Jos aikaa on niin muista noita hetkiä ne meidän on vaan

En ymmärrä nyt ollenkaan, miksei tuo minun fotor suostu toimimaan tässä Asusin koneessa. Kaikki teksti on hirveän pientä, eikä sitä siten ole kovin mukava käyttää. No eipähän ole kuvia sitten tässä(kään) postauksessa.

En kestä noita taivaalta putoilevia lumihiutaleita. Voisimpa vaan olla pihalla suu auki ja pyöriä ympyrään. Pihalla on niin kaunista, ettei sanat riitä kertomaan. Mitenköhän ajattelin päästä huomenna kouluun, pitääkö oikeasti kävellä? Kai se pyöräkin jotenkin pystyssä pysyy. Kauheaa miten laiska ihmisestä onkaan tullut. Onneksi huomenna perjantai. Ei se kyllä mitään rentoa menoa tarkoita. Taas on kaikkea häppeninkiä tulossa viikonloppuna.

Joulufiilisteltiin tänään Helin kanssa, mutta en kuulemma saa spoilata mitään, ennenkuin sen uusi youtubevideo aiheesta tulee julkiseksi. Oli hauskaa nähdä Heliä ja vaihtaa vähän kuulumisia. Tuntuu, että elän niin pimennossa kaikesta. Illalla sain seuraa Kaisasta ja Iiriksestä, voi että miten hauskaa olikaan jutella pitkästä aikaa, niin vanhoja kuin uusiakin juttuja.

Huomenna saan äikän kurssin taputeltua kohdaltani purkkiin. Tosin se vaatii vielä yhden puheen, jota olen harjoitellut jotain nolla minuuttia. Mulla on kyllä ihan hyvä rakenne, mutta sekoan ihan satavarmasti kaikissa sanoissa. Tuntuu hyvältä. Kai nämä syksyn kurssit tästä pikkuhiljaa. Toivottavasti ainakin.

ps. Oon punapää.