Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-06-17

Ajetaan läpällä ojaan

Oho, olin jo ehtiny unohtaa, millasta voi olla kun aurinko paistaa. Tai että kuinka ihanan lämmintä se voikaan olla.  Aah, tykkäsin. Tosin, ne farkut saatto olla vähän liian kuuma valinta tälle päivälle. Aamupäivällä olin Kaisan ja Ellun kanssa. Käytiin mamilla ja papalla kitkemässä rikkaruohot kasvimaasta. Tai oikeestaan mun piti mennä mut Kaisa ja Ellu autto, joten iso kiitos siitä. Muuten olisin tehny sitä paljon pidempään. Sen jälkeen mentiin Ellulle roudaan kaappia ja sitten pihalle hetkeks ja sitten Kaisalle pelaan Menolippua. Oli mukavaa, kun pelattiin pihalla niin sain imee aurinkookin taas itteeni :)

Illalla menin puistoon Helin, Julian, Juhon ja Oskarin kanssa. Söin jäätelöä. Puistossa kävi myös Hilppa ja Marru ja sinne tuli Antti, Tuomas ja Ville. Mä, Julia ja Heli lähettiin Juhon ja Oskarin perään Oskarille ja sieltä mentiin koulun pihaan pelaan korista. Sinne tuli kuitenkin porukkaa joten mentiin Riihitielle vielä hetkeks. Hehe, tästä alkaakin se hauska osuus. Mun juomapullo meni pyörän pinnojen väliin ja se meni rikki. Kuului kammottava ääni. Sitten lähin ajaan pyörällä uudestaan se pullo kädessä ja ajoin ojaan. Kyllä. Ajoin ojaan. Irrotin toisen käteni ja sit en enää hallinnu koko pyörää. Joo, en osaa ajaa enää edes pyörällä.  Voisin siirtyä kävelyyn :D En tosin kaatunu mutta jäin sinne vaan nauraan enkä millään meinannut päästä pois. Ja alkohan siinä väkisinkin myös Heliä ja Juliaa naurattaa, enkä yhtään ihmettele. Olin varsinainen urpo, nauroin tolle jutulle koko illan. Loppuenlopuks hyttyset tappo mut ja mun oli pakko lähtee kotiin.

Oli taas hemmetin tärkee tää kirjotus. Huomenna tulee, siis tänään, tulee Hikkepallero kotiin. Onkin ollu jo aika mahtava ikävä, mutta onneks viikko on mennyt nopeeta ;) Huomenna luvassa löhöömistä. Korjaan. Tänään. Ainakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti