Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-09-28

Words can't bring me down

 Päivän pelastus oli matikan kokeen jälkeen se, kun venäjän tunnilla vähäinen osanottajajoukko sai kokeensa takaisin ja puolestani päätettiin, että aijon lukea kakkoskurssin. Hiemanko hypin ilosta, kun opettaja oli ottanut käyttöönsä 30% taulukon ja minä repäisin tyylikkäästi 9½. Lukioni parhaiten mennyt koe tähän asti xD Ja luulen, että siinä se koko lukion paras numero on sitten tullutkin. Kotona odotti vielä Cosmopolitan, joten voidaan sanoa, että tämä päivä on mennyt loppujen lopuksi aika hyvin. Varsinkin kun tämä on jo kolmas postaus tänään. Huomaatteko, silloinkun minua ei vituta, postauksia syntyy kuin itsestään :D

(Olen myös huomannut, että blogia lukee mahtavat 3 henkilöä, joskus jopa 4. Tai siis, itse en näe mitään ongelmaa sen jo suoritettavan rullauksen lisäksi painaa yhtä nappia, jossa lukee luin. Siihen ei edes tarvita sisäänkirjautumista (kai). Tein sen helpottaakseni teidän elämää, ettei tarvitse vaivautua kommentoimaan :D Mutta noh, anyway, kirjoitan tätä jokatapauksessa vaikka vain itselleni, että voin sitten eläkkeellä katsoa mitä on tullut 16-vuotiaana tehtyä)
 Jesh. Aamulla kun äiti ja isä lähti MiinusViiruksille (ja minä jäin dataamaan) pyysin katsomaan, olisiko siinä kampaamotuotteiden outletissa jotain jännää. Ja olihan siellä. Vaikka mitä itseasiassa. Kun tulin koulusta kotiin, minua odotti mukava värishampoo (joka pääsee hiuksiini silloin, kun värjään seuraavan kerran hiukseni), syväpuhdistava shampoo (koska tuhlaan liikaa hiuslakkaa) ja vahvistava tehohoito. Ihania kaikki kolme, koska ensinnäkin noiden purkit on syötävän ihania. Voisin syödä ne kaikki värin puolesta.
 Sitten kaikkea muuta kuin "tavallista". Olen istunut tällä hemmetin huonolla tietokonetuolillani (huono siksi, ettei sillä voi rullailla ympäri huonetta xD) kohta ikuisuuden ja miettinyt vain sanaa, tai oikeastaan lausahdusta "Älä välitä" Käytän sitä itsekkin usein, mutta äsken tajusin, että tuo sanonta on äärimmäisen surkea. Tai siis me ihmiset ymmärrämme sen juuri oikein, mutta eihän kukaan oikeasti voi sanoa, ettei välittäisi. Pakkohan on välittää. Niistä kaikista tuhansista sanoista on PAKKO, hei PAKKO välittää, mutta niiden ei tarvi vaikuttaa suhun.
 Miettikää nyt. Kun joku haukkuu mua läskiksi ja rumaksi, en saisi väliittää asiasta? Anteeksi. Siis kyllähän kaikesta pitää välittää. Jos emme välittäisi siitä, mitä meille sanotaan (Siitäkin huolimatta että sanoja olisi joku inhoamamme henkilö X), olisimme välinpitämättömiä. Eikö tuolla sanonnalla periaatteessa tarkoiteta niinkuin "Älä reagoi". En jaksa antaa tähän enää tuhatta esimerkkiä, mutta siis noh, minusta se vaan menee noin. Ihan oikeasti. Nyt mä lähden tämän ajatuksen siivellä juomaan Terhille synttärikahveeeet ja sitten VÄHÄN enkunsanoja. En pääse tänään nukkumaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti