Jos aikaa on niin muista noita hetkiä ne meidän on vaan

En ymmärrä nyt ollenkaan, miksei tuo minun fotor suostu toimimaan tässä Asusin koneessa. Kaikki teksti on hirveän pientä, eikä sitä siten ole kovin mukava käyttää. No eipähän ole kuvia sitten tässä(kään) postauksessa.

En kestä noita taivaalta putoilevia lumihiutaleita. Voisimpa vaan olla pihalla suu auki ja pyöriä ympyrään. Pihalla on niin kaunista, ettei sanat riitä kertomaan. Mitenköhän ajattelin päästä huomenna kouluun, pitääkö oikeasti kävellä? Kai se pyöräkin jotenkin pystyssä pysyy. Kauheaa miten laiska ihmisestä onkaan tullut. Onneksi huomenna perjantai. Ei se kyllä mitään rentoa menoa tarkoita. Taas on kaikkea häppeninkiä tulossa viikonloppuna.

Joulufiilisteltiin tänään Helin kanssa, mutta en kuulemma saa spoilata mitään, ennenkuin sen uusi youtubevideo aiheesta tulee julkiseksi. Oli hauskaa nähdä Heliä ja vaihtaa vähän kuulumisia. Tuntuu, että elän niin pimennossa kaikesta. Illalla sain seuraa Kaisasta ja Iiriksestä, voi että miten hauskaa olikaan jutella pitkästä aikaa, niin vanhoja kuin uusiakin juttuja.

Huomenna saan äikän kurssin taputeltua kohdaltani purkkiin. Tosin se vaatii vielä yhden puheen, jota olen harjoitellut jotain nolla minuuttia. Mulla on kyllä ihan hyvä rakenne, mutta sekoan ihan satavarmasti kaikissa sanoissa. Tuntuu hyvältä. Kai nämä syksyn kurssit tästä pikkuhiljaa. Toivottavasti ainakin.

ps. Oon punapää.

Lunta!

Aivan ihanan näköistä pihalla! Miten tuo lumi voi joka vuosi ilahduttaa niin suuresti? Olen puoli kahdeksasta vaan tuijotellut ikkunasta pihalle ja huokaillut, kuinka voi näyttää niin kauniilta. Fiilis nousee kattoon sekunneissa, kun aamulla herätessä ei tarvitse tuijotella sitä harmaata ja syksyistä maisemaa.

En tiedä onko ok puhua joulusta 5. marraskuuta, kun isänpäivääkään ei ole vielä vietetty puhumattakaan tänään olevasta pyhäinpäivästä... Mutta kun on jo niin joulufiilikset! Sain hommattua parvekkeelle jouluvalot ja siinä samalla hommasin myös makkariin sellaiset kankaiset valopallot. Vielä kun saisi hommattua jatkojohdon, että parvekkeen jouluvaloihin saisi vähän virtaa.

Olen hörppinyt glögiä, tehnyt joulukortteja, soittanut pianolla joululauluja ja kuunnellut niitä spotifysta. Olen huomannut vuosien aikana, että sitä jouluaattoa paljon parempi aika on se odotus. Se fiilis kun illat pimenevät entisestään ja luntakin sataa mahdollisesti maahan. Koulutyöt vähenevät ja kohta oletkin jo joululomalla.

Vaikka tätä vuotta on vielä kaksi kuukautta jäljellä, voin sanoa jo nyt, että tämä on ollut paras vuosi ikinä. Ei ehkä helpoin, mutta kaiken kaikkiaan paras. Ylivoimaisesti tapahtumarikkain. Mutta avaudun tästä asiasta enemmän sitten joskus joulukuun puolella.

Haluaisin nyt kamalasti lähteä ulos! Ja ottaa ehkä Paavon mukaan, vaikkakin meillä on pieni aresti käynnissä. Ei ole soveliasta herättää meitä joka aamu ennen kahdeksaa ja maukua joko a) kakkahätää tai b) halua lähteä pihalle. Kissalla on täysin käsittämätön tyyli herättää meidät ennen kahdeksaa ja saatuaan meidät hermoromahduksen partaalle hereille, hän itse kömpii sohvalle nukkumaan. Well done Paavo.

Mutta me taidetaan nyt lähteä ulos haistelemaan lunta (perhana, talvikenkäni on Nekalassa), tulee kuuma sisällä tässä onepiecessä. Ja joo, niitä matkapostauksiakin on tulossa ensikesän keskiviikkona :D...