Mekko päälle ja menoksi

Mä rakastan mennä tonne hallintapaneeliin ja huomata, että kaikki mun tuntemat ihmiset on kirjottanu blogin. Siis on se kivaa kun tuntemattomatkin on, mutta parasta on se kun tutut. On ihanaa, kun saa tietää ihan erilailla toisten päivistä. Tai kun ei kaikista kuule sillain kun joistakin. Eli siis toisinsanoen sillain 24/7  viestiä, kuten esimerkiksi Iirikselle. Ja mitähän taas hölisen.

Tosiaan siitä kakusta oli puhetta. Tein sen tänään loppuun ja huomautan, ettei toi kermavaahto oo oikeesti keltasta, se on vaan värjätty keltaseks, koska tossa tosiaan oli ananasmehua sun muuta keltasta. Ja olihan se ihan hyvääkin, tai siis paljon parempaa kun odotin. Ja kyllä se kaupaks meni, että juu. Kyllä sen piti siis olla jonkun makusta jonkun muunkin mielestä.

Mentiin aamupäivällä kuvaileen Kaisan kanssa. Siis, iltapäivällä korjaan. Oli mukavaa, vaikken hirveesti tykännykkää vaatteistani. Mun yö meni hieman pitkäksi Iiriksen kanssa jutellessa ja päätin jäädä sohvalle nukkuun. Oli kyllä ihanaa puhua Iiriksen kanssa pitkästä aikaa niin :) Aamulla oltiin ihan hädissään että oonko tullu ees kotiin ja olinhan mää. Seittemältä siirryin sitten omaan sänkyyn ja näin 4,5h kaikkia ihan kummallisia unia, ettei rajoja hoho. Mut voitte olla ylpeitä. Nousin sängystä ennen kahtatoista.

Illalla mä käväisin puistossa, olin varmaan jonkun tunnin vaan. Sitten tuli kylmä ja hyttyset alkoi vaivata. Pian onkin juhannus. Ja muuten, mistähän johtuu, et sillon kun mulla on kuvia, mulla ei oo mitään asiaa. Silloin kun on asiaa, ei oo kuvia. Aika homoa. 

ps. Oli pitsanälkä. Ja kohta mä meen nukkuun.