Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2015-09-24

It all takes time, a whole lot of patience, If it's a crime, how come I feel no pain

Ai miten niin blogini oudoimmat asukuvat hetkeen?

Juttuhan on siis, että ostin myös toisen takin tälle syksylle. Tällä kertaa mustan softsellin koossa 42. Mä olisin mahtunut siihen neljäänkymmeneenkin, mutta väljempi on parempi, sinne mahtuu alle enemmän, eli sitä voi pitää pidempään syksyllä päällä. Mä en myöskään omistanut entuudestaan pitkää toppatakkiani lukuunottamatta mitään mustaa ulkotakkia, joten sekin on nyt hoidettu. Tykkään väreistä yhä edelleen, enkä ole vaipumassa mihkää goottilaisuuden synkkiin syövereihin, mutta ajoittain sitä on kyllä kaivannut sellaista neutraalia takkia päällepantavaksi.

Kattelen nyt näitä kuvia ja oon sitä mieltä, etten luovu näistä hiuksista ikinä. Meillä äiti kiroo nykyään joka ikinen ilta omia hiuksiaan. Tää on huvittavaa lähinnä siks, että hän haluais hiusmallin, joka oli pöyhee ja koholla ja mitähän kaikkee nyt vielä. Se ihailee mun hiuksia ja valittaa, kun hänellä on piikkisuorat hiukset nyt, että kun leikkaamalla sekin asia kuulemma hoituu. Siinä kohtaa meikäläinen vaan tuijottaa äitiä pitkän tovin ja on silleen, että minähän en toki ole perinyt näitä piikkisuoria hiuksia sinulta. Ei ne hiukset näytä miltään, ellei niitä laita. Kyllä minäkin tänään taas herätessäni kattelin, että ei hyvää päivää, kun voi ihmisellä olla lättänät päänahkaan liimautuvat hiukset.

Puhuttiin eilen whatsappissa bilemusiikista, kun ajauduin häiritsevästi jälleen kuuntelemaan Antti Tuiskua Spotifystä. Sanoin, etten ymmärrä alkuunkaan näitä 2010-luvun bilebiisejä. Ehkä tää Sata Salamaa -by Antti Tuisku toimii kohdallani, tai BlaaBlaa, mutta aika harvat biisit kuitenkin. Ne ei ole tanssittavia. Heitin siinä sitten, että kaikki 80-luvun musiikki on oikeaa tanssimusiikkia ja se on musiikkia, joka sytyttää mut. En oikeasti ole mikään vannoutunut 80-lukufani, mutta onhan siellä nyt hyviä biisejä. Etsin Spotifystä summamutikassa jonkun 80's Hits soittolistan, katsoakseni olenko nyt täysin puhunut kakkaa whatsappissa, että mitkä kaikki biisit on oikeasti tehty 80-luvulla sen Girls just wanna have funin ja I'm so excitedin (joka on muuten baarien paras tanssibiisi oikeesti) lisäksi.

Nyt oon koko päivän popittanut Spotifyn HITS OF THE 80'S listaa ja oon tajunnu, että tykkään jokaisesta kappaleesta. En oo ennen edes tiennyt kaikkien nimien, oon tunnistanut ne televisiosta, radiosta tai muista medioista vaan tyylillä "hei tää on tää!!"

Nyt lähden pienelle happihyppelylle ulkoiluttaan mun heijastinliiviä. Menkää tekin.
Otsikko on Europen Carriesta

1 kommentti:

  1. Hieno takki!!! Mäki tarvisin tommosen. Mistä ostit?? :) hauska yhdistelmä tuo mekko ja takki. C00l man!

    VastaaPoista