Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-06-16

Dreams come true

Mä en jännittänyt tässä päivässä niinkään sitä, että mihin pääsen, koska se nyt oli eeh aika tiedossa jo. Jännitin enemmänkin sitä, että ketä muita sinne tulee, millanen mun ryhmästä tulee ja kuka päätyy opettajaks. Aamulla nousin 10 vaille 10, puin vaatteet ja menin ovelle kyylään sitä pientä valkoista lappua jossa monta nimeä oli allekain. Tänään paistoi aurinko, se ihan selvästi lupas jotain hyvää. Suojatiellä näin Tuomaksen, joka ilmeisesti jännitti, että lukeeko se nimi siellä listassa. Ja lukihan se. Valtterikin oli päässyt ja pian sitä lappua tiiraillessani huomasin, kuinka moni tuttu sinne olikaan päässyt. Niitähän oli ihan kauheesti :D Tunsin ihan hirveesti porukkaa. Paikalle eksyi myös Arttu, Kiia, Ville ja Doan.

Sellaista sitten, että mä olen ryhmässä 11A (A-perinne ei lopu näköjään koskaan), luullakseni 27 muun oppilaan kanssa. Wilma ei suostu näyttään mun ryhmää, syytä en tiedä. Ryhmänohjaaja on Jukka Favorin (Jotenkin arvasin tän) ja olen samassa ryhmässä esimerkiksi Kiian, Sannan ja Oskarin kanssa. Ompahan siis ainakin nyt yksi, jonka kanssa tulen oleen 12 vuotta samalla luokalla. Muut ohjaajat on Alatalo ja Mustonen. Kaisa joutui pääsi Mustosen ryhmään ja Iiris pääsi Alatalon ryhmään. Bongasin niistä nimistä myös kolme riparilta tuttua. Aika säkä. Nyt meitä on siis kai 5 siitä ryhmästä.

Mun mielestä noi keskiarvot oli oikeesti aika alhaiset, siis alhaisemmat kun olin luullut. Ja siis oikeestaan se on vaan hyväasia, koska no. Se toi tänään hymyn varmaan aika monen kasvoille :) Ainakin tiedän, että Ellun naama hymyili ehkä luultavasti, samoin joidenkin poikien ja Evankin varmaan.

Vähän hassua. Syksyllä, tai siis oikeestaan nyt, voin nimittää itseeni lukiolaiseks. Vähän hassua. Me saadaan poistua koulun alueelta, mitä ihmettä :D Siitähän on jo ikuisuus kun me niin saatiin tehä. Siis oikeastaan vasta kaks vuotta. Niin se aika lentää vaan. Mut joo, illalla taas lisää.

Ja ainiin, eilen katoin puolituntia epäilystä ja sitten siirryin Frendeihin ja sitten menin nukkumaan ;D. Kiinnosti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti