa järjestyksessä. Ei voi kyllä muuta kuin ihailla tota värimaailmaa. Kannatti herätä.
 Mulle piti aamulla seuraa vain sorsat, jotka ei mun suurista ponnisteluista huolimatta suostuneet kovinkaan moniin yhteiskuviin. Istuskelin kaivonkannella ja tutkailin flightradarista lentoja. Ellu lähti kanarialle, Siiri amerikkaan. Taivaalla näkyi neljä kullankeltaista vanaa, koneita matkalla ties minne pallon toiselle puolelle.

Kun palasin kotiin kuvausreissulta, lähdettiin käymään Hulluilla päivillä. Löysin kirjan, sanoin aikaisemmin snapchatissa, etten sitten kyllä sorru yhteenkään, mutta koska Camilla Läckbergin toinen dekkari hintaan 3,90€, en voinut jättää kauppaan. Hamstrasin myös yhden uuden kuohuviinilasin, vaikkei se aivan täsmääkään siihen vintissä olevaan sarjaan. Pikkujuttuja. Saman merkin tuote se kuitenkin on, ja oli niin kaunis riikinkukkolasi, että en voinut olla ostamatta. Herkussa mentiin äidin lompakon voimalla eli säästyi vähän menoja taloustutkimuksesta. Päivällä syötiin kasviskuskusta ja kanakastiketta. Oi nam.
 Letitin tänään taas ihan kamalasti ihmisten hiuksia. Aamupäivällä tein Evalle jälleen Sanni-kampauksen. Illalla menin tekemään Meerille Sannit kuudella letillä ja Katrille tein pari ranskalaista. Haluaisin kyllä oppia kaikkia uusia letitystyylejä, täytyy vissiin sukeltaa youtuben ihmeenliseen maailmaan niitä opettelemaan. Hiusmallia kaipaisin, ja käännän tässä kohtaa katseeni Heliin ;). Saa muutkin kyllä ilmoittautua, kunhan hiukset ei oo liian pitkät ja täynnä pyörteitä. Ainakaan näin alkuun.

Heräsin sunnuntai-aamuun vasta yhdeltätoista. Ei sitä siis oikein voi enää aamuksikaan kutsua. Nyt mulla on jäätävä kakunleipomishimo. Haluan täytekakun. Haluan koristella kakun. Haluan pursottaa siihen kermaa. Haluan näpertää käsilläni. Haluaisiko joku näin sunnuntain kunniaksi kakun kymmenellä eurolla :D Miksi kakussa pitää olla kaloreita. Äiti leipoi juuri pullaa ja juustokakun. Miksi minä en saisi tehdä kakkua. Oikeasti, ottaako joku huomenna täytekakun vastaan jos teen sen tänään? Alan olla tosissani.

Näihin syysaamuihin, kuviin ja tunnelmiin. Hyvää sunnuntaita kaikille!

2015-10-03

Hei, kuinka voin auttaa?

A niinkuin asiakaspalvelija. Tänään oli jostain syystä tosi hyvä päivä. Kuten aamulla kerroinkin, mä kerkesin tehdä jotenkin ihan hirveesti kaikkee ennen töitä. Yleensä en tee mitään.

No mutta joo. Jotkut tietää ja jotkut ei, että mä hoin itselleni ja muille 17 vuotta elämästäni, että mä en ole asiakaspalvelija. Mä en halua olla asiakaspalvelija, koska mä en ole sosiaalinen ihminen. Mulla ei oo ikinä ollu sellasta hinkua mikskään sairaanhoitajaks tms, missä pitäis olla paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Oikeestaan tosi moni mulle läheinen ihminen on myös ollu mulle tosi pitkään, etten voi hakee mihinkään sosiaaliselle alalle, koska se nyt vaan ei oo mun juttu.

Mä en oikeesti tiedä, minkälaisiin kyrpänaamamyyjiin asiakkaat törmää. Mun kauppakommunikoimiset rajoittuu lähinnä Pirkkalan Lidliin, joissa ainakin kaikki myyjät on mukavia. Mutta niin, en tosiaan tiedä millaisia myyjiä tässä maailmassa oikein on, kun mulle on tosi usein töissä sanottu, että sää oot se iloinen tyttö. Ja että mun kassalle on kiva tulla kun hymyilen. Vaikka en mä mielestäni oo mitenkään erikoisen iloinen. Kyllä mää nyt asiakkaalle hymyn väläytän jo ihan vaan siksi, koska miksei? Ja vakkarit kysyy aina, että mikäs mua taas naurattaa. Ei mun työ ole sitä hehkeintä kaikista, mutta mulla on työ. Enkä mä ihan oikeasti jaksa näyttää kyrpänaamalta töissä, kun siitä ei oo mitään hyötyä. Mitä hittoa ne asiakkaat siitä saa, jos mä näytän kyrpänaamalta sen takia, että selkään särkee kuin saatana. Tuskin ne sitä osaa edes parantaa.

No kuitenkin joo. Mä halusin vaan taas puhua tästä, kun tänään eräs puolivakkari sanoi mulle, että sun kassalle on niin kiva tulla, kun oot aina niin positiivinen ja se tarttuu asiakkaihin. Että kun kaikki ei aina oo. Mutta mää kuulemma oon. En oo ikinä ollu huonolla tuulella. Se oli outoa, koska tää asiakas on nainen. Jos miehet heittää jotain tällästä niin siinä on aina vähän se pilke silmäkulmassa -meininki. Mutta naiset ei sano turhaan. Sen oon huomannu. Kiitin sitten tätä tyyppiä, ni hän sanoi ettei mun pidä kiittää vaan hänen, koska se saa mun asenteesta kuulemma niin paljon ite. En tie. Hymyilin tunnin tän jälkeen entistä enemmän. Et en mä oo ihan kakka kai X).

Oikeesti, ei voi kuvailla paljonko tää piristi iltaani.
Ja ei hyvää päivää kuuntelin uusimman Bondin tunnusbiisin, Sam Smithin Writing's on the wall. Jumalauta nyt on hieno biisi.

Odota mua kun sade maahan kaatuu

Taas oon laiminlyönyt tätä blogia ihan kivasti. Mun piti eilen ihan oikeasti kirjoittaa jotain fiksua alkoholismistani, joka alkoi 20 vuotta sitten, heh heh, mutta jostain kumman syystä naisten pehmoporno ja rekkakuskit jäällä vei voiton. En siis kertakaikkisesti voinut vastustaa kaupassa kirjaa Fifty Shades of Grey told by Christian Grey... Sehän on siis ihan sama kirja kuin alkuperäisen sarjan ykkösosa, minäkertojana on vaan Anan sijasta Christian. Mua kiehtoo noissa kirjoissa varmaan enemmän henkilöt kun aihepiiri. Ne kaikki henkilöt on niin kiehtovia jotenkin, mä en normaalisti jaksa oikein kirjaa lukiessa miettiä mitään syvempiä merkityksiä millekään (voisi joskus avartaa niitä kirjoja vähän enemmän...), mutta näiden kohdalla oon pysähtyny ihan sata kertaa vaan miettimään jotain luonteenpiirrettä, ja sitä miten se heijastuu puhetapaan tai jotain vastaavaa.

Mun työpäivät on jotenkin pahasti kirottuja, kun joka ikinen kerta paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta ja on täydellinen ulkoilusää?? Eilen heräsin päiväunilta juuri parahiksi kuulemaan, kuinka tuuli tuntuu irrottavan kattoa ja sade paiskoi ikkunaa. Oli ihan pakko sytyttää pari kynttilää, kun tuli niin mehevä syysfiilis. Tein superhyvää kanakinkkusalaattia, jota sitten nautittiin äitin tekemän kinkkupiirakan kanssa. Ai vitsit se oli hyvää.

Mä taistelen itseni ja pullattoman lokakuun kanssa. Lupasin itelleni olla syömättä yhtäkään pullaa töissä, mikä on oikeesti ihan jumalattoman vaikeeta kaikissa iltavuoroissa. Ja nyt eletään kuitenkin vasta lokakuun kolmatta, enkä oo ollu vielä yhtäkään päivää lokakuussa töissä :D Tänään, huomenna ja ylihuomenna saankin nauttia pullantuoksusta kolmena peräkkäisenä iltana, ah. Täytyy vissiin vaan juoda ihan törkeesti vettä, ja koittaa viedä sillä himot pois. Mä yhdistin tähän oikeestaan myös herkkulakon, joka ei oo niin kiree kun tää pullalakko, mut vähän sinnepäin. 

Niin ja voi ihanuus mikä tunne oli herätä tänään selkä-ei-kipeänä! Luksusta. Okei ja nyt meen taas töihin paskomaan selkäni, hieno homma.
 "Isä oli jättäny tän tähän lattialle ni mä aattelin kans vähän maistaa"
"Äiti kato mä vähän leikin tällä narukerällä, ei varmaan ollu tarkotus pitää tätä tällä kerällä?" Onko oikeesti ihan ok, jos oon omasta mielestäni tossa kuvassa jotenkin hirmu söpö ja viattoman näkönen?

2015-09-24

It all takes time, a whole lot of patience, If it's a crime, how come I feel no pain

Ai miten niin blogini oudoimmat asukuvat hetkeen?

Juttuhan on siis, että ostin myös toisen takin tälle syksylle. Tällä kertaa mustan softsellin koossa 42. Mä olisin mahtunut siihen neljäänkymmeneenkin, mutta väljempi on parempi, sinne mahtuu alle enemmän, eli sitä voi pitää pidempään syksyllä päällä. Mä en myöskään omistanut entuudestaan pitkää toppatakkiani lukuunottamatta mitään mustaa ulkotakkia, joten sekin on nyt hoidettu. Tykkään väreistä yhä edelleen, enkä ole vaipumassa mihkää goottilaisuuden synkkiin syövereihin, mutta ajoittain sitä on kyllä kaivannut sellaista neutraalia takkia päällepantavaksi.

Kattelen nyt näitä kuvia ja oon sitä mieltä, etten luovu näistä hiuksista ikinä. Meillä äiti kiroo nykyään joka ikinen ilta omia hiuksiaan. Tää on huvittavaa lähinnä siks, että hän haluais hiusmallin, joka oli pöyhee ja koholla ja mitähän kaikkee nyt vielä. Se ihailee mun hiuksia ja valittaa, kun hänellä on piikkisuorat hiukset nyt, että kun leikkaamalla sekin asia kuulemma hoituu. Siinä kohtaa meikäläinen vaan tuijottaa äitiä pitkän tovin ja on silleen, että minähän en toki ole perinyt näitä piikkisuoria hiuksia sinulta. Ei ne hiukset näytä miltään, ellei niitä laita. Kyllä minäkin tänään taas herätessäni kattelin, että ei hyvää päivää, kun voi ihmisellä olla lättänät päänahkaan liimautuvat hiukset.

Puhuttiin eilen whatsappissa bilemusiikista, kun ajauduin häiritsevästi jälleen kuuntelemaan Antti Tuiskua Spotifystä. Sanoin, etten ymmärrä alkuunkaan näitä 2010-luvun bilebiisejä. Ehkä tää Sata Salamaa -by Antti Tuisku toimii kohdallani, tai BlaaBlaa, mutta aika harvat biisit kuitenkin. Ne ei ole tanssittavia. Heitin siinä sitten, että kaikki 80-luvun musiikki on oikeaa tanssimusiikkia ja se on musiikkia, joka sytyttää mut. En oikeasti ole mikään vannoutunut 80-lukufani, mutta onhan siellä nyt hyviä biisejä. Etsin Spotifystä summamutikassa jonkun 80's Hits soittolistan, katsoakseni olenko nyt täysin puhunut kakkaa whatsappissa, että mitkä kaikki biisit on oikeasti tehty 80-luvulla sen Girls just wanna have funin ja I'm so excitedin (joka on muuten baarien paras tanssibiisi oikeesti) lisäksi.

Nyt oon koko päivän popittanut Spotifyn HITS OF THE 80'S listaa ja oon tajunnu, että tykkään jokaisesta kappaleesta. En oo ennen edes tiennyt kaikkien nimien, oon tunnistanut ne televisiosta, radiosta tai muista medioista vaan tyylillä "hei tää on tää!!"

Nyt lähden pienelle happihyppelylle ulkoiluttaan mun heijastinliiviä. Menkää tekin.
Otsikko on Europen Carriesta

2015-09-20

Tuliksää?

 Me oltiin Veeran mökillä viettämässä synttäreitä. Mulla on viimeaikoina ollut mökkireissujen jälkeen sellainen mitäänsanomaton fiilis, tyhjä pää. Enkä tarkoita nyt, että olisin menettänyt muistini juotuani liikaa, vaan oon vaan ollu jotenkin huonolla mielellä liikenteessä. Tuntunut, että oon ollut joku ilonpilaaja, mököttänyt nurkassa ja jotain muuta vastaavaa.

Tänäänkin kotiin päästyäni mulla oli sellanen fiilis, että oliko tää taas yksi sellainen tyhmä mökötys-mökkireissu. Mutta no ei todellakaan! Pakko varmaan kirjoittaa itselle ylös näitä johonkin, että kun meinaan taas vaipua siihen epätoivon hetkeen, että mitään ei taaskaan tehty, voin vain virkistää muistiani ja tajuta, että oli yksi hauskimmista retkistä hetkeen.

Jauhettiin kakkaa pöydän ääressä, syötiin viinereitä, avattiin Veeran lahjoja piirissä, naurettiin erilaisille kakoille, pelattiin juomapeliä, otettiin selfieitä, grillattiin, syötiin, naurettiin ihan hirveesti, pelattiin uudestaan juomapeliä, saunottiin, uitiin, juotiin vettä, nukuttiin ja taas naurettiin.

Näin viimeyönä ehkä kauneimman tähtitaivaan, mitä mä olen eläessäni ikinä nähnyt. Ei haitannut mennä hakemaan Helille vettä kaivosta keskellä yötä, kun pääsi ihailemaan taivasta. Se oli niin kirkas, niin täynnä tähtiä ja yksinkertaisesti vaan niin lumoava. Pilkkopimeää ja sitten taivas. Arvostan katuvalottomia metsiä.

Reissun biisi oli ylivoimaisesti Antti Tuisku ft. Murmeli - Sata salamaa. En jumankekka jaksa enää edes laskea, montako kertaa kyseinen biisi soi, tai kuinka monta kertaa sille ylipäätään naurettiin. Autossa popitettiin Tiktakkia ja kuunneltiin unimusiikiks Iisaa. Leikattiin leikkasin Oskun hiukset ja nyt mä oon peitonalla valmiina nukkumaan.

Hanna kuittaa. Oli hyvä viikonloppu. Ja vapaapäivät. Huomenna sitten tappopäivä 13-21.

2015-09-14

I long to see the sunlight in your hair, and tell you time and time again, how much I care

Aloin miettiä taas, miksi on ihan okei laittaa bikinikuvia rantalomalta, mutta rintsikkakuvat on sitten jo jotain aivan kamalaa ja hirvittävää paljastelua.

Ja ainiin! Sinä Laura kuka kommentoit sitä mun ragepostausta, niin ilmoita itsestäsi jossain! :D Vaikka facebookissa, koska mä kyllä oon melko varma kenestä Laurasta on kyse, mutta jos oonkin väärässä :O 

Mua vähän harmittaa, että mulla on nyt tulevina viikkoina tosi paljon iltavuoroja. Ja sitten kun oon vapaalla, oon ihan tosi laiska tekeen mitään iltasin. Töissä saa ihailla ikkunan takaa toinen toistaan hienompia auringonlaskuja, joita mäkin haluaisin päästä ikuistamaan. Ehkä jos loppuviikosta ei oo pilvisiä iltoja, voisin mennä johonkin aukeelle vähän valokuvaamaan luontoakin.

Mulla menee toi hallitustouhu ja pakolaisasiat niin paljon yli ymmärryksen, että kuljen jotenkin joka päivä sellasessa kuplassa. En jaksa enää edes miettiä mitään mielipidettä asiaan. Tuntuu, kun ne ei mitenkään koskis mua, vaikka itekkin sunnuntaityötä painan ja sinänsä kuulun niihin duunareihin, joita kaikki leikkaukset koskee. Yhtä asiaa mä en vaan kyllä tajua, sitä jumalatonta sunnuntaityöragea. Tai siis mä ymmärtäisin kaiken sen vihan, jos hallitus ottais sen lisän kokonaan pois. Mutta sen sijaan, että saan reilut 20e tunnilta sunnuntaina, saan sen 17,5e. Ei se nyt mun mielestä ole vielä kovin hirveää. Mutta mikäpä minä olen taas mitään sanomaan.

En oo syöny pitkään aikaan perunamuusia. Pakko tehdä varmaan piakkoin, himo käy yltymättömäksi, vaikka loppuviikolla sitten. Muusia ja lihapullia. Joo. Nam.

Pistin eilen kunnon snäppiraget miehistä. Että mikä hitto heitä kaikkia vaivaa. Tai suurinta osaa. En oo ehkä enää niin rageissani, mutta kyllä ihmettelen silti. Ennen porasin, että piruvie kun ei oo miehiä, edes kavereina. Ja sitten niitä yhtäkkiä on ja mulla on ongelmia kaikkien kanssa :D Nyt toivon, kun ei olisi missään ketään. Heheh.

Hyvää yötä.