Mulla ei oo tästä päivästä oikeestaan mitään asiaa. Eikä kuvia, vaan pelkkää asiaa. Lue silmäillen, puoliksi, kokonaan tai ei ollenkaan. Tai ihan miten sä vaan haluat. Luvassa hammasangstausta ja päivästä kertomista. Kiitos.
Hikoilin sellaset 100 litraa ja sitten olin uimassa ja sitten taas puistossa hikoilemassa toiset 100 litraa.
Heräsin yheksän aikaan ja kymmenen jälkeen olin jo menossa hyvää vauhtia kohti HongKongia, joo, Kiinaan olin menossa. No ei, vaan Pirkkalaan kauppaan kattomaan, josko siellä oli myynnissä sellasta umpikypärää. Ja olihan siellä, tosin siinä ei ollu hintalappua niin mun piti pyytää myyjää kirjottaan siihen sellanen. Että se sattuu laittaa se päähän. Se on ihan kammottavaa. Minä idiootti halusin korvakoruja niin paljon, eli ei tässä voi nyt syyttää kuin itseään :D Ja ehkä se sitten löystyy vähän kun sitä käyttää. Ja tosiaan jos joku miettii et eiks mulla muka oo ollu kypärää niin onhan mulla ollu, mutta se viha, mikä mulla oli siihen ihan alusta alkaen nousi tänä keväänä äärimmäisyyksiin ja eilen meni lopullisesti hermo. Tai oikeastaan jo kun koulut loppu, mut nyt sain vasta aikaseks ostettua. Reko kysy multa tänään että oliko järkevää kun umpikypärät on niin hemmetin kuumia mut mä vaan vastasin, että kestän sen kuumuuden 1000 kertaa mielummin kun sen pilkan sitä toista kohtaan :D Ja joo, löysin myös kaupasta alennuksesta aurinkoöljyn suojakertoimella 20, ja öljythän on tarkotettu sellasille aurinkoa kestäville ihoille ja luullakseni mulla on sellanen :D
Illalla huomasin kun otin kypärää pois päästä että jihuu, tämä tyttö taitaa olla palanut naamasta. Ja eikun levittämään aftersunia koko keholle.Kohta meinaan palan kokonaan,vaikkakin lisään aurinkorasvaa valehtelematta yli kymmenen kertaa päivässä. Ja voivitsit, naama todellakin oli vähän palanut kun sattu sitten niin hemmetisti tunkee sitä naamaan. Oikeesti. No, onneks vaan vähän eikä mitenkään huomattavasti. Huomenna vaan joku naamio naamaan ja kaikki on taas hyvin. En oo tosin vielä keksiny, että miten saan noi shortsin rajat pois kun mikään ei oo näyttäny toistaseks auttavan -.-
Kun tulin kotiin, levytin Kaisan kanssa ja sitten mentiin puistoon Rekon kanssa. Iiriksellä piti mennä puolituntia, mutta menikin puolet enemmän ja melkein se on muuten hidas ei huhhu. Asuu viiden metrin päässä puistosta ja menee tunti päästä sinne. Heliltä ja Veeralta mä sen jopa ymmärrän :D Mutta että Iiris ei huhhu. Kaisa lähti jossain kohtaa uimaan ja me jäätiin venaileen Heliä ja Veeraa. Joku puistonainen tuli valittaan et me sotketaan ja jotain. Ok, ei sitten jos siivous ei kelpaa. Mikä vittu tässä maailmassa sitten kelpaa. Tuntuu, että kaikki mitä me nuoret tehdään on väärin. Jopa skopalla ajokin tuntuu joskus väärältä. Ihan kun kaikki kattois pahasti. Illalla oltiin taas puistossa, oltiin siis välissä uimassa, ja kestin 15 vaille yhteentoista, kunnes hyttyset sai mut raivon partaalle ja lähin meneen.
Kun tulin kotiin2 (huomioikaa, tässä ei ole virhettä :D), äiti ja isä ilmotti raahaavansa mut hammaslääkäriin, koska (huomatkaan että kuka ne haluaa) ne haluaa mulle raudat kun ne ei kestä kattella mun torahampaita. Ookoo, kiitos hirveesti. Ei mulla menny kun kuus vuotta tottua niihin(tai en tie koska mulle rautahampaat tuli) ja nyt ne halutaan pois. Ompas hassun hauskaa, harmi vaan, että mua ei naurata. Oon muuten vaan selittäny niistä ikuisuuden, eikä kukaan oo kiinnittäny niihin mitään huomiota paitsi viimeisen vuoden aikana niistä on tullu pakkomielle äitille ja isälle. Ihan kun ne ei vois kattoo mua kun mulla on ne. Ja nyt äiti lukee tän ja tulee luultavasti puhumaan vakavasti kanssani että ei noin saa puhua. Ja jotta ärsyttävältä keskustelulta vältyttäisiin niin äidillekin tiedoksi että tässä on nyt niitä mun oikeita tunteita mitä halusitkin lukea :) Sitten kun ja jos ne viedään musta luultavasti tuntuu, että osa mua viedään. Vähän sama kun joku ottais sormuksen mun sormesta. Se on jo osa mua meinaan. Mutta niin. Kaikki ei tosiaankaan mee aina niinkun pitäis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti