Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-06-04

Se tunne näkyy jo kuvista

Mun pääni on tyhjä, jälleen kerran. Mä en jaksais alkaa selittään pitkää stooria siitä, miltä musta nyt tuntuu kun peruskoulu on vihdoin ohitse. Musta tuntuu, että kuvat kertoo sen paremmin ja niin moni on sen jo kertonut ja musta tuntuu täysin samalta. Kun tulee kesä, kuvien tunnelma muuttuu ihan täysin, uskokaa tai älkää mutta katsokaa ainakin. Kamalaa kun en nää enää välttämättä koskaan tyyppejä, jotka on saanut mut nauraan monesti. Koko kevätjuhlan jälkeen kaikki livisti, niinkun arvelinkin ja ei saatu mitään hienoa kuvaa. Osa jäi ja ne kuvat missä esiinnyn on luultavasti ihan järkyttävän kamalia. Tai oikeastaan, ne jotka sinne jäi, tuun luultavasti näkeen kolmen vuoden päästä mun kanssa samoissa ylioppilasjuhlissa. 
Todistuksesta sen verran, että mun ainoo kasini todistuksessa oli Venäjä. Luulin, että niitä tulis olemaan enemmänkin, niinkuin aluksi näytti, mutta ei sitten. Kyllä ne ysit ja kympitkin mulle kelpaa. Stipendinkin sain hyvästä koulumenestyksestä, ja se stipendi oli siis ensi vuoden Uskonnon ensimmäisen kurssin kirja ja se oli enemmän kun hieno lahja, koska noh, ainahan ilmaset kirjat lukioon kelpaa. Muuten olisin käyttäny sen johonkin turhempaan. Että varsin mukava päivä kaikin puolin :) 
Kun mä tulin koulusta kotiin pöydällä oli kuohuviiniä ja paketti. Mutta enhän mä ollut edes halunnut mitään, mun mieleeni ei ollut oikeestaan kertaakaan edes tullut ajatus, että mut, tytön, joka kantaa olemusta tappeleva teiniangstityttö, voitaisiin palkita jotenkin 9.2 keskiarvosta. Niin kuitenkin tehtiin ja paketista paljastui Tamron 70 - 300 objektiivi johon olen nyt totaallisen rakastunut. Se zoomi on jotain äärettömän mahtavaa ja koko päivä onkin oikeestaan menny sillä kuvaillessa. Kuvia on joku reilu 500, kyllä, koneeni räjähtää ihan tuossa tuokiossa ja tästäkin päivästä on enemmän kuvia luvassa jahka jaksan laittaa niitä ja pienentää yms. Tähän postaukseen eksyi vain sattumanvaraisessa järjestyksessä valitut kuvat, jotka yritti olla erilaisia keskenään. 
Eilen juhlistin koulujen loppumista syömällä popparia...
Vähän outo olo, peruskoulu loppu ja mä istun nyt pihalla kirjoittamassa blogia jostain elämääkin turhemmasta asiasta. Munhan pitäis olla juhlimassa vai miten se meni? En kyllä ajatellut tehdä tänään oikein mitään erikoista. Kaupoille suunnittelin meneväni mutta kamera vei yksinkertaisesti voiton. Nyt mä oon vaan maannu pihassa ja ollut Kaisan kanssa kuvausretkellä. Kyllä mä ajattelin käydä ruusiksessa kattomassa että millanen meno siellä on, en tosin tiedä, että mihin hemmettiin ajattelin skopani siellä sijoittaa sillain, että se ei häiritse ketään ja että mä löydän sen lähtiessäni. Noh, katotaan sitten miten käy, jos nyt sinne lähden. Ja iltasella sitten luultavasti pyörin Nekalassa. 
Edustin koulussa hienolla kampauksella ja mekkosella.
Enjoy everybody :) Nauttikaa siis tästä säästä ennenkaikkea, koska Suomen kesä on tunnetusti vähän sellanen vaihtelevainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti