Päivän viimeinen postaus. Sori, mulla oli vaan ihan kamalasti kaikkia kuvia ladattuna jo picasaan ja unohdan muuten laittaa ne, jos en nyt laita. Tänään menin siis illalla vielä Kaisan kanssa kävelylle ottaan kuvia mut ok tajusin että ei se vaaka sittenkään kaikkee valehdellu tai sit mun vaatteet vaan yritti kusettaa mua hirveesti. Käytiin kaupassa viittä vaille yheksän. Mä en ite ostanu mitään. Ja kun tultiin kaupasta, satoi. Kun käveltiin satoi vähän enemmän ja kun juostiin, oli jo täydellinen rankkasade. Ja mähän en ollut jo ennestään kipee tai mitään :D Juostiin likomärkinä Nekalan koululle katokseen. Siellä vietettiin hetkonen ja sitten mä lähdin kotiin koska tuli ihan kauheen kylmä märällä takilla ja kaikkee! Mutta tässä nyt kuvia, olkaa hyvä.
Sade on oikeestaan ihan kauheen virkistävää ja ihanaa. Ja oikeestaan mä myös rakastan juosta täydessä kaatosateessa. (Tosin kameran kanssa juokseminen on hieman extremeä, kun sitä kameraa pitää suojella vedeltä. Ihan hädissään tänäänkin vedettiin sitä sadesuojusta laukkuun)
Aurinkokin näyttäytyi pitkään aikaan ja piti siitäkin sitten heti ottaa kuva. Olin kun mikäkin turisti joka näkee ensi kertaa auringon. Mut toisaalta. Eihän täällä Suomen kesässä voi koskaan tietää, että kauanko se näkyy ja koska seuraavaksi. Kaikki hetket pitää siis ikuistaa. Vähän niinkuin se viisas elämänohjekin. Elä jokainen päivä niinkuin se olisi viimeisesi. Eihän sitä koskaan voi tietää.
Fiilikset oli mahtavat! Alushousuja myöten märkä, kengät läpimärät, samoin takki ja hiuksetkin OLI puhtaat :D Mutta sekin on vaan tätä elämää ja kesää. Tällekin asialle siis pitää vaan nauraa, oikeastaan kaikelle pitää nauraa. Kaikesta pitää löytää jotain hyvää. Mut nyt sinne kirjan, leffan tai ruuan pariin. En tiiä vielä et minkä. Sen te kuulette huomenna :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti