Lunta!

Aivan ihanan näköistä pihalla! Miten tuo lumi voi joka vuosi ilahduttaa niin suuresti? Olen puoli kahdeksasta vaan tuijotellut ikkunasta pihalle ja huokaillut, kuinka voi näyttää niin kauniilta. Fiilis nousee kattoon sekunneissa, kun aamulla herätessä ei tarvitse tuijotella sitä harmaata ja syksyistä maisemaa.

En tiedä onko ok puhua joulusta 5. marraskuuta, kun isänpäivääkään ei ole vielä vietetty puhumattakaan tänään olevasta pyhäinpäivästä... Mutta kun on jo niin joulufiilikset! Sain hommattua parvekkeelle jouluvalot ja siinä samalla hommasin myös makkariin sellaiset kankaiset valopallot. Vielä kun saisi hommattua jatkojohdon, että parvekkeen jouluvaloihin saisi vähän virtaa.

Olen hörppinyt glögiä, tehnyt joulukortteja, soittanut pianolla joululauluja ja kuunnellut niitä spotifysta. Olen huomannut vuosien aikana, että sitä jouluaattoa paljon parempi aika on se odotus. Se fiilis kun illat pimenevät entisestään ja luntakin sataa mahdollisesti maahan. Koulutyöt vähenevät ja kohta oletkin jo joululomalla.

Vaikka tätä vuotta on vielä kaksi kuukautta jäljellä, voin sanoa jo nyt, että tämä on ollut paras vuosi ikinä. Ei ehkä helpoin, mutta kaiken kaikkiaan paras. Ylivoimaisesti tapahtumarikkain. Mutta avaudun tästä asiasta enemmän sitten joskus joulukuun puolella.

Haluaisin nyt kamalasti lähteä ulos! Ja ottaa ehkä Paavon mukaan, vaikkakin meillä on pieni aresti käynnissä. Ei ole soveliasta herättää meitä joka aamu ennen kahdeksaa ja maukua joko a) kakkahätää tai b) halua lähteä pihalle. Kissalla on täysin käsittämätön tyyli herättää meidät ennen kahdeksaa ja saatuaan meidät hermoromahduksen partaalle hereille, hän itse kömpii sohvalle nukkumaan. Well done Paavo.

Mutta me taidetaan nyt lähteä ulos haistelemaan lunta (perhana, talvikenkäni on Nekalassa), tulee kuuma sisällä tässä onepiecessä. Ja joo, niitä matkapostauksiakin on tulossa ensikesän keskiviikkona :D...